sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kiroileva siili ja maastokankaiset housut

Poikkesimme tänään pikkuveljeni synttäri- ja nimpparikakulla. Löysin juuri sopivan t-paidan veljelleni lahjaksi. Yhdennäköisyys on suuri. Lisäksi hän sai jo aiemmin aloittamani maastokuvioiset housut, jotka sain eilen illalla valmiiksi. Mallina käytin veljeni aiempia armeijan valmistamia maastohousuja. Kotona muistin napata pari kuvaa ennen kuin lähdimme. Mieheni suostui toimimaan mannekiinina. Oikeanpuolisin kuva reisitaskusta, joka oli työläin osuus housuista. Vetoketjusta selvisinkin helpolla. Armeijassa ovat näköjään keksineet helpon tavan vetoketjun ompelemiseen, joten se olikin helpompi nakki kuin oletin.

Olivat myös veljelleni sopivat ja mieluisat. Itse tekeminenkään ei ollut niin työlästä, kun tein 3 eri päivänä housuja, joten hermotkin pysyivät kurissa. Hieman nuo paksuimmat kohdat tikkauksineen ottivat koville ompelukoneen katkaistessa ylälangan aika monasti, mutta muuten ei ollut ongelmia.

Tänä aamuna leivoin myös itselleni herkkuja mukaan eli muffinsipellillisen, josta leikkelin nimpparilahjaksi siskoltani saamalla Pentikin piparimuotilla sydämiä. Sokerikuorrutteeseen lisäsin hieman mustikkajauhetta violettia sävyn saamiseksi ja päälle ripottelin laventelinkukkia lisämakua antamaan. Herkullista oli ja siskontytötkin halusivat myös maistiaisia (koska täti ei suostunut kokonaan omista herkuistaan luopumaan).

Huomenna on taas paluu arkeen eli työ kutsuu lomailun jälkeen. Mutta en valita. Hyvä loma oli ja asiat jotka suunnittelin ehtiväni tuli hoidettua. Lisäksi ehdin ompelemaan, akupunktiossa kaksi kertaa itseäni hoidattamaan, viettämään aikaa mieheni kanssa ja ihan vain olemaan ja lepäämään. Sekä tietenkin aamuisin sai nukkua eikä tarvinnut herätä työn ääreen. Ja huomenna on jo joulukuu! Joten ei enää pitkä aika jouluun. Nyt voin aloittaa vähitellen asunnon somistamisen jouluisempaan asuun.


perjantai 28. marraskuuta 2014

Tonttu paikallaan

Nyt on taas se aika vuodesta, että kotitonttumme pääsi taas paikalleen eteiseen. Kranssi kulkeutui aikanaan meille ystäväperheestä tarpeettomana ja tuunasin sen lisäämällä valosarjan kiertämään kranssia ympäri sekä tontun istuskelemaan kranssin alareunaan. Tonttu on rakas, koska olen sen lapsena saanut Alli-mummultani. Rakas tonttu palvelee edelleen hyvin toivottaen eteisessä ensimmäisenä vieraat tervetulleeksi.

Koska olohuoneen isoon ikkunaan siirsin valosydämen paikalleen, porot löysivät itselleen uuden paikan tuulikaapin ovesta. Siinä on sopivasti lasi-ikkuna, joten näkyvät sekä sisään- että ulospäin.

 Ja jos tarkkaan katsoo, niin huomaa, että siellä taustalla se tonttu kranssissaan kiikkuu.

Hauskaa joulutunnelmaa luo myös se, kun kulkee lasi-ikkunaisen oven ohi, niin kuuluu kuin vieno tiukujen helinä. Porot hiljakseen heiluvat ilmavirrassa kilahdellen lasia vasten. Mieheni jopa hyväksyi porojen paikan, vaikka tuulikellomaista meteliä ajoittain pitävätkin ovesta kulkiessamme.

Vähitellen se joulutunnelma tänne hiipii ihan huomaamatta. Tänään myös avustimme mieheni äitiä ja veimme hänet ostoksille, joihin tarvitsi hieman konsulttiapua eräiden lahjojen valintaan.

Viimeinen lomapäivä siis kulutettu hyvin apua ja hyvää mieltä lahjoittamalla eteenpäin. Pieni asia minulle, mutta anopille suuri.

Huomenna ajattelin viettää omaa vapaapäivää mieheni ollessa töissä. Katsotaan mitä kivaa tekemistä keksin...

torstai 27. marraskuuta 2014

Jouluostoksilla

Eilen oli lomaviikkoni ainoa päivä, kun ehdimme mieheni kanssa joululahjaostoksille ja onneksi sinne pääsimme tänä tautisena aikana. Tätä valosarjaa emme ostaneet, vain poiketessamme ystävillä shoppailupäivän päätteeksi iltasella lätkäisivät he mukaan nämä ledit, koska olivat heille epäsopivat. Miehen kanssa päädyimme laittamaan nämä olohuoneen ikkunasta näkyvään luumupuuhun. Ja näky on nyt todella kaunis. Kelpaa tuota katsella iltahämärissä. Kiitosta vaan asianosaisille!

Tässä sitten ne, mitä itsellemme ostimme. Lapsille ostamamme joululahjat mahtuvat hieman pienempään tilaan eli yhteen paperikassiin. Kerrankin kävi niin, että löysimme yhdellä ostosreissulla kaikki kummilasten ja heidän sisarustensa toivomat lahjat. Lisäksi olen onnellinen, että löysin lopultakin itselleni uudet matalavartisemmat talvikengät, joita jo pari talvea olen metsästänyt. Lisäksi tuo punainen torkkupeitto taustalla on erittäin mieluinen, pehmeä ja lämmin. Satiini-puuvillaiset petivaatteet ovat tervetulleita allergikon kotiin ja löysimme tarjouksesta yhdet Ratian mallit (pussilakanat sekä aluslakanan) sekä Hemtexistä mieheni löysi flanelliset pussilakanat, joihin minäkin tykästyin. Ne ovat nuo tähtikuvioiset ja pääsevät heti jouluksi käyttöön. Käsipyyhkeitä löysin itse sopivia sekä kaitaliinat olohuoneen pöydälle. Seinäkalenteri ensi vuodelle löytyi jo nyt. Ja aina jotain mitä pientä ylimääräistä mukaan tarttuu, tällä kertaa kauniit jouluservetit tarttuivat matkaan.

Sinellissä minulla vierähti tovi joulukorttitarvikkeita miettiessäni, mutta onneksi idea syntyi ja kaikki tarvittava löytyi. Nyt on enää askarteleminen edessä. Niistä sitten myöhemmin kuvia, kunhan valmistuvat.

Olen onnellinen, että olen nyt lomaviikollani saanut aikaiseksi asioita yksikseni sekä olemme ehtineet miehenikin kanssa aikaa yhdessä viettämään ja jouluostokset tekemään, vaikka hän ei olekaan nyt lomalla. Lomaviikkoa on minulla vielä jäljellä ja niin on tekemistäkin. Tänään saimme kuitenkin vietyä kierrätykseen kaapeista siivoamamme ylimääräiset vaatteet omista nurkistamme tilaa viemästä. Joten loman tavoite on toteutunut, jouluostokset on tehty ja kotoa nurkista ylimääräinen tavara on siirtynyt eteenpäin. Vielä kun työhuoneeni pöydän saan siivottua, niin sitten voi olla täysin tyytyväinen. Kaikki muu lomalla ehtimäni onkin sitten ylimääräistä kivaa.

Hieman tietysti aina harmittaa, kun miehelläni ei lomaa nyt yhtä aikaa ole, sekä opiskelut verottavat yhteisiä arki-iltoja aina jokusen viikossa työvuorojen lisäksi, mutta olenpahan itse saanut levättyä ja ladattua paristojani.

Tänään mieheni suunnitellessa valojen asentamista luumupuuhun tein yhtä herkkuruokaani eli kanaa riisipedillä ananasten kera. Sen uunissa paistuessa menin visuaalisessa puolessa miestäni ulos avustamaan ja itsekin vääntelemään valonauhoja oksien ympäri, ja niinhän siinä kävi, että ruoka pääsi hieman pinnalta liikaa ruskistumaan, mutta onneksi ei maistunut palaneelta ja polenta päällä ja reunoilla oli mukavan rapsakaksi paistunutta.

Ohje on helppo ja alle tunnissa on valmista.

KANAA RIISIPEDILLÄ
- Keitä 2 dl riisiä kypsäksi suolan kera.
- Kypsennä viipaloidut broilerinsuikaleet (250-300 g) paistinpannulla juuri ja juuri kypsiksi (sipulin kera) sekä mausta.
- Voitele ja leivitä vuoka (itse käytän polentaa leivitykseen).
- Kaada kypsästä riisistä vesi pois ja levitä riisi vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.
- Levitä riisin päälle paistetut broilerinsuikaleet.
- Keitä paistinpannulla pari desiä vettä, että saat paistinliemen talteen, kippaa liemi riisin ja kanan joukkoon vuokaan ja lisää vielä pari desiä kuumaa vettä.
- Levitä ananaspalat/-renkaat päällimmäiseksi vuokaan ja kaada noin desi ylijääneestä ananasmehusta lisänesteeksi vuokaan (jos säilykeananasta käytät). Jos riisi ei peittynyt, lisää vielä vettä.
- Ripottele päälle polentaa rapsakkuutta antamaan.
- Paista 200 asteisessa uunissa 20-30 minuuttia.

Ps. Ei sisällä maitoa, kananmunaa ja on myös gluteeniton. Joten höpö, höpö, erityisruuan valmistaminen ei ole vaikeaa, vaan helppoa ja yksinkertaista!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Lomaviikko aloitettu!

Lomani aloitin kävelylenkillä ihanan koiruuden kanssa. Hän on Sirius 5 kk. Siskoni perheessä viikonloppu meni sairastaessa ja kävimme lauantaina mieheni kanssa tuon heidän pienen virtapiikin lenkittämässä. Sunnuntaina mieheni ollessa koko päivän kotosalla kaappasimme koiran lainaan meille tutustumaan ja päivää viettämään. Niin oli jännää, ettei koiruus olisi edes raaskinut nukkua. Lopulta kuitenkin pyöreälle itse virkkaamalleni tuubimatolle hän nukahti hetkeksi. Mutta mahtoi olla väsynyt hunsvotti seuraavana yönä kotosalla. Joku ihme muuten noissa tuubimatoissa on, koska kaikki koirat tykkäävät pökötellä niillä. Myös toisen siskoni koirat niillä tykkäävät pötkötellä ja torkkua. Materiaali on ilmeisen miellyttävä koirille.

Eilen loman ensimmäisenä virallisena päivänä mieheni ollessa työvuorossa innostuin kaivamaan sekä ompelukoneen että keskeneräiset armeijan maastokuvioiset housut esille. Aiemmin olin jo kaavoittanut ja leikannut housun osat. Nyt lähinnä taskujen ääressä ahersin. Reisitaskut - kuka ikinä sellaiset on mennytkin keksimään? Voi tuota tikkaamista ja näpräämistä! No, pahin osuus on silti edessä, nimittäin vetoketjun ompeleminen paikalleen. Loput onkin sitten taas lastenleikkiä. Nämä eivät ole todellakaan ensimmäiset housut mitä ompelen, mutta edellisten tekemisestä on aikaa, joten taidot ovat hieman ruosteessa. Ranteeni temppuilivat monta vuotta ja siksi tuli ompelemiseen taukoa. Nyt olen päässyt taas nautiskelemaan tuosta käsituomuodosta.

Tänään mieheni oli tuonut minulle suklaajoulukalenterin isosiskoni herkkupuodista Riihimäeltä. Itse ostin jo aiemmin miehelleni hänen suosikkijääkiekkojoukkueensa suklaakalenterin.

Omani sisältää luomusuklaata. Suklaa ei myöskään sisällä maitoa, kananmunaa, pähkinää, soijaa tai gluteenia ja sopii myös vegaaneille. Jos kiinnostuit, niin siskoni puoti sijaitsee siis Riihimäellä ja nimi on Herkkupuoti Woima. Myynnissä on luomu- ja lähiruokaa sekä ekologisia tuotteita, esim. pesuaineita, huovutustöitä, lankoja sekä myös vähän sisustustarvikkeita ja koruja ym. mitä milloinkin sattuu olemaan tarjolla.

Moni on minulle todennut, että eikös luomu ole kallista. No, itse gluteenittomana olen todennut, että ei sen kalliimpia käyttämäni hiutaleet ja jauhot ole kuin muuallakaan. Maku on parempi ja esim. riisihiutaleet turpoavat paljon suuremmiksi ja pehmeämmiksi kuin tavalliset hiutaleet.

Tänään kävin myös aamupäivästä neulatyynyilemässä eli akupunktiossa. Osui sopivalle päivällä, koska aamulla herätessäni minulla oli migreeni lievänä taustalla. Hoitopediltä noustessa tuntui kuin olisi juuri herännyt, väsynyt ja tokkurainen olo. Mutta se on onneksi hyvä merkki, hoito on tehonnut. Toinen aika hoitoon on varattuna vielä tälle viikolle.

Kotiuduttuani kävimme lopultakin mieheni kanssa asentamassa led-valot terassin kaiteelle. Ihana piristys tuonne pimeyden keskelle. En tykkää yhtään, kun lumi taas suli pois. Toivottavasti pian sataa taas uutta lunta!

Ps. Pahoitteluni näistä pitkistä postaustauoista. Mieheni käyttää tietokonettamme opiskelutehtäviin, joten käyttöaikani on nykyään rajallista. Joulukuussa ajattelin kuitenkin skarpata ja pitää joulukalenteria blogissani. Taustalla on myös ajatus siitä, että saisin täksi jouluksi jo ajoissa koristeet ja joulutunnelman luotua. Katsotaan onnistunko.

torstai 20. marraskuuta 2014

Hyvä kertautuu

Yksi valosydän ikkunassa pimeässä illassa, mutta oikeasta kulmasta katsoen se kertautuu kolminkertaiseksi. Niin tekee myös hyvyys ja positiivisuus, avunanto, lämmin hymy tai halaus, joita ympärillesi jaat pyyteettä, ihan vaan kun haluat tehdä niin.

Sitten on se vastakkainen puoli ihmisistä, tai ehkä vain kolmas-, neljäs- tai viidesosa, tai jos hyvin käy niin vielä pienempi osa ihmiskunnasta, ne onnettomat, jotka kantavat harteillaan negatiivisuuden taakka jakaen sitä myös tajuamattaan seuraaville sukupolville. Onneksi osa jälkeläisistä ja läheisistä selviytyvät negatiivisuuden kehästä ulos, löytävät ilon ja onnen, ja oppivat toimimaan niin kuin itsestä hyvältä tuntuu kuitenkin myös läheisten hyvinvoinnin huomioiden, sekä antamaan toiselle ihmiselle mahdollisuuden heti häntä tuomitsematta. Tällaiset ihmiset oppivat myös ajattelemaan omilla aivoillaan ja kasvavat ihmisinä koko elämänsä ajan.

Ja sitten on vielä SE toivottomin ihmistyyppi, joka ei koskaan saavuta aikuisuutta, käyttäytyen lapsellisesti ja itsekkäästi koko loppuelämänsä. Ironisinta on, että tällainen ihminen usein luulee olevansa suosittu ja pidetty ihminen, vaikka häntä läheltä seuraavat joko nauravat partaansa tai inhonsekaisin säälin tuntein välttelevät häntä. Voimia heille, jotka ovat pakotettuja moisten energiasieppojen ja pahaa mieltä ympärilleen levittävien ihmishirviöiden kanssa aikaansa haaskaamaan!

https://www.youtube.com/watch?v=ytfo21G-UUQ

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Taistelua pimeyttä vastaan

Tämä on pahin aika vuodesta itselleni ja miehelleni. Pimeys on kaikkivoipaa ja vie voimia. Aamuisin ei jaksaisi sängystä nousta ja olemme monena vuonna ottaneetkin lomaa ja paenneet etelän lämpöön ja aurinkoon voimia keräämään ja selvinneet sen avulla pahimman synkkyyden yli. Nyt kuitenkin anoppini täyttäessä vuosia keväällä, säästimme loma-aikaa sinne, koska hän haluaa silloin lähteä etelään syntymäpäiväänsä juhlistamaan kanssamme.

Tämä arkiviikko oli muutenkin vaikea henkisesti ja tuntui, etten saanut vapaa-ajalla mitään aikaiseksi. Osittain siihen vaikutti sään lämpeneminen ja tuon ihanan satumaiseman katoaminen lumen sulaessa pois. Osittain oli stressiä töissä tiettyjen epävarmuustekijöisen muodossa. Ikävoin myös loppukesästä kuollutta läheistäni. Tänään tuli juuri hänen kuolemastaan kuluneeksi 3 kuukautta. Vielä eivät kaikki asiat ole päätöksessään hänen osaltaan, vaan potilasvahinkoilmoitus on postittamatta. Se vaati kuitenkin perunkirjasta kopion liitteekseen, joten siksi asia jäi odottamaan. Nyt on perunkirjoitus pidetty ja selvitty kunnialla, vaikka kyyneleet silmissä välillä käväisivätkin. Rankkaa on ollut  myös lukea kaikki aiemmin tapahtumista kirjoittamani nyt kuukausien päästä, kuin eläisi keskellä painajaista uudelleen. Moni raskas hetki palasi mieleen. Elämä ei ole aina helppoa ja aion laittaa asianosaiset tekemään töitä virheensä vuoksi. Elän jalat tulevasti maassa ja en suoraan sanoen usko, että muutosta isossa organisaatiossa tästä seuraisi, mutta pieni toivo elää, että jonkinlainen muistijälki jäisi selvityksen tehneillä alitajuntaan, ja ehkä joku muu samassa tilanteessa taisteleva saisi parempaan kohtelua kyseiseltä taholta eikä joutuisi unohdetuksi kuolettavan sairauden runnellessa kehoa. Huomautuksen heille laadin jo heti alkuun ja sain vastineeksi välttelyä ja virheiden kieltämistä, joten vastatkoon sitten välinpitämättömästä asenteestaan ja huolimattomuudestaan viralliselle taholle eli Valviralle.

Perjantaina onneksi oli akupunktiohoito varattuna heti työpäivän jälkeen ja tuntui, että sen jälkeen rentouduin ja sain surunkin taas ravisteltuani harteiltani. Mielialani kääntyi vähitellen nousuun ja lisäksi miehelläni on vapaa viikonloppu töiden osalta, joten oli joku, joka piti liikkeellä. Poikkesimme myös eilen siskoni perheessä herkuttelemassa sacher-kakulla, tai siis muut herkuttelivät, minä nautiskelin hyvästä seurasta tyttöjen ja koiruuden hauskuuttaessa meitä muita ja pitäen muutenkin vauhtia yllä. Pienin neitokainen omien sanojensa mukaan oikein kiemursi ilosta päiväunilta herätessään tädin ollessa paikalla.

Tänään poikkesimme mieheni kanssa ostoksilla Tampereella. Ensin Gigantissa, josta tarttui mukaan Ipad miehelleni ja minulle uusi kännykkä. Edellinen on alkanut jo vähän pätkimään, joten jätän se varapuhelimeksi, mutta toivottavasti uusi kuitenkin toimii ja vanhaa ei tarvitse ottaa uudelleen käyttöön. Näistä nykyajan älypuhelimista ei aina tiedä kauanko kestävät.

Mieheni yllätti minut täysin haluamalla myös Ikeaan ostoksille. Sieltä tarttui matkaan tämä kakkuvuoka, johon ajattelin leipoa miehelleni jouluksi hedelmäkakun. Tähän asti on kotona ollut käytössä vain niitä perinteisiä kuivakakkuvuokia. Tämän muoto kuitenkin miellytti minua. Lisäksi löysin ihanan pehmeän tyynynpäällisen sohvalle. Harmaa tuli ostettua (yllätys!) tälläkin kertaa, mutta sopiipahan sitten jouluna parin punaisen joulutyynyn seuraksi. Niillä sohva piristyy taas joulun ajaksi.

Niin ja säästelin kesällä vuosilomistani ja nyt oli varaa ottaa viikko vapaata. Eli vielä kun viikon jaksaa, on tiedossa lomaviikko. Se tulee tarpeeseen!

lauantai 8. marraskuuta 2014

Vilskettä lintulaudalla

Meillä on nykyään live-TV, jossa ruutuna toimii olohuoneen ikkuna. Tosin tämä TV toimii vain valoisaan aikaan päivästä, joten myönnän suoraan, että näitä kuvia en ole ottanut minä, vaan mieheni näpsi nämä eilen aamupäivästä. Hänen luvallaan nyt sain laittaa nämä blogiini esille.

Kaikenlaista draamaa oli ollut ja tapahtumia paljon. Yksi sinitiaisista oli ollut ärhäkällä tuulella ja häätänyt muita ruokailijoita pois. Viherpeippo, hömötiainen ja talitiaisia oli myös sinitiaisten lisäksi ollut liikenteessä. Muuttaessamme taloon 7 vuotta sitten kävi lintulaudallamme myös punatulkkuja silloisena talvena, mutta enää ei ole punatulkkuja näkynyt. Harmillista.

Hauskoja ovat tintit siitä, että tulevat aina ilmoittamaan, kun ruoka on lopussa. Hakkaavat ilmastointiräppänöitä tai lennähtävät ikkunalautaa naputtamaan. Lisäksi miehelleni tekevät sitä, että kun hän menee lehteä aamulla hakemaan, niin lennähtelevät hänen ympärillään, jos siemenet laudalta ovat loppuneet. Joten fiksuja lintuja ovat, tai sitten vaan ahneita...


torstai 6. marraskuuta 2014

Lopultakin lunta!


Ei hääppönen kuva, mutta lunta siinä on kuitenkin nurmikolle sataneena. Autolla sai ajaa kieli keskellä suuta, vaikka on talvikiekot alla. Sen verran liposta oli täällä pikkuteitä ajaessa. Tämä oli yllätyksien päivä, niin hyvässä kun pahassa. Onneksi sentään autolla selvisin kunnialla kotiin saakka.

Aamu alkoi huonosti, kun töihin lähtiessäni piti auton perärontista kaivaa lumiharja esiin. Piti tosiaan, mutta eipäs ollutkaan niin yksinkertainen asia, koska yksinkertainen mieheni (aamulla tuntui siltä!) oli harjan kiilannut takapenkin alle renkaita autossa kuljettaessaan, kun oli penkit kaatanut ja sen jälkeen nostanut ja vetänyt takaisin paikalleen. Ei minun voimillani hievahtanutkaan, ei harja eikä penkit!

Toinen aamun ikävä yllätys oli, että työparini joutui tänään olemaan poissa töistä. Selvisin kunnialla ainakin tästä päivästä, mutta stressiä vähän pukkaa, koska huominen on minulle tärkeä päivä, ja toivon, että työparini pääsisi huomenna työn ääreen, koska itselläni olisi iltapäivästä meno, joka on ainutkertainen. Jos olen huomenna yksin töissä, uhkaa työpäivän lyhennys palaa, ja ei auta sitten muuta kuin lyödä neuvottelukortit pöytään, ja uskoa, että pääsen ajoissa lähtemään pienellä järjestelyllä inhimillisyyteen vedoten.

Harjaongelma oli kuitenkin helposti ratkaistu, kun soitin miehelleni ja hän aamulla työvuorosta kotiin ajellessaan poikkesi harjaparkani pinteestä vapauttamaan, koska tiedossa oli, että iltapäivästä/illasta sataa räntää tai lunta. Onneksi harja oli kunnossa. Oli ehtinyt jo sataa kunnon valkoinen kerros painavaa lunta autoni päälle töistä päästessäni.

Heti työpäivän jälkeen oli tiedossa luksusta eli lopultakin kosmetologille aika, jonka jo kaksi kertaa aiemmin jouduin perumaan sairastelujeni takia. Nyt ei ollut varaa enää jättää väliin tai myöhästyä. Kulmakarvat alkoivat uhkaavasti vallata jo koko naamavärkkini. No, nyt on kulmat kuosissa ja tämä rouva tyytyväinen.

Päiväni pelastus oli myös tuo ihana valkoinen peite ulkosalla. Innostuin jopa ulos viemään uuden lyhdyn palavan kynttilän kera. Siellä se nököttää etuoven pielessä ja toivottavasti se valaisee siellä vielä piristyksenä, kun mieheni opiskeluillan jälkeen kotiin väsyneenä raahautuu. Olen anteeksipyynnön velkaa miehelleni, sen verran pinna kiristyi aamusella ja hän sen varmaankin vaistosi, että lepyttely on syytä varmaakin aloittaa jo etuovelta!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Ensimmäinen joulua edeltävä repsahdus: valopallot!

Eilen poikkesin työpäivän jälkeen paikallisessa kaupassa, mistä löytyy lähes mitä vaan, ja löysin nämä ihanat valopallot. Ennestäänkin meiltä löytyy erilaisia pieniä valosarjoja, mutta aina voi perustella, että ei tällaisia! Ne pääsivät heti paikalleen mariskoolirivistöä valaisemaan olohuoneen liukuovihyllyyn. Nyt sitä niin kaivattua valoa. Alkaa oikeasti syksy olla kohdallani siinä vaiheessa, että pimeys alkaa ahdistaa. Eilen autolla kotiin töistä ajellessani tuntui, etteivät enää auton ajovalotkaan riitä erottanut tietä tienpientareesta.

Ihanan tanssivan flamencotanssijan sain pikkutyttönä isäni silloiselta työkaverilta, joka kävi lomamatkoilla Espanjassa siihen aikaan. Löysin tanssijanuken vuosi sitten työhuonettani siivotessani laatikosta piilottelemasta. Viime vuosina Kanarialla matkusteltuamme en ole yhtä hienoja nukkeja siellä nähnyt, joten tätä vanhaa nukkea ihailen entistä enemmän, ja siksi se pääsi taas esille tanssahtelemaan muidenkin ihailtavaksi.
Liukuovikaapin sain siskoltani heiltä tilan loppuessa ja olen kovasti tykästynyt siihen, vaikka alkuun hetken mietin, sopiiko asuntomme tyyliin.  On kuitenkin ihana vaalea ja valoilla olen tuplannut sen asuntoomme tuoman valon.

Tämä syksy on ollut täynnä muutoksia ja yllätyksiä, enemmänkin niitä ikäviä. Nyt töissä lisäksi juuri minun kohdallani on tulossa lisää muutoksia. Päätin nyt kuitenkin suhtautua positiivisesti asiaan ja toivon, että vaikka vaikeuksia aina muutoksista seuraa, niin lopulta jotain hyvääkin. Lisäksi koin tänään työpäivän jälkeen positiivisen yllätyksen ja sain (vähän kuin vahingossa) sisäpiiritietoa ja saatan saada lähiaikoina jotain ihanaa itselleni töihin, jota en uskonut saavani. Olisiko tiedossa jo ennakkoon mieluinen joululahja?

Psst... Lomaviikko töistä on tiedossa jokusen viikon päästä ja uskaltauduin varaamaan ajan akupunktioonkin jo ensi viikolle ja pari tulevalle lomaviikolle. Peukut pystyyn, että nyt pysyn terveenä!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Saunovat kynsilaukat...

Siinä ne nyt ovat putsattuina. Kävin pelastamassa lämmittämättömältä autotalliltamme valkosipulit  homehtumasta. Aluillaan oli jo osassa pinnassa pientä homekasvuston alkua, mutta syvemmälle ei onneksi yltänyt. Jouduin kuitenkin perkaamaan aika paljon kuivaa päälikerrosta sipuleista pois. Saa nähdä kuivahtavatko liikaa.

Oikealla kuvassa on isäni tuomaa isoa valkosipulia, jota toi lahjaksi edesmenneelle appiukolleni. Se on maultaan miedompaa, koska kynnetkin ovat isompia. Veikkaisin, että on talvisipulia ja vaatisi syyskylvön, koska ei tuon suuremmaksi ehtineet kesän aikana kasvamaan. Kynnet lykin maahan keväällä. Vasemmmalla on edelliskeväänä siskolta saamani tavallisen kokoiset valkosipulit. No, hengissä ovat ja jo kahtena kesänä kasvatettu samaisen sipulilajin kynsistä uudet.

Ja koska meillä ei ollut sopivampaa kuivatuspaikkaa, josta haju ei leviä koko kämppään, ovat juuri nyt saunalla kuivumassa yön yli. Sisälle ei voinut tuoda aiemmin, koska käry oli oikeasti hurja juuri maalta nostetuissa kynsilaukoissa, joten siksi pääsivät väliaikaissijoitukseen autotallille alkukuivatukseen. Mieheni viettää opiskeluiltaa ja uskon että suuresti yllättyy, kun kotiin saapuu. Varoitin kyllä, että putsaan sipulit, mutta taisin "unohtaa" kertoa, että aion laittaa saunaan lämmöt ja sipulit lauteille nautiskelemaan olostaan. Toivottavasti sipulit eivät kypsy liikaa, eikä miehenikään!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Tanssiva kissa

Eilen poikkesimme pitkästä aikaa siskollani hakemassa hyvää mieltä kerrassaan kökön työpäiväni jälkeen. Siskoni perheessä vietettiin illasta halloween-bileitä. Isommalla tytöllä oli seurana kaksi kaveria ja he poistuivat kaikki kolme paikalta koululle diskoilemaan syötyään ensin karmivia herkkuja mm. aivomuffinseja, matokakkua, keksisormia sekä jalkatikkareitä ja juotuaan "verta ja laimennettua kummituksen limaa", kuten itse kehuivat. Isompi siskontyttö oli pukeutunut nukeksi. (Kuvaa en tähän laita, koska en muistanut kysyä lupaa häneltä.) Perheen nuorimmainen ei päässyt mukaan, koska kyseessä oli koulun disko, mutta onneksi mieheni kanssa olimme paikalla, niin ei harmittanut niin paljon. Kasvomeikki piti kuitenkin saada ja vaatimuksena oli kissa-meikki ja sellaisen äitinsä sitten loihti. Siitä intoutuneena neiti alkoi tanssimaan ja sain kerrankin hetken tallennettua. Ihanan onnellinen kissa.

Tänään olen viettänyt päivää yksin migreeni seuranani kotitöiden merkeissä sekä vaatekaappia järjestellen. Mieheni on tänään työvuorossa ja siksi jo eilen veimme illasta kynttilän appiukkoni hautapaikalle uurnalehtoon. Itselläni ei ole tapana hautausmaavisiitit aikuisena olleet, mutta kotona muistan edesmenneitä rakkaitani sytyttämällä kynttilän jos toisenkin. Ajatushan se on tärkein ja muistot. Upean näköisiä hautausmaat ovat kyllä mm. näin pyhäinpäivän aikaan satoine kynttilöineen. Vielä vanhempieni luona asuessani kerrostalossa huoneeni ikkunasta näkyi kauempana hautausmaa ja ikkunasta tuli aina ihailtua kynttilämerta pimeyden keskellä loistamassa. Tänä vuonna minulla palaa ikkunalla yksi kynttilä lisää, se palaa lämmöllä sydämen ympäröimänä.

"Hän jätti tuleen kuiskauksensa, hymynsä auringon lämpöön ja tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen."