Jouluttaa

Tänään on ollut lepopäivä yksin kotona. Aloitin päivän niskan/yläselän jumpalla, jonka toteutan käsipainojen ja kahvakuulan avulla. Kummasti auttoi taas niskan kireyteen. Lisäksi olen tehnyt kotitöitä, käynyt sukkalaatikoitani läpi, ommellut isälle verhokapan ja puuhannut kaikenlaista, mihin normaalisti ei ole aikaa, kuten joulusisustusta. ❤️

Nämä verhot ja koristetyynynpäälliset ovat olleet jo monta vuotta käytössä, mutta kun tykkää, niin miksi vaihtaa?

Kohta laitan nakkisopan mikroon lämpiämän, huilin hetken ja lähden isän luona kävellen käymään.

Huomenna onkin taas työpäivä, joka sisältää ajelulenkin työkoneen päivitykseen. Taitaa tulla kiire päivä. Onneksi nyt on akkuja ladattu.

Hyviä uutisia

Kävin eilen silmälääkärillä kontrollissa ja kroonisen uveiitin tilanne on parempaan päin. Suunnitelmana oli vaihtaa kortisonitabletit ns. reumalääkitykseen. Näitä lääkityksiä kokeiltiin syksyn aikana kaksi, ja kummastakin tuli niin rajut haitat, ettei niitä voinut jatkaa. Stressasin jo etukäteen, mikä lääke kokeillaan seuraavaksi, mitä haittoja mahdollisesti tällä kertaa tulee ja meneekö joulunalusaika persiilleen viikkokausia sohvalla maaten kipeänä. Mutta nyt kun tulehdus on pysähtynyt, ja jopa hieman tulehduskröhnät silmässä pienentyneet, päätyi oma uveologini siihen, että jatkamme kortisonilla, koska reumalääkkeet eivät sovi ja kortisonilla tulehdus pysyy kurissa. Joten ei kutinaa, ripulia, vatsakipuja eikä närästystä tiedossa ainakaan lääkekokeilujen vuoksi. Nyt ne on hetkeksi historiaa.

Uveologini väläytti myös mahdollisuutta, että joskus tulehdukset pysähtyvät itsellään eivätkä tarvitse enää lääkitystä kurissa pitämiseen. Tosin mahdollisuus on pieni, mutta mahdollista on kuitenkin ajan kanssa kokeilla lääkityksen laskua ja lopetustakin.

Ja joo, tiedän kyllä kortisonin haitat, mutta seuraavat kokeilulääkkeet olisivat laskeneet immuniteettia vielä rajummin ja omat haittansa niissäkin olisi ollut. Positiivista olotilani suhteen silmälääkärin mukaan on myös se, että elimistöni alkaa tottua kortisoniin ja sen aiheuttamat haitat nyt pienenevät, eli painonnousuni on nyt tasaantunut ja pysähtynyt ja jopa alkanut hieman laskemaan, eli turvotus on hieman vähentynyt, sekä kasvojen villuskarvan kasvu ei ole niin hurjan nopeaa. Pitkässä juoksussa on sitten suurempia haittoja tulossa, mutta se on sen ajan murhe.

Tänään alkoi työt taas parin viikon vapaiden jälkeen, mutta hyvillä mielin. Kroppa tosin ei tykkää sään kylmenemisestä pakkaskeleille, tämä on jokasyksyinen parin päivän kärsimys, ja tänään oli jäykkä aamu ja joka paikkaa kropassa särki. Särkylääke onneksi helpottaa oloa. Työpäivän jälkeen kaivoin valot laatikosta eteisen tason päälle ja sielläkin on nyt kausivalot tunnelmaa luomassa. Valoa kaipaa nyt tämän harmauden keskelle. Vaikka lunta on hieman tullut, ei vielä maiseman valaisemiseen saakka.

Postilaatikkoon tippui jo asuinalueemme pihajoulukalenterikartta, joten joulukuu on jo aivan kohta!

Valokuvatyyny

Kaksi päivää olen ompelukoneillut. En ehtinyt kuin keskeneräisiä töitä ja korjausompeluita sekä pikaisena välityönä isälle isompia tyynynliinoja ompelemaan uuteen isänpäivänä saatuun tyynyyn. Mutta onneksi odottavat uudet kankaat eivät kaapissa happane. Tosin kohta niitä kai voi kutsua vanhoiksi kankaiksi?

Olikohan vuosi vai kaksi sitten, kun sain mieheltäni joululahjaksi valokuvapyyhkeen. Kuvan olen itse ottanut Kanarian reissuillamme. Siellä rantakivikossa vilistää maaoravia. Pyyhkeenä en raaskinut käyttää, joten ompelin tästä koristetyynynpäällisen. Se pääsi makuuhuoneelle metsänreunaan.

Ompeleminen on kivaa, kunhan ei liian usein joudu sitä tekemään, eikä mies ole kotona. Hän kun ei ymmärrä termiä ompelurauha eikä musiikkimakumme ole yhtenevä. Itse käytän musiikkia rauhoittavana keinona. Ompelukone ja saumuri kun harvoin toimivat kuin unelma! Ja jos minua häiritään siinä hötäkässä, en ole minäkään unelma!

Mutta onpahan suurin osa odottavista töistä nyt valmiina. Vielä jäi vähän vaiheeseen, mutta ensi kerralla ompelen kyllä varmaankin talvitakin, johon on jo kankaat ja tarvikkeet odottamassa. Pariin mekkoon ja yksiin puuvillahousuihin kankaat myös odottavat, mutta ne eivät nyt ole niin kiireisiä.

Joulukalenteri

Tänään oli edessä tämän täyttö. Pari viikkoa joutuu vielä odottelemaan ennen kuin luukkujen tyhjäyksen voimme mieheni kanssa aloittaa.

Naapurissa leivottiin jo pipareita ja mieheni sai niitä oven taakse toimitettuna.

Kyllä kelpaa!

🧑‍🎄🍫🎄🧑‍🎄🍫🎄🧑‍🎄🍫🎄🧑‍🎄🍫🎄🧑‍🎄🍫🎄🧑‍🎄🍫

Joulua odotellessa

Hiljaista on ollut blogin osalta, mutta jospa taas yrittäisi tänne väliin käsitöitä, askarteluja ja muitakin kuvia lisätä sekä kuulumisia.

Tasapaksua on elämä, niin sisällön kuin painonnousunkin suhteen. Kortisoni tekee tehtävänsä ja turvotusta on kertynyt 10 kg reilun vuoden aikana. Vaatevarasto on mennyt lähes kokonaan uusiksi ja olen siirtynyt kokoon L. Etätöissä edelleen olen ja muutenkin elän edelleen aika eristettyä elämää. Onneksi olen luonteeltani sellainen, että löydän iloa pienistäkin asioista ja viihdyn hyvin yksinänikin, vaikka ajoittain pääkoppaa puristaakin tämä hiljaiselo. En ole täysin eristäytynyt, käyn kyllä kampaajalla ja kosmetologilla ja ajoittain kaupoillakin maskin kera, mutta välttelen pääsääntöisesti ihmismassoja ja isoja tapahtumia lääkäreiden ohjeen mukaan. 

Nyt olemme lomalla. Piti olla Kanarian lämmössä 2 viikkoa 20-vuotis häämatkalla, mutta silmäni lääkityskokeilujen ja koronamäärien nousun vuoksi siirsimme matkan keväälle. Lomasta tuli siis täysin vapaa ja suunnitelmaton. Hyvä niin. Käsitöitä, askarteluja ja aikaa käydä päivälläkin isäni ja anopinkin luona. Ja ihan vaan olla ja nauttia.

Tässä lomani ensimmäinen askartelu. Talven 2022 jättilumisadepallo. Lisävaloa kaipaa tämän harmauden ja kosteuden keskelle. Mutta onneksi se on kohta jo joulu, niin on kaikkea tekemistä siihen liittyen. Joulukortit olen päättänyt aloittaa nyt lomani aikana, eli tämä viikko aikaa. Onneksi suunnitelma ja tarvikkeet on jo valmiina.

Amaryllikset nostin sängyn alle syyskuun lopulla ja unohdin sitten kokonaan. Viime viikolla havahduin, että ne ovat vielä siellä, otin valoon, kastelin ja se on kuulkaa kaikki kolme kasvussa ja isossa punaisessa nousee jo ensimmäinen nuppu. Kukintaa odotellessa.

Joten kuten tekstistä selviää, hullu jouluihminen on jo täällä vauhdissa. Joulu on vaan minun lempijuhlani. Valoja, väriä, tuoksuja ja herkkuja. Ja saan antaa lahjoja. Se on parasta. Lahjatehdas on ollut käynnissä jo 1,5 kuukautta ja uskoisin ehtiväni loputkin, kunhan lääkekokeilut eikä muut sairastumiset sotke arkea ja vie käsien toimintakykyä.

Voimia pimeyden ja koleuden keskelle teille muillekin. Lunta odotellessa!