maanantai 31. maaliskuuta 2014

Elämän pieniä iloja

Innostuin eilen ensimmäisen kerran kokeilemaan kananmunattomia lettuja. Aikaisemmin ruokavaliossa letut ovat olleet maidottomia ja luontaisesti gluteenittomia, mutta tehtyäni lokakuussa yliherkkyystestin, vahvimpana sopimattomana ruoka-aineena nousi yllättäen kananmuna. Joten siitä asti olen myös kananmunatonta ruokavaliota noudattanut. Yllätys oli eilen suuri, kun ekasta kerrasta letut onnistuivat!


Kuntoutusjakson jälkeen kiersimme urheiluvälineliikkeitä etsimässä vesijuoksuun minulle sopivaa vesivyötä. Löysimme kyllä jokusen, mutta koska olen näin laiha, kaikki löytämämme olivat liian suuria. Tänään soitin Hämeenlinnaan ja heti tärppäsi. Nyt omistan ihan ihkaoman vesivyön, joka on myös ihanan pehmeää materiaalia.

Lisäksi poikkesimme kotimatkalla Iittalan Outletissa ja ostimme uuden lasikulhon hajonneen tilalle. Mieheni tiputti vanhan salaattikulhona toimineen vaaleanvihreän verna-sarjan lasikulhon pari viikkoa sitten. Sitä ennen kuukausi sitten hajosi pippurimylly, ja koska kyseistä myllyä ei enää valmisteta, saimme lahjakortin korvaukseksi. Tänään sitten sijoitimme lahjakorttirahat uuteen lasiseen ihanuuteen. Minä sain valita ja tietenkin otin nykyistä lempisarjaani.


Niin ja melkein unohtui, lomaviikko menossa! Ei haittaa niin pahasti tuo pirullinen kellojen siirtäminen kesäaikaan...

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kangasalla kuntoutumassa

Pyrstötiainen

Talitinttipariskunta
Tuki- ja liikuntaelinkuntoutusjakso taas ohitse. Ihanaa oli päästä taas vesijumppaamaan ja ensimmäisen kerran pääsin opettelemaan myös vesijuoksua. Huh! Enpä olisi uskonut kuinka raskas liikuntamuoto se on. Kuitenkin jälkikäteen olo on mainio ja seuraavana aamuna tuntee, että on lihaksilla töitä tehty, mutta mikään paikka ei jumita. Lisäksi tuo vedessä tehty liikuntaa toimii mainiona palauttavana liikuntana, jossa lihasjumit joskus laukeavat ihan huomaamatta. Seuraavaa kuntoutusjaksoa odotellessa!

Ehdin myös parina päivänä ulos metsälenkille rantaan, jossa polut olivat jo sulat. Yritin kovasti tiirailla kulkiessani, josko olisin vuokkoja tms. jo kukassa nähnyt, mutta ei ollut vielä siellä rannan kasvillisuus herännyt. Lintuja sen sijaan onnistuin bongaamaan, pikkulinnut löytyivät helposti, koska pitivät niin kovaa sirkutusta. Liekö pesä ollut vaarassa kulkijan lähestyessä. Eilen avulias siskontyttöni selvitti lintukirjan avulla mitä lintuja olin onnistunut kuvaamaan. Yksi joutsenkin lensi myös rantaa pitkin ihan läheltäni, mutta rannan puut hidastivat sopivan kuvauskohdan löytymistä ja en saanut siis ikuistettua valokuvaan. Mutta olihan tuo komea näky.

Mustarastas

Käpytikka


























Pakko laittaa näytille myös pari maisemakuvaa lenkkipolun varrelta. Polku on ihanan pehmeä jalan alla ja maisemat upeita, joten jokainen lenkki on nautinto verrattuna kaupungin asfalttiteihin.


Eilen kokeilin uutta lajia mieheni houkuteltua minut mukaan frisbeegolfiin. Eipä tuo minun lajini ole, ja sen etukäteen tiesinkin, mutta tulipahan ulkoiltua ja naurettua. Tokaluokkalainen siskontyttöni on jo aiemmin käynyt heittelemässä isänsä ja kummisetänsä kanssa kiekkoja, ja oli sangen tyytyväinen, kun tällä kertaa ei ollut viimeinen, vaan täti vei sen kunnian.




Ps. Eilen isosiskoni kanssa muokkasin blogin asetuksia niin, että nyt pitäisi päästä lukijoiden myös kommentoimaan. Tiedoksi niille, jotka ovat yrittäneet siinä onnistumatta.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Happihyppelyllä

Tällä kertaa taimet pääsivät happirikkaaseen ulkoilmaan. Itsekin hetkeksi istahdin lämpimälle ulkoterassillemme.


Itse lähden loppuviikoksi itseäni ulkoiluttamaan Kangasalan kauniisiin maisemiin eli kuntoutusjaksoa 4 päivää tiedossa. Ainakin mahtavan lämmintä ja aurinkoista säätä on sääennusteet luvanneet. Tiedossa siis aurinkoisia kävelylenkkejä ja todennäköisesti allasjumpankin aikana altaalle saattaa aurinko hieman kurkkia vedessä polskiessani.

Taimet jäävät mieheni hoidon varaan. Niin ja vesimelonin viimeinenkin taimi päätti nuukahtaa. Mutta ei vielä luovutettu, uudet siemenet kylvetty ja uutta yritystä.

Ihanaa aurinkoista viikkoa seuraajilleni! Kaksi seuraajaa olen jo saanut, katsotaan josko vähitellen lisääntyisi tuo "näkyvä" lukijakaarti.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Herkkupäivä eli itse tehtyä pitsaa.

Tänään oli pitsapäivä. Mies teki ns. tavallisen pellillisen, minä luontaisesti gluteenittoman, hiivattoman version. Omastani puuttuu myös tomaatti. Vuosien harjoittelun jälkeen pitsapohjani lopultakin onnistuu pehmeänä, alkuun pohja oli aina liian kuiva ja kova reunoilta. Täytteeksi ovat päätyneet naudan jauheliha, kypsytetty sipuli, suola sekä valko- ja mustapippuri, porkkanaraaste, paprikaa paloina, päälle kinkkusuikaleet ja ananas. Ihmiset usein ihmettelevät voiko minun ruokani tällä rajoitetulla ruokaavaliolla olla hyvää. Taas tuli todistettua että voi! Huomisellekin jäi vielä tätä herkkua.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Aurinkokylpyä





Ihana aurinkoinen kevätpäivä, mittarissa +8 astetta. Kävin hieman kotipuutarhassa tutkailemassa kasvutilannetta ja kyllähän siellä se jokunen kasvin kärki pilkistää jo. Meinasin kirjoittaa vihreä kärki, mutta punaisiahan nuo alut ovat.

Sisällä myös mustasilmäsusanna on yllättänyt ja ottanut kasvupyrähdyksen. Edellisiltana oli  vielä pelkät sirkkalehdet. Vastapainoksi mieheni kylvämä vesimeloni on ottanut jostain itseensä, neljästä taimesta yksi hengissä, mutta onneksi ehtii vielä kylvämään uudet, jos se yksikin päättää kuolla. Kuvaa en edes viitsi ottaa saati tänne laittaa. Harmittaa...
Poikkesin auringon ja uusien vedenpitävien lenkkitossujen innoittamana kävelylenkillä kameran kanssa. Hieman tuulenpuuskat tuiversivat eikä ollut ihan niin lämmintä kävellessä kuin olin olettanut. Otin kuitenkin lenkin päätteeksi suojaisella kotiterassilla lämpimän auirnkokylvyn lenkin jälkeen. Kevät on lopultakin saapunut!

torstai 20. maaliskuuta 2014

Multaa, multaa ja enemmän multaa...

Tänään vaihdoimme viherkasveillemme uudet mullat. Aloet jätin vielä odottamaan, se saa sitten olla oma hommansa. Tänä vuonna urakka oli hieman mukavampi, kun sain mieheltäni apukädet. Jotenkin minua rassaa tämä sisällä mullan kanssa sählääminen. Ulkona on paljon  vapaampaa eikä haittaa, jos multaa vähän pöllähtää ruukun ulkopuolelle. Parina keväänä takaterasssimme on jo maaliskuulla aurinkoisena päivänä ollut niin lämmin, että olen päässyt mullat vaihtamaan sinne, mutta tänä keväänä sää ei suosinut. Mutta onpahan taas seuraaavaksi vuodeksi vehreys taattu sisällekin.


keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Puutarhamuistojen päivä

Ostimme nykyisen omakotitalomme melkein 7 vuotta sitten appivanhemmiltani. Talon mukana meille siirtyi suuri kotipuutarha hoidettavaksemme. Tontti on suuri ja ostaessamme talon puutarhasta löytyi hedelmäpuita ja -pensaita, koristepensaita, 2 isoa tammea, 3 suurta pajua, kasvimaa, 2 kasvihuonetta, maakellari, perennoja ja tietenkin nurmikkoa riittää. Ostimme talon, koska appivanhempani eivät enää pihaa jaksaneet hoitaa, ja appiukkoani suretti taloa vieraille myydä pitkään vaalimansa ja rakkaudella hoitamansa puutarhankin vuoksi. Itse olen aiemmin koulutukseltani puistopuutarhuri, joten hän tiesi puutarhan päätyvän osaaviin käsiin.

Vähitellen olemme tehneet pihalla muutoksia, mm. omenapuita on vähemmän ja uusi kasvihuone noussut aurinkoiselle paikalle pihaan. Roskaavat pajut saivat myös lähteä. Muutama uusi perennapenkki on löytänyt paikkansa sekä ruusut vaihtaneet paikkaa. Marjapensaista valmiina tontilta löytyi herukoita, vadelmaa ja karviaisia, itse olemme lisänneet pensasmustikkaa sekä puutarhamansikan taimet. Edellissyksynä siskoltani saimme karhunvatukan taimia, josta saimme viime kesänä jokusen marjankin jo. Puna- ja mustaherukoista jouduimme luopumaan tuholaisten iskettyä niihin, mutta jatkossa olisi tarkoitus uudet mustaherukan taimet hankkia. Piha jäi aika autioksi pajujen poiston jälkeen ja viime vuosina uusina puutarhasta paikkansa ovat löytäneet haaveilemani hevoskastanjan taimi sekä viime kesänä lahjaksi saamani nimikko-omenapuuni "Heta" ja koristekirsikka Prunus serrulata "Kiku-Shidare-Zakura".

Puutarhan perustaja itse kasvattamansa kurpitsan kanssa.
Älkää kysykö vuotta, mutta vanha kuva on.
Tänään olen muistellut erityisesti puutarhaamme ja kaikkia siihen liittyviä muistoja mm. mitä kaikkea yhdessä appiukkoni kanssa siellä tuli opeteltua, koska tänään on päivälleen kaksi vuotta aikaa siitä, kun appiukkoni kuoli. Ajattelen häntä usein puutarhapuuhailujen lomassa, koska saimme häneltä niin paljon pyyteettömiä neuvoja ja opastusta puutarhamme hoitoon, itselle tuo viljelypuoli tuotti haasteita. Ikinä en myöskään unohda hänen jokakesäistä nokkosvettään ja sen hurjaa katkua. Kuitenkin parhain perintö, jonka häneltä saimme, on viime vuosina miehessäni kasvanut into puutarhaan ja sen hoitamiseen.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Jospa lopultakin...

Monelta ystävältä naamakirjan puolelta olen saanut kannustusta aloittaa oma blogi. Nyt kun olen hetken vapailla, josko sitä nyt sitten kokeilisi, miten tuo onnistuu. Sisältö muotoutuu ajan kanssa, mutta eiköhän tämä puutarhaan, luontoon ja käsitöihin tule keskittymään. Vaikka lunta tupruttaa ja takatalvi hetkeksi yllätti, niin kyllä se kevät sieltä vielä saapuu!

Idänunikko jo puskee esiin.