Tammikuun taikoja

Sinisiä hetkiä olen alkanut minäkin näkemään päivän vähitellen pidentyessä. Ja tämä joululahjaksi saamani lasihiutale on päässyt viimeinkin keittiön ikkunaa somistamaan. Oma sininen hetkemme auringon hiutaleen läpi siivilöityessä. 

Olohuone sai myös viime viikonloppuna ihan uudet verhot. Näin nämä kaupassa ja heti mieleeni tuli mummuni, jonka kanssa meillä oli samanlainen verhomaku. Ja pakkohan nuo oli ostaa. Ja olivat kyllä ihan nappivalinta olohuoneeseemme. 

Glögiäkin jäi vielä joulusta jäljelle ja mummulasta perimistäni tsaikkalaseista nautiskelimme yhtenä iltana mieheni kanssa glögilasilliset, muistin mummuani lämmöllä uusia verhoja ihastellen.

Tämän talven ensimmäiset tulppaanit tuli ostettua kotiin ja ovat ne kauniit. Aurinko on hellinyt meitä pitkän hämärän jakson jälkeen. Ihanaa valohoitoa, niin kasveille kuin meille ihmisillekin. Ja lunta riittää tänä talvena, kiitollisena otan sen vastaan työmatkoja autolla huristellessani katuvalottomalla taipaleellani. 

Tänään aamusta oli varsinaisen hieno työmatkaa ajella superverikuun taivaalla loistaessa kuunpimennyksen vähitellen hälvetessö ja kirkkauden vähitellen pyrkiessä esiin kuun yläreunasta. Kotiin ajaessa samainen kuu möllötti jättimäisenä metsänreunan yläpuolella kotimatkaa valaisten. Kännykällä siitä kuvaa ei saanut enkä tajunnut aamusta napata kameraa matkaan. Tosin tuo tämän päivän hyytävä pakkaslukema - 25 astetta olisi varmaan tekniikan siitä hyydyttänyt. 

En ole vallan sohvalle lötsähtänyt, vaikka yksin töissä olenkin uurastanut. Yllättävän hyvin on sujunut ja ollut mukavaa rytmittää työtä omaan tahtiin. Työviikkojen lopuksi minua odottaa nyt ihana palkkio eli olen aloittanut pitkästä aikaa taas akupunktiokäynnit ja nyt kykenen ottamaan 4 kerran sarjan. Jo yhden käynnin jälkeen olo on jo paljon parempi niskan, ranteen ja muunkin kropan osalta, puhumattakaan sen mielialaa parantavasta vaikutuksesta. Vaikuttaa positiivisesti jaksamiseeni poistamalla kipuja ja kireyksiä koko kropasta ja samalla myös pääkopasta rentouttavan vaikutuksensa ansiosta. Euforisen olon saa kaupanpäällisiksi. 

Ja piti siis tuosta kakusta mainita, että tädin nuorin kulta täytti jo 8 vuotta ja sitä juhlistimme viikonloppuna kakuttelemalla suvun kesken. Tällä kertaa täytteenä oli alimmassa kerroksessa itse tehty vadelmahillo hienonnetun basilikan kanssa sekä ylemmässä pensasmustikat, molemmissa lisänä kookoskerma. Täytteen nakukakun välissä pysymisen varmistin pursottamalla kreeminauhan kakun ulkoreunalle mustikkamehu-vichy-kostutuksen jälkeen ennen täytteen lisäämistä. Kakun päälle tasasin tällä kertaa ohuen kerroksen kreemiä, ruusukkeet pursotin kookoskermasta ja rivi pensasmustikoita kruunasi kakun. Herkullista tuli.

Ja ettei ihan pelkäksi löhöilyksi ja herkutteluksi ole mennyt, ostin itselleni uuden seuralaisen, hän painaa 6 kg ja on sopiva haaste tällä hetkellä minun kropalleni, jota vähitellen alan vahvistamaan kuntosalitreeniä varten. Nyt kun asunto alkaa olla vähitellen jonkinlaisessa kuosissa, jää aikaa taas harrastaa kodin ulkopuolellakin.

Mutta tänään jätän keltaisen kaverini rauhaan ja otan kutimen käteen ranteen kuntouuttamiseksi ja kerään samalla voimia tulevaan työviikkoon.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Paluu arkeen

Joulukuusi ulkoistettiin keskiviikkona ja olen nyt yrittänyt luoda jotain muuta tunnelmallista kotiin kuusenvalojen ja - tuoksun tilalle. Tuoksu on nyt vaan menetetty, mutta eilen sytytin jouluna mieheltäni saamani muumi-kynttilälyhdyn. Kuusen lähdettyä asetin ruokapöydän päädyn seinää vasten ja siirsin sohvapöydän päädyssä olleen valorakennelman ruokapöydän seinäpäätyyn. Lämmin tunnelma jatkuu. 

Aiemmin kutomani pehmeät, mutta ohuet villasukat alkavat olla puhki kuluneita. Olen vähitellen iltaisin kutonut uusia tilalle. Tänään sain nämä palmikkosukat valmiiksi. 

Ja tuo merino-jakkilanka oli todella mukavan pehmeää kudottavaa. Ennen en ole kyseistä lankaa käyttänyt ja nytkin ostin kokeiluna yhden kerän. Se ostos kannatti!

Vähitellen vuosi lähtee liikkeelle, jotenkin hitaasti tänä vuonna. Muutoksia on ollut paljon ja olen nyt keräillyt voimia takaisin syksyn uurastamisen jälkeen, myös uusien ihmisten kanssa toimiminen vie energiaa, uusi asuinpaikka, uudet naapurit ja uusi kosmetologi. Tänään olin myös uudella kampaajallani ensimmäistä kertaa ja hän vaikutti mukavalta. Katsotaan vierähtääkö hänenkin käsissään yli 20 vuotta? Mutta muutos on ollut hyvästä ja kuitenkin piristänyt elämää. Vielä kuin tuon viimeisen muuttolaatikon saisin purettua! 

Loppiaisen viettoa nimpparikahvittelun merkeissä

Tämä piparitalo pääsi purkuun perinteisesti tänään loppiaisena kahvitellessamme mieheni nimipäiviä lähinnä asuvien sukulaisten kanssa.

Ja teinhän minä kakunkin, tosin sillä poikkeuksella, että kaikki saivat nyt syödä samaa kakkua, joka sopi siis minullekin. Pohja Erikoisen hyvää - sivuston sienikakkuohjeella nyt tupla-annoksena, päällä maidoton kinuski ja kreemi samaisen sivuston ohjeilla. Makeaa oli, mutta kyllä kakku tuli aika hyvin tuhottua kahdeksan ihmisen voimin. 

Perinteisesti söimme tänään mieheni kanssa kotitekoiset hampurilaiset. Ja kyllä oli hyvää tälläkin kertaa. Kalastusta harrastavaa miestäni lahjoin Arabian Alkuperää kunnioittaaen -sarjan leipälautasella (jossa kuulemma näkyi lupaus toimia soutajana ja huopaajana kun hän kalastaa?), valkoisella KoKo-mukilla sekä perinteisesti Brunbergin mansikkasuukoilla. 

Joulukuusi on yleensä ulkoistettu loppiaiseksi, mutta tänä vuonna meillä on niin kaunis ja juomahaluinen kuusi, että neulasiakaan ei juuri tiputtele, joten olkoot vielä hetken. Joulukoristeet ovat myös edelleen esillä. Olen niin jouluihminen, että minua ei haittaa, vaikka hieman pitempäänkin tontut ja punaiset liinat koristavat asuntoamme.

Sain joululahjaksi siirtokuvakirjan ja tätä olen ajankulukseni silloin tällöin raapustellut. Ja voin sanoa, että on todella koukuttavaa tuo sivujen koristeleminen uusilla yksityiskohdilla. Viimeksi olen lapsena näitä kalkitoksia tehnyt (sillä nimellä minä olen nämä lapsena oppinut tuntemaan). Mieheni ei moisista ollut ikinä kuullutkaan, saati nähnyt aiemmin. Eikä hän kyllä noista kovasti inspiroitunut. Joten onneksi minä sain tämän lahjaksi ja tykkään kovasti eikä tule perheriitoja siitä, kumman vuoro on raapustella.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Raivatkaa aikaa itsellenne mieluisille asioille ja tekemisille, nauttikaa elämästä ja pitäkää huolta ennen kaikkea itsestänne, jotta jaksatte huolehtia myös läheisistänne.