Kevään tuntua

Viimeiset kuukaudet meillä on ollut tulppaaneja maljakossa olohuoneen pöydällä lähes jatkuvasti. Ja vain siksi, että pidämme niistä. Tämän tavan olen oppinut mummulastamme. Ei kukkien ostoon tarvita mitään juhlapäivää tai muuta erityistä syytä, kukkia voi ostaa vain, koska ne

ovat kauniita katsella ja piristävät mieltä.

Ja samat tulppaanit hieman eri katsantokannasta, valo ja varjo. Tämä on sitä kevään taikaa. Harmaudenkin taikoo aurinko ja valo kiehtovaksi ja luo ihania siluetteja asuntoomme. Tähän asuntoon, jonka laitoimme kuukausi sitten myyntiin!

Kyllä, meidän ihana puutarha ja kaunis asuntomme on kaupan. Vain siitä yksinkertaisesta syystä, että ranteeni on murtuman jälkeen hyvin parantunut, mutta ison puutarhan hoitaminen ei enää onnistu, koska puristusliike isoina annoksina on liikaa ja ranteesta sormiin kaikki puutuu ja kipeytyy. Ja ei, ei ollut helppo päätös, koska olemme viimeisen 10 vuoden ajan rakkaudella puutarhaamme hoitaneet ja inspiraatiolla kehittäneet uusia ideoita ja ihanuuksia arkeamme piristämään. Asuntomme on myös kaunis ja valoisa, ja toivon, että se meidän jälkeemme jollekin muulle tulee yhtä paljon iloa tuomaan, niin asunto kuin puutarhakin. Hieman harmittaa luopumisessa se, että olemme saaneet oman pihan sadosta aina pakastimen täyteen vadelmia ja pensasmustikoita. Täytyy opetella uusia paikkoja, mistä marjasato jatkossa löytyy. Palaamme asumaan kotipaikkakunnalleni 10 km päähän, joten samalla seudulla pysymme, jos kaikki haaveiden mukaan sujuu. Seuraava asunto pienemmällä pihalla ja uutta perustettavaa puutarha vailla olisi jo katsottuna, mutta odotamme sitä ostajaa, joka tämän paratiisin omakseen kokee ja haluaa tähän muuttaa. Olemme todenneet netissä selatessamme, että tällaisia isoja tontteja upealla hoidetulla puutarhalla ei ole montaankaan myynnissä. 

Laitoin helmikuussa kirpparipöydän taas pystyyn, ja tarkoituksena oli tietenkin myydä, ei ostaa. Tämä kanneton Kirsikka-teepannu kuitenkin huuteli naapuripöydästä minua, ja meillehän se lopulta päätyi. Kahvikupit tasseineen olen mummulastani/sedältäni perinyt, joten sarjaa oli valmiiksi jo kotona. Yksi lapsuuteni mummulamuistoista. Nämä oli ihanat kupit ja mummu niistä joskus harvoin antoi juoda maitoa lämpimän, vastaleivotun pullan seuraksi.

En tiedä, onko se tämä keski-ikäisyys vai muu, mutta tuntuu, että viime vuosina elämäämme on kuulunut osana hautajaiset ja perintö. Mieheni kummisetä kuoli pari viikkoa sitten ja eilen mieheni oli äitinsä kanssa häntä saattamassa viimeiselle matkalle. Perintö oli testamentattu Syöpäsäätiölle, mutta tavaroita jaettiin kuitenkin läheisten kesken, ja mieheni oli myös jotain kerännyt matkaan. Itse en niin keltaisen värin ystävä oli, mutta tämä Riihimäen lasin Grapponia-lasikulho puhuttelee näin pääsiäisen lähestyessä ja ajattelimme pitää tämän itsellä. Mieheni oli ajatellut kirpparipöytään myyntiin tätä, mutta kotiin tämä nyt jää. 

Lisäksi mieheni oli napannut mukaan näitä Iittalan Festivo-sarjan kynttilänjalkoja 5 kappaletta, ennesstään meillä oli jo yksi korkea. Nämä ovat siitä ihania, että ovat kauniita yksinään ja korkeuseron vuoksi ryhmänäkin. Nämä 3 jäävät meille ja kahdelle matalammalle löysin myös jo uuden kodin.

Muistan, kun mieheni kanssa yli 20 vuotta sitten aloimme seurustelemaan ja muutimme yhteen. Hän ei voinut sietää vanhoja tavaroita eikä ymmärtänyt niiden arvoa. Nyt olen huomannut, ettei hän vieläkään arvoa täysin ymmärrä, mutta muistoarvon kylläkin ja myös sen, että myös vanha voi olla kaunista ja käyttökelpoita sekä paljon kestävämpää käytössä.

Kevättä alkaa olla rinnassa, ja meille tämä kevät on todellakin muuutoksen aikaa. Odotan ja toivon, että joku ihastuisi asuntoomme ja pääsisimme itsekin siirtymään eteenpäin elämään elämää, joka meidän muuttuneeseen elämäntilanteeseemme sopii. Yhdessä eteenpäin. Muutto on aina iso rasite, mutta myös mahdollisuus ja kuin uuden elämän alku, uudet puitteet, samat vanhat ystävät ympärillä, osa myös lähempänä ja uusi ympäristö ja ennen kaikkea uusi puutarha, mitä pääsisimme suunnittelemaan ja perustamaan, pienempi sellainen, mutta puutarha kuitenkin. Äitini muistopuu lähtisi tietenkin mukaamme sekä puutarhavadelman taimia. Pieneen tilaan tekisin sekä huvi- että hyötöpuutarhan, sen kokoisen, että ranteeni kestäisi sen hoitotyöt.

Nautitaan valosta ja vähitellen lumen alta paljastuvasta nurmikosta ja muhevasta mullan tuoksusta. Puutarhurin lempivuodenaika!