torstai 25. joulukuuta 2014

24


Ja tulihan se aatto viimein. Aamusella lähdin heti isäni kanssa ajelemaan hautausmaalle mummun ja papan haudalle. Samalla poikkesimme setäni luona joulua toivottamassa. Olipa mahtava lumipyry ja välillä oli vaikea nähdä missä tie kulki, kun maa oli niin valkoisenaan, mutta onneksi meillä ei ollut kiire.

Kotiin saavuttuani söimme mieheni kanssa aiemmin keittämäni riisipuuron kera itse tehdyn karpalokiisselin. Kuusen koristelimme herkuttelun jälkeen. Vuosien mittaan on kuuseen kertynyt itse tekemiäni koristeita, vanhimmat ovat olleet ensimmäiseen yhteiseen joulukuuseen tekemiäni, käpytontut ja hopeapahvi-kakkupaperikuviot. Uusimmat punaiset ja harmaat höyhentontut, joita askartelin tänä vuonna suvulle ja ystäville joululahjaksi. Lasikoristeita on kertynyt myös vuosien mittaan, ne ovat suosikkejani. Haaveilen, että joku vuosi saisin koristeltua kuusen pelkästään lasisilla, hopeisilla ja valkoisilla koristeilla. Tiedä onnistuuko tuo, koska voi olla, että en raaski jättää perinteisiä käsin tehtyjä koristeita pois.

Aatto jatkui mieheni äidin ja veljen tullessa joulusaunaan meille ja sen jälkeen siirryimme anoppilaan syömään jouluaterian ja juomaan joulukahvit.

Sitten alkoi vasta kunnon aattohulina. Ajelin siskoni luo,  jossa muu sukuni jo odotteli. Ehdin juuri sopivasti sinne joulupukin saapuessa lähes samaan aikaan oven taakse kopistelemaan ja lahjoja jakamaan. Suvun pienimmäinen karkasi heti turvaan tätinsä syliin. Jälkikäteen hän kyllä harmitteli, kun hän pukkia säikkyi.

Lasten riemu on aina parasta joulussa sekä heidän ilmeensä paketteja aukaistessaan. Ja sitten pitäisi kaikki heti ottaa käyttöön. Harmi vaan kun aattoilta on niin lyhyt, että kaikilla ehdi leikkimään, pelaamaan ja piirtämään.

Ja tietenkin ihania ovat jouluherkut ja itse tehdyt karkit, joita tänä vuonna jaksoin tehdä. Itselleni tekemäni vaaleat piparkakut maustuvat päivä päivältä paremmiksi. Aattoilta pukin vierailun ja lahjojen aukaisun jälkeen kului siis sukuni kanssa herkutellen ja lahjoihin tutustuen.

Yöllä kotiin saapuessamme aukaisimme mieheni kanssa vielä kotikuusen alla odottavat viimeiset lahjat. Mieluisin lahja tänä jouluna on mieheltäni saama Kalevala korun Kosmos-kaulakoru.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.