Rauhaisaa pääsiäistä!

 

Peura sai häädön lasikuvun alta ja pääsiäisen kunniaksi vaihdoin suloisen pääsiäispupun keväistä teemaa luomaan. Ohra on myös ihana lisä vihreyttä tuomaan, kuin lupaus lumen alta hiljalleen paljastuvasta ruohosta ja mullasta kevään edetessä. 

Pääsiäisviikkoa olen viettänyt lomalla ja rentoutunut ja tehnyt mieluisia asioita. Käynyt kuntosalilla erittäin hyvävointisena ilman jumeja, koska pystyin järjestämään itselleni neljän akupunktiohoidon sarjan. Kävimme myös viikolla Tampereella pääsiäismunan metsästyksessä, nimittäin maidottomien pääsiäismunien ja löytyihän noita, oikein kaksin kappalein. Toisen ostin Ruohonjuuresta ja toisen Tamperelaisesta allergiakahvilasta Alleduurista. Suosittelen lämpimästä kyseistä kahvilaa. Erittäin herkulliset leivonnaiset, huippupalvelu ja viihtyisä ympäristö aivan puiston kupeessa ja tuotteiden hinta ei todellakaan ollut huima. Kuten mieheni totesi - leivonnaiset eivät hävinneet yhtään vehnäpohjaisille ja olivat jopa parempia. Lisäksi kahvilassa oli myynnissä allergisille ja vegaaneille sopivia muita tuotteita, keksejä, vegemarenkeja, suklaata, mm. Dammenbergin maidottomia suklaamunia (kuvassa oikealla).

Tänä vuonna siskontytöiltä sain virpomavitsat ja nuorempi oli tänä pääsäíäisenä oikein intoutunut koristeluissaan ja nyt on bling-blingiä! Selvästi nähty vaivaa vitsan vuoksi. Vanhempi siskontytöistä oli pysynyt perinteisemmällä linjalla ja laittanut paljon tädin lempiväriä tekemäänsä vitsaansa, nimittäin turkoosia ja vihreää!

Hyödynsin myös joulusta ylijääneitä muotopuolia paperinarupalloja, jotka pääsivät nyt pääsiäismunien virkaa tekemään, koska muotoituvat alunperinkin munan muotoon. Maljakko, vähän höyheniä ja paperinarupallot, asetelma oli valmis. Valoja en nyt lisännyt, koska aurinko on meitä viimeiset kuukaudet lähes päivittäin ilahduttanut.

Tässä meidän pääsiäistunnelmia kuvien välityksellä. Toivottavasti te muutkin olette saaneet pääsiäistunnelmasta kiinni. Meillä meni alustavat pääsiäissuunnitelmat suvun kanssa uusiksi äkillisen sairastumisen vuoksi, mutta nautimme sitten kaksin kotona pääsiäisestä. Eilen olimme ystäväperheen apuna muuttamassa heitä uuteen kotiin ja tänään mieheni lähti sulkapalloturnaukseen, josta palaa vasta myöhään illalla. Itse kävin isäni apuna sekä illan ajattelin nauttia ommellen kesken jääneen takin valmiiksi ja leipoen mieheni tilaamaan pääsiäissuklaakakun. Jospa sillä sitten huomenna herkuttelisimme. Jos onnistun, laitan kakun kuvan ehkä seuraavaan postaukseen.

Rauhaisaa pääsiäisen aikaa!

Kevään tuntua

Viimeiset kuukaudet meillä on ollut tulppaaneja maljakossa olohuoneen pöydällä lähes jatkuvasti. Ja vain siksi, että pidämme niistä. Tämän tavan olen oppinut mummulastamme. Ei kukkien ostoon tarvita mitään juhlapäivää tai muuta erityistä syytä, kukkia voi ostaa vain, koska ne

ovat kauniita katsella ja piristävät mieltä.

Ja samat tulppaanit hieman eri katsantokannasta, valo ja varjo. Tämä on sitä kevään taikaa. Harmaudenkin taikoo aurinko ja valo kiehtovaksi ja luo ihania siluetteja asuntoomme. Tähän asuntoon, jonka laitoimme kuukausi sitten myyntiin!

Kyllä, meidän ihana puutarha ja kaunis asuntomme on kaupan. Vain siitä yksinkertaisesta syystä, että ranteeni on murtuman jälkeen hyvin parantunut, mutta ison puutarhan hoitaminen ei enää onnistu, koska puristusliike isoina annoksina on liikaa ja ranteesta sormiin kaikki puutuu ja kipeytyy. Ja ei, ei ollut helppo päätös, koska olemme viimeisen 10 vuoden ajan rakkaudella puutarhaamme hoitaneet ja inspiraatiolla kehittäneet uusia ideoita ja ihanuuksia arkeamme piristämään. Asuntomme on myös kaunis ja valoisa, ja toivon, että se meidän jälkeemme jollekin muulle tulee yhtä paljon iloa tuomaan, niin asunto kuin puutarhakin. Hieman harmittaa luopumisessa se, että olemme saaneet oman pihan sadosta aina pakastimen täyteen vadelmia ja pensasmustikoita. Täytyy opetella uusia paikkoja, mistä marjasato jatkossa löytyy. Palaamme asumaan kotipaikkakunnalleni 10 km päähän, joten samalla seudulla pysymme, jos kaikki haaveiden mukaan sujuu. Seuraava asunto pienemmällä pihalla ja uutta perustettavaa puutarha vailla olisi jo katsottuna, mutta odotamme sitä ostajaa, joka tämän paratiisin omakseen kokee ja haluaa tähän muuttaa. Olemme todenneet netissä selatessamme, että tällaisia isoja tontteja upealla hoidetulla puutarhalla ei ole montaankaan myynnissä. 

Laitoin helmikuussa kirpparipöydän taas pystyyn, ja tarkoituksena oli tietenkin myydä, ei ostaa. Tämä kanneton Kirsikka-teepannu kuitenkin huuteli naapuripöydästä minua, ja meillehän se lopulta päätyi. Kahvikupit tasseineen olen mummulastani/sedältäni perinyt, joten sarjaa oli valmiiksi jo kotona. Yksi lapsuuteni mummulamuistoista. Nämä oli ihanat kupit ja mummu niistä joskus harvoin antoi juoda maitoa lämpimän, vastaleivotun pullan seuraksi.

En tiedä, onko se tämä keski-ikäisyys vai muu, mutta tuntuu, että viime vuosina elämäämme on kuulunut osana hautajaiset ja perintö. Mieheni kummisetä kuoli pari viikkoa sitten ja eilen mieheni oli äitinsä kanssa häntä saattamassa viimeiselle matkalle. Perintö oli testamentattu Syöpäsäätiölle, mutta tavaroita jaettiin kuitenkin läheisten kesken, ja mieheni oli myös jotain kerännyt matkaan. Itse en niin keltaisen värin ystävä oli, mutta tämä Riihimäen lasin Grapponia-lasikulho puhuttelee näin pääsiäisen lähestyessä ja ajattelimme pitää tämän itsellä. Mieheni oli ajatellut kirpparipöytään myyntiin tätä, mutta kotiin tämä nyt jää. 

Lisäksi mieheni oli napannut mukaan näitä Iittalan Festivo-sarjan kynttilänjalkoja 5 kappaletta, ennesstään meillä oli jo yksi korkea. Nämä ovat siitä ihania, että ovat kauniita yksinään ja korkeuseron vuoksi ryhmänäkin. Nämä 3 jäävät meille ja kahdelle matalammalle löysin myös jo uuden kodin.

Muistan, kun mieheni kanssa yli 20 vuotta sitten aloimme seurustelemaan ja muutimme yhteen. Hän ei voinut sietää vanhoja tavaroita eikä ymmärtänyt niiden arvoa. Nyt olen huomannut, ettei hän vieläkään arvoa täysin ymmärrä, mutta muistoarvon kylläkin ja myös sen, että myös vanha voi olla kaunista ja käyttökelpoita sekä paljon kestävämpää käytössä.

Kevättä alkaa olla rinnassa, ja meille tämä kevät on todellakin muuutoksen aikaa. Odotan ja toivon, että joku ihastuisi asuntoomme ja pääsisimme itsekin siirtymään eteenpäin elämään elämää, joka meidän muuttuneeseen elämäntilanteeseemme sopii. Yhdessä eteenpäin. Muutto on aina iso rasite, mutta myös mahdollisuus ja kuin uuden elämän alku, uudet puitteet, samat vanhat ystävät ympärillä, osa myös lähempänä ja uusi ympäristö ja ennen kaikkea uusi puutarha, mitä pääsisimme suunnittelemaan ja perustamaan, pienempi sellainen, mutta puutarha kuitenkin. Äitini muistopuu lähtisi tietenkin mukaamme sekä puutarhavadelman taimia. Pieneen tilaan tekisin sekä huvi- että hyötöpuutarhan, sen kokoisen, että ranteeni kestäisi sen hoitotyöt.

Nautitaan valosta ja vähitellen lumen alta paljastuvasta nurmikosta ja muhevasta mullan tuoksusta. Puutarhurin lempivuodenaika!