Tänään on minulle lepopäivä. Työtuntilistani mukaan pääsin tänään jo puolta tuntia aiemmin töistä kuin normaalisti. Mitä luksusta, varsinkin, kun viime aikoina on ylityökertymää tullut mukavasti. Tänään päätin, että olen työpäivän lyhennykseni ansainnut. Lisäksi, koska sunnuntaina ja eilen ahersimme kotosalla, tälle päivälle ei minulle jäänyt enää paljoa tehtäväksi. Karpalokiisselin ajattelin keitellä ja samoin riisipuuron, jotta huomenna on sitten valmis aamupala, kun heräilee. Ja vähän askartelua on tiedossa vielä. Hys hys...
Kuusi nostettiin jo eilen sisään ja tuolla joulukorini taustalla se häämöttääkin, jos tarkkaan kuvaa katsoo. Koristeetta tosin vielä, koska emme eilen ehtineet enää koristella ja tänään mieheni on työvuorossa. Tänä vuonna koristeet pääsevät siis paikalleen vasta aattona, kun mieheni pääsee vapaille. Tämä on harvinainen joulu, hänellä on koko joulun aika vapaana. Nyt nautitaan. On niin harvinaista herkkua.
Vähitellen alkaa minullakin joulutunnelma nousta, kiitos leipomusten ihanien tuoksujen, lumisen maiseman ja joulukukkien. Minulla on muuten jo kolme amaryllistä täksi jouluksi saatuna. Yksi kukkii ja kaksi aukaisee kukkansa ihan lähipäivinä. Ihanaa! Tänään kaivan vielä loput joulukoristeet esille. Sitten saa joulusta ihan vapaasti nauttia.
Ai niin, se yksi haave vielä joulua koskien. Ne jäälyhdyt. Työkaverini väitti, että vaikka ei ole nyt kovia pakkasia, hän olisi saanut jäälyhdyn yön aikana jäädytettyä. Niinpä minäkin päätin kokeilla. Eihän tuossa mene mitään haaskuun, jos ei onnistukaan. Vanha kuivakakkuvuoka on nyt takaterassilla täytettynä vedellä sekä pieni ämpäri. Olisi kyllä ihanaa, jos onnistuisi. Mutta jos ei onnistu, niin onhan noita lyhtyjä talouteen kertynyt. Mutta olisihan se mainio yllätys, jos huomenna jäässä olisivat ja saisimme vähän perinteisiä jäälyhtyjä pihaa koristamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.