Elämän kiertokulku

"Kosmos-korujen ympyrät ja spiraalit, täydellisyyden ja äärettömyyden ikivanhat symbolit, kuvastavat meitä ympäröivää päättymätöntä maailmankaikkeutta, jossa taivaankappaleet vaeltavat, kukin omalla radallaan, kukin omaan tahtiinsa."

Oli pakko laittaa vielä kuva. Tämä lahja oli osuva tähän jouluun, hän oli muistoissa mukana, vaikka kaikki oli nyt toisin, kuin kaikkina muina jouluina elämässäni aiemmin. Joulutunnelma oli kuitenkin lämmin ja perinteet elävät. Yhdessä oleminen on minulle se tärkein osuus, aikuistumista on vääjäämättä tapahtunut. Lapsena ja nuoruudessa tärkeintä olivat lahjat ja jouluherkut.

Lahjoja tuli silti saatua, mieheltä, ystäviltä ja suvulta. Tässä kuvassa ei ole ihan kaikkia, joulukarkit ja saadut kauniit amaryllikset puuttuvat. Ne muuten ovat kaikki 3 kukassa. Tänään lahjoja katsellessani väriteemaksi selkeytyi vaaleanpunainen ja punainen. Sain mm. vaaleanpunaisen pikkulapion autooni lumisateiden ja pääkallokelien varalle. Lisäksi sain kauniin pyyhkeen ja body shopin pesuvälineitä. Vaaleanpunaisiin lukeutuu myös joulupukki -tuoksukynttilä. Kirjaosastolta lahjana saapui "Kiva pieni kirjontakirja" sekä kaunis kasviaiheinen seinäkalenteri. Sukkalaatikkoon tiensä löytävät kelta-vaaleanpunaiset sukat ja sohvalle pääsee punainen, sydänpainettu tyynynliina. Keittiöön saapui yksi uusi pikkumyy-muki, emalinen sellainen

Aika kului taas huimaa vauhtia. Tänä aamuna herätessäni tajusin, että joulu meni jo. Onneksi jouluherkkuja, mm. itse leivottuja pipareita löytyy vielä sekä kinkkukin maistuu minulle vielä ja kotitekoinen perunasalaatti. Niin ja aamupalaksi oli vielä yksi annos riisipuuroa ja karploakiisseliä. Vielä ei ole tullut raja vastaan, kuten monella muulla näyttää jo tulleen.

Hyvää joulua!

Nyt on kalenterin luukut täytetty ja avattu ja voi palata perinteistä blogia pitämään. Eilen aamulla kun lähdin hautausmaalle isäni kanssa ajelemaan oli joulukorini valkoinen amaryllis vielä nupullaan, takaisin kotiin tullessa huomasi mieheni kukan hetkessä auenneen. On se kaunis, kerrottu kukinto.

Aamureissulla ollessani oli myös tuttu kukkalähetti poikennut ja tuonut kauniin valko-vaaleanpunaisen joulutähden meille. Oli juuri passeli samansävyisen piparkakkutalomme seuraan.

 Eilen myös muistin aamusella, että meillähän oli autotallissa säilössä naapuriltamme saamiamme jouluomenoita, Åkerö on lajike. Mieheni kävi ne sieltä noutamassa ja kunnossa olivat. Isälleni annoimme aiemmin niitä hieman ja hän oli jo maistanut ja totesi, että herkullisia ovat. Itse en moisia voi syödä, mutta miehelleni on nyt tarjolla jouluomenoita ensimmäisen kerran vuosiin.

24

Ja tulihan se aatto viimein. Aamusella lähdin heti isäni kanssa ajelemaan hautausmaalle mummun ja papan haudalle. Samalla poikkesimme setäni luona joulua toivottamassa. Olipa mahtava lumipyry ja välillä oli vaikea nähdä missä tie kulki, kun maa oli niin valkoisenaan, mutta onneksi meillä ei ollut kiire.

Kotiin saavuttuani söimme mieheni kanssa aiemmin keittämäni riisipuuron kera itse tehdyn karpalokiisselin. Kuusen koristelimme herkuttelun jälkeen. Vuosien mittaan on kuuseen kertynyt itse tekemiäni koristeita, vanhimmat ovat olleet ensimmäiseen yhteiseen joulukuuseen tekemiäni, käpytontut ja hopeapahvi-kakkupaperikuviot. Uusimmat punaiset ja harmaat höyhentontut, joita askartelin tänä vuonna suvulle ja ystäville joululahjaksi. Lasikoristeita on kertynyt myös vuosien mittaan, ne ovat suosikkejani. Haaveilen, että joku vuosi saisin koristeltua kuusen pelkästään lasisilla, hopeisilla ja valkoisilla koristeilla. Tiedä onnistuuko tuo, koska voi olla, että en raaski jättää perinteisiä käsin tehtyjä koristeita pois.

Aatto jatkui mieheni äidin ja veljen tullessa joulusaunaan meille ja sen jälkeen siirryimme anoppilaan syömään jouluaterian ja juomaan joulukahvit.

Sitten alkoi vasta kunnon aattohulina. Ajelin siskoni luo,  jossa muu sukuni jo odotteli. Ehdin juuri sopivasti sinne joulupukin saapuessa lähes samaan aikaan oven taakse kopistelemaan ja lahjoja jakamaan. Suvun pienimmäinen karkasi heti turvaan tätinsä syliin. Jälkikäteen hän kyllä harmitteli, kun hän pukkia säikkyi.

Lasten riemu on aina parasta joulussa sekä heidän ilmeensä paketteja aukaistessaan. Ja sitten pitäisi kaikki heti ottaa käyttöön. Harmi vaan kun aattoilta on niin lyhyt, että kaikilla ehdi leikkimään, pelaamaan ja piirtämään.

Ja tietenkin ihania ovat jouluherkut ja itse tehdyt karkit, joita tänä vuonna jaksoin tehdä. Itselleni tekemäni vaaleat piparkakut maustuvat päivä päivältä paremmiksi. Aattoilta pukin vierailun ja lahjojen aukaisun jälkeen kului siis sukuni kanssa herkutellen ja lahjoihin tutustuen.

Yöllä kotiin saapuessamme aukaisimme mieheni kanssa vielä kotikuusen alla odottavat viimeiset lahjat. Mieluisin lahja tänä jouluna on mieheltäni saama Kalevala korun Kosmos-kaulakoru.

23

Tänään on minulle lepopäivä. Työtuntilistani mukaan pääsin tänään jo puolta tuntia aiemmin töistä kuin normaalisti. Mitä luksusta, varsinkin, kun viime aikoina on ylityökertymää tullut mukavasti. Tänään päätin, että olen työpäivän lyhennykseni ansainnut. Lisäksi, koska sunnuntaina ja eilen ahersimme kotosalla, tälle päivälle ei minulle jäänyt enää paljoa tehtäväksi. Karpalokiisselin ajattelin keitellä ja samoin riisipuuron, jotta huomenna on sitten valmis aamupala, kun heräilee. Ja vähän askartelua on tiedossa vielä. Hys hys...

Kuusi nostettiin jo eilen sisään ja tuolla joulukorini taustalla se häämöttääkin, jos tarkkaan kuvaa katsoo. Koristeetta tosin vielä, koska emme eilen ehtineet enää koristella ja tänään mieheni on työvuorossa. Tänä vuonna koristeet pääsevät siis paikalleen vasta aattona, kun mieheni pääsee vapaille. Tämä on harvinainen joulu, hänellä on koko joulun aika vapaana. Nyt nautitaan. On niin harvinaista herkkua.

Vähitellen alkaa minullakin joulutunnelma nousta, kiitos leipomusten ihanien tuoksujen, lumisen maiseman ja joulukukkien. Minulla on muuten jo kolme amaryllistä täksi jouluksi saatuna. Yksi kukkii ja kaksi aukaisee kukkansa ihan lähipäivinä. Ihanaa! Tänään kaivan vielä loput joulukoristeet esille. Sitten saa joulusta ihan vapaasti nauttia.

 Ai niin, se yksi haave vielä joulua koskien. Ne jäälyhdyt. Työkaverini väitti, että vaikka ei ole nyt kovia pakkasia, hän olisi saanut jäälyhdyn yön aikana jäädytettyä. Niinpä minäkin päätin kokeilla. Eihän tuossa mene mitään haaskuun, jos ei onnistukaan. Vanha kuivakakkuvuoka on nyt takaterassilla täytettynä vedellä sekä pieni ämpäri. Olisi kyllä ihanaa, jos onnistuisi. Mutta jos ei onnistu, niin onhan noita lyhtyjä talouteen kertynyt. Mutta olisihan se mainio yllätys, jos huomenna jäässä olisivat ja saisimme vähän perinteisiä jäälyhtyjä pihaa koristamaan.

22

Maanantaina kävi uuni kuumana melkein koko päivän. Itse olin ylitöissä hetken aikaa ja sillä välin mieheni oli laittanut jo kinkun uuniin. On muuten todella maukas kinkku. Kiitos kuuluu tietenkin miehelleni, joka meheväksi sen paistoi, mutta kyllä sekin vaan pitää paikkansa, että loumuliha on paremman makuista, kuten moni muukin luomuna tuotettu ruoka, mm. nuo kuivatut karpalot fudgen joukossa (vasen alakulma kuvassa). Joskus maistoin kuivattua karpaloa ja ei ollut makuelämys, taisivat olla vähän liian kuiviakin, mutta nämä olivat pehmeitä ja maukkaita ihan sellaisenaan syötynäkin. Kuvasssa näkyvät herkut tein siis itse eilen illalla. Ylhäällä oikealla miehelleni leivottu vehnäpohjainen jouluinen hedelmäkakku, se jokavuotinen, hyväksi todettu ohje.  Sen vieressä oikealla itselleni leipomani vaaleat piparit, jotka siis maidottomia, gluteenittomia ja kananmunattomia. Lisäksi, koska minulle ei kaneli eikä inkivääri sovi, laitoin mausteeksi kardemummaa ropauksen, samoin neilikkaa ja vaniljasokeria. Näihin ohje löytyy alta. Vasemmalla alhaalla valkosuklaa-fudget kuivattujen karpaloiden kera, ja oikealla alhaalla maidottomat Reilun kaupan tummasta suklaasta ja luomuriisimuroista tehdyt riisisuklaat, jotka eivät oikein maultaan onnistuneet, olisivat kaivanneet jotain lisää, esim. vaniljaa tms. suklaan joukkoon. Mutta eiköhän nuokin syötyä tule.

Vaaleat piparit

150 g huoneenlämpöistä margariinia
1 dl vaaleaa siirappia
2 dl sokeria

Sulata margariini kattilassa ja lisää sen jälkeen sokeri ja siirappi. Kuumenna kunnes sokeri liukenee. Jäähdytä.

1/2 dl riisimaitoa
7 dl gluteenittomia jauhoja
1 rkl piparkakkumaustetta tms.
1 tl leivinjauhetta

Lisää jäähtyneeseen margariini-sokeri-seokseen riisimaito ja keskenään sekotetut kuivat aineet. Sekoita taikina hyvin ja anna levähtää jääkaapissa seuraavaan päivään.

Piparit paistetaan 175 asteessa 6-10 min.

Ps. Fudgen ohjetta en tähän nyt laita, koska oli aikas hankala tehdä ja rasva erottui loppuvaiheessa seosta sekoittaessa, eli keitimme liian pitkään sokeriseosta. Onnistuihan tuo kuitenkin loppupelissä. Mutta voin sanoa, että vaikka oli hieman jo lämmennyt jääkaappihyydytyksen jälkeen, sain hartiavoimin tehdä töitä, että palasiksi sen sain lohkottua. Mutta maku ja rakenne oli hyvä, sen verran maistoin, joten oli kyllä sen arvoista moisen tekeminen. Jouluaattona pääsee sitten sukukin maistelemaan, ne joille maito sopii...

21

Hupsista keikkaa, kun näin joulun alla päivät ja varsinkin viikonloput kuluvat niin nopeaan. Tässä kuitenkin sunnuntain löytö. Muistinpa silloin illalla, että minullahan on kauniin jouluiset patalaput kaapissa.

Itse päivä kului ensin aamulla kotona siivotessa ja sitten hurautimme siskoltani hakemaan peräkärryn matkaan ja siitä sitten isäni luo auttelemaan ja vähän joulujuttuja laittelemaan esille. Ihana valkoinen ikkunatähti valoineen löysi myös paikkansa keittiön ikkunasta. Kameraa ei ollut mukana, joten kuvaa ei ole tähän laittaa.

Illalla poikkesimme uudelleen ystäväperheen luona pikaisesti hakemassa joulukuusen kotiin, siksi siis peräkärry matkassa. Siinä matkan varrella ajellessamme tiputimme jokusen joulukortin ystävien postilaatikoihin. Tänä vuonna jäi aika monessa paikassa piipahtamatta näin joulun alla, kiitos ylitöiden. Mutta aina ei vaan tunnit riitä.

20

Minä olisin ihan unohtanut, mutta mieheni onneksi muisti ja kaivoi vitriinistä esille punaisen mariskoolin, joka on toiminut meillä viimeiset vuodet perinteisesti joulusokerikkona. Saimme tämän aikanaan häälahjaksi ja on kyllä joulun aikaan ihana tässä tarkoituksessa.

Tämän päivän vietimme pitkästä aikaa ystäväperheessä. Luksusta, kun emme ole pitkään aikaan ehtineet aikaa viettämään yhdessä. Miehet ja perheen tytöt kävivät yhdessä kuusimetsällä ja sekä hiihtämässä. Me naiset kävimme kaksistaan ruokakaupassa ja ilta meni leipoessa, tai lähinnä minä kyllä olin leipomisseurana, ja pidin vahtia, että oikeat määrät aineksia tuli  aineksia taikinaan laitettua.

Täällä seudulla on kaupat olleet täynnä viljapossukinkkuja, eikä se minua haittaisi, jos päivittäin ei söisi, mutta ajattelin kyllä kotona kinkkua useampanakin päivänä maistella. Onneksi lopulta löysin tänään pienen luomukinkun, joten emmme jääneet ilman kinkkua.

19

Tänään työkaverimme lahjoi meitä eli pääsin nyt myös vastavuoroisesti lahjotuksi. Hän oli itse tehnyt näitä todella kauniita ja herkullisen näköisiä punaisia tikkareita. Mietin vaan, miten tällaisen raaskii syödä?

Lisäksi vietimme tänään töissä puurojuhlaa. Tarjolla oli luumukiisseliä, riisipuuroa ja glögiä. Itse en voinut mitään näistä syödä, mutta nautin suunnattomasta harvinaisesta hetkestä, kun kerrankin koko työporukka oli koolla ja vietimme yhdessä aikaa jouluisissa tunnelmissa.

18

Tänä vuonna lahjoin työkavereita jouluisilla  höyhentontuilla. Ohjeen sain vuosi sitten ollessani Apilassa Kangasalla laitoskuntoutuksessa juuri ennen joulua. Osana kuntoutukseeni kuului askartelu ja sitä kautta näpertely ja hienomotoriikan kehittäminen takaisin.

Viime vuonna en ehtinyt tonttuja jouluksi näpräämään kuin itselleni jokusen. Mutta olipahan terapeuttista nyt tämän joulun alla näitä vapaa-aikanani askarrella.

Tontut muuttivat nyt siis uusiin kotiin pirttejä vahtimaan ja tarkistamaan. Saatteena näille oli runo "Tonttu", joka on myös lempijoululauluni.

17

Tänään töistä tullessani minua odotti kotona tämä ihanuus. Luulin, että mieheni oli tämän minulle ostanut, mutta eipäs ollutkaan, vaan mieheni äiti oli lahjoittanut meille joulukukan. Yleensä hän on aina ostanut joulutähden, mutta mieheni vihjeestä taisi tänä vuonna päätyä amaryllikseen.

Amaryllis on ehdottomasti minulle SE joulun kukka. Värivalikoima on myös viime vuosina laajentunut. Pidän kyllä muistakin joulukukista, mutta jotenkin tuo vaan hurmaa. Ensin kasvi laittaa odottamaan nupun ja kukkien aukeamista ja sitten kun se on kukkinut, yllätyksenä huomaa uuden kukkavarren jo puskevan esiin.

Toinen joulun lempikukkani on jouluruusu. Jotenkin se hentoisella kauneudellaan hurmaa. Viime jouluksi ostamani jouluruusun istutin keväällä ulos perennapenkkiin kiven vierelle. Saa nähdä miten käy, nouseeko vielä keväällä ja jos nousee, niin menestyykö. Kesän se tuntui kyllä vihreälehtisenä viihtyvän, vaikka onkin puutarhan helteisellä puolella.

Tänään piparkakkutalo sai kuitenkin seuraansa punaisen amarylliksen, jossa on nyt kaksi kukkaa auki ja kaksi nupulla. Ja toinen kukkavarsikin on jo valmiina kohta aukeamaan. Tästä riittää iloa vielä pitkään joulun jälkeenkin.

Mieheltäni olen saanut perinteisesti kukkakorin. Vaarini tapasi tuoda aina jouluksi kukkakorin vanhemmilleni ja minusta ne lapsena olivat aina ne hienoimmat joulukukat. Mieheni halusi perinteen säilyttää ja joka joulu hän on tuonut mitä erilaisempia joulukukkakoreja lahjaksi. Nyt vähän jo jännittää, millaisen tänä vuonna saan. Kauniita ovat aina olleet.

16

Tämä on sitä ihaninta aikaa, kun alkaa joulukortteja ropista postilaatikkoon. Viime vuosina saamiemme korttien määrä on vain kasvanut, vaikka osa ihmisistä onkin siirtynyt lahjoittamaan joulukorttirahansa hyväntekeväisyyskohteisiin. Itse pidän traditiosta ja nautin askartelusta, ja tänäkin vuonna tuli postitettua iso kasa itse tehtyjä kortteja. Jokunen uusi osoitekin päätyi tänä vuonna joulukorttilistalle.

Lisäksi sain perinteisen joulukirjeen kummitädiltäni. Emme ole vuosiin nähneet, mutta ihana on aina joulun aikaan edes kirjeitse vaihtaa kuulumisia ja usein siinä herkistyykin lukiessa vuoden aikana asioista, joita toisen elämässä on tapahtunut. Tämä kirje on minulle joka joulu se tärkein postin kiikuttama kirjekuori. Hauska yhteensattuma on se, että täytämme ensi vuonna yhteensä 100 vuotta, kun molemmilla meillä tulee pyöreitä vuosia täyteen. Hän oli tämän hauskasti pannut huomiolle. Minusta olisi ihanaa, jos joku vuosi ehtisimme tapaamaan ihan kasvotustekin. Olen ollut niin pieni, kun viimeksi nähtiin, mutta muistan edelleen kuinka hänestä paljon pidin. Se on tunnemuistissa jonnekin sisimpääni tallentunut.

Viime päivien ihanuuksien vastakohdaksi olen itseni yllättänyt pohtimasta joulun kiltteysteemaan liittyen sitä ikävaa tosiasiaa, että jotkut ihmiset ovat tietyllä tapaa kieroon kasvaneita. Itse olen hieman liiankin sinisilmäinen ja kiltti, ja usein asetan muiden hyvinvoinnin omani edelle. Vastakohtanani ovat sitten ne ihmiset, jotka riemuitsevat, ja suorastaan imevät energiansa ja nautintonsa siitä, kun saavat toisen ihmisen asetettua huonoon valoon - jos ei muuten onnistu, niin ainakin vääristämällä totuutta. Ja tietenkin heille edulliseen suuntaan. Heille sopisi näin joulun aikaan lahjaksi se kaikkien lasten kauhu eli paketillinen risuja. Liukkaan kielen he ovat jo saaneet, ja siinäkin on näköjään liikaa, kun on niin vaikea hillitä puheitaan. Kanssaihmisten manipulointi on myös lempipuuhaa heille. Ikiaikaisten risujen sijaan olisi mainiota antaa heille kunnon annos empatiakykyä, sosiaalisia taitoja ja omatunto. Siitä riittäisi loppuelämäksi positiivisia kokemuksia, aiemmin kerätyn negatiivisuuden sijaan. Voi kun siihen pystyisi pieni ihminen...

15

Eilen olin työpäivän jälkeen aivan naatti, mutta kieltäydyin antautumasta sohvan houkutukseen ja otin itseäni niskasta kiinni ja vaihdoin jouluisemmat verhot asuntoon. Sain ihan rauhassa häärätä miehen ollessa työvuorossa.

Muutenkin joulumieli oli pahasti hakusessa ja mieli maassa, mutta kummasti piristyi, kun verhot sai paikalleen ja alkaa vähitellen asuntoa saada jouluisen asun.

Mitään uutta verhoa en tänä vuonna ostanut, mutta nämä ovat vasta pari vuotta vanhat, joten en ole ehtinyt vielä kyllästymään.

Sohva sai myös jouluisen asun tyynyineen ja lopultakin sain uuden pehmoisen peiton ottaa esille ja käyttöön.

14

Tänään pääsivät makuuhuoneen ikkunaan jo ikkunassa olevan sydäntuikun seuraan valohevoset laukkaamaan. Totesin, että verhot pitäisi vaihtaa myös jouluisempaan malliin, mutta tänään ei kyllä ehdi, koska menemme katsomaan siskontyttöjen tanssinäytelmää iltapäivästä.

Joulukuusen (muovisen) saimme tänään aamusta koottua takaterasille mieheni kanssa, mutta siitä sitten kuvaa toisena päivänä, kunhan saan sen hämärän aikaan ikuistettua valaistuna.

13

Siinä se nyt on, tämän vuoden piparitalomme. Pihalle pääsi hirvi (joka mieheni mielikuvituksen mukaan halusi papanoida pihaan. Huom! suklaarusinat). Lisäksi toffeepalloista emme tänä vuonna tehneet lumiukkoa, vaan lumilinnan. Pari vaahtokarkia pääsi jäälyhdyiksi. Ja kuusi pitää tietenkin pihalla olla. Tässä vaiheessa ei lumi ollut satanut vielä maahan, mutta nyt talo ja piha on saanut myös lumiharson (tomusokeri kuivana).

Kattotiilet teimme halkaistuista minivaahtokarkeista, samoin tiilet ikkunan ja ovien päälle. Muuten turvauduimme sokerikuorrutuskoristeluun.

Pieni moka meillä kävi, mutta onneksi käytimme sulatettu sokeria osien kiinnittämiseen, niin siitä ei tullut ongelmaa. Mainittakoon, että talo on hyvin ilmastoitu!

Meillä oli eilen pikkuapulaisia leipomassa kanssamme, että isot apulaiset pääsivät keskinäistä laatuaikaa viettämään. Vauhdilla syntyikin iso kasa pipareita. Nuorempi neitonen meinasi olla vähän liian vauhdikas, mutta onneksi oli täti "vahtimassa" selän takana. Pikkukaulin oli kovin tärkeä ja se, että sai itse kaulita. Isompi neiti kaulitsi myös hienosti ja yllätti itsensäkin saamalla kaulimen purettua osiin! Onneksi se oli korjattavissa. Tässä kuitenkin mieluisimman urakan tuotoksi, se on se koristelua, sokerikuorrutetta ja karkkeja, joita siinä sivussa pitää aina maistella.

12

Tämä taitaa olla joulukalenterini yllättävin luukku. Sain käsilaukku-haasteen Katilta ja tässäpä se pienoinen määrä tavaraa, jota käsveskastani yleensä löytyy. Aika hyvin olen kai varustautunut?

Käsilaukkuni on tavallinen musta "nahkainen" käsilaukku (no, ehkä vähän tavallista suurempi käsilaukuksi), mutta kyllä tuonne kaikki tarpeellinen on sopinut, ja joskus vähän enemmänkin, mm. kamera tai pillimehua ja muffinseja tai keksejä. Ja kännykkä, joka nyt ei laukussa sijainnut ja siksipä ei ole kuvassa mukana. Joskus oli mukana myös sisäpelitossut...

Maallisena omaisuutenani mukana päivittäin kulkee siis:
rahapussi
aurinkolasit (klipsit silmälaseihin)
avaimet
työavaimet
terveydenhuollon ammattikortti
rannekello (olinkon jo miettinyt, missä on!)
kampa
1 lyijytäytekynä ja 3 kuulakärkikynää (lääkefirmojen lahjoittamia)
sateenvarjo
hengityssuodatin talvipakkasille
meikkilaukku, jossa lääkkeitä ja laastaria
astmapiippu
terveyssiteitä
manikyyrisetti
2 huulirasvaa
4 kpl pussiteetä
Läkeröl-pastilleja
nenäliinoja
päkiäpehmitin (silkoninen)
varakangaskassi
kuvia hiusmalleista kampaajalleni
vuodeosaston puhelinumerot
metallirinkula ilman avainta (?)
erinäinen määrä vanhoja kauppalappuja...

Ketään en haasta, mutta vinkkinä annan, että laukku olisi aika ajoin hyvä siivota. Se tuli nyt tehtyä!

11

Ja lisää enkeleitä jouluumme. Tämä ei ole rahallisesti kallis, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. Edesmennyt appiukkoni oli tämän joskus ostanut, ja tämä ei anoppini silmää miellyttänyt, ja niinpä tämä jäi meille "ennakkoperinnöksi" heidän tästä talosta pois muuttaessaan.
Alkuun meinasin enkelin myös kiertoon nakata, mutta unohtui vaatehuoneen nurkkaan, josta löysin sen myöhemmin. Appiukkoni terveyden vähitellen heikentyessä halusin ilahduttaa häntä ja laitoin tämän ennen joulua ikkunaan. Kyllä hän oli hyvillä mielin meillä kyläillessään. Myös appiukkoni kuoltua jokunen vuosi sitten olen tämän halunnut hänelle sytyttää aina joulun lähestyessä. Paikka on mieheni työhuoneen ikkuna, josta enkeli loistaa valoa talomme ohitse kulkeville.

Tämä päivä on kyllä ollut niin pimeä ja sateinen, että väsymys painaa väkisinkin. Ilkeä viima myös puskee ulkona niin, että ei uskoisi, että joulukuuta elämme. Saa nähdä saammeko tänäkään vuonna valkeaa joulua. Eihän tuo tunnelmaan vaikuta, joulu saapuu oli sää mikä tahansa, mutta olisi se mukavampi katsella valkeita, kauniita maisemia. Nyt on turha yrittää tihrustaa mitään maisemia, koska ulkona ei kahta metriä pidemmälle pimeydessä näe.

Ja tuo vesisateen ropina ikkunaan on luonnotonta tähän aikaan vuodesta. Ulos ei tee mieli mennä edes pienelle kävelylle. Kesällä sentään sadepisarat tuntuvat lämpimiltä, nyt pisarat ovat jääkylmiä naamalle napsahdellessaan.

Tänään olin suunnitellut jääväni ylitöihin hetkeksi, kun miehenikin on tänään iltaopiskeluissa, mutta ei auttanut muu kuin lähteä ajallaan kotiin. Pää alkoi nuokkua ja ajatus ei enää pysynyt koossa, joten ei töistä olisi mitään tullut.

Kotiin tullessa huomion kiinnitti olohuoneemme ikkunasta pimeyttä uhmaava valaistu luumupuu, joka valaisee matkan päästä osan puuterassiammekin. Uskomaton on ledien teho.

Vielä olisi yksi ulkohomma tiedossa eli takaterassille olisi tarkoitus taas lisätä joulukuusi valoineen. Niitä sateettomia ja tuulettomia säitä tässä olemme odotelleet mieheni kanssa, jotta pääsisimme kuusen valoineen pystyttämään. Saa nähdä onnistuuko ennen kuin joulu saapuu!

10

Tänään työpäiväni jälkeen hurautimme mieheni kanssa uimahallille pitkästä aikaa. Viime vesijuoksukerta taisi minulla olla toukokuussa eli puolisen vuotta sitten. Olo oli altaassa yhtä ylväs kuin tällä sarvipäällä, selkä suorana ja niska pitkänä. Näin minä tunsin, muta epäilen, että ulospäin muille altaassa pulikoiville näytti kyllä aivan joltain muulta! Puuskuttava, eteenpäin keskittyneesti tuijottava vesijuoksija, josta näki, että hetkeen ei vedessä ole juostu.Mutta sain kyllä kunnialla tekniikan pidettyä kurisssa, vaikka ottikin koville.

Ihaninta on aina vesijuoksun jälkeen venyttelyt altaassa kaiteen luona. Sisäreidet on varsin rentouttava siinä venyttää veden kannatellessa kehoa. Samoin rintarangan lihasten aukaiseminen. Pääsee leikkimään balettitanssijaa, ainakin asento on sinne suuntaan.

Mieheni intoutui myös kokeilemaan vesijuoksua, mutta totesi, että ottaa lonkkaan, joten olin varmaankin huono ohjaaja, vaikka kuinka kovasti yritin korjata asentoa ja antaa neuvoja. Hän tyytyi uimaan kilometrin verran rintauintia. Itse samassa ajassa juoksin noin 150 metriä! Että silleen...

9

Tänään meillä pyöri joulukorttien postituspaja. Tänä vuonna korttiurakka tapahtui nopeasti, työkiireistä johtuen. Kortit tein sunnuntaina, tekstit eilen ja tänään sitten vähän liimaamista, allekirjoitukset kortteihin ja kirjekuoriin nimet ja osoitteet.

Minulla oli ahkera apulainen, joka laittoi kortit kuoriin, sulki kuoret ja liimasi postimerkit. Huomenna samainen apulainen saa toimittaa joulutervehdykset postiin.

Vuosi vuodelta sujuu jouhevammin yhdessä tämäkin homma!

8

Nyt myönnän, että tuli aiemmin puhuttua palturia. Olenhan minä itsekin ostanut enkelikoristeita kotiin. Nimittäin kaksi enkelikelloa. Tässä on pienempi versio, jonka paikka on takan reunuksella. Tässä meidän ei tarvitse ollenkaan kynttilää polttaa. Enkelit lähtevät iltaisin itsellään pyörimään varaavan takan lämmetessä.

Pari vuotta sitten minulla tuli kova hinku saada enkelikello, koska se liittyy lapsuuteni joulujen äänimaailmaan. Kun olin pieni, isäni puolen mummulassa aina jouluaattona perinteinen enkelikello oli kynttilöineen kilkattamassa. Ääni oli mukavan rauhallinen, kuten mummulassa muutenkin tunnelma oli aina rauhallinen. Voisipa melkein sanoa, että aika oli kuin pysähtynyt. Ja nautin siitä. Minua hiljaisuus ei ole ikinä häirinnyt. Johtuen ehkä juuri lapsuuden kokemuksista. Kesäisin muistan kärpäten surinan mummulaani liittyen, jouluun taas liittyy enkelinkellon vieno kilkatus. Ostin oman enkelikellon pari joulua sitten ja muistan aina mummulaani kynttilöiden enkeleitä tanssittaessa.

Tänä aamuna ei ollut niin seesteinen tunnelma, kun herätessäni varvas särki julmetusti ja muistin sen sitten illalla lyöneeni tuolinjalkaan. Yön aikana oli päättänyt sitten turvota ja hienoinen värimuutoskin violetin sävyyn oli havaittavissa. Lisäksi varpaan kärkijäsen oli taipunut alaspäin eikä sisarteippaus viereiseen varpaaseen kipua helpottanut. Heräsi epäily, josko kärkijäsen olisi pois paikaltaan tai murtunut. Onneksi lääkärisetä tutki ja määräsi röntgenkuvan ja ei onneksi löydöksiä. Ilmeisesti turvotus ja mustelma vain pakottavat varvasta väärään asentoon. Särky on kyllä edelleen sitä luokkaa, että hiusmurtuman olen ehkä saanut aikaiseksi. Mutta ei onneksi dramaattisempaa ja selviän oireenmukaisella hoidolla. Ontuen kuljetaan varmaankin jokunen päivä, mutta onneksi on istumatyö. 

7

Itsenäisyyspäivänä minua lahjottiin siskoni luona kortilla (vai olikohan tämä kirje?) Nuorempi siskontyttöni oli kovasti askartelutuulella ja loppuillasta vanhempi tyttökin intoutui laatimaan joulupukille lahjatoivelistan. Saa nähdä ehtivätko tontut toimittamaan lahjalistat joulupukille tänä vuonna ajoissa?

Sunnuntaipäivä minulla menikin töiden ääressä ja ilta kului yksin mieheni ollessa työvuorossa joulukortteja askarrellessa ja kertynietä kotitöitä pois tehdessä siinä sivussa.

6

Isältäni lokakuussa nimipäivälahjaksi saamani minisypressi muuntui tänään minijoulukuuseksi. Olkipukit sain aikanaan mieheltäni joululahjaksi ja ovat jääneet joka vuosi joulukuusesta pois pienen koonsa takia. Nyt niille löytyi juuri sopiva oksisto.

Ruokapöydälle vaihdoin Hemtexistä vähän aikaa sitten ostamani kaitaliinat. Olisin ostanut pöytätabletit, mutta tämä harmaa kuosi oli ollut niin suosittu, että niitä ei ollut enää kuin kaksi kaupassa jäljellä ja neljä olisin siis tarvinnut. Onneksi myyjä vinkkasi, että kaksi kaitaliinaa, joita vielä jäljellä myynnistä oli, voisi asettaa poikittain pöydälle ja ajavat ihan saman asian. Näin sitä ihminen on kaavoihinsa kangistunut, ettei itse sitä hoksannut.

Tänään vietämme itsenäisyyspäivää lähtemällä kohta pienelle kävelylenkille mieheni äidin luona poikkeamaan ja sen jälkeen palaamme kotiin ruokailemaan. Iltaa menemma istumaan isosiskoni perheen pariin, jossa muutakin sukuani on paikalla.

5

Huh! Raskas arkityöviikko takana ja vihdoinkin perjantai. Tosin menen poikkeuksellisesti sunnuntainakin töihin, koska työmäärä on niin suuri, eikä kuulemma muutakaan ratkaisua ole kuin ylitöillä yrittää saada kertymää pois.

No, nyt pääsin vapaille työviikon jälkeen ja yritän keskittyä tähän hetkeen, nauttien tästä vapaaillasta ja huomisesta vapaapäivästä.

Mutta tämän päivän luukusta paljastui siis tämä kaunis koristesydän, jonka sain jokunen vuosi sitten kummitytöltämme nimipäivälahjaksi. Sydän koostuu pienistä valkoisista kulkusista ja olen sen joulun alla ripustanut ulko-oven sisäpuolelle tuulikaappiin iloa tuomaan. En ole liiemmin valkoisen ystävä (koska olen mahdoton sottapytty), mutta koriste-esineissä tuo väri kyllä toimii.

Valkoisten vaatteiden suhteen mieheni jaksaa aina vinoilla, että katsotaanko kellosta montako minuuttia menee kun vaatteella on jo tahra. Ja siihen ei kyllä yleensä kauaa aikaa kulu....

4

Aika huvittavaa on, kun en ole uskovainen ihminen, että meillä on kertynyt noita enkelikoristeita jouluksi. Itse en ole ostanut meille yhtään enkelikoristetta (jos ei joulukuusen pieniä lasienkeleitä oteta lukuun), mutta enkeleitä meillä riittää. Osa on tullut ystäviltä lahjaksi, joten enkeleitä olen saanut elämääni heidän kauttansa, niin ystävinä kuin lahjoina. Osa on saapunut meille arpajaispalkintona  tai pikkujoululahjapaketeista. Tämä hilepallo on jotenkin hellyyttävä kimaltavine hileineen seesteisen näköisen enkelin soittaessa harppua. Harmi kun ei ole soittorasia. Voin melkein kuulla harpun äänen lasipalloa katsellessani. Tämä enkeli viihtyy takanreunuksella, josta aina ohitse kulkiessaan voi lumisadetta luoda.

3

Petterit pääsivät tänään television edustalle piristämään muuten niin tyhjää tv-tasoa. Olen nämä aikanaan itse piippurassista valmistanut ja edelleen tykkään. Harmi kun ohjetta minulla ei ole enää tallessa.

Tänään tällainen lyhyt päivitys. Sen verran pitkä päivä ylitöineen, että ei enää huvita yhtään tietokoneella kirjoitella, kun sitä on koko päivän jo tehnyt. Kunhan tästä viikosta selviän töiden osalta, niin sen jälkeen onneksi hieman helpottaa.

2

Tänään töistä päästyäni päädyin somistamaan hieman eteistä ja kaivoin kaapista aiemmin koululla työskennellessäni lahjaksi saamani lasisen vaasin. Se on Pentikin valmistama ja siinä on pieniä sydämiä hiottuna pintaan. En kuitenkaan alkuun löytänyt sille oikein mitään sopivaa käyttöä. Maljakoksikin on väärän mallinen. Jossain vaiheessa poltin siinä kynttilä talviaikaan.

Pari joulua sitten hoksasin, että siitähän saa kauniin koriste-esineen kun lisää siihen valot sisäpuolelle. Nämä ovat paristolla toimivat.

Myöhemmin sinne on kertynyt Tiimarin ale-ostoksilta nuo kauniit höyhenistä valmistetut enkelinsiivet sekä valkoisia huopatähtiä metallilankaan kiinnitettynä.
Lämpimän sävyisiin valoihin yhdistettynä luovat mukavan kevyen valon eteisen pöydälle.

Viime vuonna minulla oli pöydällä punainen liina ja koko eteinen hohti punaisenaan joulun aikaan. Tänä vuonna halusin rauhaa eteiseen.

Päädyin siis laittamaan pöydälle hieman rauhallisemman, mutta kuitenkin jouluisen omenaisen kaitaliinan.

Uurastusta on siis töissä tiedossa, mutta suunnitelmani muuttaa vähitellen asuntoa jouluisempaan asuun lisäten joka päivä jotain sopii hyvin tässä tilanteessa. Ei jää joulukoristelu viime tippaan ja kiireeseen eikä pinna kiristy.

Hiljaa hyvä tulee. Ainakin täksi jouluksi. Muutenkin lähestyn tänä vuonna joulua varovaisin mielin, kun kaikki on nyt toisin.

Rauhaisaa joulun odotusta ystävät. Muistakaa läheisiänne ja arvostakaa sitä mitä teillä on juuri nyt.

1

Siinä se on. Meidän tämän vuoden ensimmäinen joulukoriste. Pullot itse asiassa valoineen ovat tuolla kirjahyllyn päällä vuoden ympäriinsä, mutta niihin tulee valot laitettua usein vasta joulun aikoihin. Nyt ne saavat kauniina loistaa valoaan olohuoneeseemme.

Lahjaksi aiemmin saamani pikkuenkeli pääsi tänä vuonna niiden seuraksi. Kyllä se joulu sieltä vielä tulee.

Pahoitteluni, etten eilen saanut aikaiseksi aloittaa kalenteriani. Kävin mieheni kanssa illalla kävelylenkillä purkamassa töistä kertynyttä aggrea ja sitten otin pikaiset löylyt lenkin jälkeen. Olotila oli paljon parempi tämän jälkeen. Kiitos miehelleni, joka raahasi minut väkisin kävelylle. Taustalla oli se, että heti lomalta töihin palattuani aamulla oli vastassa ikäviä asioita ja lomalla syntynyt rento fiilis tuli tehokkaasti heti nollattua. Onneksi saatiin tänään jonkinlainen kompromissa asiassa aikaiseksi. Se tosin vaati minulta ensin hieman taustatyötä. Loppupelissä olisin voinut kieltäytyä koko hommasta, mutta "sen minkä taakseen jättää, edestään löytää!" ja niin siinä olisi kuitenkin käynyt. Joten suostuin sitten hieman joustamaan. Tämä kuitenkin merkitsee sitä, että jouduin viettämään aikaa nyt enemmän työn ääressä, joten kotona joulunalussuunnitelmat täytyy aikatauluttaa uusiksi ja tulee askartelujen ja käsitöiden kanssa hoppu. Mutta onneksi aloitin ne tänä vuonna ajoissa, joten ehdin ne kyllä. Ja pienillää järjestelyillä ehdin kyllä johonkin väliin lepäämäänkin.

Kiroileva siili ja maastokankaiset housut

Poikkesimme tänään pikkuveljeni synttäri- ja nimpparikakulla. Löysin juuri sopivan t-paidan veljelleni lahjaksi. Yhdennäköisyys on suuri. Lisäksi hän sai jo aiemmin aloittamani maastokuvioiset housut, jotka sain eilen illalla valmiiksi. Mallina käytin veljeni aiempia armeijan valmistamia maastohousuja. Kotona muistin napata pari kuvaa ennen kuin lähdimme. Mieheni suostui toimimaan mannekiinina. Oikeanpuolisin kuva reisitaskusta, joka oli työläin osuus housuista. Vetoketjusta selvisinkin helpolla. Armeijassa ovat näköjään keksineet helpon tavan vetoketjun ompelemiseen, joten se olikin helpompi nakki kuin oletin.

Olivat myös veljelleni sopivat ja mieluisat. Itse tekeminenkään ei ollut niin työlästä, kun tein 3 eri päivänä housuja, joten hermotkin pysyivät kurissa. Hieman nuo paksuimmat kohdat tikkauksineen ottivat koville ompelukoneen katkaistessa ylälangan aika monasti, mutta muuten ei ollut ongelmia.

Tänä aamuna leivoin myös itselleni herkkuja mukaan eli muffinsipellillisen, josta leikkelin nimpparilahjaksi siskoltani saamalla Pentikin piparimuotilla sydämiä. Sokerikuorrutteeseen lisäsin hieman mustikkajauhetta violettia sävyn saamiseksi ja päälle ripottelin laventelinkukkia lisämakua antamaan. Herkullista oli ja siskontytötkin halusivat myös maistiaisia (koska täti ei suostunut kokonaan omista herkuistaan luopumaan).

Huomenna on taas paluu arkeen eli työ kutsuu lomailun jälkeen. Mutta en valita. Hyvä loma oli ja asiat jotka suunnittelin ehtiväni tuli hoidettua. Lisäksi ehdin ompelemaan, akupunktiossa kaksi kertaa itseäni hoidattamaan, viettämään aikaa mieheni kanssa ja ihan vain olemaan ja lepäämään. Sekä tietenkin aamuisin sai nukkua eikä tarvinnut herätä työn ääreen. Ja huomenna on jo joulukuu! Joten ei enää pitkä aika jouluun. Nyt voin aloittaa vähitellen asunnon somistamisen jouluisempaan asuun.