Herkullista joulua!

Teistä muista en tiedä, mutta meillä on ainakin tulossa herkullinen joulu. Kaikkea emme tee itse, tämäkin piparitalo on kaupan valmiista maidottomasta vehnätaikinasta. Ja jouluna 2019 teemana pääkallolinna. Mieheni saa tämän sitten joulun jälkeen pala palalta herkutella, valkosuklaakattoa myöten. Tämä valmistui jo viikko sitten ja vielä on ehjä.

Edellisiltana tein 2 piparitaikinaa itselleni, ja eilen työpäiväni jälkeen isälläni ja ystävillä käytyämme ahkeroimme yhdessä mieheni kanssa ja 6 pellillistä pipareita valmistui tunnissa. Perinteiset vaaleat piparit sekä tänä vuonna halusin kokeilla lakupipareita. Vaihteluna ihan hyviä.

Miehelleni leivoin tänään jokajouluisen hedelmäkakun. Lisäksi tein kaksi pipariblondieta, toisen suklaattomana, koska pikkuveljeni on suklaalle allerginen. Suklainen jää kotiin ja suklaaton pääsee sukunyyttäreihin isän luo.

Leivoin myös minipiparimuffineja, mutta ne ovat vielä koristelematta, joten kuvaa ei nyt tule näytille. Siskoni kanssa herkuttelimme yhdet ja nyt onnistuivat yli odotusten, todella ilmavia ja suussa sulavia. Huomenna ystäville syömään ja kahville poiketessamme nappaan jokusen mukaan kaffelle kastettavaksi. 

Amarylliksistä, joista 3 lepuutin syksyllä, valkoinen kukki itsenäisyyspäivän jälkeen. Punaisessa on nyt komea kukkavana. Vaaleanpunainen kukki viime vuonna hurjasti ja se näyttää tänä vuonna pitävän huilivuotta.

Tämä viikko on mennyt vähällä levolla, koska lähes joka illaksi on ollut shoppailua, leipomista tms. Enää maanantai töitä ja sitten pääsen minäkin lomalle joulun välipäiviksi. Sen jälkeen palaan töihin vasta uuden vuosikymmenen 2. päivänä. Mieheni pitää myös ensimmäistä kertaa joulun aikaan lomaa.

Vielä ennen joulua odottaa imurointi, saunan pesu, minulla vähän joulukarkkien tekemistä ja miehelläni jouluruokien tekoa. Kuusi olisi tarkoitus nostaa huomenna sisään, mutta voi olla, että menee maanantai-iltaan.

Me emme onneksi ole joulustressaajia. Jos villakoirat juoksee nurkissa, niin hyvää joulua niille. Tehdään, mitä ehditään, ja aina se joulu on tullut olosuhteista huolimatta.

Meille joulu rakentuu tuoksuista, tunnelmasta ja ennen kaikkea läheisistä ympärillä. Koristemäärä ja niiden laatu, asunnon siisteys ja sadesää eivät määritä joulua. Myös ne rakkaat muistoissa joulun tekevät. Itse iloitsen siitä, että mieheni on koko joulun vapaalla ja saamme viettää joulua yhdessä.

Oikein rauhaisaa ja stressitöntä joulua kaikille muillekin! Ja onnea tulevalle vuosikymmenelle 2020!

Lunta ja valoa!

Olen kaivanut koristevaloja esiin ja nämä oranssinhohtoiset valotolpat ovat yksi lemppareistani ja toivottavatkin heti eteisessä sisääntulijat tervetulleiksi.

Vierashuone sai itse tehdyn paperitähden seuraksi metallisydämet.

Työhuoneelle lisäsin valohepat ikkunaa piristämään.

Uudessa lyhdyssämme on kynttilä palanut lähes taukoamatta tämän syksyn ajan. Olen vaihtanut viikottain uuden 120 tuntia palavan kynttilän ja tämä toivottaa tervetulleeksi takapihallemme, josta on taloon sisäänkäynti.

Naapurit olivat ahertaneet lumileikeissä tällä viikolla ja pihapiirin piristykseksi oli ilmestynyt lumilyhty sekä naapurin pikkutytön tekemä lumikummitus. Töistä tullessa oli ihana piristys.

Aiemmassa pihapiirissä eivät punatulkut viihtyneet, mutta nykyisessä ovat ruokailleet päivittäin lokakuusta lähtien. Mieheni mukaan parhaimmillaan yli 20 tulkkua tuossa pyörähdellyt kerrallaan. Itse näin eilen vapaapäivää viettäessäni 10 punatulkkua kerrallaan.

 Ja tänä aamuna odotti timanttinen satumaisema sälekaihtimet aukaistuamme. Ei voinut kun hetken seistä ja ihastella tuota luonnon kauneutta. Talomme on valkoinen ja on myös edukseen nyt lumisten maisemien keskellä ja korostaa valkoista maisemaa kilpailematta luonnon kanssa. Tykkään!

Eilen lämpötilan pudottua parissa tunnissa pikavauhtia melkein 10 asteen erolla pakkasen puolelle, seurasi siitä komeita huurrekerroksia ikkunaan. Aamuinen terassimme näytti täältä. Kirkkaat lasit olivat peittyneet vahvaan huurrekerrokseen. Meillä oli yksityinen terassi huurrelaseineen hetken aikaa. Nyt ovat auringossa jo sulaneet läpinäkyviksi takaisin.

Tämä kuva on eilen illalta ja kuvaisi hyvin mm. tahattomasti lapsettoman parin elämää. Olemme myös sellaisia, mutta olemme jo asian ohitse eläneet, ja nykyisin tämä kertoo mieheni ja minun välisestä läheisyydestä ja lämmöstä. ❤️

Nauttikaa te muutkin kauniista, valoisista, lumisista maisemista ja pukekaa ne villasukat jalkaan, jos meinaa paleltaa.

Kädentaitomessuilla

Pakkohan oli uusi postaus jo tänään tehdä innostuneena uusista hankinnoista. Neulovilla tarjosi lempilankojani, löysin ihanan värikkään ja pirteän trikookankaan minulle sopivalla luontoteemalla sekä Ilonan Sacher-leivokset herkuttelimme taukokahvilla siskoni kanssa.

 Tuntui, että käveltyä tuli kilometrien verran, mutta aktiivisuusranneke näytti vain noin 3500 askelta. Niin kai se sitten on, että messuilla ees-taas vaeltaessa se vaan tuntuu pitkältä matkalta kun on aina uutta kojua kojun vieressä. Ainakin jalat ilmoittavat, että tarpeeksi on kävelty tälle päivää. 

Nämä bataattilastut oli löytö. Vain 3 aineosaa: bataatti, auringonkukkaöljy ja ruususuola. Herkullisia!

Ja tämä glögi, ostin sitä viime vuonna ekaa kertaa ja oli niin hyvää, että nyt ostin suoraan 2 pulloa Korpea itselleni ja miehelleni mustikkaglögiä pullollisen. En pidä makeasta glögistä ja tämä puolukka-karpalogögi pienellä lakritsinjuuritvistillä on herkullinen. Onpahan jotain eilen loppuneen glögin tilalle.

Ainahan tuon kropassaan tuntee, kun pitkän päivän messuilla kiertelee. Mutta tänä vuonna olen tyytyväinen, että ainoa heräteostos oli bataattisipsit ja ne olivat kyllä hintansa arvoisia. 

Talvi lähestyy

Kuten kuvasta näkyy, olemme saaneet jo ihailla lumisiakin maisemia. Ja kuinka tuo lumi saakaan meidän pihan valokaaren loistamaan. 

Nämä ihanuudet tarttuivat mukaan paikallisesta sisustusliikkeestä. Meidän lasitetun terassin pöydältä löytyvät nyt lumioravat. Siellä saavat rauhassa nauttia tämän tulevan talvensa. 

Ja tämä siskoltani saapunut valohimmeli on lopultakin päässyt paikalleen olohuoneen ikkunaan. Se toimii samalla meidän ikkunatähtenämme tänä talvena. 

Isänpäiväksi leivoin käpykääretortun, josta nauttivat isäni luona myös mieheni ja siskontyttöni. Itselleni tein samaan tyyliin pienet käpyleivokset.

Ja tänään nautiskelin tämän syksyn ensimmäisen glögilasillisen ihan isseksein. Nämä suolamantelit ovat olleet tämän syksyn hitti itselleni. Ja sopivat muuten erinomaisesti myös glögin seuraksi. 

Nyt loppui glögi kotoa, mutta onneksi huomenna olen menossa Kädentaitomessuille Tampereen messuhalliin. Sieltä saa ostettua lisää, myös glögiä - lankojen ja kankaiden lisäksi. 

Syksyn valopilkkuja

Mongolianvaahtera, jonka syysväriä niin odotin, tuotti tänä vuonna pettymyksen. Luulin myös, että tuurenpihlaja tiputti lehtensä, mutta ei, siellä hän viimeisenä punaoranssina on tämän viikon loistanut keskellä puutarhaamme. Upea!

Marja-aronia tiputti jo lehtensä, mutta viikko sitten se oli puutarhamme valopilkku. Nyt tilanne alkaa olla se, että ainoat oranssit piristeet ovat enää yksittäiset lehdet siellä täällä harmaalla kiveyksellä, mutta loistavat sitäkin kirkkaammin.

Itse innoistuin alkuviikosta askartelemaan paperitähtiä, joista osan vein myös työhuonettani piristämään. Kauniita ovat niin kotona kuin töissäkin. Työskentelen nyt sitten tähtien alla. Ja muutenkin työhuoneeni sai jo talviasun piristysvalosarjoineen. Tässä poikkeuksena kerrankin kuva työhuoneeltani aamuisen kirkasvalolampun hohteessa. 

Ja päivällä lähikuvaa tähdistäni. 

Perjantaina järjestettiin paikallinen valotapahtuma, jossa oli sekä lasten että aikuisten suunnittelemia ja valmistamia valoteoksia. Todella upea oli näitä iltahämärissä käydä ihastelemassa. Myös paikalliseen kirkkoon oli luotu tunnelmaa. Kuka uskoisi, että silkkipaperilla saadaan noinkin upea muutos ikkunoihin. Ja urkupillit olivat muuttuneet kuin jonkin suurkaupungin öiseksi siluetiksi. Tykkäsin kovasti. Kuvat puhukoon puolestaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpinä, siskontyttöni (8 v. ) tuotokset tapahtumaan, suloinen pingviini ja pinkki hiiri (jolla oli niiiin pitkä häntä, ettei meinannut kuvaan mahtua). 

Itse olen aloittanut nyt flunssasta toivuttuani kuntokuurin lenkkeilemällä ja kotijumppaamalla, ja se on tuonut paljon hyvää vointia itselleni tähän syksyyn, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Mikä sen ihanampaa kuin lähteä iltakävelylle syksyn pimeyteen raikkaaseen ja happirikkaaseen ulkoilmaan.

Meinasi unohtui tärkein oman pihapiirin valaistus. Terassille jääpuikkovalot mieheni asensi paikalleen. Hyvä valoteho on ja kyllä tuosta on paljon piristystä meille itselle ja ohikulkijoille.

Toivottavasti te muutkin olette löytäneet valoa ja ilonaiheita syksyynne! 

Kotisohvan kulutusta

Terassikin sai lopulta kanervansa mieheni käytyä lopultakin nimpparilahjaostoksilla. Onhan tuo karu betonibunkkeri edelleen, mutta hieman viihtyisyyttä saa kanervilla ja lyhdyillä.

Viime viikonloppuna poikkesimme siskoni luona etukäteisnimppariljuhlimassa meitä molempia. Molemmilla nimipäivä osuu tälle viikolle. Samalla kävimme kannustamassa isäämme boccia-turnauksessa. Tosin kannustusjoukkoina pääsimme myös kirjuri- ja tuomarointihommiin sekä pallojakin keräämään. Hirveen huonoja olemme pysymään kannustusjoukoissa, kun pallopeleistä on kyse. 

Lupasin työkavereille omana nimipäivänäni tarjota porkkanakakkua ja viime viikonlopuksi tein siskolleni mukaan kokeiluversion itse mukaellulla ohjeella. Ja ohje toimi ja vieläpä kolme kertaa! Sen verran kakkuja kului nimppareita juhliessani. 

Gluteeniton, kananmunaton ja maidoton. Työkavereiden puolueeton näkemys oli, että kakku oli herkullinen. Eivätkä ikinä olisi arvanneet, että kyseessä oli erityisruokavalioisellekin sopiva herkku. Päällisen sekoitin vegaanisesta, kookospohjaisesta sulatejuustosta, vaniljajauheesta ja tomusokerista. Todella äklönmakea, mutta koska itse porkkanakakun tein vähäsokerisena, kakusta ei tullut liian äklönmakeaa.

Kakkuohjeen löytää nimellä Tervahovin erikoinen ja vaihdoin kanamunien tilalle vichyä ja No egg - kananmunakorviketta. Jauhoit vaihdoin luontaisesti gluteenittomiin, joista 1/3 oli täysjyväjauhoa, sekä lisäsin taikinaan 1 dl mantelirouhetta kuorineen rakennetta ja makua antamaan ja vaihdoin kanelin itselleni sopimattomana mausteena neilikkaan. 

Siskoltani sain valohimmelin kokoomisapuineen nimipäivälahjaksi ja nyt meillä on lopultakin jotain kaunista ripustaa olohuoneen ison ikkunan eteen talviaikaan. 

Ystäväperhe poikkesi itse nimipäivänäni iltakahville. Mieheltäni sain kanervien lisäksi samaan tyyliin kahvikupin ja ystäväperheeltä kauniin kimpun sekä jälkikäteislahjontana synttärilahjaksi uusimman muumimukin. Isäni poikkesi myös tuomassa ruukkukukan, mutta nyt täytyy todeta, etten tunnista, mikä tämän valkokukkaisen kaunottaren nimi on.

Ihastuin tuohon Tykkylumi-mukin Pikku Myyhyn oravan kera oksan alla värjöttelemässä. Onneksi sain mukin lahjaksi. Yksi muki lisää talvikäyttöön. Ja kyllä, meillä on mukeja monta ja käytämme kesä-ja talviaikaan mukeja niiden aiheiden mukaan, jotta kaikkia tulee käytettyä. 

Nimppareita seuraavana aamuna heräsin flunssaisena ja taudin pahennuttua jouduin luovuttamaan ja nyt makaan toista päivää kotisohvalla sairaslomalaisena. Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta sairastuminen ei ole yksi niistä. Se peruu puolestasi sovitut menot ja työnteonkin. Onneksi ehdin nimipäivät juhlimaan ennen flunssaa. 

Tämä ystävien tuoma räiskyvän värinen kimppu on kauneimpia ikinä saamiani kimppuja. Kuin vesiputous jossain aurinkoisella paratiisisaarella auringonlaskun aikaan. Juuri minun väriseni kukat.

Vaikka niin inhoankin tätä Suomen kosteaa, koleaa ja pimeää syksyä, nautin kuitenkin kynttilöiden tuomasta tunnelmasta. Tämän pöytälyhdyn sain myös ystäviltä vuosi sitten tuparilahjaksi.

Tunnelmallista syksyä teille muillekin! Yrittäkää pysyä terveenä, tämä räkäpäisyys ei ole myöskään lempitilani, mutta onneksi ulkonakaan ei ole nyt loistosää, joten ei harmita niin paljoa sisällä kökkiminen, sekä nuo nimipäiväksi saamani kukat tuovat väriä ja iloa syksyn tautiseen ankeuteen. 

Ruska ja muita elämän pieniä onnenhippusia

Vein vanhat, tummanvihreät Teema-kahvikuppini tasseineen myyntiin Iittalan myymälään. Iittala maksaa pienen korvauksen ja myyvät sitten astiat vintage-pöydässä eteenpäin. Saamallani korvauksella ostin lopultakin itselleni pitkään ihailemani siili-lautasen.

Lisäksi yllätin itseni ostamalla poolopuseron sinapinkeltasilla raidoilla. Ehkäpä totun vähitellen tuohonkin sävyyn, vaikka omakseni en sitä vieläkään ole kokenut.

Puutarhamme ei ole näin nuorena ja hyväravinteisena tarjonnut kunnon väriloistoa, mutta onneksi muu luonto on loistanut ihanissa, kirkkaissa syyssävyissä. Onneksi omassa puutarhassa silti on ollut kauniita yksityiskohtia edelleen, vaikka osan kasveista pakkanen on jo nuukauttanutkin. 

Olemme myös aloittaneet lintujen talviruokinnan. Ostin miehelleni jo aiemmin uuden lintulaudan ja viime viikonloppuna hän laittoi siemenet tarjolle. Lintulauta houkuttelee yllätykseksemme myös vähän isompia lintuja. Olisimme ihan mielellään tarkkailleet vain niitä pikkulintuja, mutta isommatkin näköjään haluavat apajille. Mieheni on jo vähän vihjaillut, että fasaanipaistikin voisi olla hyvää. Luulenpa vain, että ovat nopeampijalkaisempia kuin me.

Syysväsymys yrittää painaa päälle, mutta tänään työpäivän jälkeen poikkesin ostamaan jokusen kanervan, lisäsin kesäkukkien jäljiltä tyhjennettyihin ruukkuihin multaa ja betonirenkaaseen istutin jo kanervat. Täyttelin samalla puutarhasta kesäkukkien jäljeltä jääneitä koloja mullalla ja lisäsin kuorikatetta multaisiin kohtiin suojaksi. Vein vanhat lyhtymme suihkuun, puhdistin ne ja pääsivät entistä ehompana etupihaa somistamaan ja valaisemaani ltapimeyttä.

Nyt on tunnelmaa!

Viime viikonloppuna pesimme ja järjestimme talvikuntoon lasitetun terassimme. Joten puutarhan ja pihan syystyöt olisi nyt tehty. Tosin miehelläni selkä jumittui pahasti pariksi viikoksi ja hän joutui lepäilemään selkäänsä kuntoon, joten liuskekiveys on vielä pari neliötä kesken, mutta kun hän sen saa valmiiksi, pääsemme molemmat "talvilevolle". Mieheni pääsee urheilemaan vapaa-ajalla ja minä pääsen käsitöiden pariin rentoutumaan. Idea on jo joululahjoihin, vielä kun saisi suunniteltua loppuun ja aloitettua!