Flunssailua

On ulkoiltu, tehohoidettu talvisään vaihtelun kuivattamaa ihoa, syöty terveellisesti, tehty kotijumppaa ja lepopäiviäkin vietetty. Mutta virus on virus, on se kuinka pieni vaan, niin räkätaudin se aiheuttaa. Nyt sitten lepään urakalla rajun taudin kourissa. Keuhkoputket on limaa täynnä, samoin nenä. Pääkoppa on limakalvoturvotuksen vuoksi niin alipaineinen, että kuulokin on heikentynyt. Yskä muuttui jo parissa päivässä hinkuvinkuksi eli laryngiittia pukkaa. Olo on kuin lämmöt olisi päällä, vaikka kuumemittari ei näytä kuin jokusen kymmenyksen suurempaa lämpötilaa ja silmät särkevät ja kuumottavat.

Tällä kombolla vasemmalta oikealle onnistuu ihon hoito talvikautena. Aiemmin riitti vaahtopesu, kasvovesi ja päivävoide. Kortisonilääkityksen aloituksen myötä viime talvena atoopikon suunympärysihottuma äityi ja lisättiin seerumi kasvojen hoitoon lisäksi. Tänä talvena on kasvojen koko iho kuivunut vielä nopeammin, joten nyt otin käyttöön myös öljyn kosteutta sitomaan. Näyttää auttavan. Halpa lääke on tuo Prednisolon, mutta kun laskee, mitä kaikkea muuta on aiheuttanut, ei ole halpaa. Mutta mieluummin laitan rahani näihin, kuin antibioottikuureihin, jotka häiriköivät sitten koko kropan toimintaa.

Mantelijugurttia, chiaa mantelimaitoon turvotettuna ja pakkasesta mansikoita ja pensasmustikoita kaivettu herkuteltavaksi.

Testasin hiivattomien hirssisämpylöiden ohjetta teff-pohjaisena ja voi, näistä tuli herkullisia. Näin saan myös vaihtelua leipävalikoumaani joka on kohtuu suppea ollut viime vuosiin saakka. Nyt löytyy jo ohje rieskaan, skonsseihin, pataleipään ja sämpylöihin. 

Mutta nyt lepäilen kotona muiden juhliessa siskontyttöni 12 v synttäreitä, katselen aiemmin nauhoittamiani sarjoja televisiosta, lääkkeitä menee urakalla ja kaikki kotikonstitkin on käytössä. Nyt ei auta kuin odotella, kauanko tauti kestää. Nyt 4. tautipäivä menossa. Taitaa sairausloma kutsua pitkästä aikaa.

Pysykäähän te muut terveenä!

Pääkallomekko

Viikko sitten iski ompeluvimma. Alkuaika meni kaavojen ensin sopivien kaavojen etsimiseen hyllyyn kertynristä käsityölehdistä. Seuraavaksi kaavojen piirtämiseen. Piti talvitakkia aloittaa, mutta löysin niin kivan trikoomekon kaavan, että päädyinkin ensin tekemään sen. Taskut olivat erityisen helpot, kun ensin tajusin, miten ne ommellaan.

Yritän totutella uuteen kehonkuvaan ja hyväksyä kortisonin myötä tulleen painonnousun ja turvotuksen. Väljät, mukavat vaatteet auttavat tässä, koska eivät purista. Samoin kivat kankaat.

Hyvää alkanutta vuotta 2023!

Tänään vietän kotipäivää miehen uurastaessa työvuorossa. Heti päivän aluksi päättelin aiemmin syksyllä kutomani sukat ja pehmeän alpakka-merinovillapipon. Nyt saan nämä käyttöön.

Aurinko on ihanasti paistellut vuoden alkupäivinä ja luntakin saatiin uudenvuodenaaton pääkallokelien jälkeen. On sisällä sekä ulkona kaunista.

Miehelleni annoin etukäteisnimpparilahjan, jonka ammuimme taivaan tuuliin vuoden vaihtuessa. Lahja valittu puhtaasti ulkonäön ja nimensä vuoksi, mutta oli kyllä hieno pata.

Meidän ruokapöydän päädyn kukka-asetelma joulun jälkeen.

 

Ja sama nyt. Hieman on kukinnot muuttuneet, mutta hengissä ovat ja kukoistavat.

Joulupukin pakettiin tänä vuonna kääriytyi ennätysmäärä pipoja. Kaikkia en muistanut kuvata, mutta tällaisia tuli kudottua. Lahjojen saajat olivat tyytyväisiä. Viimeksi eilen kampaajani kiitteli pipon keveydestä, pehmeydestä ja lämmöstä. Pipot ovat todistetusti olleet käytössä. Lankana Novitan Woodly wool, josta 30% on merinovillaa. Tätä oli mukava kutoa pehmeyden ja keveyden vuoksi. 20. pipo jäi kesken ja on vielä työn alla. Ranne on kiukutellut, joten se saa vieläkin odotella valmistumistaan.

Jouluaattoiltapäivä yksin viettäessäni kaivoin esiin aiemmin ostamani makramee-askartelupakkauksen ja solmin pari tonttukoristetta kuuseen. Ihan mukavaa tuo makrameesolmeilu ja varmaan joskus tulee jotain isompaakin makrameetyötä kokeiltua, kunhan löytyy sopiva.

Vuosi on alkanut työn puolesta aikamoisessa kirjautumis- ja salasanakaaoksessa. Milloin on puuttuneet oikeudet jostakin, olen saanut ne puhelinsoitolla kuntoon, ovat kadonneet uudelleen ja taas puhelin kouraan. Salasanan vaihto taas on heittänyt uudelleen pihalle joistain sovellluksista ja taas on sähköposti laulanut ja puhelimella soiteltu. Onneksi tämä vuoden ensimmäinen viikko oli nelipäiväinen työviikko ja nyt on pidennetty viikonloppu. Alkoi kyllä jo eilen pää hajota näihin työpaikan yhteysongelmiin. Toivottavasti ensi viikko olisi jo tavallista työntekoa.

Tämän pitkän viikonlopun aion rentoutua käsitöiden parissa. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi.

Hyvää loppiaista!

Joulu 2022

Tämän jouluaattoaamun maisema - saatiin valkea joulu! 

Mieheni teki eilen perinteisen karpalokiisselin, jota äitini teki jouluksi. Nyt se tarjoillaan mummulta perimästäni lasikulhosta. Mieheni joulupuuroa juuri keittelee ja saan nauttia puuron äiti ja mummu ajatuksissani mukana.

Valohimmeli sai taas perinteisen karkkikeppikoristuksen jouluksi.

Tänä vuonna piparirakennelma muotoutui joulukuuseksi ja tuli kyllä upea. Kelpaa katsella. Mieheni keksi laittaa siihen vielä valot, joten on myös upea tunnelmanluoja.

Eilen söimme perinteisesti kotona kaksistaan jouluaterian. Tänä vuonna oli punainen kynttilätunnelma joulupöydässä.

Tänään syön yksin jouluaterian, kiitos jostakin taas minulle rantautuneen lenssun. Onneksi tauti ei vaikuta kovin rajulta, alun alilämpöisyyden jälkeen lähinnä päänsärkyä ja poskiontelotukkoisuutta kera lievän silmätulehduksen, 4. tautipäivä jo menossa ja hieman tuntuu jo helpottavan. Mieheni on oireeton, joten hän menee sukunsa kanssa ruokailemaan. Illan vietämme sitten kaksin aiemmista perinteistä poiketen. Huomenna miehelläni onkin sitten työvuoro. Jos olen huomenna paremmassa kunnossa, ajelen isälle jouluaterialle. Jos olotila ei salli, vietän sitten ensimmäistä kertaa joulua yksin. Kokemus sekin.

Tämän vuoden joulukukat. Kyllä taas on kauniita.

Nyt odotan, että aurinko alkaa paistamaan ja pääsemme joulupuurolle.

Hyvää joulua itse kullekin, miten sitten vietättekin!

Kiirettä pukkaa

Siinä ne nyt on, tämän vuoden mun piparit. On vaaleita pipareita ja lakupipareita. Nam!

Nyt on ollut sen verran hoppu, että jalat huutaa hoosiannaa, kun olen ollut jalkojen päällä liikaa, ja olkapäät huutaa jotain muuta lumikolailuhommista. Niitä olen tehnyt nyt 5 päivän sisään 4 kertaa.

Töissä pukkaa jos mitäkin Teams-infoa ja koulutusta, ja lisää tulee kuin sieniä sateella lyhyelläkin varotusajalla. Kohta joutuu jo miettimään, missä välissä sen varsinaisen työnsä ehtii tekemään?

Mutta ei haittaa, vapaa-ajalla on niin paljon kaikkea muuta mietittävää, ja kauniita, lumisia maisemia ihailtavaksi, varsinkin auringon esiin kömpiessä, että pääkoppa ehtii aina tasapainottumaan enkä ole pahemmin stressannut. Onneksi joulu ja vapaat lähestyvät jo vallan hurjaa vauhtia. Lomaa minulla ei tämä vuonna ole joulun ympärillä, säästin sitä kevääseen, mutta työviikot tulevat joulun jälkeen olemaan nelipäiväisiä johtuen myös loppiaisesta.

Itsenäisyyspäivän iloja

 

Siinä ne ovat, aprikoosisydämet. Schärin valmistaikinasta. Kikka kolmosena totesimme seuraavaan leivontakertaan, että ei kannata käsitellä valmiina taikinalevynä, vaan puristella pintakuivaksi mennyt levy takaisin taikinaköntiksi ja kaulita uudelleen. Valmislevynä halkeilee, uudelleen puristettuna ei enää halkeillut.

Asuinalueellamme on pihajoulukalenteri tänäkin vuonna lähtenyt hienosti pyörimään. Itsenäisyyspäivänä on kaikkien vuoro, tehtävänä laittaa kaksi kynttilää palamaan tienvierustalle ohikulkijoiden ihasteltavaksi. Tänä vuonna unohdin laittaa lyhtytuet puutarhaan paikalleen ennen pakkasia. Niinpä mieheni viritti ne puutarhan aitaan tienvierustalle. Kauniit ovat lyhdyt tuossakin. Ja jos joku nuo vanhat, jo vähän ruostuneet lyhdyt varastaa, niin tarpeeseen menee. Mutta toivotaan, että saavat olla rauhassa.

Kiersimme asuinalueemme pikkulenkin hissukseen kävellen eli tupla-aika kului lenkkiin, ja totesimme kotiin päin palatessamme, että oma tiemme oli parhaiten valaistu roiuhuin ja lyhdyin. Joten turha oli lähteä merta edemmäs kalaan. Tulipahan raitista ilmaa alkavan poskiontelotulehduksen vastapainoksi.

Pikkupakkaset jatkuvat

 

Itsenäisyyspäivää ei nyt tänä vuonna vietetä niin perinteisesti meillä, kun nyt emme voineet kutsua isääni ja anoppiani meille syömään. Itse olen flunssassa edelleen, itse asiassa kylläkin jo jälkitautivaiheessa eli poskiontelotulehdusta pukkaa ja silmien sidekalvotulehdus on ollut jo pari päivää. Koronan kotitesti edelleen oli tänään negatiivinen, joten sitä tämä ei ole. Isäni on myös koronalle altistunut ja tänään viimeinen varopäivä hänellä ja oireita ei onneksi ole tullut.

Mutta sää on mitä hienoin. Hanget kimaltaa ja terassilaseissa kukkii jääkukat. ❄️

Päivä menee sisällä askarrellen joulukortteja lisää ja aamulla otin pakkasesta gluteenittoman ja vegaanisen torttutaikinan sulamaan ja aion tänään pikaleipoa aprikoosimarmeladitäytteisiä sydämiä. Muuten vietetään sitten lepopäivää, syödään hyvin kynttilän valossa, kahvitellaan kera seljankukkamehukakun sekä aprikoosisydänten ja köllötellään sohvalla mieheni kanssa. Kävin jo aamusella naapurin oven takana tonttuilemassa.

Lenssua ja leivontaa

Kotoiluksi on mennyt viime päivät, kiitos taas jonkin räkätaudin. Perjantaina alkoi ja on jatkunut lievänä nenän tukkoisuutena ja keuhkoputkien limaisuutena. Mieheni aivasteli alkuviikosta ja oli vähän väsyneempi, joten hän taas sairasti flunssan tietämättään, minä sitten kyllä tiedän sairastavani, onneksi lievää tuntuu minullakin olevan minun tautiasteikollani. Tänään oirejoukkoon ilmestyi silmiin sidekalvotulehdus, johon onneksi on kotona valmiina lääkkeet, koska konjunktiviitteja on minulla niin usein flunssasena ja lisäksi siitepölyaikana. Joten podetaan tauti pois antibioottitippojen kera.

Tässä viime aikojen puuhia. Vähitellen valmistuu joulukortit. Tänäkin vuonna teen ne itse.

Eilen iski leipomishalu ja tein kokeiluversiona kuivakakun, luontaisesti gluteeniton, maidoton ja kananmunaton. Erikoisen hyvää -sivuston sitruunakakun ohjeen pohjalta leivoin korvaten sitruunamehun seljankukkamehulla ja osan sokerista kookossokerilla. Ja piti jättää ihan kuivakakun näköiseksi, mutta osa kakun pinnasta oli tarttunut vuuan pohjaan, joten ulkonäköä korjailin nyt sitten sokerikuorrutuksella. Tänään miehen kanssa maistellaan. Eiköhän tuosta riitä sitten vielä itsenäisyyspäivällekin.

Mieheni lähti kävelylenkille ja minä taidan istahtaa taas joulukorttiaskartelun pariin ja laittaa jouluradion soimaan. Aamusta siivottiin asunto, ruoka on lämmitystä vailla valmista tälle päivää, joten loppusunnuntai voidaan ottaa rennosti.

Jouluttaa

Tänään on ollut lepopäivä yksin kotona. Aloitin päivän niskan/yläselän jumpalla, jonka toteutan käsipainojen ja kahvakuulan avulla. Kummasti auttoi taas niskan kireyteen. Lisäksi olen tehnyt kotitöitä, käynyt sukkalaatikoitani läpi, ommellut isälle verhokapan ja puuhannut kaikenlaista, mihin normaalisti ei ole aikaa, kuten joulusisustusta. ❤️

Nämä verhot ja koristetyynynpäälliset ovat olleet jo monta vuotta käytössä, mutta kun tykkää, niin miksi vaihtaa?

Kohta laitan nakkisopan mikroon lämpiämän, huilin hetken ja lähden isän luona kävellen käymään.

Huomenna onkin taas työpäivä, joka sisältää ajelulenkin työkoneen päivitykseen. Taitaa tulla kiire päivä. Onneksi nyt on akkuja ladattu.

Hyviä uutisia

Kävin eilen silmälääkärillä kontrollissa ja kroonisen uveiitin tilanne on parempaan päin. Suunnitelmana oli vaihtaa kortisonitabletit ns. reumalääkitykseen. Näitä lääkityksiä kokeiltiin syksyn aikana kaksi, ja kummastakin tuli niin rajut haitat, ettei niitä voinut jatkaa. Stressasin jo etukäteen, mikä lääke kokeillaan seuraavaksi, mitä haittoja mahdollisesti tällä kertaa tulee ja meneekö joulunalusaika persiilleen viikkokausia sohvalla maaten kipeänä. Mutta nyt kun tulehdus on pysähtynyt, ja jopa hieman tulehduskröhnät silmässä pienentyneet, päätyi oma uveologini siihen, että jatkamme kortisonilla, koska reumalääkkeet eivät sovi ja kortisonilla tulehdus pysyy kurissa. Joten ei kutinaa, ripulia, vatsakipuja eikä närästystä tiedossa ainakaan lääkekokeilujen vuoksi. Nyt ne on hetkeksi historiaa.

Uveologini väläytti myös mahdollisuutta, että joskus tulehdukset pysähtyvät itsellään eivätkä tarvitse enää lääkitystä kurissa pitämiseen. Tosin mahdollisuus on pieni, mutta mahdollista on kuitenkin ajan kanssa kokeilla lääkityksen laskua ja lopetustakin.

Ja joo, tiedän kyllä kortisonin haitat, mutta seuraavat kokeilulääkkeet olisivat laskeneet immuniteettia vielä rajummin ja omat haittansa niissäkin olisi ollut. Positiivista olotilani suhteen silmälääkärin mukaan on myös se, että elimistöni alkaa tottua kortisoniin ja sen aiheuttamat haitat nyt pienenevät, eli painonnousuni on nyt tasaantunut ja pysähtynyt ja jopa alkanut hieman laskemaan, eli turvotus on hieman vähentynyt, sekä kasvojen villuskarvan kasvu ei ole niin hurjan nopeaa. Pitkässä juoksussa on sitten suurempia haittoja tulossa, mutta se on sen ajan murhe.

Tänään alkoi työt taas parin viikon vapaiden jälkeen, mutta hyvillä mielin. Kroppa tosin ei tykkää sään kylmenemisestä pakkaskeleille, tämä on jokasyksyinen parin päivän kärsimys, ja tänään oli jäykkä aamu ja joka paikkaa kropassa särki. Särkylääke onneksi helpottaa oloa. Työpäivän jälkeen kaivoin valot laatikosta eteisen tason päälle ja sielläkin on nyt kausivalot tunnelmaa luomassa. Valoa kaipaa nyt tämän harmauden keskelle. Vaikka lunta on hieman tullut, ei vielä maiseman valaisemiseen saakka.

Postilaatikkoon tippui jo asuinalueemme pihajoulukalenterikartta, joten joulukuu on jo aivan kohta!