Flunssan kaatoa

Flunssaa pukkaa taas lauantain kunniaksi. Viikko oli kiireinen ja ehkä nyt kun kiire helpottui, niin tauti yrittää painaa päälle. Tai sitten vaan töistä olen napannut vaan jonkin viruksen, niitä on nyt tarjolla. Lähinnä kurkkukipua ja yskää sekä nenän tukkosuutta ja silmät punoittaa. Kaikki keinot on käytössä taudin selättämiseksi ja toivotaan, että jouluna olen sitten terveenä.

Eteisen kaapin päällinen on tänä vuonna saanut nämä somisteet. Kaunista on.

Itsenäisyyspäiväkdi ostetut tulppaanit pääsivät loppumetreillään jäälyhtyihin.

Eilen oli meidän vuoromme pitää pihajoulukalenterin luukkua. Kivasti oli ollut kävijöitä ja onneksi kauniit pakkasmaisemat jatkuivat, niin riitti pelkkä kolaaminen ja roihut ja lyhdyt. Kävijöitä odotti joulukoristeen askartelupaketti mukaan otettavaksi kynttilänvalotunnelman lisäksi.

Viime vuonna teimme piparitalon tilalle ekaa kertaa piparikuusen. Tuli niin hieno, että tästä taitaa tulla jokajouluinen perinne.

Olen pyrkinyt kerran viikossa kävelemään töihin. Tykkään, koska täällä maalla on kauniit maisemat, joita autoillessa harvemmin ehtii ihailemaan.

Viime jouluksi saatu amaryllis kukkii taas lepokautensa jälkeen.

Jättilumisadepallo sai tänä vuonna metsä ja linnut -teeman.

Pikkuveljen synttäri/nimppareita juhlittiin alkukuusta. Tänään aikani kuluksi leivoin itselleni skonsseja ja mustikkapiirakkaa. Myös piparitaikinani odottavat nyt kylmässä leipojaansa eli miestäni, joka on tänään työvuorossa. Jospa huomenillasta hän parempihermoisena jaksaisi kaulita ja leikata. Minä sitten paistan. Tänäkin vuonna vaaleita pipareita ja lakupipareita.

Huomenna piti mennä isälle joulua somistamaan, mutta flunssa muutti suunnitelmat. Onneksi siskoni pääsee huomenna isälle touhuamaan ja avuksi. Onneksi torstaina ehdin isälle siivoamaan, niin kaikki auttaminen ei jää muille. Ja ennen joulua on varattu lomapäivä, että jää aikaa viettää aikaa miehen kanssa ennen joulua. Hän kun on jouluaaton tänä vuonna töissä. Joulupuuro ja jouluruoka nautitaan sitten kahdestaan aatonaattona.

Minä keskityn nyt sohvalla käsitöihin ja lepoon. Joskus on parempi niin. Viimeistään siinä vaiheessa kun flunssa yrittää painaa päälle.

Hyvää joulun odotusta teille muillekin! Enää viikko aikaa.

Jouluttaa

Tänä vuonna on pitkästä aikaa ollut kunnon joulufiilistä kaikesta flunssailusta huolimatta. Olen tuijottanut telkasta siirappisia jouluelokuvia ja kutonut pipoja. Lisäksi jouluradio on soinut kotona jo kuun alusta saakka ompelukoneella ja saumurilla huristellessa tai joulukortteja askarrellessa. Tämä on ollut ihanaa vastapainoa alkusyksyn riitasoinnuille ja työpaikan kireälle ilmapiirille.

Eilen piti viettää päivää ystäväperheessä, mutta lenssu ja migreeni päättivät taas painaa päälle. Jäin kotiin lepäilemään, kun mies lähti sinne moottorisahoineen puita kaatamaan pihapiiristä. Päiväni kului sohvalla puoli-istuvassa asennossa kudin kädessä joululeffoja katsellen migreenin lääkittynä helpottaessa höyryhengitellen Wellolla ja ilmankostuttimen pöhistessäolohuoneessa kosteutta limakalvoille. Olo oli jo kohtuu hyvä iltaan mennessä. Saimme sieltä myös tämän vuoden ensimmäisen joulukukan. Aurinko ja -10 astetta pakkasta, ihana kimmellys ulkona hangilla ja nyt myös sisällä lämpimässä. Flunssapäänä harmittaa etten pääse ulkoilemaan, mutta kaikki aikanaan. On luvattu, että pakkaset jatkuvat vielä. 

Tänä syksynä säästin vain yhden amarylliksen sängyn alle lepäämään. Väriä en muista, mutta se selviää kukkanupun auetessa. Valkoinen tai vaaleanpunainen?

Viime jouluksi kudoin suvulle pipot ihanan pehmeästä tencel-merinolangasta. Lankoja jäi yli, joten nyt ajankulukseni kudoin paikallisen yhdistyksen joulumyyjäisiin pipoja myyntiin. En tiedä menikö kaupaksi, mutta laittakoot sitten vaikka arpajaispalkinnoksi, niin ainakin sitä kautta saa hukattua.

Isänpäivää vietimme isällä pienellä porukalla. Meistä lapsista 3/4 pääsi paikalle. Vain yksi oli koronan kaatama, ja tällä kertaa se en ollut minä. Siskoni teki herkullisen ruuan ja minä leivoin täytekakun. Jakamalla hommia ei tule kuormitusta, vaan kaikki ehtivät nauttimaan päivästä.

Tämä on ollut huippuostos ja täysin hintansa arvoinen. Ostin edellisen flunssan aikana äänen mentyä huonoksi, ja parin päivän käytön myötä alkoi ääneni palata. On lisäksi täysin kotimaisen kehitystyön tulos ja kotimaista tuotantoa, joten lisäosia on helppo tilata, eivätkä ole kalliita. Mukana tulee 3 suutinta ja laitteessa on desinfiointiohjelma, joten kaikki perheenjäsenet voivat tätä käyttää, ja suuttimia saa tilaamalla lisää tarvittaessa. Ei tarvitse jokaiselle ostaa omaa laitetta. Tämä lämmitetään kuin vedenkeitin. Tähän on myös nenäkappale, joka on todella mainio lisä flunssan iskiessä. Eilen tuli todettua, kun illasta olo alkoi olla jo lähes terveen tuntuinen. Keväällä sitten näkee siitepölyallergikolle avun. On kehuttu, että auttaa silloinkin hyvin tukkosuuteen.

Ja glögikausi on tietenkin aloitettu. Nämä ystäviltä aikanaan saadut Aarikan glögilasit ovat vaan vuodesta toiseen nostalgiset. Katsomme sunnuntai-iltaisin miehen kanssa televisiosta Tanssii tähtien kanssa -kisaa ja nautimme glögistä ja rauhallisesta tunnelmasta ja toistemme seurasta. Tänään tosin tämä jää välistä, joten katson yksikseni jotain siirappista ja nautin glögistä flunssalääkkeenä.

Tämän ihanuuden avaamisen saan kohta aloittaa. Tänä syksynä olen satsannut itseeni ja omaan hyvinvointiini. Olen asettanut rajoja jaksamiseni vuoksi, niin yksityiselämässä kuin töissäkin. Olen ostanut Wellon ja ilmankostuttimen, käynyt kasvojen lymfahoidossa, ostanut uusia vaatteita pieneksi jääneiden tilalle ja tehnyt paljon käsitöitä. Ainoa tavoite, joka ei ole toteutunut, on liikunta ja ystävillä vierailu, kiitos kuukauden välein iskevien flunssien. Viimeistään sitten keväällä kuntoa kohottamaan. Töissä onneksi tulee paljon hyötyliikuntaa, niin tasamaalla kuin rappusissakin.

Eilen tilasin itselleni pienyrittäjältä ihanan trikoisen, isotupsusen rusettitonttulakin tilaustuotteena (toivottavasti ehtii jouluksi) ja tänään alesta punaisen ohuesta flanellista ommellun joulumekon. Kortisonikilot ovat jättäneet pieneksi myös aiemman punaisen joulumekkoni. Nyt tulee uusi, lämpöisempi tilalle. ❤️

Käpynauha

 

Olen tämän viikon viettänyt lomaa. Suunnitelmat meni osin uusiksi mieheni telottua nilkkansa, joten kylpyläreissu jäi nyt välistä ja mieheni loma vaihtui sairaslomaksi. Itse olen käynyt kasvojen lymfaterapiassa ja gua sha -hoitoa opettelemassa kosmetologilla, hiusten värjäys ja leikkaus eilen kampaajalla ja tänään jalkahoidossa. Lisäksi miehen kanssa askarreltiin ajankuluksi kävyistä ja juuttinarusta nauha etuterassille. Hyvä tuli. Nyt arvuutellaan kumpi ehti ensin tihutöihin käpyjen kimppuun, tikka vai orava.

Saimme myös loman aikana tämän talven ensimmäisen lumikelin. Eilen joutui jo lumikolan varteen lykkimään pihan kulkukelpoiseksi. Me ja naapuri, ja silti melkein tunti siinä vierähti, koska lumi oli niin märkää ja painavaa. Naapurin neidille keräsimme ison lumikasan, josta on nyt muotoutunut lumilinna.

Kausivalot ehdimme miehen kanssa puutarhaan asentamaan juuri ennen lumisateen alkua. Kimaltavat nyt kauniisti hankien keskellä.

Vielä on pari päivää lomaa jäljellä ja kaikki suunnitelmat on melkein toteutettu. Kangaskaappi enää odottaa uutta järjestystä, samalla saan työhuoneen pöydän tyhjäksi jouluaskarteluja ja -käsitöitä varten. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Syyslenssuilua

Ikää myöten olen muuttunut syys-talvi-ihmisestä kevät-kesäihmiseksi. Aiemmin rakastin syksyn viileyttä, tuulta, lehtien havinaa ja tuoksua. Talven lumi ja valoisuus sekä pakkaslumen narina kengän alla oli kivaa kuultavaa. Nyt syksyn kosteus ja kylmyys saa kropan särkemään ja niskat jumiin. Talvella liian kylmä sää tekee astmaatikon keuhkoille hengitysvaikeuksia ja pääkallokelit saavat pelkäämään lisämurtumia. Ja lisäksi flunssakausi alkoi jo. Nyt numero kaksi jo menossa ja tämä viikko on vierähtänyt taas sairaslomaillessa. Viimeisimpänä seuraan liittyi vielä vanha tuttu, silmien sidekalvotulehdus 

Syksyn iloja on kuitenkin kausivalot, iltaisin kynttilät palamassa ja vapaa-aika käsitöiden parissa mukavan lämpimällä kotisohvalla.

Ensilumi satoi tänä syksynä eilen. Kyllä piristi nähdä pitkästä aikaa lunta. Lupaus tulevasta talvesta ja kauniista lumisista maisemista. Toivoisin kunnon talvea, pysyvine pakkasineen ja lumipeitteineen. Ei sitä edestakaisin vaihtuvaa loska-pakkaskeliä pääkallokeleineen.

Sain anopilta krysanteemikimpun nimpparikukiksi. Isoin kukka oli katkennut, mutta taas pelasti aiemmin siskoltani saamani kynttilänjalka. Siinä kukkii kauniisti.

Nimpparipäiväkseni kaivoin esille jo aiemmmin ostamani valohimmelin tarvikepakkauksen. En kuitenkaan uskaltanut tätä yksin lähteä kokoamaan, koska edellistäkään (josta valot loppuivat viime talveen) en osannut yksin koota. Isosiskoni auttoi, kuten edellisessäkin. Kauhean mietinnän, kiroilun ja ähellyksen jälkeen saimme sen valmiiksi ja nyt on ikkunassa valoa loistamassa ja antaa taas lisävaloa minullekin käsitöitä sohvalla tehdessäni.

Nimpparikakuksi tein perinteisesti syksyisen porkkanakakun oman kylvöpenkin porkkanoista vegesulatejuustopäällisellä (sulatejuusto, maidoton margariini ja tomusokeri). Siskoni oli leiponut sitruunamuffinseja ja niihin porkkanakakun ylijäämä päällinen riitti vielä maidottomiin versioihin. Siskoni kutsui itsensä nykyisen miehensä kanssa meille nimpparipäivänäni käymään. Sovimme sitten ex tempore että teemme ruuankin yhdessä. Isän kutsuin syömään myös ja anoppi tuli kahville kutsumanani. Toinen siskoni tulee perheineen tuli myös omatoimisesti illemmalla poikkeamaan.

Tänään mieheni nosti porkkanat ja palsternakat ylös ja yllätykseksemme jokunen palsternakka oli kasvanut hyvään kokoon. Jokunen pieni raitajuurikin löytyi. Porkkanat oli kasvaneet hyvin. Tämän jättiläisen kanssa mieheni väänsi aiemmin, että sai kiskottua ylös kasvipenkistä.

Mieheni perinteinen nimpparilahja minulle - kanervat. Viikko sitten nämä pääsivät etupihalle ruukkuihin muiden syyskukkien kera naapurin neidin avustuksella. Siivosimme myös yhdessä vajan ja leukkelimme köynnöksiä yhdessä siistimmäksi.

Katselin, että maidottomat ja gluteenittomat suklaajoulukalenterit hipovat hinnaltaan jo lähes 50 euroa. Päädyin tänä vuonna satsaamaan pari kymppiä lisää ja ostamaan L'occitanen kosmetiikkakalenterin. Pääsen tätä kautta myös tuoksuttelemaan ja testailemaan heidän tuotteitaan. Huulirasva on numero 1 käytössäni ja kosteuttavat kasvojenhoitotuotteet ja kasvonaamiot myös kiinnostavat. Samoin, miltä tuotteet tuoksuvat.

Itse tehty joulukalenteri taskuineen tulee kuitenkin täyttymään lakuilla ja maidottomilla suklaapikkupatukoilla itselleni ja miehelle sitten tavallisella suklaalla, ja tulee huomattavasti halvemmaksi kuin minisuklaita sisältävä ylihinnoiteltu valmis suklaakalenteri, joten suklaakalenteri on omasta takaa joka vuosi meille molemmille.

Mieheni kävi aamupäivästä eilen ostamansa karpalot viemässä isälleni ja nyt illasta hän meni veneen kääntämään talviteloille ja nappasi samalla 12-vuotiaan siskontyttöni mukaansa serkkunsa luo ratsastamaan. Kävivät jo kerran aiemmin ja hyvin meni. He viettävät mukavan illan. Itse vietän iltaa kudin kädessä kirjoneulepuseroa kutoen tv-nauhotteiden parissa. Ensi viikolla toivon pääseväni jo työn äärelle. Sen jälkeen onkin sitten se lomaviikko edessä.

Lomaa odotellessa

Syksy on saapunut. Sateita, aamupakkasia ja puiden lehtiä ympäri pihaa tuulen tuivertamana. Ruska tänä vuonna näyttää jäävän surkeaksi, mutta ehkä ensi vuonna sitten sitäkin komeamman ruskan saamme.

Koronasta toivuttuani ompelin pari kilpikonnapoolopaitaa itselleni keväästä saakka odotelleista trikookankaista. Kivat syksyiset paidat. Tykkään.

Viikonloppuna oli mieheni synttärit. Hänen piti osallistua golfturnaukseen, mutta koska satoi koko päivän, he jättivät veljensä kanssa turnauksen väliin, ja sen sijaan hänen veljensä ja veljen naisystävä viettivät viikonlopun meillä. Anoppi myös poikkesi lauantaisaunaan.

Pitkästä aikaa hilla-kermakakku. Mieheni on yleensä toivonut kinuski-kermakakkua, mutta tänä vuonna hän osti hillaa kaupasta ja sitä sitten kakun päälle sai.

Itseäni on töissä lahjottu muuten vain. Työkamut on kyllä mukavia, tsemppaavat, auttavat ja tukevat.

Viime syksynä istutettu syysvuokko puhkesi nyt syys-lokakuun vaihteessa kukkaan.

Vielä kun pari viikkoa jaksaa töissä juosta asioita hoitamassa, niin sitten saa pitää viikon lomaa. Tämä tulee todella tarpeeseen. Tilanne on muuttunut niin, että työkaverini siirrettiin muualle töihin ja olen nyt yksin työpisteelläni, mutta teen töitä kahden edestä. Tällä mennään nyt tällä hetkellä. Saa nähdä, mitä jatko tuo.

Tänään kuitenkin vietän vapaailtaa mieheni ollessa työvuorossa ja isäni omissa harrastuksissaan. Tiedossa on kotihommia, käsitöitä nauhotteiden äärellä, kasvonaamioita ja itselle sämpylöiden leivontaa. Sitten saakin jo mennä yöunille. 

Koronasta en ole vielä täysin toipunut ja keuhkoputket on edelleen tukkoset, joten liikuntakieltoa olen omatoimisesti jatkanut. Kuntosalikortti on vuodeksi maksettuna, joten odotan, että tänne jo pääsisin.

Väriä ja valoa

 

Puutarhan kaariportti on pukeutunut syksyn kunniaksi punaiseen villiviinimekkoon.

Töihin olen palannut taudin jälkeen, mutta illat on kyllä kuluneet vastapainoksi sohvalla maaten. Samoin tämä viikonloppu. Ääni on vielä myös käheänä. Hidasta on toipuminen, mutta eiköhän se tästä vähitellen, kuten aiemmillakin kerroilla.

Hortensiat vielä jaksavat puutarhassa kukkia.

Lopultakin gladiolukset omassakin puutarhassa ovat aloittaneet kukintansa. Olen kyllä nyt sisälle lämpimään ne maljakkoon leikannut, koska puutarhassa niin vähän enää vietämme aikaa, että sinne jäisivät ilman ihailevia katseita.

Keltainen vadelma aloitti tänäkin vuonna satokautensa nyt syyskuun lopulla ja jatkuu vielä lokakuulle. Kiva yllätys aikoinaan oli, että tämä tekee satonsa näin myöhään ja saamme tuoreista vadelmista nauttia myöhään syksyllä.

Nyt sienilyhdyt ovat saaneet led-valonsa. Ja ovat kyllä ihana piristys syysiltoihin.

Samoin terassilla metallilyhty on taas otettu käyttöön. On kyllä kaunis reikäkuvioineen.

Pihalla on vielä syys- ja kesäkukat ruukuissa hyväkuntoisina. Täytyisi varmaan vähitellen uloskin lyhdyt kaivaa esiin vajan alahyllyltä. Kukkasipulit vieläkin odottavat maahan pääsyä. Kunhan tulee sateeton päivä mieheni vapaapäivänä, hän lupasi ne maahan kaivaa. Itselläni ei keuhkot vielä kumartelua kestä, mutta apukäsinä voin toimia.

Tänäkin vuonna lumikärho on viihtynyt ja kasvanut valtavaksi, ja totesin yhtenä päivänä kompostilla käydessäni, että meillä ei ole prinsessa Ruususta, mutta prinsessa Kärhönen löytyy. 

Viikonloppu menee tosiaan nyt huiliessa, toipuessa ja voimia kerätessä. Ensi viikolla alkaakin töissä uusi, haastavampi aika, kun jään yksin työpistettäni pyörittämään nykyisen työparini siirtyessä samassa rakennuksessa muihin töihin. Haasteita ainakin töissä riittää, mutta eiköhän niistä selvitä, ennenkin on selvitty.

Järki vai tunne

Olen viime päivinä miettinyt neuropsykologista kuntoutusta, ja mitä tapahtuu, kun sitä tarvitseva ei sitä saa tai ei itse huoli. Aiemmin työelämässä olen työskennellyt autistien kanssa ja nähnyt kuntoutuksen positiivisen vaikutuksen heidän arjessaan ja sosiaalisissa suhteissaan. 

Olen tällaista kuntouttamatonta aikuista seurannut läheltä nyt jo vuosia. Hän on ihminen, joka jatkuvasti vahingoittaa läheisiään ongelmallisella käytöksellään, koska häneltä puuttuu muiden asemaan asettumisen taito. Hän ymmärtää asioita vain omalta kannaltaan, ja raivostuu ja hyökkää sanallisesti kun asiat eivät mene niin kuin hän toivoo ja haluaa. Nuorempana hän kävi fyysisesti kimppuun nyrkein, repien ja jopa veitsellä uhaten, jos hänen kanssaan joku uskalsi eri mieltä olla.

Ja ei, asia ei ole näin mustavalkoinen. Tämä ihminen on kokenut kovia aikuisuudessa, ja tämä on vaikuttanut häneen ja hänen käyttäytymiseensä heikentävästi ja luonut vahvan elämän, tapahtumien ja muiden ihmisten kontrolloinnin tarpeen. Kukapa meistä ei olisi ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä elämänsä aikana kokenut, mutta toiset meistä ovat henkisesti herkempiä.

Hänella todettiin vasta aikuisena mielenterveys- ja jaksamisongelmia hoidettaessa neuropsykologinen häiriö, jonka diagnoosista hän kuitenkin kieltäytyi "koska tämä ei hänen elämäänsä vaikeuta" ja samalla hänellä jää myös tähän kuntoutus saamatta. Hänen perheensä ja läheistensä elämää tämä NepSy-häiriö kyllä vaikeuttaa merkittävästi, mutta tätä hän ei tajua, koska häiriö on sen tyyppinen, ettei hän pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Hän laukoo loukkaavia kommentteja ymmärtämättään, käytös on minäkeskeistä sekä tätä kautta itsekästä, hänen näkemyksensä ja mielipiteensä ovat ainoita oikeita eikä hän näistä jousta. Hänellä on lisäksi vahvat narsistiset piirteet ja kaikki virheet ja epäonnistumiset ovat aina jonkun muun vikaa. Hän alkuun hurmaa uudet tuttavuudet. Hänen uudet ystävyyssuhteensa kuitenkin päättyvät parissa vuodessa toisen osapuolen tajutessa hänen itsekkyytensä ja joustamattomuutensa. Nuoruudesta pysyneet ystävyyssuhteet ovat niin pintapuolisia, että tämä käytös ei tule esille hänet pitempään tunteneille kavereille. Hän on aina oikeassa eikä omasta mielestään tee virheitä. Jos hän epäonnistuu, on se aina jonkun muun syytä tai aiheuttamaa. Näin ollen hän ei koe olevansa myöskään kenellekään anteeksipyyntöjä velkaa. Hän on ylimielinen, ilkeä, irvailee ja mitätöi muita, varsinkin niitä, jotka hänen kanssaan eri mieltä ovat, ja kun joku lopulta hermostuu hänen asiattomiin kommentteihinsa ja puolustautuu, hän kokee, että häntä kohtaan on ihan ilman mitään syytä hyökätty ja vastapuoli on velvollinen häneltä anteeksi pyytämään.

Hän on on taiteellisesti luova ja hänen älykkyysosamääränsä on korkea, mutta sosiaaliset vuorovaikutustaidot ovat pohjimmiltaan heikot. Hän kokee olevansa korkeasti sivistynyt ja filosofia korkeakulttuurisine keskusteluineen on hänelle tärkeää. Hän uppoutuu usein mielekkääseen tekemiseen ja omaan maailmaansa niin, ettei näe eikä kuule mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Oman toiminnan ohjauksessa hänellä on suuria haasteita, ja tästä syystä käytännön taidot ja järjestelyt kuluttavat häneltä suunnattomasti energiaa ja hän väsyy herkästi. Asiat jäävät myös keskeneräisiksi. Pienetkin muutokset suunnitelmissa ja viikkoaikataulussa saavat hänet tolaltaan, hän ahdistuu ja useimmiten raivostuu, kun suunnitelmat yllättäen muuttuvat. Tästä syystä hänen puolisonsa pyörittää arjen ja tekee pääsääntöisesti kaiken. Somessa hän kuitenkin antaa itsestään ahkeran, luovan ja lapsistaan, puutarhastaan ja taloudestaan huolehtivan tunnollisen perheenäidin kuvan. Lapsen sairastuessa flunssaan, ja suunnitelmien tätä kautta pakosti muuttuessa, hänen koko maailmansa kaatuu. Kellään muulla ei ole niin isoja ongelmia kuin hänellä ja hänen perheellään, ja kenenkään muun lapset eivät sairasta yhtä paljon.

Hänellä on ongelmia hahmottaa voimavarojaan, hän väsyy ja purkaa huonon olonsa läheisiinsä ja syyttämällä näitä väsymyksestään, kerättyään itse ensin itselleen liikaa järjestelemistä, mm. tapahtumien järjestämisen muodossa. Tärkeää on kuitenkin pitää yllä aktiivisen kansalaisen leimaa.

Hän mielellään auttaa ystäviä ja puolituttuja. Niin hän tekeekin, mutta delegoimalla asiat jonkun muun riesaksi ja selvitettäviksi. Hän ei ota vastuuta, mutta mielellään neuvoo muita, miten asiat kuuluu tehdä. Kun läheinen kotiutetaan sairaalasta suuren operaation jälkeen, hänen suurin huolenaiheensa omasta kodista käsin on läheisen jääkaapin lämpötila ja leikkelepaketin alahyllysijoitusta. Tällä välin muut läheiset järjestävät sairaalasta kotiutuvalle käytännön asioita; apuvälineitä, omia aikataulujaan sekä kotihoitoa alkuun avuksi. Hän suuttuu, kun muut toteavat, että tärkeintä on, että läheinen pystyy itse jääkaapista leikkeleen ottamaan vaikkapa sitten jääkaapin ylähyllyltä ja tekemään välipalaa itsenäisesti. Hän ei ns. näe metsää puilta.

Hän tekee vain asioita, jotka ovat hänelle inspiroivia ja kivoja. Jos häneltä vaaditaan asioita, joihin hänellä ennestään ei ole taitoja ja jotka hän kokee siksi itselleen vaikeaksi, ja myös virheen tekemisen mahdollisuus on olemassa, hän keksii tekosyitä tilanteesta paetakseen, jopa tarvittaessa valehtelee, ja jos tämäkään ei riitä tilanteen välttämiseksi, hän raivostuu, haukkuu ihmiset ympärillään ja poistuu paikalta "pakotettuna poistumaan" muiden idioottimaisen käytöksen vuoksi. Hän ymmärtää kanssaeläjien puheita herkästi väärin, kokee, että toinen ihminen on häntä vastaan, jos ei ole hänen kanssaan samaa mieltä hänen "järjen paasaamisestaan" huolimatta, näkee piilomerkityksiä vastapuolen puheissa ja tarvittaessa hän vääristelee toisen ihmisen sanomisia ja mustamaalaa tätä jäädessään tilanteessa alakynteen oman tahdon uhatessa jäädä toteutumatta.

Voitte vain kuvitella millaista arki tällaisen kuntouttamattoman Nepsy-ihmisen kanssa on. Se on yksinvaltiaan tyranniaa, hillittömiä raivokohtauksia, karjumista, kulissien ylläpitoa, lasten ahdistuneisuutta ja masennusta, puolison väsymistä. Oman tahdon läpisaamiseksi hän manipuloi ja keksii tekosyitä mm. vedoten toistuvasti lasten hyvinvoinnin vaarantumiseen tai että hänen lapsistaan ei kukaan välitä, vaikka kyseessä on puhtaasti hänen oma agendansa. Hänen mukaansa lapselle kehittyneet mielenterveydenongelmat johtuvat läheisistä, jotka eivät ole tarpeeksi heitä huomioineet, tukeneet ja nähneet hänen lapsiaan. Aiemmin läheiset kävivät paljonkin, mutta perheen ilmapiirin muututtua ahdistavaksi perheen äidin mielenterveysongelmien astuttua arkeen, hekin väsyivät tilanteeseen ja katsomaan vierestä jatkuvaa lapsille huutamista ja miehelle satelevia syytöksiä. Lisäksi lopulta koronapandemia esti vierailut heille sekä lasten kyläilyt läheisille, varsinkin kun pakko-oireinen pöpökammo kuuluu myös perheen arkeen. Eli tavallaan hän on oikeassa, mutta syyt olivat eri, mitä hän itse kokee. Lapset olivat kaiken vapaa-aikansa hänen tahtotilansa ja raivokohtaustensa paineen alla kotona, eivätkä läheiset enää kyenneet lepotaukoja lapsille järjestämään kodin ulkopuolella. Läheiset joutuivat jättämään lapset ilman tukea hänen tyranniansa alle ja tästä syystä lapset ahdistuivat lisää.

Läheiset ovat yrittäneet vuosien mittaan puuttua hänen käytökseensä, saada häntä näkemään asioita muidenkin kannalta, ja kertomalla, että käytös ei ole hyväksyttävää millään mittapuulla ja että hän loukkaa muita läheisiään puheillaan, tekemisillään ja tekemättä jättämisillään. Kaiken hän kääntää niin, että itse asiassa läheiset käyttäytyvät huonosti, arvostelevat häntä aiheettomasti ja eivät välitä hänestä eivätkä hänen lapsistaan.

Surullinen, mutta realistinen tilanne kuntoutuksen jäätyä toteutumatta. Koko lähipiiri kärsii, eri toten hänen oma perheensä. Monesti me läheiset olemme toivoneet mielessämme, että puoliso saisi tarpeekseen, ottaisi lapset ja lähtisi. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut, ainakaan vielä. Toinen lapsista asuu nyt omillaan, jo hieman kauempana äitinsä käskyvallan alaisuudesta. Toivon hänelle kaikkea hyvää, apua hän saa kotoa alkunsa saaneelle oireilulleen ja ennen kaikkea itsenäistymisen myötä toivon hänen löytävän oman tahtonsa ja itsensä, ja oppivan tekemään kuten itse haluaa, ei niin kuin äiti tahtoo. Toinen kotona vielä asuva lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen, paremmin puolensa pitävä ja on lapsesta saakka tiennyt mitä haluaa, ja toivon tämän kannattelevan häntä kodin räjähdysherkässä, ylikontrolloidussa ilmapiirissä. 

Tämä kuntouttamaton Nepsy ymmärtää tavallaan tilanteensa, muttei ymmärrä sen vaikutusta läheisiinsä. Hän on itse todennut, että kyllä, nykyisin mielenterveyssairaudet ja -häiriöt ovat osa hänen persoonansa rakennetta. Yrittäkää kestää, niin hän itsekin yrittää. Ymmärrän. Hänen on pakko, mutta me muut voimme valita, varsinkin kun hän itse on valinnut tien, joka ei hänen itsensä eikä hänen läheistensä hyvinvointia edistä.

Vaikeina aikoinani aiemmin hän oli tukenani. Myöhemmin hänen vaikeimpina vuosinaan autoin mahdollisuuksien mukaan, olin hänen tukenaan, riensin avuksi lapsia hoitamaan, lapset olivat myös meillä paljon hoidossa, autoin leipomaan lasten synttäreille, kun hänellä oli jaksamisongelmia. Nykyään hän kääntää puheen aina itseensä ja itseään kiinnostaviin asioihin, hänen käytöksensä meitä läheisiä kohtaan on vaan pahentunut viime vuosina, on syyttelevää ja arvostelevaa sekä ylimielistä, ja olen joutunut oman jaksamiseni vuoksi nyt tekemään sen päätöksen jatkuvien syyllistämiskertojen ja riitojen vuoksi, että minun ei tarvitse enää yrittää kestää.

Päätös ei ole ollut helppo ja yöuneni olen menettänyt ja kärsinyt viime päivät migreenistä mielipahan vuoksi, koska tiedän hänen jatkavan mustamaalaamistani noustuani taas kerran hänen diktatuuriansa vastaan, ja tiedän, että hän myös myrkyttää lastensa mielet minua, häntä ymmärtämätöntä vihollistaan vastaan. Toivon, että aiemmin lapsille antamani aika, lämmin läsnäolo ja rakkaus on kuitenkin jäänyt hänen perillistensä alitajuntaan ja sydämeen, ja he tulevat vielä aikuistuttuaan ymmärtämään, mikä tilanne on ollut heidän äitinsä terveyden suhteen. Heidän äitinsä ei ole paha ihminen, hän on olosuhteiden, perimän ja henkisten ongelmien kuntouttamaton vyyhti.

En itse ole myöskään paha ihminen, haluaisin olla tukena ja apuna edelleen näille kuin omille lapsilleni, mutta heidän heille silti niin rakas äitinsä nykyisillä valinnoillaan on tämän tilanteen aiheuttanut. Myös itselleni rakas ikäihminen läheiseni aiheuttamista kiistoista ja riitatilanteista kärsii. Jos voin tilannetta jotenkin auttaa, teen sen ja vetäydyn sivummalle välttääkseni hänellekin lisästressin aiheuttamisen. Kaikkia ei voi auttaa. Itselläni tukena on rakas aviomieheni, läheiset ja ystävät, nuo aikuisena saadut, ja jo kymmeniä vuosia elämääni kuuluneet aarteet.

Sairastupa

 

Kotisohva on tullut liiankin tutuksi koronan kourissa kolmannen kerran maatessa. Mies on ollut ihana ja huomaavainen, vaikka itse olen ollut aika väsynyt enkä aina niin huomaavainen. Tuonut kukkia minulle ja hakenut tilaamani tavarat matkahuollosta.

Peurataulut pääsivät lopultakin takaisin seinälle. Eri seinälle kuin viimeksi. Viimeksi tulivat alas seinältä rikkoen tavaraa alapuoleltaan. Nyt ovat mielestäni muutenkin paremmalla paikalla. Aiempaan taulujen paikkaan pääsi ystävältä saamani makramee.

Seinän maalasin kesäloman aikana. Mieheni osti minulle gladioluksia piristykseksi. Omassa puutarhassa on ollut huono gladiolusvuosi. Taisi kesän kuiva kausi verottaa kukintaa tänä vuonna.

Näitä sienilyhtyjä katselin jo viime syksynä. Nyt raaskin tilata, koska olivat tarjouksessa. Vielä täytyy muistaa ostaa led-tuikut sisään, niin voi turvallisesti lyhtyinä sisällä käyttää.

Seuraavat kukkasipulit odottavat jo maahan pääsyä. Syksy on kuitenkin ollut niin lämmin, ettei vielä maahan näitä ole kannattanut kaivaa, vaikka syyskuu onkin, koska lähtisivät kasvamaan ennen aikojaan. Parvitulppaaneja ja narsisseja. Pari pussia on myös ostettuna upeita, mieheni ostamia tulppaaneja. Ne ilahduttavat sitten ensi keväänä.

Kävin eilen työterveyslääkärillä tarkastuksella taudin jatkuttua nyt jo lähes 2 viikkoa. Keuhkot on puhtaat ja pakkolepo ja rasituskielto jatkuu. Tulipahan ekaa kertaa koettua makuaistin muutos tämän koronan aikana. Voin vaan todeta, että ei olisi tarvetta toista kertaa tätä kokea. Nyt makuaisti on normaalistunut ja mieheni osti minulle Ilonasta leivoksia. Eivät ehkä paranna, mutta on jotain iloa yksin kotona kökkiessä. Tässä koronan rinnalla olen potenut myös pissataudin ja migreeniä. Kunhan paranen, elämä on taas ihanan normaalia, kun terveeseen arkeen pääsen palaamaan. Tämä viikko vierähtää kuitenkin vielä sairaslomalla.