Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fuerteventura. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fuerteventura. Näytä kaikki tekstit

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Lomalla!

3 viikon ansaittu vuosiloma, josta 2 viikkoa kuluu täällä meille niin tutussa paratiisissa Fuerteventuran saarella paikallisten ystävien keskellä, ulkoillessa kauniin karuissa maisemissa sekä lepäillen auringosta ja lämmöstä nauttien. Calima on seuranamme, joten lämpöä on riittänyt. 

Kuvat kertokoot loput!










lauantai 16. joulukuuta 2017

Lomakuvia


Yli kuukausi on taas vierähtänyt tänne kirjottelustani. Olimme miehen kanssa kaksistaan 15-vuotias hääpäiväreissulla marras-joulukuun vaihteessa Fuerteventuralla, joka on siis Kanarian saarista se luonnonvaraisin. Tällä kertaa matkasimme saaren pohjoispäähän Corralejon kaupunkiin. Olimme siellä aikanaan myöhäisellä häämatkallamme ja halusimme nyt nähdä, kuinka kaupunki oli muuttunut. Ja olihan se muuttunut, mutta 10 km dyynialue onneksi suojeltuna alueena on edelleen se sama rauhan tyyssija. Rauhan löysin myös kuvassa olevan Fuerteventuran Äiti Maan sylissä. Siellä kävin aina voimia keräämässä ohi kävellessämme.



Saari on uskamattoman kaunis karuudestaan huolimatta. Sisämaa on todella kuivan ja karun näköinen tulivuorineen, kun taas dyynialue on vastakohtana vaaleaa hiekkaa ja turkoosinsinistä merta. Molemmista maisemista nautin. Aikanaan saunaremonttia tehdessämme valitsin värit Fuen mukaan. Tummanharmaata lattialaattaa, seinillä valkoista kuin muureissa ja taloissa ja koristeseinään tuli turkoosin ja sinisen eri sävyjä.

 
 
 

Näitä aitakoristeita/aidan yläosia myös joka reissulla olen ihaillut. Mieheni muistuttaa, joka kerta, etteivät sovellu Suomen olosihteisiin, mutta haaveilen aina, että voi kun saisi omaan pihaan jotain noin kaunista ja käytännöllistä. On näkö- ja tuulensuoja sekä rajaa aluetta, ja kuitenkin ilo silmälle verrattuna näihin suomalaisiin aitoihin.

 
 
 

Hotellialueella on oma puutarha ja kävinkin tutkimassa jokuseen kertaankin näitä kasveja. Granaattiomenaa ihmeteltiin miehen kanssa, että mikä hedelmä on kyseessä. Suomeen palattuamme selvisi kaupassa käydessämme, mikä kasvi kyseessä, koska täälläkin noita myynnissä satokauden ollessa lämpimässä meneillään. Pääsin myös banaanin kukkaa tutkimaan ja tuo alimmassa kuvassa oleva kukkavanan varsi on todella kaunis. Ylimmän kuvan lintuhäkin olisin voinut ottaa mukaan omaa puutarhaa kaunistamaan. Ihaistuin siihen välittömästi. Nuo kotkankynnet, joiden varassa on pystyssä sekä tuo idea, että häkki on rikki ja sieltä on päässeet kyyhkyt vapauteen. Usein lisänä tuolla istuskeli ihka eläviä puluja.


Viimeisenä iltanamme siellä pääsimme nauttimaan superkuun valosta. Oli kyllä todella suuri ja todellakin valaisi koko tienoon. Upea!


Ja kuten aina, tälläkin reissulla keräsimme simpukankuoria. Ne ovat mielestäni aina yhtä kauniita. Reissu oli onnistunut ja lepäsimme sekä nautimme lämmöstä ja valoisuudesta. Mukava oli kuitenkin palata Suomeen itsenäisyyspäivää viettämään. Ja viikon päästä se onkin sitten jo joulu!

torstai 17. marraskuuta 2016

Fuerteventura!


Lomalta on palattu ja arki on palannut. Säät suosivat ja loma oli mukavaa vaihtelua. Tämän kristalleja sisältävän riipuksen oli mieheni ostanut paikallisesta korukaupasta minulle. Värit tuovat mieleeni meren ja palmut, vihreä ja turkoosi vaihtelevat valosta ja sen suunnasta riippuen.

Olen edelleen rakastunut saaren karuihin maisemiin. Meren pauhu on hypnoottinen ääni, ja edelleen tuntuu erikoiselta, että pelkkää kivikkoa olevalta rannalta löytyy maaoravayhdyskunta. Tällä reissulla näin vain kaksi, taisivat olla siestalla. Nautiskelin lomalla myös maidotonta sorbettia useasti. Sitä löytyi hotellin kupeesta rantakadun kahviloista. Ihana plussa on myös kostea ilmasto ja kihartuvat, helppohoitoiset hiukset.


Näimme myös elämämme ensimmäisen kerran erikoisen ilmiön, kun palasimme iltasella hotellille syömisen jälkeen. Ukkonen leiskui kauempana tarkkarajaisena alueena ja salamat näkyivät todella kirkkaanvalkoisena. Mieheni sai ukkospilven ikuistettua valokuvaan.


Siskontyttöni oli mukanamme ja nautiskeli kovasti ensimmäisestä etelän lomastaan. Ongelmitta selvittiin ensimmäisen yön laryngiittiyskän jälkeen. Kostea ja lämmin ilmasto taltutti taudin, onneksi. Hän oppi myös paljon uusia asioita, reippaasti tilasi itse ruokaa ravintolassa ja kahvilassa, tilanteen mukaan joko englanniksi tai espanjaksi. Maitokahvista tuli uusi suosikkijuomaa, espanjalaisesta sellaisesta. Ja kuvassa näkyy yksi uusi taito, joka reissussa kertyi, nimittäin hän oppi kellumaan. Ja kuten kuvasta myös näkyy, lomasta hän todella nautti allasuimisineen ja hän pääsi myös käymään eläintarhalla, Osasis parkissa, saaren eteläosassa päivän reissulla. Sen reissun  hän teki mieheni kanssa kaksin, kun itse lepäilin sen päivän hotellilla edellispäivän migreenistä toipuen.


Isälleni ja anopilleni haimme erilaisia silmätippoja paikallisesta apteekista. Isäni reagoi sateiden jälkeen alkaneeseen kukintaan allergisilla silmillä ja anopillani muuten vain aurinko ja tuuli taisivat käydä silmien päälle ja hänelle haimme kostuttavat tipat. Isälläni olikin kostuttavat tipat käytössä ja mukana valmiiksi kotimaasta lähtiessä, mutta siitepölyallergia tuli yllätyksenä, joten tarvittiin vielä toiset tipat rinnalle. Itse selvisimme palovammoitta ja palasimme ruskettuneina kotimaahan lumimyrskyn keskelle. Tässä kuitenkin vielä Fuerteventuran värikylläisyyttä. Kerrassaan herkullinen tausta ihmeköynnöksellä!


Perinteisesti ostin miehelleni salaa tuliaisia. Löysin hienon hai-teepaidan sekä pikkuhaarukoita, jotka ovat oliiveille alunperin tarkoitettu, mutta meillä tulevat toimimaan ihan kaikelle tarjottavalle, jossa pikkuhaarukat on tarpeen. Ja tietenkin kalanruodon mallisia kalamiehelle.


Oli mukava tavata paikallisia tuttuja ja veimme heille tuliaisiksi suklaata ja marjajauheita, tietenkin suomalaisista marjoista. Ehkä vuoden tai kahden päästä taas uudelleen tapaamme. Ensin täytyy taas säästää rahaa, että on varaa reissata.