tiistai 23. joulukuuta 2014

22


Maanantaina kävi uuni kuumana melkein koko päivän. Itse olin ylitöissä hetken aikaa ja sillä välin mieheni oli laittanut jo kinkun uuniin. On muuten todella maukas kinkku. Kiitos kuuluu tietenkin miehelleni, joka meheväksi sen paistoi, mutta kyllä sekin vaan pitää paikkansa, että loumuliha on paremman makuista, kuten moni muukin luomuna tuotettu ruoka, mm. nuo kuivatut karpalot fudgen joukossa (vasen alakulma kuvassa). Joskus maistoin kuivattua karpaloa ja ei ollut makuelämys, taisivat olla vähän liian kuiviakin, mutta nämä olivat pehmeitä ja maukkaita ihan sellaisenaan syötynäkin. Kuvasssa näkyvät herkut tein siis itse eilen illalla. Ylhäällä oikealla miehelleni leivottu vehnäpohjainen jouluinen hedelmäkakku, se jokavuotinen, hyväksi todettu ohje.  Sen vieressä oikealla itselleni leipomani vaaleat piparit, jotka siis maidottomia, gluteenittomia ja kananmunattomia. Lisäksi, koska minulle ei kaneli eikä inkivääri sovi, laitoin mausteeksi kardemummaa ropauksen, samoin neilikkaa ja vaniljasokeria. Näihin ohje löytyy alta. Vasemmalla alhaalla valkosuklaa-fudget kuivattujen karpaloiden kera, ja oikealla alhaalla maidottomat Reilun kaupan tummasta suklaasta ja luomuriisimuroista tehdyt riisisuklaat, jotka eivät oikein maultaan onnistuneet, olisivat kaivanneet jotain lisää, esim. vaniljaa tms. suklaan joukkoon. Mutta eiköhän nuokin syötyä tule.

Vaaleat piparit

150 g huoneenlämpöistä margariinia
1 dl vaaleaa siirappia
2 dl sokeria

Sulata margariini kattilassa ja lisää sen jälkeen sokeri ja siirappi. Kuumenna kunnes sokeri liukenee. Jäähdytä.

1/2 dl riisimaitoa
7 dl gluteenittomia jauhoja
1 rkl piparkakkumaustetta tms.
1 tl leivinjauhetta

Lisää jäähtyneeseen margariini-sokeri-seokseen riisimaito ja keskenään sekotetut kuivat aineet. Sekoita taikina hyvin ja anna levähtää jääkaapissa seuraavaan päivään.

Piparit paistetaan 175 asteessa 6-10 min.

Ps. Fudgen ohjetta en tähän nyt laita, koska oli aikas hankala tehdä ja rasva erottui loppuvaiheessa seosta sekoittaessa, eli keitimme liian pitkään sokeriseosta. Onnistuihan tuo kuitenkin loppupelissä. Mutta voin sanoa, että vaikka oli hieman jo lämmennyt jääkaappihyydytyksen jälkeen, sain hartiavoimin tehdä töitä, että palasiksi sen sain lohkottua. Mutta maku ja rakenne oli hyvä, sen verran maistoin, joten oli kyllä sen arvoista moisen tekeminen. Jouluaattona pääsee sitten sukukin maistelemaan, ne joille maito sopii...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.