Kakkuja ja kasvimaan tyhjennystä

Joudutte nyt tyytymään kuvapainotteiseen postaukseen, koska bloggaajalla migreeni taustalla häiriköi. Viime viikolla aurinko kurkki työpäivän jälkeen ikkunasta asuntoomme luoden aurinkokylvyn sisällä kukkivalle gladiolukselle. Sillä hetkellä se olikin ainoa puutarhasta sisälle tuotu kukkiva kukka. Eilen tilanne kuitenkin kääntyi, kun mieheni harjoittelupäivänsä jälkeen ahkeroi yksin kasvimaalla nostaen juurekset maakellarille. Toivottavasti saivat jo tarpeeksi kylmäkäsittelyä ja säilyvät hyvin, jos edes loppuvuoden ajan. Lisäksi minä sain piristystä, kun mieheni pelasti sisälle kasvimaalta loput kukkivat auringonkukat sekä punapellavat.

Nyt pääsi sedältäni perimä suuri ja painava maljakko käyttöön, kun suuret ja painavat punaiset auringonkukat pääsivät sisälle turvaan maankääntötraktorin saapuessa tänään kasvimaallemme. Pari keltaista auringonkukkaa oli myös itsellään kylväytynyt kasvimaalle ja ne mieheni vei eilen isänsä haudalle, kimppua muhkeutin hieman lisäämällä punapellavaa siihen. Olen jo aiempina vuosina todennut, että auringonkukat ja pellava yhdessä ovat oiva perusta kukkakimpulle ja joskus jopa riittävät kimpun aineksina, kuten tällä kertaa.

Palsternakkaa kasvatimme nyt ensimmäisen kerran ja tällainen sato siitä kertyi. Tosin niin paljon tuli tätä herkkua nostettua ruoka-aineksiksi jo kesän aikana, että tässä siis vain murto-osa kylvetyistä. Ja alapuolella olevassa kuvassa minun pieni sylivauvani kuvassa painoi vaivaiset 9 kg. Meidän kesäkurpitsaennätyksemme viimeisen 8 vuoden ajalta.

Sadesäällä kesäkurpitsa unohtui keräämättä. Tässä lopputulos!

Itse ensimmäisen kerran kasvatettua palsternakkaa. On hyvää!

Lauantaina ajelimme juhlimaan kummityttömme ja hänen pikkuveljensä 14 v ja 9 v synttäreitä ja tänä vuonna olivat päivänsankarit taas itse suunnitelleet kakkunsa ja kummityttömme oli myös itse koristellut saksanpaimenkoira-aiheiden kakkunsa. Nuoremman suosikki on tällä hetkellä Roope. Itse olin hieman laiska, koska jalkapohjani ei edelleenkään tykkää seisomisesta, joten tyydyin tekemään mukaan toscakakun itselleni. Peräti yhden orvokin löysin ulkoa puutarhasta, muut olivat menneet parempiin suihin, epäilen etanoita? Yrttimaalta hain vihreyttä koristeluun. Mukavaa oli taas nähdä kummityttöä ja hänen perhettään sekä lahisukuaan. Mukavaa vaihtelua arkeen, kun pääsee vaihtamaan kuulumisia vähän pidemmälle kotikonnuilta.

Eilen totesin töissä, että olin kaikkea muuta kuin pirteyden esikuva. Jalkapohja, olkapää ja pääkoppa särkivät koko päivän. Sunnuntaina siivosimme mieheni kanssa kotia ja ilmeisesti olkapääni otti itseensä jostakin liikkeestä, vaikke tein vain kevyempiä hommia lähinnä järjestellen jalkatulehduksen jäljiltä jääneitä tavarakasoja pöydiltä omille paikoilleen. Eilen koko käsi särki olkapäästä ranteeseen ja oli puolitunnoton. Illalla kotona hieroin olkalihaksen auki ja laitoin tulehduskipugeeliä ja tänään käsi on ollut paljon parempi, joten mahdollisesti jokin lihasjumi/hermopinne. Jalkapohjan kalvojänne on nyt ollut hieman paremmassa kunnossa, vaikka sunnuntaina myös hieman väsyi siivouksesta, mutta migreeni jatkuu edelleen.

Tänään poikkesin myös hammastarkastuksessa ja kahden vuoden jälkeen löytyi vain kaksi pientä reikää, jotka käyn paikkauttamassa ensi viikolla. Joten sieltä ei suuremmin tullut lisää päänsäryn aiheita. Purukalustokin on sitten hoidettu kuntoon taas hetkeksi. Ja ei, en hoida hampaitani huonosti, vaan perussairauteni vuoksi hampaat reikiintyvät, joten olen tyytyväinen, että löytyi vain kaksi pientä reikää ja kahden vuoden tarkastusväli riittää nykyään aiemman 6-12 kuukauden tarkastusvälin sijaan. Voiton puolella ollaan. Ientulehduskin alkaa vähitellen laantua.

Joten ehkä tässä tilanteessa voisin todeta, että tämä alkuviikko on ollut aikamoista terveyden kanssa painimista, kuten koko tämä syksy siitä lähtien kun sää alkoi viiletä syksyn lähestyessä. Onneksi on tiedossa lämpöisempää säätä jo vajaan kuukauden päästä ja ehkä lomalla saan karistettua kiputilat kimpustani. Nyt käperryn sohvalle ja lepään loppuillan. Huomenna toivottavasti migreenikin on karistettu kannoiltani.

Ps. Pahoitteluni mahdollisista kirjoitusvhreistä ja tekstin töksähtelystä, kiitos migreenin aiheuttaman aivojumin.