torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappuvipinää

Olin tänään varautunut akkujani lataamaan, mutta yllätyksekseni olenkin aamusta saakka ollut voimissani. Ensin kävin kylillä asioilla ja sen jälkeen siivoilin hieman puutarhassa pikaisesti eli keräisin aiemmin leikkaamistani norjanangervoista jääneet risukasat hieman sivummalle odottamaan jatkokäyttöä ja kuljetusta. Sisälle päästyäni siivosin asunnon ja siinä sivussa järjestelin paikkoja. Keittiössä hieman enemmän tuli puunailtua, tiskailtua ja pyyhittyä rasvapölyä pois inhokkipaikoista, jotka juuri siitä syystä usein jäävät siivoamatta. Siivosin myös siinä sivussa maustekaapin, jonka jälkeen keittiö oli tulvillaan ihanan huumaavaa mausteiden tuoksua. Pyykkikoneen laitoin sisälle päästyäni pyörimään ja muistin jopa tällä kertaa nyt illasta ripustaa kuivamaankin. Tämä oli muuten viimeinen koneellinen, jossa oli Kanarian reissulta kertynyttä pyykkiä, eli ehdin huhtikuun aikana!

Vaikka mieheni onkin nyt vapunaaton töissä, päätin laittaa hieman vapputunnelmaa, joka tällä kertaa tarkoitti pelkkiä ilmapalloja, koska serpentiinin unohdin ostaa. Kyllä nuo ilmapallotkin mukavasti asuntoa piristävät, valitsin sen verran värikkäitä.

Unohdin suvereenisti sitten miehelleni ostaa vappumunkit kaupasta. Itselleni en nyt lähtenyt edes yrittämään kananmunattomia pikamunkkeja, koska pettymys olisi ollut niin kova, jos eivät olisi onnistuneet. Päädyin siis tekemään pari kakkupohjaa nyt illasta, jotka maustoin vaniljalla ja kardemummalla. Jos edes hieman vappuista makua kakuissa olisi, toivon ainakin.

Enkä tälläkään kertaa kykene olemaan bloggaamatta hieman puutarhan edistymistä. Päivällä pihahommia ennen kävin tarkistuskierroksen puutarhassa ja totesin, että kamera oli haettava sisältä. Nyt alkaa olla niin paljon silmuilla puita ja pensaita, että oli pakko napata jokunen kuva. Syreeni, pihlaja, hevoskastanja ja lumipalloheisi ovat myös nupullaan, mutta unohtuivat nyt kuvata, joten saatte tyytyä näihin kahteen koosteeseen. Ihastuin itse norjanangervosta ottamaani kuvaan.

Sinikuusama, juhannusruusu, norjanangervo ja kanukka.
Pensasmustikka, karviainen, valkea kuulas ja valkoherukka.
Suurin nuppu löytyy tällä hetkellä tältä kaunokaiselta eli narsissilta. Sen verran oli jo kukkanuppu pörhöllään, että saattaa huomenna, jos on lämmin päivä, jo aukaista kukkansa ihailtavaksemme.


Rentouttavaa ja nautinnollista vappua blogini lukijoille!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Jo kukkii!

Nyt se on auki! Minun uusi punainen tarhakylmänkukkani.

Violetti otti itseensä siirrosta ja saa nähdä kukkiiko tänä keväänä, mutta muuten näyttää viihtyvän. Lisäksi ensimmäiset valkovuokot ovat pihassamme nyt auenneet sekä keltaiset pikkunarsissit kellarin seinustalla. Jouluruusut kukkivat edelleen. Laskin anoppini kanssa, että ainakin 1,5 kuukautta kukinta jo jatkunut. Idänsinililjat komeilevat sinisenä kukkamerenä perennapenkkimme ympäristössä. Ihanaa kirkasta ja pirteää väriä talven jälkeen. Ja nupullaan ovat myös suuremmat narsissit sekä tulppaaneissa näkyy myös jo nuppuja juurella. Nuoret pikarililjamme eivät viime keväänä jaksaneet parkkipaikan muurilla tehdä kuin pari hassua lehteä, mutta nyt näyttävät nekin reipastuneen ja ovat jo nupullaan, eli aikovat siis tänä keväänä lopultakin kukkia.

Tuntuu, että värit palaavat vähitellen elämäni harmauden keskelle.









lauantai 25. huhtikuuta 2015

Ruusuja ja risuja

Ensin ruusut, jotka loistavat valoa näinä ihanina keväisinä päivinä, jolloin aurinko hellittelee meitä. Mieheni toi nämä ruusun päivänä, tosin tietämättään sellaisesta päivästä. Joten toi siis ihan muuten vaan kotia ja minua piristämään.

Itse vein eilen siskontytöille pääkallohuivit, jotka lopultakin sain valmiiksi aina ehtiessäni niitä virkaten. Vanhempi neitokainen valitsi väriksi sinisen jo aiemmin ja vähän jännitin nuoremman neidon reaktiota, kelpaako haalea roosa värinä, mutta hyvin näytti kelpaavan - onneksi!
Ohjeen noukin Silmukoita -blogista alkuvuodesta ja oli tarpeeksi simppeli minullekin. Hieman jouduin taas muistelemaan, miten ne pylväät ja muut silmukat menivät, mutta hyvinhän nuo muistiin palautuivat. Ensimmäisen huivinhan tein itselleni ja se odottaa vielä viimeistelyä, kun en ole ehtinyt kostuttamaan ja bingottamaan. On ohuempaa puuvillalankaa toisin kuin nämä kaksi bambu-puuvillankaiset huivit, jotka eivät suoristeluja valmistelujen jälkeen kaipaa.
Eilen kävimme mieheni kanssa ostamassa uuden ruokakompostin vanhan talon mukana perintönä tulleen tilalle. Vanha siirtyy jatkossa kuivikkeen säilyttämiseen.

Matkaan tarttui taas yllättäen hieman kukkia. Nyt kaksi raninculusta eli leinikkiä, jotka pääsevät somiastamaan perennapenkkejämme ilmojen lämmettyä. Siihen asti saavat toimia piristyksenä sisätiloissa.
Risuja en saanut vain tein niitä itse itselleni. Leikkasin liian suureksi kasvamaan roihahtaneen norjanangervomme tänään. Oli päättänyt olla pallomainen, luontaisen sivuille taipuvan muotonsa sijaan. Tänään palautin pensaan takaisin omaan muotoonsa ja myös norjanangervoaidanne terassin reunalta tuli siistittyä samalla. Ja risuja, niitä riittää nyt. Paksuimmat pääsevät kaatopaikalle ja ohuemmat pääsevät lehtikompostin pohjalle, kunhan komposti on ensin tyhjennetty kasvimaalle.


Mieheni ahersi tänään ensin aamun opiskelutehtävien parissa ja sitten ulkotöissä laatoittamassa tulevaa hyötypihanurkkaustamme, jossa vanha keittön tiskipöytämme tulee toimimaan pumppukaivon läheisyydessä ulkopesupaikkana mm. juureksille, ruukuille. Hieman putkitöitä ja vesiletkua pöytätaso vielä kaipaa pesuveden ojaan viejänä, mutta kaikki aikanaan. Puisen kehikon sai tiskipöytä jo alleen jokunen kesä sitten mieheni hyödynnettyä siihen lautojen ja rimojen jämät, joita löytyi juuri riittävästi mm. puuterassin rakentamisen jälkeen. Hyötypihanurkkauksen vieressä sijaitsee kätevästi ruokakompostimme kuivikkeineen. En laita kuvaa keskeneräisestä työstä, mutta hieno siitä tulee. Valmiina voin julkaista sitten muidenkin ihailtavaksi.

Illan aiomme lepäillä kaksin kotosalla. Mieheni jääkiekon parissa ja minä varmaankin käsitöiden. Ja saunakin on lämpiämässä. Tänään oli niin lämmin ja aurinkoinen keli, että jokohan ensimmäisen kerran tänä keväänä tarkenisin vilvoitella ulkoterassilla saunan jälkeen?

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Pääsiäismunaperennapenkki

Kaivuumaan joukosta löytynyt viehättävä lautasen kappale.
Päätin jatkaa jo tänä keväänä entisen talon pohjan kohdalla sijaitsevaa perennapenkkiä, johon jo aiemmin uudistin mehikasvipuolen. Mieheni oli eilen vapaapäivällä ja aloitimme yhdessä uurastamaan. Tiesin, että kaivuu-urakka on rankka, mutta en arvannut, että koko päivä menisi kaksin uurastaessa. Mieheni teki suurimman kaivuutyön, koska itse en saanut saven joukkoon aikanaan haudattuja suuria betoni- ja tiilenkappaleita liikahtamaan. Samoin 30 vuotta vanha kielokasvusto oli punoutunut vahvasti kivien väliin ja niiden alle.

Bonuksena uurastuksesta löytyi vanhoja lasinpaloja ja keraamisten astioiden kappaleita. Tämä kuvassa oleva lautasen kappale jäi mieleeni, koska alkoi kiinnostamaan, mikä mahtoi kokonaisuudessaan olla lautasessa kuvituksena. Pohjassa olevan leiman mukaan kuitenkin kotimaassa valmistettua. No, kuvitus tuskin selviää, mutta nimesin perennapenkin kuitenkin pääsiäismunaperennapenkiksi muodon ja kaikkien niiden yllätysten vuoksi, joita mieheni ylös maasta kaivoi. Jatkosssa voi myös yllätyksiä olla tiedossa, nimittäin muurahaisia tuossa jo pyörii ja lisäksi on myyrien suosima paikka. Mutta aika näyttää, miten käy kasvien. Illasta saimme urakan eli pohjatyöt valmiiksi sekä erottelukankaat ja mullan paikalleen.

Perennat jäivät eilen vielä istuttamatta ja tänään selvitettyäni ensin tarkemmin uusien perennojen kukinta-ajat ja korkeudet, pääsin ne istuttamaan. Piti huomioida korkeus ja se, että koko kevään, kesän ja syksyn joku kasvi olisi kukassa eri puolella penkkiä. Uusien perennojen lisäksi kaivoin omasta puutarhasta lisää taimia, joten sain penkin kohtuullisen täyteen. Joitakin myös kertyi samalta paikalta kasvaneina. Tyhjää tilaa jäi kuitenkin reilusti, kuten aina uudessa kasvipenkissä eikä vielä kesäkukatkaan ulkona pärjää, joten niilläkään en voinut tyhjiä kohtia täytellä. Päädyin siis liiteriltä löytyneeseen kuorikatteeseen rikkaruohojen estoksi.


Aikamoinen kasviluettelo kertyi penkkiin. Väriteemaksi suunittelin aiemmin "ihanat moniväriset karkkisävyt", mutta kuten aina ennenkin suunnitelmat muuttuvat ja suunnittelemani sijaan väriteemaksi muotoitui valkoisen, violetin, punaisen, pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. On siellä sentään poimulehteä vihertävänkeltaisine kukintoineen mätsäämässä vuokkojen keltaisiin keskustoihin...

Muut istutin taimista, mutta syysleimun juurakoita ostin aiemmin messuilta, fuksiaa ja violetteja valkoisella "silmällä". Saa nähdä kasvaako ja kukkiiko, koska rikoin kaikkia sääntöjä, kun istutin ne nyt jo. Kunnollista ohjetta syysleimun juurakoiden istutukseen en löytänyt, mutta yleisohje perennoille juurakoiden istutukseen oli, että kasvukohdat istutetaan sentin pari mullan alle hallaöiden mentyä, ja istutuskorkeuden suhteen sitten niin toimin. Ehkäpä kuorike lämmittää sen verran, ettei halla palelluta juurakkoja. Yhden syysleimun ostin valko-vaaleanpunaisena taimena, jospa se edes selviäisi. Uusina perennoina pihaamme pääsivät nyt viihtyvyyttään testaamaan punainen tarhakylmänkukka, korallikeijunkukka, jumaltenkukka, nukkapähkämö, aro- ja amerikanvuokko ja isoidänunikko. Vanhoina paikalla jo aiemmin kasvaneina tai muualta siirrettyinä violetti tarhakylmänkukka, lehtoakilleijaa, poimulehteä, tyyriää, purppurakeijunkukkaa, syysvuokko, kuunliljaa, valkovuokkoa sekä tavallinen idänunikko. Jo aiemmin paikalla viihtynyttä patjarikkoa ostin myös lisää. Myöskin jonkin anopin peruja oleva mehikasvin istutin uudelleen, muistaakseni maksaruoho, mahdollisesti isomaksaruoho?

Yksi perennapenkki taas siis uudistettu. Saa nähdä kauanko kestää vähemmällä hoidolla ja kuinka kasvavat ja viihtyvät, riippuen rikkaruohojen hyökkäysvauhdista, myyristä ja muurahaisista sekä tietenkin millainen kesä muodostuu sään suhteen. Tällä hetkellä odotan kuitenkin innolla, millaisen kukkaloiston sain luotua aikaiseksi. Pohjatyöt ainakin tuli tehtyä hyvin mieheni avustuksella. 40 cm multatilaa keskelle ja reunammilla hieman vähemmän koin riittäväksi vuokoille ja keijunkukille. Pohjalla paksu juurimatto, jonka päällä pari senttiä sepeliä sekä sen päällä erottelukangas, jonka päällä paksu multakerros. Katsotaan, pitääkö kielon keskeltä penkkiä kasvamasta poissa?

Nyt siis etuterassilta puutarhaan katsoessa näky on tällainen. Etualalla syksyllä istutettu lumipalloheisi ja ja taustalla juhannusruusu. Oikealla lehtikompostit ja kasvimaa.

Muualta puutarhasta siirtämieni perennojen tilalle pääsi eilen ylös maasta kaivetut ruskoliljan sipulit sekä sisällä kevään viettänyt jalostettu ruskolilja. (Saa itse päättää selviääkö hengissä ulkosalla). Viikonloppuna ostettu kaunis jouluruusu, jonka mieheni valitsi ja halusi pihaamme kasvamaan, pääsi tänään paikalleen jo aiemmin istutetun jouluruusun viereen. Uskoisin, että viihtyy siinä, koska toinenkin jouluruusu on paikallaan siinä viihtynyt ja kukkii edelleenkin, ja tänään sai siis seurakseen violetin ja limen sävyisen kaunokaisen.



lauantai 18. huhtikuuta 2015

Supermessut

Mieheni piti tänään olla lentopalloa pelaamassa, mutta tämän peruuntuessa, lähdimmekin Tampereen messu- ja urheilukeskukseen eli meille lähiseudulla asuville Pirkkahalliin Supermessuille. Tänä vuonna messutarjonta oli parempi kuin parina aikaisempana. Kävimme puutarha- ja eräosastolla. Ostin perennoja ja sain pidettyä määränkin järkevänä, vain 6 kpl + 2 syysloimun juurakkopussia, joissa molemmissa 5 juurakkoa. Nyt ostin sen viime vuonna ostamatta jättäneeni tarhakylmänkukan punakukkaisena. Lisäksi matkaan tarttui nukkapähkämöä (lampaankorvaa), korallikeijunkukkaa, amerikanvuokko ja yksi kaunis perenna, jonka nimeä en nyt muista, eikä purkistakaan näyttänyt nimeä löytyvän. Nyt siis odotellaan, että se kukkii ja yritetään sitten tunnistaa se. Mehikasvien/maanpeitekasvien seuraan pääsevät auringonpaisteesta nauttimaan nämä kiven toiselle puolelle, kunhan saa pohjatyöt tehtyä. Joten sää, voisitko vähän lämmetä vähitellen!

No, tämä neuletakki lämmittää. Messuilta myös ostettua. Pehmeää alpakkalankaa. Tällä tarkenee ja mieltä lämmittää ihana vihreys joka neuleesta huokuu. Itse alpakkalangat kykenin tällä kertaa jättämään odottamaan muita ostajia, vaikka sormet kyllä syyhysivätkin.

Ihana yllätys oli, että sääksjärveläinen gluteenittomia tuotteita leipova yritys Ilona oli myös messuilla mukana. Ja löysin itselleni gluteenittomia, maidottomia ja kananmunattomia pepeleivoksia. Pitkästä aikaa herkkuja muun kuin itseni tekemänä eli luksusta minulle. Ja hyviä olivat! Ja pakko mainostaa blogissa edes hieman. Olen niin kiitollinen.
Muuten messuilta matkaan tarttui jokunen kirja. "Toteuta haaveittesi piha" hämäsi hieman nimellään, mutta sisältönä paljastui paljon käyttökelpoista tietoa mm. pihamaan parannuskeinoista. Ja kirjat olivat muuten 10 euroa/kpl, joten ale oli tuntuva. Päädyimme myös ostamaan nahanhoitoainetta, joka käy myös muille materiaaleille, eikä vie hengittävyyttä, eli voi käyttää myös iholle. Herkkumarmelaadia pohjoisesta tarttui matkaan valikoima eri makuja, koska emme osanneet päättää mitä makua ottaisimme. Miehelle tietysti metrilakua. Keittiöön kaipailin myös uutta puuhaarukka ja mies tarvitsi myös pari puulastaa aamupuuronkeittoon, joten nekin tuli nyt samalla hankittua.

Poikkesimme kotimatkalla ruokakaupassa ja yllätyksekseni löysin itselleni sopivaa leipää. Valmistajana Vuohelan herkku. Joten tänään en ainakaan tyhjin mahoin ole joutunut olemaan ja illaksikin on makuvaihtelua leipäpuolelle tiedossa.

Supermessut olivat superpiristävät, jota kaipasin juuri nyt. Joten päivä 10-. Miinus siitä, että ristiselkäni vähän jämähti kävellessä, mutta ei sekään latista tätä hyvää mieltä.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pihalla


Lauantaina uurastimme mieheni kanssa pihalla. Tänään seuraamme liittyi myös anoppi. Minä kaivoin ylös mehikasvit ja istutin uudelleen samalle paikalle maanparannuksen jälkeen. Mieheni kaivoi ylös nurmikkoa tulevan laatoituksen alta ja anoppi haravoi nurmikkoa. Siirsimme myös karviaispuskan, vaikka olikin jo suuret silmut ja melkein lehtiäkin auki, mutta eiköhän tuo siirrosta tokene. Uskomatonta miten paljon nyt puutarhassa tapahtuu. Näin myös narsississa ensimmäisen nupun tänään. Kuvat kertokoon loput.

Ensimmäinen nupulla!
Rohtoraunioyrtti pukkaa jo lehtiä.
Skilla ja jalokiurunkannus nupullaan.
Raparperi kurkkii jo.
Mehitähtiä.
Maanpeitekasveja ja oikealla sepelipuro.
Kyllä nyt kelpaa taas...
...enää puolet uudistamatta!

Ps. Pahoitteluni kuvapläjäyksestä, mutta mieheni vie huomenna läppärin mukanaan töihin, joten tämä bloggaus saa korvata parinkin päivän kuvat.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Talven jälkeen


 
"Murheeseen suhtautukaamme, kuin raskaan lumen painama oksa;
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa."

Tommy Tabermann

Tommy oli viisas sanoissaan. Joskus on vaan pakko jaksaa, ja joskus pakko ymmärtää, ettei aina jaksa, ja hyväksyä tarjottu apu. Pitkä, pimeä talvi on ohi, ja elämä jatkuu suruista, murheista ja menetyksistä riippumatta. Miksi piinata itseään ja yrittää jatkaa kuten ennenkin. Kiitos sille sinnikkäälle, joka asiasta väänsi kanssani, ja sai lopulta ymmärtämään, että ihmisellä on oikeus ja myös velvollisuus huolehtia itsestään, ja keskittyä myös omaan hyvinvointiinsa.

Tänään istuin työpäivän jälkeen hetken takaterassillamme AURINGONPAISTEESSA! Joka kevät yhtä ihana tunne. Nyt minulla on kolme viikkoa aikaa kerätä aurinkoenergiaa ja voimia puutarhaterapian avulla. Minulle jostain syystä paras mielen lepuuttaja on puutarhassa touhuaminen ja puutarhamme kaipaa kipeästi jo siistimistä talven jäljiltä. Syksyllä perennapenkit ja kesäkukkaruukut jäivät suurilta osin siistimättä, kun voimavarat eivät riittäneet, ja sitten lumikin tuli äkkiä ja pysyi maassa. Nyt kaipaan mullan tuoksua, lintujen sirkutusta ja hiljaista uurastusta yksin ulkona raittiissa ilmassa. Perennapenkit ovat nyt täynnä talventörröttäjiä ja kuivuneita lehtiä ja tuulen sinne lennättämää sälää, sekä vadelmapensaat ja ruusut kaipaavat marjoneiden oksien poistoa.
Terapiaa on siis tarjolla.

Kävin myös puutarhassa aurinkoisen kierroksen kamerani kanssa ihailemassa uutta kasvua. Ja yllätyksiähän tuolla riittää, koska viime kesänä/syksynä lisäsin kevään aikana hankitut/saadut ruukkusipulikukat puutarhaan eri puolille perennapenkkeihin. Ja minulla on sama "mitä-tuli-istutettua-mihinkin"- syndrooma, joka vaivaa lähes jokaista kotipuutarhuria. Nyt tosin olen oikein onnellinen asiasta, koska kaikkea uutta ja ihanaa puskee koko ajan puutarhamullasta esiin.

Akilleija puskee esiin limenvihreää valoa loistaen harmaata kiveä vasten .
Kelteiset pienet ruukkunarsissit pääsivät syksyllä kellarin ovenpieleen.
Tulppanit nostavat jo kärkiään esiin parkkipaikan reunamilla.
Idänunikko on aina ensimmäisenä vihreine lehtineen jo lumen alla.
Kylmänkukka karvapeitteisine alkuineen.
Jouluruusu jaksaa kukkia. Ainakin kolmas viikko jo menossa.
Luulin lehtimangoldin olevan yksivuotinen, mutta luulin siis väärin!

Takaterassimme on aika lohduton näky. Viime vuonna istutin sinne väriläiskäksi narsisseja ruukullisen. Tänä vuonna lomamatka sotki pääsiäisen valmisteluja ja terassimme nököttää lohduttoman autiona huonekaluineen. Kesää kohden mennään ja enköhän jotain kivaa jossain vaiheessa tuonne saa istuttettua näkymää piristämään. 


Ps. Eilen tuolla oli vielä muovinen joulukuusi valoineen. Onneksi mieheni jaksoi kerätä sen pois...





maanantai 6. huhtikuuta 2015

Lopultakin!

Nimittäin onnistunut täytekakkupohja kananmunattomana, maidottomana ja gluteenittomana. Ja hyvää oli, kun kostutuskin onnistui pohjalle. Väliin laitoin vaniljakiisseliä ja itse tehtyä vadelmahilloa. Päällä kaupan sokerimassakuorrutus ja pajunkissat pursottelin sokerikuorrutteella, josta osaan lisäsin tummaa kaakaojauhetta. Kakun ympärillä lautasella kahvipapuja tummalla suklaalla kuorrutettuna. Ostin pienen pussillisen isosiskoni Herkkupuoti Woimasta Riihimäeltä, siellä pääsiäislauantaina poiketessamme. Ja nämäkin herkut ovat luomua.


Kakkupohjan ohje 
(mukaeltu sienikakku-pohjasta)

6 rkl vettä
3 tl No egg -kananmunankorviketta
1-1,5 dl sokeria
1/2 prk sosetta (esim. piltti aprikoosisose)
3 dl gluteenittomia jauhoja, josta ainakin 1/2 dl täysjyvää
1 tl leivinjauhetta 

Sekoita vesi ja kananmunakorvikejauhe tasaiseksi taikinakulhon pohjalla, lisää sokeri ja sose. Vaahdota vatkaimella niin, että väri hieman vaalenee. Lisää kuivat aineet (jauhot ja leivinjauhe). Kaada taikina rasvattuun ja jauhotettuun vuokaan. Paisto uunissa 175 astetta kiertoilmalla 30-45 min. Jos pieni kakku, n. 10-20 cm halkaisija, 15-20 min paistoajaksi riittää. Kakkupohja on kypsä, kun väri on kauniin vaaleanruskea ja kakku on hieman irronnut vuoan reunoilta.


Pääsiäinen kului hujauksessa ja oli mieleinen tänäkin vuonna, vaikka sukua onkin jäljellä vähemmän kuin aiemmin. Helpompaa oli kuitenkin henkisesti nyt kuin joulun aikaan, vaikka huonoja päiviä aina aika ajoin onkin ikävän ja rankkojen muistojen painaessa päälle. Mies oli vapailla tähän aamuun saakka töistä, joka oli minulle helpotus, ja muun ajan vietimme suvun ja ystävien kanssa. Mieheni veli tuli myös tänne suunnalle kiirastorstaina, joten ehdimme häntäkin näkemään, kun poikkesimme anoppilassa silloin illasta. Huomenna taas työ kutsuu, mutta onneksi jäljellä on vajaa työviikko!

Herkkujen lisäksi siskoni puodista tarttui apina-aiheinen pipo. Ihanuus!





perjantai 3. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä!

Alkuviikko töihin paluun jälkeen kului kuin sumussa. Olin niin väsynyt ja tukkoisuus tietenkin palasi työpaikan huonon sisäilman vuoksi. Eilen tuntui kuin olisin herännyt eloon iltapäivästä. Uudet silmälasini sain eilen hakea optikkoliikkeestä ja töissäkin oli lyhennyspäivä, joten siinä motivaatiota selvitä työpäivästä. Kotiin päästyäni kaivoin imurin esiin siivouskomerosta ja imuroin koko kämpän. Hiki tuli, mutta ihanaa kun kykenen nykyään imuroimaan, ja ihan ilman kipuja. Selkä hieman aina itseensä ottaa, mutta se on pieni murhe. Lisäksi siinä sivussa tietenkin tuli järjesteltyä tavaroita omille paikoilleen. Siivoamisen jälkeen somistin vähäisillä, mutta sitäkin rakkaimmilla pääsiäiskoristeilla asuntoa. Virpomisvitsat sainkin jo viime viikonloppuna siskontytöiltä "Vitsaa sulle, palkka mulle!" ja tottakai halusin vitsaa, joten palkankin saivat.

Tänään olen tehnyt taas kokeellista toimintaa, eli aamupäivä kului leipoessa. Palkkana pellillinen rieskaa, marianne-rouhetta sisältäviä muffinseja ja 2 pientä täytekakkupohjaa. Saa nähdä, miten kakkupohjat tällä kertaa onnistuivat. Viime viikonloppuna toisesta versiosta tuli laavakivipohjia ja toinen pohja läsähti. Nyt testauksessa sienikakku-ohjeen pohjalta versio No egg -kananmunankorvikkeen kera. Jos tämä toimii, lupaan laittaa ohjeen blogiin. Jos ei, niin täydellisen kananmunattoman ja gluteenittoman kakkupohjaohjeen metsästys jatkuu...

Pääsiäistä vietämme kotona, siskollani muun lähisuvun kera ja kummitytön synttäreillä. Joten mukavan rauhalliset pyhät tiedossa rakkaitten seurasssa.