maanantai 1. tammikuuta 2024

Käsitöitä ja silmälle iloa


Tänä vuonna tein sisaruksilleni joululahjaksi tonttutyttönuket. Näiden valmistuminen oli varsinainen joulun ihme, koska sairastuin koronaan 3. kerran tänä vuonna puolessa väliä joulukuuta. Onneksi aiempien tautien sairastaminen lievensi oireita ekaa kertaa, mutta meni silti viimeisten lahjojen valmistuminen aattoaamuun saakka. Mutta he valmistuivat!

Naapurin ihana pikkuneiti sai yksisarvismekon. Kankaan hyväksytin hänellä jo aiemmin ja kokokin oli hyvä, hieman väljä vielä, mutta onneksi tuossa iässä kasvua tulee vauhdilla. Isälleni ompelin myös kala-aiheisen pyjaman, mutta kiireen keskellä tämä jäi kuvaamatta.

Iloa ompeluun toi uusi ompelukoneeni, jonka ehdin saamaan ennen joulua. Sillä pystyy ompelemaan nyt vahvojakin kankaita.


Nyt oli joulun jälkeen aikaa ja voimia lopultakin päätellä jo syksyllä aloittamani jämälankaprojekti eli Hetanan syysaiheinen villapaita. Halla vie ruusut, lehdet saavat ihanan syysvärin ja Hetanat pääsivät puseron yläreunaan. Värit ovat niin minua itseäni. Onneksi juuri näitä värejä oli jäänyt yli edellisistä villapaidoista.


Naapureilta saimme nämä ihanat minimehiläislasipallot kuuseen. Ovat kauniin keveät kuusen yläoksilla.


Tämä eteisen vaaleanvihreä seinä jaksaa edelleen ilahduttaa vaihtuvine asetelmineen.


Joulun kukkakorin saimme tänäkin vuonna anopilta.
 Ja nämä ihanat tontut saimme isosiskoni perheeltä. Pääsivät vanhojen, aikanaan piippurassista vääntämieni porojen seuraan television edustalle.

 
Vuoden ensimmäiseen päivään heräsin yksinäni miehen lähdettyä työvuoroon. Ihana aurinko, timantit hangella ja pakkasta -19 C.


Eilen vietimme uuden vuoden aattoa hissuksiin yhdessä. Kävimme katselemassa järjestettyä yhteistä ilotulitusta ystävien kanssa, lähetimme jokusen raketin naapureiden kanssa, lämmittelimme ulkoilun ja -21,5 C pakkasessa oleilun jälkeen saunomalla ja katsoimme illan lopuksi elokuvan. Siinä välissä soitin isälle ja lähetimme ystäville uuden vuoden toivotuksia.


Hyvää, tervettä ja arjen onnen hetkiä sisältävää alkanutta vuotta 2024!
☀️💎✨❄️🎶

lauantai 16. joulukuuta 2023

Flunssan kaatoa

Flunssaa pukkaa taas lauantain kunniaksi. Viikko oli kiireinen ja ehkä nyt kun kiire helpottui, niin tauti yrittää painaa päälle. Tai sitten vaan töistä olen napannut vaan jonkin viruksen, niitä on nyt tarjolla. Lähinnä kurkkukipua ja yskää sekä nenän tukkosuutta ja silmät punoittaa. Kaikki keinot on käytössä taudin selättämiseksi ja toivotaan, että jouluna olen sitten terveenä.

Eteisen kaapin päällinen on tänä vuonna saanut nämä somisteet. Kaunista on.

Itsenäisyyspäiväkdi ostetut tulppaanit pääsivät loppumetreillään jäälyhtyihin.

Eilen oli meidän vuoromme pitää pihajoulukalenterin luukkua. Kivasti oli ollut kävijöitä ja onneksi kauniit pakkasmaisemat jatkuivat, niin riitti pelkkä kolaaminen ja roihut ja lyhdyt. Kävijöitä odotti joulukoristeen askartelupaketti mukaan otettavaksi kynttilänvalotunnelman lisäksi.

Viime vuonna teimme piparitalon tilalle ekaa kertaa piparikuusen. Tuli niin hieno, että tästä taitaa tulla jokajouluinen perinne.

Olen pyrkinyt kerran viikossa kävelemään töihin. Tykkään, koska täällä maalla on kauniit maisemat, joita autoillessa harvemmin ehtii ihailemaan.

Viime jouluksi saatu amaryllis kukkii taas lepokautensa jälkeen.

Jättilumisadepallo sai tänä vuonna metsä ja linnut -teeman.


Pikkuveljen synttäri/nimppareita juhlittiin alkukuusta. Tänään aikani kuluksi leivoin itselleni skonsseja ja mustikkapiirakkaa. Myös piparitaikinani odottavat nyt kylmässä leipojaansa eli miestäni, joka on tänään työvuorossa. Jospa huomenillasta hän parempihermoisena jaksaisi kaulita ja leikata. Minä sitten paistan. Tänäkin vuonna vaaleita pipareita ja lakupipareita.

Huomenna piti mennä isälle joulua somistamaan, mutta flunssa muutti suunnitelmat. Onneksi siskoni pääsee huomenna isälle touhuamaan ja avuksi. Onneksi torstaina ehdin isälle siivoamaan, niin kaikki auttaminen ei jää muille. Ja ennen joulua on varattu lomapäivä, että jää aikaa viettää aikaa miehen kanssa ennen joulua. Hän kun on jouluaaton tänä vuonna töissä. Joulupuuro ja jouluruoka nautitaan sitten kahdestaan aatonaattona.

Minä keskityn nyt sohvalla käsitöihin ja lepoon. Joskus on parempi niin. Viimeistään siinä vaiheessa kun flunssa yrittää painaa päälle.

Hyvää joulun odotusta teille muillekin! Enää viikko aikaa.

sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Jouluttaa

Tänä vuonna on pitkästä aikaa ollut kunnon joulufiilistä kaikesta flunssailusta huolimatta. Olen tuijottanut telkasta siirappisia jouluelokuvia ja kutonut pipoja. Lisäksi jouluradio on soinut kotona jo kuun alusta saakka ompelukoneella ja saumurilla huristellessa tai joulukortteja askarrellessa. Tämä on ollut ihanaa vastapainoa alkusyksyn riitasoinnuille ja työpaikan kireälle ilmapiirille.

Eilen piti viettää päivää ystäväperheessä, mutta lenssu ja migreeni päättivät taas painaa päälle. Jäin kotiin lepäilemään, kun mies lähti sinne moottorisahoineen puita kaatamaan pihapiiristä. Päiväni kului sohvalla puoli-istuvassa asennossa kudin kädessä joululeffoja katsellen migreenin lääkittynä helpottaessa höyryhengitellen Wellolla ja ilmankostuttimen pöhistessäolohuoneessa kosteutta limakalvoille. Olo oli jo kohtuu hyvä iltaan mennessä. Saimme sieltä myös tämän vuoden ensimmäisen joulukukan. Aurinko ja -10 astetta pakkasta, ihana kimmellys ulkona hangilla ja nyt myös sisällä lämpimässä. Flunssapäänä harmittaa etten pääse ulkoilemaan, mutta kaikki aikanaan. On luvattu, että pakkaset jatkuvat vielä. 

Tänä syksynä säästin vain yhden amarylliksen sängyn alle lepäämään. Väriä en muista, mutta se selviää kukkanupun auetessa. Valkoinen tai vaaleanpunainen?

Viime jouluksi kudoin suvulle pipot ihanan pehmeästä tencel-merinolangasta. Lankoja jäi yli, joten nyt ajankulukseni kudoin paikallisen yhdistyksen joulumyyjäisiin pipoja myyntiin. En tiedä menikö kaupaksi, mutta laittakoot sitten vaikka arpajaispalkinnoksi, niin ainakin sitä kautta saa hukattua.

Isänpäivää vietimme isällä pienellä porukalla. Meistä lapsista 3/4 pääsi paikalle. Vain yksi oli koronan kaatama, ja tällä kertaa se en ollut minä. Siskoni teki herkullisen ruuan ja minä leivoin täytekakun. Jakamalla hommia ei tule kuormitusta, vaan kaikki ehtivät nauttimaan päivästä.

Tämä on ollut huippuostos ja täysin hintansa arvoinen. Ostin edellisen flunssan aikana äänen mentyä huonoksi, ja parin päivän käytön myötä alkoi ääneni palata. On lisäksi täysin kotimaisen kehitystyön tulos ja kotimaista tuotantoa, joten lisäosia on helppo tilata, eivätkä ole kalliita. Mukana tulee 3 suutinta ja laitteessa on desinfiointiohjelma, joten kaikki perheenjäsenet voivat tätä käyttää, ja suuttimia saa tilaamalla lisää tarvittaessa. Ei tarvitse jokaiselle ostaa omaa laitetta. Tämä lämmitetään kuin vedenkeitin. Tähän on myös nenäkappale, joka on todella mainio lisä flunssan iskiessä. Eilen tuli todettua, kun illasta olo alkoi olla jo lähes terveen tuntuinen. Keväällä sitten näkee siitepölyallergikolle avun. On kehuttu, että auttaa silloinkin hyvin tukkosuuteen.


Ja glögikausi on tietenkin aloitettu. Nämä ystäviltä aikanaan saadut Aarikan glögilasit ovat vaan vuodesta toiseen nostalgiset. Katsomme sunnuntai-iltaisin miehen kanssa televisiosta Tanssii tähtien kanssa -kisaa ja nautimme glögistä ja rauhallisesta tunnelmasta ja toistemme seurasta. Tänään tosin tämä jää välistä, joten katson yksikseni jotain siirappista ja nautin glögistä flunssalääkkeenä.


Tämän ihanuuden avaamisen saan kohta aloittaa. Tänä syksynä olen satsannut itseeni ja omaan hyvinvointiini. Olen asettanut rajoja jaksamiseni vuoksi, niin yksityiselämässä kuin töissäkin. Olen ostanut Wellon ja ilmankostuttimen, käynyt kasvojen lymfahoidossa, ostanut uusia vaatteita pieneksi jääneiden tilalle ja tehnyt paljon käsitöitä. Ainoa tavoite, joka ei ole toteutunut, on liikunta ja ystävillä vierailu, kiitos kuukauden välein iskevien flunssien. Viimeistään sitten keväällä kuntoa kohottamaan. Töissä onneksi tulee paljon hyötyliikuntaa, niin tasamaalla kuin rappusissakin.

Eilen tilasin itselleni pienyrittäjältä ihanan trikoisen, isotupsusen rusettitonttulakin tilaustuotteena (toivottavasti ehtii jouluksi) ja tänään alesta punaisen ohuesta flanellista ommellun joulumekon. Kortisonikilot ovat jättäneet pieneksi myös aiemman punaisen joulumekkoni. Nyt tulee uusi, lämpöisempi tilalle. ❤️

torstai 2. marraskuuta 2023

Käpynauha

 

Olen tämän viikon viettänyt lomaa. Suunnitelmat meni osin uusiksi mieheni telottua nilkkansa, joten kylpyläreissu jäi nyt välistä ja mieheni loma vaihtui sairaslomaksi. Itse olen käynyt kasvojen lymfaterapiassa ja gua sha -hoitoa opettelemassa kosmetologilla, hiusten värjäys ja leikkaus eilen kampaajalla ja tänään jalkahoidossa. Lisäksi miehen kanssa askarreltiin ajankuluksi kävyistä ja juuttinarusta nauha etuterassille. Hyvä tuli. Nyt arvuutellaan kumpi ehti ensin tihutöihin käpyjen kimppuun, tikka vai orava.


Saimme myös loman aikana tämän talven ensimmäisen lumikelin. Eilen joutui jo lumikolan varteen lykkimään pihan kulkukelpoiseksi. Me ja naapuri, ja silti melkein tunti siinä vierähti, koska lumi oli niin märkää ja painavaa. Naapurin neidille keräsimme ison lumikasan, josta on nyt muotoutunut lumilinna.

Kausivalot ehdimme miehen kanssa puutarhaan asentamaan juuri ennen lumisateen alkua. Kimaltavat nyt kauniisti hankien keskellä.

Vielä on pari päivää lomaa jäljellä ja kaikki suunnitelmat on melkein toteutettu. Kangaskaappi enää odottaa uutta järjestystä, samalla saan työhuoneen pöydän tyhjäksi jouluaskarteluja ja -käsitöitä varten. Niistä sitten myöhemmin lisää.

perjantai 20. lokakuuta 2023

Syyslenssuilua

Ikää myöten olen muuttunut syys-talvi-ihmisestä kevät-kesäihmiseksi. Aiemmin rakastin syksyn viileyttä, tuulta, lehtien havinaa ja tuoksua. Talven lumi ja valoisuus sekä pakkaslumen narina kengän alla oli kivaa kuultavaa. Nyt syksyn kosteus ja kylmyys saa kropan särkemään ja niskat jumiin. Talvella liian kylmä sää tekee astmaatikon keuhkoille hengitysvaikeuksia ja pääkallokelit saavat pelkäämään lisämurtumia. Ja lisäksi flunssakausi alkoi jo. Nyt numero kaksi jo menossa ja tämä viikko on vierähtänyt taas sairaslomaillessa. Viimeisimpänä seuraan liittyi vielä vanha tuttu, silmien sidekalvotulehdus 

Syksyn iloja on kuitenkin kausivalot, iltaisin kynttilät palamassa ja vapaa-aika käsitöiden parissa mukavan lämpimällä kotisohvalla.

Ensilumi satoi tänä syksynä eilen. Kyllä piristi nähdä pitkästä aikaa lunta. Lupaus tulevasta talvesta ja kauniista lumisista maisemista. Toivoisin kunnon talvea, pysyvine pakkasineen ja lumipeitteineen. Ei sitä edestakaisin vaihtuvaa loska-pakkaskeliä pääkallokeleineen.


Sain anopilta krysanteemikimpun nimpparikukiksi. Isoin kukka oli katkennut, mutta taas pelasti aiemmin siskoltani saamani kynttilänjalka. Siinä kukkii kauniisti.


Nimpparipäiväkseni kaivoin esille jo aiemmmin ostamani valohimmelin tarvikepakkauksen. En kuitenkaan uskaltanut tätä yksin lähteä kokoamaan, koska edellistäkään (josta valot loppuivat viime talveen) en osannut yksin koota. Isosiskoni auttoi, kuten edellisessäkin. Kauhean mietinnän, kiroilun ja ähellyksen jälkeen saimme sen valmiiksi ja nyt on ikkunassa valoa loistamassa ja antaa taas lisävaloa minullekin käsitöitä sohvalla tehdessäni.


Nimpparikakuksi tein perinteisesti syksyisen porkkanakakun oman kylvöpenkin porkkanoista vegesulatejuustopäällisellä (sulatejuusto, maidoton margariini ja tomusokeri). Siskoni oli leiponut sitruunamuffinseja ja niihin porkkanakakun ylijäämä päällinen riitti vielä maidottomiin versioihin. Siskoni kutsui itsensä nykyisen miehensä kanssa meille nimpparipäivänäni käymään. Sovimme sitten ex tempore että teemme ruuankin yhdessä. Isän kutsuin syömään myös ja anoppi tuli kahville kutsumanani. Toinen siskoni tulee perheineen tuli myös omatoimisesti illemmalla poikkeamaan.


Tänään mieheni nosti porkkanat ja palsternakat ylös ja yllätykseksemme jokunen palsternakka oli kasvanut hyvään kokoon. Jokunen pieni raitajuurikin löytyi. Porkkanat oli kasvaneet hyvin. Tämän jättiläisen kanssa mieheni väänsi aiemmin, että sai kiskottua ylös kasvipenkistä.


Mieheni perinteinen nimpparilahja minulle - kanervat. Viikko sitten nämä pääsivät etupihalle ruukkuihin muiden syyskukkien kera naapurin neidin avustuksella. Siivosimme myös yhdessä vajan ja leukkelimme köynnöksiä yhdessä siistimmäksi.

Katselin, että maidottomat ja gluteenittomat suklaajoulukalenterit hipovat hinnaltaan jo lähes 50 euroa. Päädyin tänä vuonna satsaamaan pari kymppiä lisää ja ostamaan L'occitanen kosmetiikkakalenterin. Pääsen tätä kautta myös tuoksuttelemaan ja testailemaan heidän tuotteitaan. Huulirasva on numero 1 käytössäni ja kosteuttavat kasvojenhoitotuotteet ja kasvonaamiot myös kiinnostavat. Samoin, miltä tuotteet tuoksuvat.

Itse tehty joulukalenteri taskuineen tulee kuitenkin täyttymään lakuilla ja maidottomilla suklaapikkupatukoilla itselleni ja miehelle sitten tavallisella suklaalla, ja tulee huomattavasti halvemmaksi kuin minisuklaita sisältävä ylihinnoiteltu valmis suklaakalenteri, joten suklaakalenteri on omasta takaa joka vuosi meille molemmille.

Mieheni kävi aamupäivästä eilen ostamansa karpalot viemässä isälleni ja nyt illasta hän meni veneen kääntämään talviteloille ja nappasi samalla 12-vuotiaan siskontyttöni mukaansa serkkunsa luo ratsastamaan. Kävivät jo kerran aiemmin ja hyvin meni. He viettävät mukavan illan. Itse vietän iltaa kudin kädessä kirjoneulepuseroa kutoen tv-nauhotteiden parissa. Ensi viikolla toivon pääseväni jo työn äärelle. Sen jälkeen onkin sitten se lomaviikko edessä.

maanantai 9. lokakuuta 2023

Lomaa odotellessa

Syksy on saapunut. Sateita, aamupakkasia ja puiden lehtiä ympäri pihaa tuulen tuivertamana. Ruska tänä vuonna näyttää jäävän surkeaksi, mutta ehkä ensi vuonna sitten sitäkin komeamman ruskan saamme.


Koronasta toivuttuani ompelin pari kilpikonnapoolopaitaa itselleni keväästä saakka odotelleista trikookankaista. Kivat syksyiset paidat. Tykkään.


Viikonloppuna oli mieheni synttärit. Hänen piti osallistua golfturnaukseen, mutta koska satoi koko päivän, he jättivät veljensä kanssa turnauksen väliin, ja sen sijaan hänen veljensä ja veljen naisystävä viettivät viikonlopun meillä. Anoppi myös poikkesi lauantaisaunaan.

Pitkästä aikaa hilla-kermakakku. Mieheni on yleensä toivonut kinuski-kermakakkua, mutta tänä vuonna hän osti hillaa kaupasta ja sitä sitten kakun päälle sai.

Itseäni on töissä lahjottu muuten vain. Työkamut on kyllä mukavia, tsemppaavat, auttavat ja tukevat.

Viime syksynä istutettu syysvuokko puhkesi nyt syys-lokakuun vaihteessa kukkaan.


Vielä kun pari viikkoa jaksaa töissä juosta asioita hoitamassa, niin sitten saa pitää viikon lomaa. Tämä tulee todella tarpeeseen. Tilanne on muuttunut niin, että työkaverini siirrettiin muualle töihin ja olen nyt yksin työpisteelläni, mutta teen töitä kahden edestä. Tällä mennään nyt tällä hetkellä. Saa nähdä, mitä jatko tuo.

Tänään kuitenkin vietän vapaailtaa mieheni ollessa työvuorossa ja isäni omissa harrastuksissaan. Tiedossa on kotihommia, käsitöitä nauhotteiden äärellä, kasvonaamioita ja itselle sämpylöiden leivontaa. Sitten saakin jo mennä yöunille. 

Koronasta en ole vielä täysin toipunut ja keuhkoputket on edelleen tukkoset, joten liikuntakieltoa olen omatoimisesti jatkanut. Kuntosalikortti on vuodeksi maksettuna, joten odotan, että tänne jo pääsisin.

lauantai 30. syyskuuta 2023

Väriä ja valoa

 

Puutarhan kaariportti on pukeutunut syksyn kunniaksi punaiseen villiviinimekkoon.

Töihin olen palannut taudin jälkeen, mutta illat on kyllä kuluneet vastapainoksi sohvalla maaten. Samoin tämä viikonloppu. Ääni on vielä myös käheänä. Hidasta on toipuminen, mutta eiköhän se tästä vähitellen, kuten aiemmillakin kerroilla.


Hortensiat vielä jaksavat puutarhassa kukkia.


Lopultakin gladiolukset omassakin puutarhassa ovat aloittaneet kukintansa. Olen kyllä nyt sisälle lämpimään ne maljakkoon leikannut, koska puutarhassa niin vähän enää vietämme aikaa, että sinne jäisivät ilman ihailevia katseita.


Keltainen vadelma aloitti tänäkin vuonna satokautensa nyt syyskuun lopulla ja jatkuu vielä lokakuulle. Kiva yllätys aikoinaan oli, että tämä tekee satonsa näin myöhään ja saamme tuoreista vadelmista nauttia myöhään syksyllä.


Nyt sienilyhdyt ovat saaneet led-valonsa. Ja ovat kyllä ihana piristys syysiltoihin.


Samoin terassilla metallilyhty on taas otettu käyttöön. On kyllä kaunis reikäkuvioineen.


Pihalla on vielä syys- ja kesäkukat ruukuissa hyväkuntoisina. Täytyisi varmaan vähitellen uloskin lyhdyt kaivaa esiin vajan alahyllyltä. Kukkasipulit vieläkin odottavat maahan pääsyä. Kunhan tulee sateeton päivä mieheni vapaapäivänä, hän lupasi ne maahan kaivaa. Itselläni ei keuhkot vielä kumartelua kestä, mutta apukäsinä voin toimia.


Tänäkin vuonna lumikärho on viihtynyt ja kasvanut valtavaksi, ja totesin yhtenä päivänä kompostilla käydessäni, että meillä ei ole prinsessa Ruususta, mutta prinsessa Kärhönen löytyy. 

Viikonloppu menee tosiaan nyt huiliessa, toipuessa ja voimia kerätessä. Ensi viikolla alkaakin töissä uusi, haastavampi aika, kun jään yksin työpistettäni pyörittämään nykyisen työparini siirtyessä samassa rakennuksessa muihin töihin. Haasteita ainakin töissä riittää, mutta eiköhän niistä selvitä, ennenkin on selvitty.