Siinä se on. Meidän tämän vuoden ensimmäinen joulukoriste. Pullot itse asiassa valoineen ovat tuolla kirjahyllyn päällä vuoden ympäriinsä, mutta niihin tulee valot laitettua usein vasta joulun aikoihin. Nyt ne saavat kauniina loistaa valoaan olohuoneeseemme.
Lahjaksi aiemmin saamani pikkuenkeli pääsi tänä vuonna niiden seuraksi. Kyllä se joulu sieltä vielä tulee.
Pahoitteluni, etten eilen saanut aikaiseksi aloittaa kalenteriani. Kävin mieheni kanssa illalla kävelylenkillä purkamassa töistä kertynyttä aggrea ja sitten otin pikaiset löylyt lenkin jälkeen. Olotila oli paljon parempi tämän jälkeen. Kiitos miehelleni, joka raahasi minut väkisin kävelylle. Taustalla oli se, että heti lomalta töihin palattuani aamulla oli vastassa ikäviä asioita ja lomalla syntynyt rento fiilis tuli tehokkaasti heti nollattua. Onneksi saatiin tänään jonkinlainen kompromissa asiassa aikaiseksi. Se tosin vaati minulta ensin hieman taustatyötä. Loppupelissä olisin voinut kieltäytyä koko hommasta, mutta "sen minkä taakseen jättää, edestään löytää!" ja niin siinä olisi kuitenkin käynyt. Joten suostuin sitten hieman joustamaan. Tämä kuitenkin merkitsee sitä, että jouduin viettämään aikaa nyt enemmän työn ääressä, joten kotona joulunalussuunnitelmat täytyy aikatauluttaa uusiksi ja tulee askartelujen ja käsitöiden kanssa hoppu. Mutta onneksi aloitin ne tänä vuonna ajoissa, joten ehdin ne kyllä. Ja pienillää järjestelyillä ehdin kyllä johonkin väliin lepäämäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.