Tänä vuonna tein sisaruksilleni joululahjaksi tonttutyttönuket. Näiden valmistuminen oli varsinainen joulun ihme, koska sairastuin koronaan 3. kerran tänä vuonna puolessa väliä joulukuuta. Onneksi aiempien tautien sairastaminen lievensi oireita ekaa kertaa, mutta meni silti viimeisten lahjojen valmistuminen aattoaamuun saakka. Mutta he valmistuivat!
Naapurin ihana pikkuneiti sai yksisarvismekon. Kankaan hyväksytin hänellä jo aiemmin ja kokokin oli hyvä, hieman väljä vielä, mutta onneksi tuossa iässä kasvua tulee vauhdilla. Isälleni ompelin myös kala-aiheisen pyjaman, mutta kiireen keskellä tämä jäi kuvaamatta.
Iloa ompeluun toi uusi ompelukoneeni, jonka ehdin saamaan ennen joulua. Sillä pystyy ompelemaan nyt vahvojakin kankaita.
Nyt oli joulun jälkeen aikaa ja voimia lopultakin päätellä jo syksyllä aloittamani jämälankaprojekti eli Hetanan syysaiheinen villapaita. Halla vie ruusut, lehdet saavat ihanan syysvärin ja Hetanat pääsivät puseron yläreunaan. Värit ovat niin minua itseäni. Onneksi juuri näitä värejä oli jäänyt yli edellisistä villapaidoista.
Naapureilta saimme nämä ihanat minimehiläislasipallot kuuseen. Ovat kauniin keveät kuusen yläoksilla.
Tämä eteisen vaaleanvihreä seinä jaksaa edelleen ilahduttaa vaihtuvine asetelmineen.
Joulun kukkakorin saimme tänäkin vuonna anopilta.
Ja nämä ihanat tontut saimme isosiskoni perheeltä. Pääsivät vanhojen, aikanaan piippurassista vääntämieni porojen seuraan television edustalle.
Vuoden ensimmäiseen päivään heräsin yksinäni miehen lähdettyä työvuoroon. Ihana aurinko, timantit hangella ja pakkasta -19 C.
Eilen vietimme uuden vuoden aattoa hissuksiin yhdessä. Kävimme katselemassa järjestettyä yhteistä ilotulitusta ystävien kanssa, lähetimme jokusen raketin naapureiden kanssa, lämmittelimme ulkoilun ja -21,5 C pakkasessa oleilun jälkeen saunomalla ja katsoimme illan lopuksi elokuvan. Siinä välissä soitin isälle ja lähetimme ystäville uuden vuoden toivotuksia.
Hyvää, tervettä ja arjen onnen hetkiä sisältävää alkanutta vuotta 2024!
☀️💎✨❄️🎶
