tiistai 29. joulukuuta 2015

Minun jouluni!



Tänään havahduin siihen, että lumen saavuttua tapaninpäivänä olin unohtanut lisätä piparitalollemme lumipeitteen. Niinpä tänään "musta joulu" muuttui valkoiseksi. Taustalla näkyvät amarylliksemme, jotka ovat nyt lopultakin kunnolla auenneet. Kerrottu valkoinen aukaisi ensimmäisen kukkansa jo jouluna, muut antoivat odottaa kukintaansa näihin päiviin. Keittiöltä löytyy näiden kahden lisäksi kaunis valkoinen amaryllis kukassa ja mieheltäni saamassani jouluisesssa kukkakorissa punainen, pienempi amaryllis aukaisi tänään ensimmäisen nuppunsa.

Joulua vietimme suvun seurassa, minä kolmena päivänä ja mieheni kahtena, koska työt kutsuivat häntä tapaninpäivänä. Ehdimme kuitenkin joulupäivän iltana viettämään aikaa kahdestaan pelailemalla hänen lahjaksi saamaansa pöytäcurlingia. Meillä joulu jatkuu ainakin tämän viikon. Pipareita ja jouluruokaa riittää vieläkin.


Tänä vuonna leivoimme minulle vaaleita pipareita tupla-annoksen. Melkein 200 kappaletta syntyi mieheni kaulitessa. Varmaankin noin puolet on jo syöty. Tosin osa on jo isälläni ja anopillani. Ja en nyt ihan yksin syönyt, jokunen muukin gluteeniton pääsi maistelemaan. Ostajiakin olisi löytynyt, mutta myönnän, että olisi ollut vaikea asettaa hintaa. Mieheni teki niin suuren urakan pipareiden eteen ja juuri minua varten. Ja onpahan pipareita nyt herkuteltavaksi pitkälle kevääseen. Vielä en ole kyllästynyt.


Ja siellä se nyt seisoo, melkein kymppitonnin arvoinen joulukuusemme. Se, jonka saimme kattoremontin kaupanpäällisiksi. Enpä usko, että näin kallista kuusta enää eläessäni tulen ostamaan. Komia on ja syytä ollakin. Juuri sopivan kokoinen asuntoomme. Olohuoneemme sai uuden järjestyksen jouluksi ja nostimme ikkunan edestä nojatuolit sohvan seuraksi. Saa nähdä, jäävätkö tuohon pysyvästi. Niistä on ollut mukava katsella televisiota. Vielä mukavampaa olisi, kun joku (minä) saisi nuo tuolit päällystettyä!

Kuusemme alla tapahtuu joka joulu. Käpy- ja höyhentontut keinuen tarkkailevat jouluista hulinaa.


Jouluna ihailin parinakin päivänä aurinkoa, joka pilkisteli ikkunaverhojen lävitse aamupäivästä asuntoomme. Lisäksi viime jouluna lahjaksi saamani kaunis kalenteri pääsi viimeiselle sivulleen, juuri sopivan sävyinen keittiön jouluverhomme kanssa. Olen kalenterin aiemmat sivut kerännyt talteen kauniine piirrettyinä kukka-aiheineen. Ajattelin, että niitä voisi myöhemmin kehystää ja ripustaa vaikka tauluiksi seinälle. Olen kovin ronkeli sisustuskuvien suhteen tai sitten minua miellyttävällä valmiilla taululla hinta on aivan liian kova. Näistä pidän kovasti, joten vaatisivat vain kehysten hinnan.

Ostin myös vahingossa punaiset jouluvalot parilla eurolla, enkä viitsinyt lähteä niitä vaihtamaan. Tuunasin niistä siedettävät pahvisten muffinsivuokien avulla. Löysivät paikkansa saunan eteisestä.


Töistä sain joululahjaksi ihanan kapean kaitaliinan suloisine tonttuineen. Lahjan arvoa lisäsi se, että se oli hankittu paikalliselta yrittäjältä. Oli juuri sopiva sohvapöydällemme.


Itse tein lahjaksi tänä vuonna virkaten lumihiutaleita koristeeksi roikkumaan, vaikkapa kuuseen tai ihan mihin vaan ne haluaakin ripustaa. Pakkasin ne kauniisiin peura/poro-aiheisiin pieniin paperipusseihin. Itselleni en ehtinyt jouluksi enää hiutaleita virkkaamaan, mutta olen nyt jälkijunassa kotiinkin niitä tehnyt. Kuusemme alkaa olla aikamoisen koristeltuna itse tekemilläni koristeilla. Onneksi mieluisilla sellaisilla.


Itse sain lahjaksi kaikkia ihanuuksia. Olen ollut todella kiltti! Olin toivonut lämmintä pyjamaa ja sellaisen sain. Lisäksi lahjakortti alusvaateliikkeeseen oli mukava yllätys. Saimme mieheni kanssa yhteislahjana elokuvaliput, joten nyt odottamaan elokuvaa, joka kannattaa teatteriin asti lähteä katsomaan. Kuvassa ei kaikkia saamiani lahjoja ole, mm. herkut puuttuvat, koska olen ne jo melkein kaikki syönyt.

Töihin on jo palattu joulun jälkeen, mutta jouluinen tunnelma herkkuineen kotona jatkuu vielä. Parin päivän päästä pääsemme viettämään uuden vuoden vaihtumista. Tänä vuonna vuosi vaihtuu yhdessä mieheni kanssa. Hän on töistä vapaalla. Minulle vuoden paras päätös.


Hyvää alkavaa vuotta 2016!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Joulun tuoksuja



Olen yleensä jouluihminen, mutta tänä vuonna on ollut todella vaikea päästä fiilikseen. Nyt on kuitenkin asunto ollut lauantaista täynnä piparintuoksua, kun lainasimme siskontyttöjä leivonta-avuksi ja ehdimme myös tyttöjen iloksi koristelemaan piparit. Sain myös omat nimikkopiparit, vaikka en näitä pipareita syökään. (Oma taikina on aluillaan juuri nyt ja odottelen sen jäähtymistä, että saisin kuiva-aineet lisättyä ja laittaa taikinan sen jälkeen jääkaappiin odottelemaan myöhempää leipomista.) Nuorin neideistä oli varsin vauhdikas ja vaarallisia tilanteita ja sählinkiä riitti, vaikka meitä oli 2 aikuista ja isosiskokin vahtimassa vauhtimimmiä. Lopulta, kun hän sai pursotinpussin käteensä ja alkoi koristelemaan, tuli syvä hiljaisuus. Vain jouluradio, jota tyttöjen toiveesta kuuntelimme, soi ja me teimme tarkkaa työtä koristeluissa. Sokerikuorrutteen määrä vaihteli suuresti ja toiset piparit saivat sitä enemmän kuin toiset. Viimeiseksi sain palautetta, kuinka meillä haaskataan sokeria ja heitetään roskiin. Ikävää, että pursotinpussin sisälle jäi vielä "ainakin milli" sokerikuorrutetta ja tämä täti käski laittamaan pussin sokereineen roskiin. No, aina eivät täditkään ole täydellisiä.


Tänään ehtiessämme jatkoimme mieheni kanssa siihen, mihin lauantaina jäimme, eli piparitalon kokoamiseen ja koristeluun. Mieheni poltti vain kerran vähän sormeaan, joten pääsimme vähillä vahingoilla tänä vuonna. Kuuma sokeri pelitti myös hyvin, eikä talo edes yrittänyt romahtaa kokoamisvaiheessa. Mieheni teki työt, minä suunnittelin. Päätimme tehdä "peltikaton", koska oma talommekin uuden sellaisen saa helmi-maaliskuussa. Pikkupiparit toimivat polkuna talolle ja lisänä ovat halot seinustalla sekä kuusi koristeineen pihassa. Tänä vuonna lisäsimme pihaan myös itsellemme autot. Teemaksi muotoitui "musta joulu". Olisi kylläkin ihana yllätys, jos edes jouluaattona olisi lunta. Se olisi joulun ihme minulle!


Niin ja olimme tänäkin vuonna ajoissa ja mieheni vei joulukortit postiin jo perjantaina, tosin saimme ne postituskuntoon jo keskiviikkona. Ja pikkutontut kertoivat, että ensimmäiset kortit oli posti kiikuttanut jo perille.


Piparkakkutalon valmistumisen jälkeen mieheni laittoi saunan lämpiämään, lähti kävelylenkille ja sen jälkeen pesi saunamme. Tsek! Nyt on saunaankin joulupesu tehty. Yksi homma vähemmän. Lisäksi joulukuusta ei tarvitse tänä vuonna metsästä itse hakea, saamme sen ensi viikon alulla kattoremontin sopimuksen yhteydessä kaupanpäällisiksi. Olen tyytyväinen, tuli sitten millainen vain.

Aamulla heräsin niska- ja päänsärkyyn sekä vatsakramppeihin. Naisen elämää. Töihin päästyäni selvisi, että työparini joutui jäämään sairauslomalle ja sain yksin uurastaa aamun tunnit. Kaikesta huolimatta päivästä muotoitui loppupelissä ihan mukava. Kotimatkalla poikkesin hakemaan perinteisen joulukorin kukkakaupasta kampaajalleni, jonne menen huomenna. Kotiin päästyäni kaurapussi helpotti kramppeja ja sain hetken huilata. Piparitalon kokoaminen on rentouttavaa puuhaa, ainakin meillä, kun saan rauhassa kaksin mieheni kanssa sen tehdä. Kohta lähden lämpimään suihkuun saunan lämpöön. Josko piparitaikinan alku olisi jo sen verran kiehautuksen jälkeen viilennyt, että pääsisin siihen kohta jauhot ja mausteet lisäämään. Sen jälkeen loppuillta onkin aikaa tehdä jouluisia käsitöitä.

Rentouttavaa joulun odotusta sinullekin, joka tätä blogia lueskelet!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulutunnelmaa


Lumet sulivat parin päivän jälkeen, vesisateet saapuivat takaisin ja mustuus valtasi pihamaan kaikista jouluvaloista huolimatta. Lisäksi miehestäni johtumattomasta syystä ykkösautomme kärsi kolhuja ja siinä oli hieman korjaamisen kanssa järjestelemistä. Itsenäisyyspäivä sujui minulla tänä vuonna yksin kotona miehen ollessa työvuorossa. Tai niin ainakin luulin. Jouduin kuitenkin soittamaan siskonmieheni avuksi pienen vesimäärän valahdettua alkuillasta keittiön katon kautta sisään asuntoomme. Isäni sattui samaan aikaan poikkeamaan ja yhteistuumin saimme vuotokohdan paikannettua ja astian asetettua sen alle välikatolle. Vanha vika ja siitä selvisi pienellä paikkauksella seuraavana päivänä. Talomme ulkokatto kuitenkin vaatisi vähitellen uudistamista. Joten rahanmenoa ei voi estää. Tai siis lisäpankkilainaa!

Tänään oli aamusta pitkästä aikaa pakkasta ja ihanan kirpakka keli. Tosin kun nyt mennään alamäkeen, niin töihin lähtiessäni mieheni kävi autoni raappaamassa ja pyyhki sisätiloista ikkunoista ja taustapeilistä kosteutta pois. Töihin kun lähdin ajamaan ja taustapeiliä asensin parempaan asentoon, jäi peili käteeni. Onneksi oli vain kiinnityspatentti auennut ja mieheni sai taustapeilin takaisin paikalleen. Vaati hieman voimankäyttöä ja sitä ei minulla tarpeeksi ollut. (Miehelläni tosin sitä tuntuu riittävän minunkin puolestani, koska oli aiemmin autoa kuivatessaan peilin irtikin saanut!)

Päätin kuitenkin aamusta, että iltapäivätyövuoroni jälkeen laitan lopultakin asuntoa jouluisemmaksi. Tässä välissä sairastin flunssaa ja kylkivälilihakset siitä itseensä ottivat ja hengitys kävi ahtaaksi. Onneksi siitä selvisin parin päivän sairauslomalla ja rentouttavalla lääkityksellä. Mutta joulujutut ovat kokonaan jääneet laittamatta, vaikka päätin, että tänäkin vuonna ajoissa olen liikkeellä.



Aamu kului kattomiehen kanssa kuunnellen tarjousta ja päätin, että työpäivän jälkeen olen sitten ahkera ja laitan jouluverhot ikkunoihimme ja nyt olen sen tehnyt. Sohvalle vaihdoin tyynynpäälliset jouluisemmiksi sekä jokusen punaisen torkkupeiton nojatuoleja piristämään.

Makuuhuoneeseen jo aiemmin lisäsin ikkunaan sydänvalot ja muuten makuuhuoneen jouluisen asun saa täydentää ihanan pehmeä punainen torkkupeitto. Olen niin tyytyväinen huoneen uuteen kesällä tapiseerattuun värimaailmaan, ettei se jouluasukseen muuta kaipaa.

Terassille sytytimme marraskuun lopulla kuuseen valot. Se on ihana piriste. Lisäksi lyhtyyn voi halutessaan kynttilän sytyttää pehmeää tunnelmaa luomaan. Eteiseen laitoin tänä vuonna lasiastiaan valopallot piristämään sivupöytää. Ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, appiukon aikanaan ostama enkeli pääsi lopultakin ikkunaan.

Kuun lopussa juhlimme myös pikkuveljeni neljännesvuosisadan synttäreitä sekä isosiskoni nimipäiviä. Lahjontaa suoritimme asiallisesti yhdessä ja itse tein siskolleni kirahvikuvioiset villasukat osana lahjaa ja pikkuveljelleni maastokankaisen kangaskassin. Veljeni sai myös herkuiksi aiemmin käsityömessuilta ostamaani marmeladia ja siskolleni messuilta löysin ihana kirahvitaulun. 




Huomiselle on luvattu taas sadesäätä ja myrskytuulia, kuten viime viikkoina muutenkin. En anna sen kuitenkaan lannistaa. Jouluviikolle on luvattu pakkasia, joten niitä toivoessa. Itse tehdyt joulukortit odottavat kirjekuoria osoitteineen ja saavat sitten siirtyä postitusta odottamaan. Piparitaikina, miehen hedelmäkakku ja jouluiset karamellit ovat jo suunnitelmissa ja reseptit katsottuna ja raaka-aineet ostettuna. Joululahjahankinnat on myös jo tehty minun osaltani. Joten olen hyvin aikataulussa. Aikanaan migreenien vaivatessa enemmän, tein päätöksen, että viime tippaan en kaikkia joulujuttuja jätä ja hyvin on tämä pätenyt jo viimeiset kymmenisen vuotta. Ei tule joulustressiä, kun aloittaa ajoissa. Ja kun itse tekee aina jotain pientä lahjaa, on käsillekin näpräämistä joulun saapumista odotellessa.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Ihana valkeus!


Lopultakin kaipaamaani lunta ja kunnon kerros. Ja kyllä, taas se ärsyttävä jokatalvinen nurina alkoi joidenkin osalta. Ensin niristään ja naristaan, kun sataa vettä ja on pimeää, ja nyt kun saatiin lunta, niin sekin en ihan tyhmää. Osan kohdalla ymmärrän asian. Kun sähköt katkeavat vuorokaudeksi ja edelleen senkin jälkeen pätkivät, niin kyllähän se elämää hankaloittaa. Itse selvisimme vajaan 8 tunnin katkolla ja sekin ajoittui suurimmilta osin nukkuma-aikaan, joten ei haitannut. Lisäksi jääkaappimme oli lähes tyhjä, joten sielläkään ei vahinkoja tullut. Pakastin ei tuossa ajassa ehdi kärsimään. Onneksi! Itse olen kuitenkin niin onnellinen pimeyden jälkeen, vaikka hikipäässä eilen kaivoinkin autojemme esiin yli 20 sentin märän ja painavan lumikerroksen alta.


Samoin puutarhamme kaipasi eilen pelastamista. Lumimassa oli niin painavaa, että jopa suuren katajamme latva taipui lumen painosta. Samoin etupihan timanttituijat olivat jakautuneet kahtia ja kaipasivat hieman ravistelua ottaakseen vanhan mallinsa takaisin. Norjanangervopensaat myös mystisesti katosivat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pienen kaivamisen ja ravistelun jälkeen ne löytyivät lumen alta. Ulkovalosarjamme, jonka suurimpaan norjanangervoomme aiemmin viritimme, olivat painuneet oksien mukana lumeen ja melkein jo maahan jääätyneet, kun eilen aamusta lähdin pelastusretkelleni pihallemme. Onneksi vain yksi oksa oli katkennut ja valotkin sain kiskottua takaisin pensasta valaisemaan.

Olen ihaillut maisemia eilisaamusta saakka. On niin ihanasti valoa. Tänään myös aurinko pilkisteli levätessäni migreenin kourissa makuuhuoneen sängyllä. Onneksi lääkitys alkoi tehota ja nautiskelin ikkunasta säteilevästä auringonvalosta. Parhaita hetkiä elämässä kevään saapumisen lisäksi on ensilumi ja joka vuosi siitä riemuitsee yhtä paljon.

Luminen viltti valahtamassa kellarin katolta.
Tammen oksat ja kesäinen perannapenkin tukinaru keräsivät itselleen valkoisen vaipan.
Pehmeät askelmat johtavat kahden lumisen kartiovalkokuusen luo.
Huomenna on paluu arkeen kolmen viikon lomailun jälkeen ja työ kutsuu. Pehmeä lasku, koska työviikko on iltapäivävuoroa eli aamusta saa nukkua. Koska olin lähes puoli vuotta sairauslomalla ja nyt teen lyhennettyä työpäivää, ei tämä lomailu kuukauden työputken jälkeen tällä kertaa tuntunut kovin erikoiselta. Kuitenkin kotona olen saanut olla ja tehdä asioita yksikseni ja ystävieni kanssa, joista nautin, joten sitä kutsuisin onnistuneeksi lomaksi. Lisäksi pysyin terveenä loman ajan, kunnes edellisiltana alkoi nokka valumaan ja kurkkua karhentamaan. Tehostetun vitamiinikuurin, allergialääkkeiden ja nenähuuhtelukannun avulla kuitenkin olo on jo huomattavasti parempi. Joten eiköhän tämä tauti alkuunsa selätetä. Kohta voi myös alkaa vaihtamaan asuntoonkin jouluverhoja ja muita ihanuuksia. Ei nyt ihan vielä, mutta ehkä jo viikon päästä. Päätin, että tänä vuonna en blogissani joulukalenteria pidä, vaan nautiskelen vain omista suklaakalentereistani ja kirjoittelen jaksaessani. Nautitaan valkeista maisemista sen hetken, kun ne kestävät!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Lomailua


Lomalleni en suunnitellut mitään, mutta kaikenlaista olen hieman ehtinyt tekemään. Leipomaan, viettämään aikaa mieheni kanssa, kyläilemään ystävillä, käymään elokuvissa, sukuloimaan, järjestelemään työhuonettani, lenkkeilemään raittiissa syyssäässä sekä nukkumaan hyvin.Viikonloppuna kävin myös kädentaitomessuilla ja osa jouluostoksistakin on jo tehty.

Halloweeniksi leivoin suklaa-turkinpippuri-saksanpähkinä -muffineita. Päällä Dammenbergin tummasuklaanappeja kurpitsan virkaa toimittamassa. Vuoat ostin jo aiemmin lähikaupasta, josta löytyy melkein mitä vain. Ostin sieltä myös metallisen kuppikakkutelineen, mutta nämä pahvivuoat ovat liian korkeita siihen. Matalammat muffinssit tulevat hyvin pääsemään edukseen siinä.



Työhuoneeni on myös vähitellen saavuttanut uuden ilmeensä uusien verhojen, uuden järjestyksen ja uuden käsityöhyllyni myötä. Alkujaan suunnittelin huoneesta harmaa-hopea-punaista energistä työhuonetta. Kuitenkin tapetti, jonka tilasimme tutun kautta, olikin hopeanharmaan sijaan vaaleansini-hopeinen, enkä halunnut siihen kirkkaanpunaista sekoittaa, joten huone jäi pelkistetyn vaaleaksi. Nyt uudistuksen myötä huone on saanut lisäkseen vaaleanvihreän ja vaaleankeltaisen sävyjä alkaen kesällä ompelimistani tinttiverhoista. Kesällä möys ullakolta löytynyt vanha limenvihreä tuoli löysi paikkansa työhuoneeltani. Lattiatilan lisäännyttyä uuden järjestyksen myötä, kaivoin autotallillta aiemmin käytössä olleet mummuni minulle kutomat vaaleanvihreä-keltaiset matot esille ja ne pääsivät lattiatilaa peittämään ja lämmittämään.


Olemme nyt syksyn pimeyden saavuttua mieheni kanssa lisänneet pimeään pihaamme led-valoja. 70-luvun tyyliin ulkovalot ovat vain taka- ja etuterassien lautakattoon upotettuina. Appivanhemmat myöhemmin lisäsivät autotallin edustalle liikkeeseen reagoivan valon. Ja siinä ulkovalomme ovatkin. Tarkoitus olisi lisätä takapihan puolelle joskus kiinteämmätkin valot, jotta näkisi syksyisin kulkea puuliiterille ja maakellarillemme, mutta sitä odotellessa olen ratkaissut ongelman väliaikaisilla valosarjoilla. Aiemmin terassin kaiteella valoa tuonut pitkä, yli 200 valon led-sarja, alkaa olla aikansa elänyt ja välissä oli pätkiä, joista lamput olivat jo palaneet. Siirsimme sen norjanangervopensaaseen lintulaudan vierustalle, jossa se hyvin vielä valaisee puutoksistaan huolimatta ja kimaltaa ihanasti olohuoneen ikkunasta sisällekin näkyen. Kaiteelle ostimme uuden valosarjan, jossa on 240 lediä. Hieman harmittaa, kun emme löytäneet kuin lämpimän valkoisen sävyisen valosarjan. Itse pidän ulkona enemmän kirkaan valkoisen valosävyistä, mutta pääasia, että saamme nyt siitä valoa pimeälle seinustalle kulkemista varten. Lisäksi muovikuusen kokosimme jo takaterassille valoineen, mutta odotamme kuitenkin lähemmäs joulua, ennen kuin siihen valot sytytämme. Itse olen lisännyt sisälle valoa ikkunoihin. Työhuoneelle pääsivät tänä vuonna hevoset, makuuhuoneella on ihanat rautalankasydämet ja olohuoneen ikkunaa valaisee perinteisesti isompi valosydän. Kohta lisään myös appiukkoni ostaman valoenkelin mieheni työhuoneen ikkunaan etuoven vierustalle. Saa toivottaa vieraat tervetulleeksi. En niinkään uskonnollinen ole, mutta tuntuu kuin toisi taas edesmenneen rakkaan jouluksi luoksemme.


Eilen sain askarteluseurakseni siskontyttöni, jotka valitsivat tekniikakseen sormivärit ja leimasimet. Kortteja syntyi iso pino ja päivä sujui tytöillä ilman keskinäistä riitelyä. Joten ihmeitä tapahtuu sittenkin! Tämä täti tosin hieman joutui heti alkuun ääntään korottamaan nuoremmalle neitoselle, joka on hätäinen ja  supernopea liikkeissään, ja sormivärit meinasivat heti alkujaan päätyä ihan jonnekin muualle kuin paperille. Alkuärähdyksen jälkeen askartelu kuitenkin sujui hienosti ja tytötkin tuntuivat olevan tyytyväisiä askartelupäiväänsä. Nuoremman kanssa kävimme myös päiväunilla ja luimme Mauri Kunnaksen joulupukkikirjaa. Kovin tuntui edelleen olevan jännä ja moni asia mietitytti neitokaista lukemisen lomassa. Itse olen kirjan saanut kummitädiltäni joululahjaksi vuonna 1981. Siinä on ihanat kangaskannet ja kuvitus Kunnaksen tyyliin, eli joka kerta löytää kuvista jotain uutta, mitä ei ole aiemmin huomannut. Olisikohan Mauri Kunnaksen ensimmäisiä joulukorjoja? Äitini onneksemme piti hyvän huolen kirjoistamme ja suojeli niitä tuhoilta mahdollisuuksien mukaan, joten seuraava sukupolvi saa myös niistä nyt nauttia.


Viime viikolla rikoin perinteen (koska mieheni oli kotosalla ja hänen mielestään joulumusiikkia joutuu kuuntelemaan jo muutenkin ihan liikaa) ja aloitin joulukorttien askartelun ilman joulumusiikkia. Ajattelin korjata tilanteen tänään jatkamalla korttien viimeistelyä joulumusiikin tahdittamana. Eiköhän se joulutunnelma sieltä vähitellen löydy.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Huurretta


Ihana oli herätä tänään iltapäivävuoroviikolla aamulla kahdeksan jälkeen aurinkoon ja rapsakan huurrejäisen nurmikon kimallukseen. Lehdet pensaissa ja puissa olivat saaneet kauniin valkoisenaan kimaltavan pitsireunuksen, jonka aurinko sai hohtamaan. Harmillista on, että vaikka kuinka hyviä kuvia ottaisi ja saisi otettua, niin tunnelmaa niihin on vaikea saada tallennettua. Pakottava tarve tuli kuitenkin jo ennen aamupalaa napata kamera käteen, vetää kevyttoppatakki päälle ja mennä ulos tallentamaan puutarhan kasveja jo lähes talviasuissaan sekä kuuntelemaan hiljaista rapinaa tammenlehtien hitaasti maahan leijaillessa tuulettomassa säässä.


Siirsimme ennen ensimmäisiä pakkasia nukkapähkämön (sen liikaa vallattua tilaa perennapenkistä) kasvamaan omiin oloihinsa puutarhamme toisen suuren kiven kupeeseen. Ja kävihän siinä niin, että seuraavana yönä oli tämän syksyn ensimmäiset pakkaset. Jätin onneksi taimen kastelematta, joten hengissä on vielä ja erityisen kaunis oli tänä aamuna. Taustalla keltaisenaan loistaa syysasterin varret.

Kurtturuusu on myös kaunis punertavine ruusunmarjoineen ja pakkasenpuremine lehtineen. Rohtoraunioyrtin lehdet sain tallennettua hyväksymälläni tavalla ja ovat kauniit lähikuvassa.

Yritin myös katajaa ja pesäkuusta kuvata huurteisine neulasineen. Tänään ei vaan löytynyt aamusta sitä oikeaa kulmaa ja en saanut tallennettua niitä. (Perfektionismi puski pintaan!) Jokunen kuva onnistui ja niin hyvä.


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Vihdoinkin valmiina!


Siinä se nyt lopultakin on valmiina työhuoneellani. Koottuna kahdesta vanhasta liukuovikaapista, joiden lisäksi mieheni rakensi kaksi vanerihyllyä ja uuden sokkelin. Itse maalipesin, hioin, pyyhin ja maalasin kaikki osat. Kesä siinä hurahti, mutta nyt se on valmis ja olen tyytyväinen. Jonkinlainen taisteluväsymys nyt kyllä iski, kun voisin täytttää hyllyt, niin ei juuri nyt iske inspiraatiota, koska se taas tietää suurempaa järjestelyä, kun tilaa vapautuu tavaroiden aikaisemmille paikoille. Puuh!

Jaksaessani siirrän hyllyyni käsityötarvikkeitani, ompelukoneeni (ja saumurini, jos mahtuu) sekä käsityölehteni ja -kirjani. Askartelu- ja puutarhakirjat jo hyllyyn pääsivätkin. Samoin lapsuudestani muistuttavat pienet kengät ja tossut, ensimmäinen kirjani sekä tietenkin kuva minusta yksivuotiaana.


Tässä jokunen kuva maalausmatkan ja kokoamisen varrelta.


Maalipesun ja hiontatyön tein takaterassillamme, maalausurakan suoritin autotallillamme ja taustalevyn viimeisenä, ilmojen jo pakastuessa, maalasin työhuoneellani. Lisäksi hyllyn kokosimme suoraan työhuoneellani. On sen verran painava, että olisi ollut aikamoinen raahaaminen kokonaisena paikalleen. Mutta olen niin tyytyväinen. Hylly onnistui ja tuo paljon lisää säilytystilaa harrastustarvikkeille. Osa on lojunut lattialla työpöydän alla odottaen paikkaansa. Lisäksi saan pari äidiltä perimääni käsityölaatikkoa lankoineen hyllyn päälle.


Työviikon jälkeen iski väsymys liian kiireisen arkiviikon iltojen jälkeen. Aamusta ehdin tekemään kotitöitä pois ja ajattelin, että illasta ehdin sitten lepäämään. En sitten vaan ehtinyt, kun joka illalle oli jotakin. Lauantaina ilmoitin miehelleni, että ilta vietetään rauhassa ja sunnuntain suunnitelmat muuttuvat ja minä jään kotiin. Mieheni meinasi perua myös omat suunnitelmansa, mutta ilmoitin, että mene, haluan olla rauhassa kotona. Ja sunnuntain vietinkin kotona yksin nauttien rauhasta ja tehden asioita, joista sain hyvän mielen. Maalasin juurikin hyllyn taustalevyn sekä ompelin lopultakin kuukausia kaapissa odottaneet makuuhuoneen verhot.

Tämä viikko on ollut aamuvuoroa ja maanantaina iltapäivällä kävin puutarhassa siistimässä perennapenkkejä sekä istuttamassa nimpparilahjaksi saamani sipulikukat. Hienoimmat talventörröttäjän jätin talvipuutarhaa somistamaan. Varjoliljojen siemenkotineen piti myös jäädä muurille keikkumaan, mutta päätin kuitenkin niiden kauneuden vuoksi ottaa ne sisälle ja täällä ne nyt törröttävät kilpaa Viivin tukan kanssa.


Lisäsimme viime perjantaina myös lintulaudan paikalleen pensaiden ja pienien hedelmäpuiden läheisyyteen ja on aikamoinen vilske laudalla käynyt siitä lähtien. Lauta on lähellä olohuoneen ikkunaa ja on mukava katsella ikkunasta lintuyhteiskunnan toimintaa. Tiedän, että tässä varpuset kyräilevät toisiaan ja ruokailuvuoroaan, mutta kuvasta saa sen kuvan, kuin menisivät piiloleikkiä toistensa kanssa.

Nyt on siis se hetki syksyä, kun puutarhatyöt kesän jälkeen ovat ohitse. Eilen mieheni kantoi tämän syksyn viimeiset, äitinsä haravoimat lehtikasat kompostiin. On aika nauttia käsitöistä kesän puutarhatöiden jälkeen ja olenkin pari pipoa jo kutonut ja nyt on villasukat työn alla. Ja kyllä, edelleen niitä keskeneräisiä käsitöitä riittää. Sitten aikanaan jatkan, kun löydän taas inspiraation niihin. Kunhan nyt ensin saisin uuden hyllynikin täytettyä.

Nyt kun taas tämä viikko on aamutöitä, ehdin tekemään ruokaakin. Eilen onnistuin ensimmäisen kerran tekemään murean naudanlihakastikkeen. Tänään ajattelin broilerin rintapaloja uunissa valmistaa. Saa nähdä onnistunko. Ihanaa kuitenkin on, että olen taas löytänyt luovuuteni ja sormet syyhyävät miljoonaan eri hommaan.

Syysmyrsky on kuulemma nousemassa tänä iltana. Varalta valmistan jo näin iltapäivästä rieskani ja huomisen ruuan sekä pyykkikonekin on pyörimässä. Saa nähdä tuleeko tunnelmallinen ilta takkatulen ja kynttilöiden valossa vai säilyykö sähköt?

torstai 15. lokakuuta 2015

Syksyn sävyjä


Talvi vääjäämättä lähenee, mutta sitä ennen saamme vielä hetken aikaa nauttia ruskan sävyistä, tosin ei niin suuresti, kuin muina syksyinä, mutta tuntuu, että sitäkin kirkkaampana ne harvat, punasävyiset lehdet, omenat ja ruusunmarjat loistavat. Yllättävän vihreääkin on vielä, vaikka lokakuuta jo pitkälle eletään.

Itse teen tämän viikon iltapäivät töitä ja aamuisin olen nauttinut siitä, että ehdin asunnon järjestelemään ennen töihin menoa. Tänä aamuna lisäksi leivoin nimipäiväni kunniaksi muffinsseja illaksi. Makuna vadelma ja marianne-murska. Onnistuivat hyvin, rapea pinta ja pehmeä sisus. Työkamut saavat tyytyä kaupan tarjontaan, koska niin suurta määrää en ehtinyt leipomaan.

Tänään kävin myös ulkona kameran kanssa hetken piipahtamassa ja sain herkullisen sävyisiä kuvia eikä tarvinnut omaa puutarhaa pitemmälle kävellä. Ihanan värikylläistä juuri nyt on. Lisäksi männynrunko loisti auringossa pihkapisaroineen kauniisti. Kauneutta löytää, kun vain osaa katsoa oikeasta suunnasta. Eikä sovi unohtaa auringon vaikutusta, se saa kaiken loistamaan.