lauantai 28. lokakuuta 2017

Tip tap


Sain isosiskoltani tämän ihanan kirjan nimipäivälahjaksi pari viikkoa sitten, josta sain myös idean viime tekstissä mainitsemaani tämän joulun kotimme tunnelmakohdan luomiseen. Edellispäivänä posti toi myös ensimmäiset joululehden luettavaksi ja sieltä sain myös jatkojalostusidean aiempaan sunnitelmaan. Vielä kun tuo lumi sulaisi ja pääsisi metsästä varpuja ja pieniä risuja poimimaan.

Ensilumi satoi keskiviikon ja torstain välisenä yönä ja on ollut aivan hurmaavaa katsella valkeaa satumaisemaa ikkunasta. Mieheni viritti myös lintulaudan ja talipalloautomaatin taas lintujen ruokintapaikalle ja monena päivänä olemme päässeet ihailemaan pikkulintujen toimintaa ruokintapaikoilla.

Lintuja ei tunnu häiritsevän tiskistelymme ja talon läheisyys, vaan väliin katselevat meitä suoraan silmiin. Eli tirkistely taitaa olla molemminpuolista. Alle olevassa kuvassa omenapuu on saanut valkoiset turkikset oksiaan lämmittämään, ja jos tarkkaan katsot oksien katveesta löytyy myös yksi ruokintapaikka.


Tänään lumet taitavat sulaa vesisateiden myötä ja tuo otsikkoni "Tip tap" viittaa veden tippumiseen katolta sekä lähestyvään jouluun, josta jo intoilen.

Ja se viimeksi mainitsemani joulukalenteri, jonka itse kangaspainoin, on nyt ommeltu valmiiksi. Tuli kaunis ja jouluinen, juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Painoin omenat taskuihin niin, että jouluaattoa kohden ne punastuvat eli kypsyvät lisää. Vielä pitäisi käydä ostoksilla hankkimassa herkkuja kalenterin taskuihin niin itselleni kuin miehellenikin.



Ensimmäinen lahjamme odottaa jo sängyn alla. Nimittäin amaryllikset ne siellä keräävät ruukuissaan voimia jouluisen kukintaan. Saa nähdä, jaksavatko kukkia, koska tänä vuonna kesän viettivät etuterassin puolivarjossa takaterassin pöydän oltuna varattuna yrttilaatikolle. Amaryllis tykkää ulkona paahteisesta, kuumasta paikasta kesien aikana ja olen saanut jokusen aina kukkimaan uudelleen. Nyt vähän jännittää, kun kesä oli niin kostea ja hellepäiviä niin vähän, että miten tänä vuonna kukinta onnistuu. No, sekin kuuluu joulun odotukseen, vähän lisäjännitystä.


Sain myös ikkunaan asennettua valoa tuomaan valosydämen, jonka aikanaan tuunasin kuntoutusjaksolla tekemälläni rautalankasydämellä helmineen vähän värikkäämmäksi päiväsaikaakin ajatellen. Kuva valosydämineen kuvaa hyvin tuntemuksiani. Tämä viikko oli rankka ja viime päivinä on päässäni soinut korvamatona Suvi Teräsniskan "Täydellinen elämä". Blogi on yksi purkautumiskanavani, jota psykologinikin suositteli, ja olen nyt joutunut miettimään, voinko täällä enää kirjoittaa rehellisesti myös vastoinkäymisistäni?

Olen oppinut suhtautumaan elämään niin, että elämä sisältää ilonhetkiä sekä vastoinkäymisiä, ja se on vaan hyväksyttävä jaksaakseen eteenpäin. Löydettävä niitä ilonpisaroita ja hyvän mielen hetkiä arjen keskellä. Sain kuitenkin tässä viikolla negatiivisen palautteen blogini suhteen, kun olen omista tuntemuksistani ja tämän syksyn tapahtumista tänne kirjoitellut. Kenenkään mielen pahoittaminen ei ollut todellakaan tarkoitukseni ja kirjoitin viime aikojen tapahtumista ja asioiden kulusta yleisellä tasolla nimeämättä tai syyttämättä ketään yksittäistä tekijää kuitenkin oikeisiin tapahtumiin ja faktoihin perustuen. Jokainen toimii omalla tahollaan, kuten parhaaksi kokee ja omatunto sallii. Onko ratkaisu oikea, sitä ei välttämättä toiminnan hetkellä aina tiedä.

Olen kirjottanut rehellisesti, kuten asiat olen kokenut, tuonut tuntemuksiani esille ja se on se, mitä psykologini minulta myös on toivonut toipumiseni vuoksi. Kaikki tähän eivät kykene, mutta nämä kirjoitukset auttavat itseänikin käsittelemään ja jäsentelemään asioita sekä saamaan perspektiiviä asioihin ja näkemään kehitykseni myöhemmin tekstejä lukiessani. Se, että kirjottaisin blogini täyteen liiba-laabaa siitä, kuinka kaikki on aina ihanasti, ei palvele minua eikä kyllä lukijoitanikaan. Henkilöpohtaiseen blogiin on mielestäni tarkoitus antaa osa itsestään, tuoda omaa persoonaansa esiin, mitkä ovat omat mielenkiinnon kohteen, mistä ei niin ole innostunut, mikä vihastuttaa, mikä saa hyvän mielen tuotua esiin. Jakaa oman elämänsä tapahtumia niin valoineen kuin varjoineen muiden luettavaksi ja koettavaksi.

Mul on tapana ylös pistää / kokemukset vaikeat / pettymykset ja eron hetket haikeat / Mul on tapana lauluun laittaa / myös ne hyvän muruset /joiden ohitse huomaamatta kävelet / Mul on tapana mieltä purkaa / kertoa tosijuttuja / ja ne aiheet ovat kaikille tuttuja / Mul on tapana lauluun laittaa / mitä kuulin, mitä näin silloin kaikkea en kanna sisälläin / Elämä on varjoa ja valoa / joskus se kyyneliin tiristää / silloin kun itkun kaulukset / kurkkua kiristää / Elämä on sekoitus onnea / ja surullisia vaiheita / meil on täydellinen elämä / täynnä laulun aiheita...
Kun mä laitoin paperille / kaiken minkä menetin / siinä samalla mä myös surut puolitin / Kun mä laitoin paperille / kaikki hölmöt pelotkin / vihdoin laulaa ne myös ulos uskalsin.

Olkoot tämä yllä oleva vaikka blogini motto, vaikka en näitä tänne laulakaan, vaan kirjoitan. En todellakaan toivo kenenkään pahoittavan mieltään kirjoituksistani, vaan ymmärtävän, että ne ovat asioita minun näkökulmastani kirjoitettuna, kuten jokaisessa henklökohtaisessa blogissa kirjoitetaan omasta vinkkelistä. Toivon jokaiselle lukijalleni oikein ihanaa joulun odotusta, toivotaan, että saamme lumivaipan takaisin ja me kaikki hieman lisää valoa elämäämme syksyn pimeyden jälkeen!

PS. Palaan töihin parin viikon päästä eli asia järjestyi kaikkia tyydyttävällä tavalla ja pääsen uudelle työpisteelle kokeilemaan työntekoa. Toivotaan, että kykenen siellä terveyteni puolesta työskentelemään. Niitä pieniä ilonpisaroita arkeen.

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kukkia ja kakkuja


Nämä syksymme ovat yhtä juhlaa yleensä. Ja niin tänäkin vuonna kaikista hankaluuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. On ollut synttäreitä ja nimppareita. Tämän kakun tein joillekin niistä, en enää muista mitkä juhlat olivat kyseessä, koska juhlia ole syyskuun ja elokuun ajan lähes joka viikonloppu. Kuitenkin onnistuin löytämään vielä sen verran pensasmustikoita, orvokkeja ja laventelin kärkikukintoja koristeeksi, että sain tämän ihanuuden koristeltua vielä kesäiseksi. Reunoilla ja päällä on pikakreemi ja kokeilin ensimmäisen kerran tätä tyllaa, jolla saa pitsikaarroketta tai suoria viivoja pursotettua, ja tämä harjoituskappale onnistui yllättävän hyvin.


Tämä versio on yksi mieheni synttärikakuista. Kinuskipäällinen on pakollinen ja kerma reunoille pursotettuna. Tämä taisi olla numero 2. Vielä kolmannen kakun tein kummitytön perheineen poiketessa jälkijunassa synttärikaffelle. Joten ei ihme, että menin kakkujen määrässä ja tapahtumissa sekaisin. Itse kun olen erityisruokavalioinen, tarkoittaa se, että kakkuja ei kertaa kohden riitä ikinä yksi, vaan yleensä, jos tulee vieraita, leivon gluteenittoman kananmunallisen version ja sitten oman kananmunattoman version. Koristelu on se osuus, josta eniten nautin.


Mieheni toivoi lahjaksi käsikäyttöistä kahvimyllyä ja sellaisen hän sai. Ostimme yhdessä minun puoleni suvun kanssa tämän kapistuksen ja mieheni on ollut tyytyväinen. Yritin alkuun kirpputoreilta myllyä etsiä, mutta löysin vain huonosti toimia tai sitten ulkoisesti niin huonokuntoisia, että oli hakeuduttava netin ihmeelliseen maailmaan, josta totesin, että läheltä en äkkiseltään kaupasta suodatinjauhatukseen sopivaa myllyä löydä. Tilasin sitten myllyn, putiikki on Crema Helsingissä, vaikka itse mylly on brasialainen. Toimitus oli nopea ja mylly on toiminut hyvin. Sillä pystyy jauhamaan monenlaista kahvia, hienoa ja karheampaa, ja meillä on viime aikoina leijunut ihana, vastajauhetun kahvin tuoksu. Sekä mieheni että kahvia juoneet vieraamme ovat todenneet, että maku on todellakin parempi. Pakko kai se on uskoa, näin teenjuojana, kun en kahvia ole nyt maistellut. Saa aikaan aikamoiden närästyksen usein juotuna. Joskus tulee juotua kupillinen, mutta enempää maha ei siedä.


Tämän kimpuin sidon itse miehelleni synttärikimpuksi. Kaunis tuli, vaikka itse sanonkin. Kauniita eri sävyjä. Kukat ostin paikallisesta marketista ja gladioulukset hain puutarhastamme.


Tämän ihanan punaisen kimpun ostin ystäväni kukkakaupasta palkkioksi itselleni reippaudesta ja käytyäni erikoislääkärillä sisäilmaoireiluuni liittyen tutkimuksissa. Käynti oli hyvä ja palkitseva ja lääkäri ihana ja asiansa osaava. Eilen sain tiedon, että jatkotutkimukset sairaalassa jatkuvat ensi maanantaina. Ylihuomenna on sitten työnatajan kanssa palaveri uuden työpisteen löytämiseksi. Odotan jännityksellä. Onneksi on tarjottu jo oikeasti tiloja, joissa terveyteni mahdollisesti sallisi minun työskennellä. Toivon todella, että löydämme pitkän sairausloman jälkeen minulle sopivan työpisteen ja pääsen taas työn äärelle arkeen palaamaan.

Olen lopultakin alkanut toipumaan työpaikan sisäilman epäpuhtauksien aiheuttamasta astman pahenemisvaiheesta. Kuukausi siinä meni, että pahin tukkosuus helpotti ja ääni alkoi palautua normaaliksi. Keuhkoputket kestävät pitkään parantua entiselleen ja limaisuutta on vielä jäljellä, mutta muuten olen ollut paremmassa kunnossa ja jaksanut jo käydä kävelylenkeillä, en niin pitkillä, kun normaalisti, mutta kuitenkin kykenen jo reippaammin kävelemään. Lisäksi olen lopultakin päässyt taas kuntosalille lihaksia vahvistamaan. Jo ensimmäisen kerran jälkeen huomasin niskasärkyjen helpottavan eikä niska jumiudu niin helposti. Lisäksi nyt jokusen kerran käytyäni huomannut jalkojen lihasten vahvistuneen. Ranne hieman ilmoittelee treenin jälkeen, mutta yleensä jo seuraavana päivänä on kunnossa. 


Olen nyt kotona ollessani pitänyt kirpputoripöytää ja olen tyytyväinen saatuani kaappeja tyhjemmäksi ja paikkoja järjestykseen. Keittiön siivosin yhtenä sunnuntaipäivänä mieheni töissä ollessa. Syynä kaksi tavaraa, uusi kahvimylly ja mieheni kesällä valmistujaislahjaksi saama yrttikasvattamo, jotka molemmat tarvitsivat tilaa keittiön tasoilta. Niiden mahtumisen keittiöön mahdollisti vain luopuminen osasta, rakkaista tavaroista, mutta toivon, että ne saivat uuden hyvän kodin kirpputorin kautta.

Puutarhasta ei nyt ole kuvia ja tänään pidän lepopäivää, enkä jaksa raahautua tuonne ulos kylmään kuvia ottamaan. Pahoitteluni! Tänä aamuna mittari näytti -4 astetta ja eletään lokakuun loppupuolta. Monena vuonna edes marraskuussa ei ole tällaisia pakkasia ollut? Ja taas tämä toistuu, märkä maa jäätyy ennen lumen satamista. Ou jee, puutarhan kasvit eivät tykkää....

Tilanne on kuitenkin se, että kunhan saamme kaimani (omenapuun) ympärille verkon talven ajaksi, ja siirrettyä pienen suihkulähteeni, joka on ollut kuivahtamassa terassilla ulkona, sisälle autotalliin, meidän tämän vuoden puutarhatyömme on tehty. Anoppi tulee vielä lehtiä haravoimaan jonain päivänä, mutta suurin osa haravointihommistakin on tehty, ei kiitos minun, vaan mieheni ja hänen äitinsä. Viime viikolla nostimme joriininjuurakot ja gladiolusten sipulit ylös kuivamaan kasvihuoneelle ja eilen veimme ne siskoni kellariin talvehtimaan. Eilen myös kävimme kasvimaalta nostamassa palsternakat, punajuuret ja porkkanat maakellarille. Sen kunniaksi mieheni valmisti eilen palsternakka-porkkana-perunamuusin, ja oli muuten hyvää, kun juurekset olivat niin tuoreita.


Nyt on taas se aika vuodesta, että saa vähitellen aloittaa joulun valmistelemisen ja ulos valosarjojen lisäämisen. Etuoven puolelle ostin uuden jääpuikkovalosarjan valoa antamaan pimeälle etupihallemme. Tänään ajattelin vaihtaa ikkunan talvivaloksi taas valosydämen tunnelmaa luomaan syysiltoihin. Viime syksynä askartelemani valotähti onkin jo ollut iltaisin päällä silloin tällöin. Uusi, itse tehty joulukalenterimme odottaa vielä taskujen ompelemista kiinni ja sitten sekin on valmis.Olen niin jouluihminen ja se on aina vuoteni kohokohta valmisteluineen, jotka aloitan usein jo lokakuulla nostamalla amaryllikset sisälle ja viemällä ne sängyn alle viileään ja pimeään voimia keräämään uutta kukintaa varten. Joululahjoihin minulla on jo askarteluidea, mutta millaiset joulukortit askartelen tänä vuonna, se on itsellenikin vielä mysteeri. Tämän vuoden kodin tunnelmaidea minulla on jo valmiina ja tarvikkeetkin osittain jo hankittu, mutta kuten Piilomaan pikkuaasissa aikanaan todettiin jakson lopuksi, mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla.