Terassikin sai lopulta kanervansa mieheni käytyä lopultakin nimpparilahjaostoksilla. Onhan tuo karu betonibunkkeri edelleen, mutta hieman viihtyisyyttä saa kanervilla ja lyhdyillä.
Viime viikonloppuna poikkesimme siskoni luona etukäteisnimppariljuhlimassa meitä molempia. Molemmilla nimipäivä osuu tälle viikolle. Samalla kävimme kannustamassa isäämme boccia-turnauksessa. Tosin kannustusjoukkoina pääsimme myös kirjuri- ja tuomarointihommiin sekä pallojakin keräämään. Hirveen huonoja olemme pysymään kannustusjoukoissa, kun pallopeleistä on kyse.
Lupasin työkavereille omana nimipäivänäni tarjota porkkanakakkua ja viime viikonlopuksi tein siskolleni mukaan kokeiluversion itse mukaellulla ohjeella. Ja ohje toimi ja vieläpä kolme kertaa! Sen verran kakkuja kului nimppareita juhliessani.
Gluteeniton, kananmunaton ja maidoton. Työkavereiden puolueeton näkemys oli, että kakku oli herkullinen. Eivätkä ikinä olisi arvanneet, että kyseessä oli erityisruokavalioisellekin sopiva herkku. Päällisen sekoitin vegaanisesta, kookospohjaisesta sulatejuustosta, vaniljajauheesta ja tomusokerista. Todella äklönmakea, mutta koska itse porkkanakakun tein vähäsokerisena, kakusta ei tullut liian äklönmakeaa.
Kakkuohjeen löytää nimellä Tervahovin erikoinen ja vaihdoin kanamunien tilalle vichyä ja No egg - kananmunakorviketta. Jauhoit vaihdoin luontaisesti gluteenittomiin, joista 1/3 oli täysjyväjauhoa, sekä lisäsin taikinaan 1 dl mantelirouhetta kuorineen rakennetta ja makua antamaan ja vaihdoin kanelin itselleni sopimattomana mausteena neilikkaan.
Siskoltani sain valohimmelin kokoomisapuineen nimipäivälahjaksi ja nyt meillä on lopultakin jotain kaunista ripustaa olohuoneen ison ikkunan eteen talviaikaan.
Ystäväperhe poikkesi itse nimipäivänäni iltakahville. Mieheltäni sain kanervien lisäksi samaan tyyliin kahvikupin ja ystäväperheeltä kauniin kimpun sekä jälkikäteislahjontana synttärilahjaksi uusimman muumimukin. Isäni poikkesi myös tuomassa ruukkukukan, mutta nyt täytyy todeta, etten tunnista, mikä tämän valkokukkaisen kaunottaren nimi on.
Ihastuin tuohon Tykkylumi-mukin Pikku Myyhyn oravan kera oksan alla värjöttelemässä. Onneksi sain mukin lahjaksi. Yksi muki lisää talvikäyttöön. Ja kyllä, meillä on mukeja monta ja käytämme kesä-ja talviaikaan mukeja niiden aiheiden mukaan, jotta kaikkia tulee käytettyä.
Nimppareita seuraavana aamuna heräsin flunssaisena ja taudin pahennuttua jouduin luovuttamaan ja nyt makaan toista päivää kotisohvalla sairaslomalaisena. Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta sairastuminen ei ole yksi niistä. Se peruu puolestasi sovitut menot ja työnteonkin. Onneksi ehdin nimipäivät juhlimaan ennen flunssaa.
Tämä ystävien tuoma räiskyvän värinen kimppu on kauneimpia ikinä saamiani kimppuja. Kuin vesiputous jossain aurinkoisella paratiisisaarella auringonlaskun aikaan. Juuri minun väriseni kukat.
Vaikka niin inhoankin tätä Suomen kosteaa, koleaa ja pimeää syksyä, nautin kuitenkin kynttilöiden tuomasta tunnelmasta. Tämän pöytälyhdyn sain myös ystäviltä vuosi sitten tuparilahjaksi.
Tunnelmallista syksyä teille muillekin! Yrittäkää pysyä terveenä, tämä räkäpäisyys ei ole myöskään lempitilani, mutta onneksi ulkonakaan ei ole nyt loistosää, joten ei harmita niin paljoa sisällä kökkiminen, sekä nuo nimipäiväksi saamani kukat tuovat väriä ja iloa syksyn tautiseen ankeuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.