Joulutunnelmia 2020

Joulu oli tänä vuonna kaikkea. Oli tunnelmaa, väsymystä, järjestelyä, lepoa, touhuamista, auttamista ja nauttimista. Mutta ennen kaikkea oli levollista ja kiire ei päässyt liiaksi painamaan päälle. Tosin viimeinen lahja valmistui aattoiltana klo 18.30, mutta valmistui kuitenkin.

Mieheni nilkkaleikkauksen vuoksi minä valitsin ja kotiin kuljetin tänä vuonna kuusen. Tasainen ja tukevaoksainen. Tuoksu ja koristeet on pääasia. Ja se onnistui tänäkin vuonna.

Täksi jouluksi teimme miehelle piparilyhdyn. Kynttilän virkaa hoitaa led-valot. Mielestäni kauneimpia piparirakennelmiamme. Ja helpoin oli piirtää kaavat ja kokoaminenkin ja koristelu onnistui helposti.

Järjestin tänä vuonna kyläyhteisön pihajoulukalenteriin yhden "luukun". Piilotin puutarhaan 30 karkkikeppiä. Jokunen niistä jäi löytymättä ja somistin valohimmelin lopuilla karkeilla.

Tämä kuva on viime viikon lopulta, kun vietin pari lomapäivää. Terassin lasit oli aamulla pakkashuurussa ja aurinko nousi suoraan tuikkukiposta. Pysäyttävä hetki sai hymyn huulille.

Tänäkin jouluna tein suurimman osan lahjoista itse. Jotain tuli ostettuakin. Itse sain ihania ja tuoksuvia lahjoja, kuten kuvasta yläpuolelta näkyy.. Mieleeni jää varmaankin mieheltäni saamani valokuvakirja kaikista Kanarian reissuistamme, joita on vuodesta 2005 lähtien kertynyt äkisti laskien 9 kpl ja kolmelle eri saarelle. Näistä Fuerteventura luonnonmukaisimpana ja tuulisimpana on minun lempisaareni. Ja olemme täältä saaneet ystäviäkin. 

Tästä vuodesta ollaan kohta selvitty. Ensi vuodesta tuskin tulee helpompaa. Mutta aina on toivoa. Etätyöt minulla jatkuvat ja se jo helpottaa elämää tässä koronapandemian aikana. Kotona ei tarvitse maskia käyttää ja työmatkat peuravaaroineen jäivät pois. Ensi viikon vietän kuitenkin vielä vuosilomalla, joka kyllä tulee tarpeeseenkin. Vuoden päästä ollaan viisaampia, kun nähdään, mihin suuntaan elämä meitä kuljettaa.

Parempaa tulevaa vuotta 2021! 🎶

Vilskettä, vilinää ja valoa

Tänä vuonna on ollut niin märkää ja pimeää, että pihallamme led-valojen määrä on tuplaantunut. Myös riippajalava olohuoneen ikkunan edessä sai valoverkon. Valkoinen puuaitamme sai myös valoketjun, koska tuo kohta pihaa on aina niin pimeä syksy-talviaikaan, ennen kuin saamme maahan lumipeitteen. Toivottavasti tänä talvena saamme sellaisen.

Lisäksi ostimme uuden kuparinvärisen lintulaudan, josta peurat eivät pääse syömään. Alhaalla on niin pienet raot, että pikkulinnut saavat sieltä noukittua siemeniä, mutta siemenet eivät valu sieltä alulautaselle. Peuran olen nähnyt yhtenä aamuna laudan luona, mutta tyytyi syömään maasta kesäisten kylvökukkien vihreitä varsia. Joten lauta testattu ja peurat eivät tänä talvena saa auringonkukansiemeniä, ainakaan meidän laudaltamme. Oravat sen sijaan käyvät hakemassa poskensa siemeniä täyteen ja säksättävät vihaisena, kun häädämme ne pois.

Tässä oma live-tv. Nykyisen vierashuoneen ikkunan alla on vuodesohva, jossa istuskelemme kuin pienet lapset polvillamme selkänojaan leukaa nojaten. Piristystä korona-arkeen.

Laudalla on lähinnä käynyt nyt tali- ja sinitiaisia. Närhet tykkäävät myös vierailla. Ostimme myös vieterin mallisen talipallotelineen, jonka asetimme tuomen oksalle roikkumaan. Näyttää olevan sinitiaisten suosikki ja närhille maistuu myös. Ainakaan vielä eivät naakat ole käyneet tihutöissä, mutta saa nähdä, koska tuon bongaavat.

Iloa tuosta on ja kotona nyt etätyöskennellessäni käyn ruokatauolla usein lintuja hetken tarkkailemassa. Sään kylmetessä punatulkut ja varpuset ja peipotkin varmaan myös ilmestyvät ruokailemaan. Ainakin viime talvena oli monipuolisesti eri lintuja tuossa murkinalla.

Isänpäiväksi leivoin lahjaksi isälle täytekakut. Kaikki gluteenittomia. Isoin kakku oli maidollinen kermareunoineen, käpykakuista isompi maidoton ja pienempi maidoton ja munaton. Kyllä noista riitti syötävää ja hyvää kuulemma oli.

 

Siskoni toi myös gluteenittomia ja maidottomia herkkuja tarjolle. Oli liitulakuja, lakuja, suklaatoffeeta ja kirpeitä nallekarkkeja. Näitäkin nykyään löytää jo paljon monipuolisemmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.

Vietimme isänpäivää jakautuen kahdelle eri päivälle viime viikonloppuna, jotta kaikki eivät olleet yhtä aikaa kokoontuneena. Itse kävin molempina päivinä auttelemassa ja juhlien jälkeen mieheni kanssa imuroimme ja siivosimme.

Olen aloittanut vähitellen jouluaskartelun joulukortteja suunnitellen ja joululahjojen tekoakin olen aloittanut, osa on tosin vielä suunnitelmissa vasta. Joululahjoja en osta, vaan omin käsin teemme jotain joko askarrellen, käsitöinä tai herkkujen muodossa. Lapsien kohdalla tietenkin teemme poikkeuksen, jos lahjatoiveita kaupasta on.

Tänä vuonna on täytynyt aloittaa ajoissa jouluvalmistelut, koska vajaan 2 viikon päästä miehelleni tehdään nilkkaoperaatio, jossa nilkan nivelrako puhdistetaan ja nivelsiteet korvataan klipsuilla. Tästä seuraa 6 viikon kipsihoito kepittelyineen. Tämä aiheuttaa painetta meille molemmille, että ehdimme kaikki asiat hoitamaan ennen sitä, myös yhteiset jouluvalmistelut. Molemmista autoistamme tuli myös valmistajan ilmotus, että vietävä osien vaihtoon huoltoliikkeeseen. Ei maksa meille mitään, mutta jonkun pitää aika varata ja kuljettaa autot paikan päälle. Toivotaan, että mieheni ehtii nämä hoitamaan ennen sairauslomaansa.

Isäni onneksi on jo aika omatoiminen selkäleikkauksen jäljiltä ja tämän viikonlopun jälkeen saa vapaammin kumarrellakin, kun 2 kk aikaraja leikkauksen jälkeen täyttyy huomenna. Hän sai nyt kotihoidosta kuntohoitajan avukseen ja kotikäynnit alkavat käydä kerran viikossa apuna ja tarkistamassa kuntoutuksen sujumisen ja korjaamassa asentovirheitä pois sekä neuvomassa. Sisarukseni saavat nyt ottaa enemmän vastuuta isäni auttamisesta vapaa-ajalla, koska mieheni ei kipsi jalassa kykene äitiään auttamaan ja kuljettelemaan, joten myös anopin autteleminen tipahtaa vastuulleni mieheni sairausloman ajaksi.

Tämä rankka vuosi alkaa olla lopuillaan. Loppuvuosi on vielä pinnistettävä niin töissä kuin vapaa-ajalla autettavineen. Voi vaan toivoa, että ensi vuosi olisi helpompi niin koronan kuin henkilökohtaisen elämän saralla. Töissä onneksi on ollut kohtuu rauhallista ajoittain koronankin vuoksi. Lisäksi itselläni on vuosilomia nyt varattu marras-joulukuulle rutkasti mieheni nilkkaoperaationkin vuoksi, ja jotta ehdin lepäilemäänkin johonkin väliin.

Ps. Jouluksi on kaksi uutta koristetyynyä jo ostettuna - peura-aiheisina tietenkin!

Syysvärejä ja arjen iloja

Kesäkukat saivat väistyä kanervien tieltä. Lopultakin ottivat lokakuun alkupuolella itseensä yöpakkasista ja raaskimme hävittää verenpisaran ja pinkin lumihiutaleen.. Lisäksi lyhdyt ovat löytäneet taas paikkansa pihaltamme valaisemasta pimeää etupihaamme.

Mieheni sai tämän taideteoksen isosiskoni vanhemmalta lapselta syntymäpäivälahjaksi. Hän on 15-vuotias ja oli ikuistanut puutarhamme upeasti tauluun. Tälle pitää löytää arvoisensa paikka seinältä. Tällä hetkellä on eteisessä vanhan palkintokaapin päällä toivottamassa meidät kotiin.

Ensilumi satoi monena aamuna peräkkäin edellisviikolla. Työmaisemani on muuttunut tähän. Olen siis etätöissä kotona. Kuten moni muukin tänä korona-aikana. Työni on aika itsenäistä ja töissä terveysasemallakin vietän paljon aikaa yksin ja pidän puhelimella ja sähköpostilla yhteyttä työkavereihin, joten ero ei ole suuri. Työmatkat jäivät nyt pois ja tänä syksynä ei tarvitse jännittää peurakolareita.

Alkuun tuntui oudolta, kun aamulla kotoa et lähtenytkään muualle. Muuta eroa oikeastaan ei työnteossa huomaa, koska työ muutenkin itsenäistä ja yksin tehtävää. Hieman lisätyötä saimme kotiin, koska mieheni on erittäin ääniherkkä nukkuessaan ja tästä syystä vaihdoimme työhuoneen ja vierashuoneen paikkaa päittäin. Nyt ei työpuheluni häiritse hänen 24 tunnin työvuoron jälkeisiään aamu-uniaan. Ja sain myös itse kauniimman maiseman työhuoneelleni.

Suklaajoulukalenterini saapui ajoissa tänä vuonna. Syystä, että on tilaustuota ja tätä tehdään rajallinen määrä. Valmistajana suomalainen Mokkapuu, josta olen jo aiemmin tilannut maidottomia suklaamunia pääsiäiseksi. Nyt päätin kokeilla joulukalenteria.

Tämäkin on uutta. En ole ennen lokakuussa puutarhavadelmia poiminut. Keltainen vadelmamme teki kuitenkin sadon lokakuun alussa ja viimeiset poimimme viime viikolla. Ja näitä tuli paljon. Ei haitannut. Olivat hyviä, isoja ja meheviä, koska säät olivat jo viileämmät.

Yleensä en tee muille käsitöitä, mutta hellyin, kun työkaverini työskentelee vanhoilla kouluilla osan ajastaan, ja siellä on kova veto lattianrajassa, ja hänen äitinsä kutomat sukat olivat kuluneet puhki

Nämä ovat siis pitkävartiset villasukat ja tekemistä helpotti se, että meillä molemmilla on jalka kokoa 38. Joten itsellä sovittamalla sai jalkaterän sopivan mittaiseksi. Sanon näitä ampiaispesäsukiksi varren muodon vuoksi, ohje on omasta päästä. Voit laskea sukat laskoksille nilkkoihin tai suoristaa polviin asti lämmittämään raitasukiksi.

Puutarhaan on hiipinyt värikäs syksy keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Onneksi on riittänyt aurinkoisia päiviä ja olen saanut näitä nyt kotimaisemista ihailla.

Tässä puutarhamme viikko sitten. Nyt on jäljellä enää lähinnä tuurenpihlajan ja mongolianvaahteran kirkkaankeltaiset lehdet. Viikko sitten mieheni kanssa kävimme puutarhan laittamassa talviteloille. Perennat ja vadelmat siistimme, suihkulähteen pumppu ja valot pääsivät sisätiloihin pakkaselta piiloon sekä grilli siirrettiin lasitetulle terassille suojaan.

Eilen siskonmieheni tuli asentamaan lisäpistorasian valmiiksi puutarhaporttimme juurelle. Viime talvena jouduimme valot virittämään autokatoksen seinän pistorasian kautta, jolloin johto kulki juuri pään korkeudella. Tänä vuonna tätä ongelmaa ei ole, vaan saimme pistokkeen portin juurelle.

Tämä liittyy turvallisuuteen siinäkin mielessä, että järjestämme täällä asuinalueella pihajoulukalenterin tänä vuonna ja olemme ilmoittautuneet mukaan. "Luukku" tulee puutarhaamme puolelle, joten kukaan ei tule törmäilemään ilmassa kulkeviin valojohtoihin.

Suihkulähteen viereisen kiven päällä on minilampi, jonka kautta taivas heijastuu kauniisti. Vastavärit puutarhan oranssiin on valmiina.

Itse sain tämän merinolangan ja hiilikuitopuikot siskoltani jo kesäkuussa synttärilahjaksi. Loppukesästä kudoin yhden pehmeän unisukan valmiiksi ja nyt toinenkin lopulta valmistui. Olen vilujalka ja nämä ovat ihanat yöllä nukkuessa lämmittäen viluisia varpaita.

Lokakuu kului flunssailun, uusien työjärjestelyjen, isän auttamisen ja kotitöiden parissa. Johonkin väliin ehdin aina hetken huilimaan sisarusteni ollessa isämme apuna ja seurana. Yllättävän hyvin olen jaksanut tämän rumban, vaikka kaikkea erikoista on tänäkin syksynä ollut, osittain kiitos koronapandemia flunssa-aikaan. Koen, että tässä kiireisessä tilanteessa kotona etätyöskentely on ollut helpotus, nyt kun 2 viikkoa näin olen työskennellyt. Alkuun suretti työyhteisön menetys, mutta paljon on myös itselle positiivista tässä järjestelyssä ja tämä järjestely helpottaa monia asioita arjessa.

Kesä meni nopeasti, ja jos mahdollista, niin syksy on mennyt vielä nopeammin. Nyt mennään jo marraskuuta. Nyt lehtien puista ja pensaista pudottua, kaipaan jo lumisia maisemia. Tämän kuluneen vuoden jälkeen me kaikki ansaitsisimme hieman valoa arkeemme!

Teetä ja lenssua

Täällä olen kohta jo viikon flunssaillut. Tauti alkoi viime lauantaina ja pääsin silloin heti työterveyden kautta koronanäytteelle, joka oli negatiivinen, onneksi.

Aikanaan, kun muutimme tähän asuntoon, manasin maustekaappia tarpeettomana. Onneksi siskoni keksi, että sehän toimisi hyvin teekaappina. Ja on hyvin toiminut. Ajoittain silti kaikki teepurnukat eivät tuonne mahdu. Itse juon kahvia todella harvoin, käytännössä vain joskus kyläillessä. Töissä minulla on murukahvia, joka sopii paremmin ärtyvälle suolelleni. Sitä joskus otan jälkiruuaksi. Mutta kyllä tee on edelleen suosikkini. Valkoinen ja vihreä tee ei minulle sovi, vaan saan niistä huonovointisuutta ja ihottumaa, mutta onneksi musta tee, yrttiteet ja roobois käyvät. Ja niitä sitten pari kuppia päivässä kuluu. Ja kuten kuvasta näkyy, ei pääse kyllästymään, koska valikoimaa löytyy.

Ehdoton suosikkini on edelleen jyväskyläläisen Teeleidin Kirsikkapuisto, johon en ole vieläkään kyllästynyt. Lakritsitee ja pähkinäiset teemaut kuuluvat myös suosikkien listalle. Roobois on parasta hunaja-vaniljana, joka hieman taittaa rooboiksen kitkeryyttä. Ja kyllä, tee- ja roobois-laaduissa on eroja valmistajasta riippuen. Ne parhaat ovat löytyneet vuosien mittaan ja hinta-laatusuhde ei tässäkään päde. Lemppari-roobois löytyy Tokmankin hyllystä alle euron pakettihintaan.

Tätä maisemaa olen ikkunasta ja terassilta seurannut tämän viikon. Ja syksyn värit ovat ilmaantuneet tämän viikon aikana. Jo eilisen ja tämän aikana punaisen sävyt ovat lisääntyneet. Tämä kuva on aurinkoiselta edellispäivältä ja siihenkin on jo nyt ikkunasta katsoen muutoksena tullut aronia-aitaan lisää oranssipunaisuutta.

Tämä kuva taas on alkuviikolta ja nyt on tosiaan vielä enemmän punainen aita juurelta lähtien. Viime syksynä taimet olivat niin pieniä, että lehdet tippuivat ennen väriloistoa. Mutta tänä syksynä taidamme todellakin saada omaan puutarhaan syysvärit.

Suihkulähde on myös saanut syysasun. Kuvaan tallentui tunnelma kuin satumaisemasta.

Terassin muutin syysasuun yli viikko sitten pitäessäni töistä vapaata isän selän leikkauksenkin vuoksi. Eikä tuo vapaa omalle jaksamiselle pahaa tehnyt, vaikka jännitystä tuo isän operaatio vapaa-ajalle loikin. Nyt harmittaa vapaaviikon jälkeen alkanut flunssailu, mutta ei yllättänyt tämä sairastuminen puolen vuoden stressin laukeamisen jälkeen. Olen sitten ollut "hankala omainen" vain puhelimitse ja isää en ole päässyt kuin kerran leikkauksen jälkeen katsomaan. Onneksi muut sisarukset ja läheiset ovat käyneet.

Tämä yllä oleva teksti sopii niin hyvin tähän vuoteen. Sitä odotti uutta vuosikymmentä ja toivoi kaikkea uutta ja kivaa. Mutta tämä kulunut vuosi on todellakin opettanut arvostamaan, mitä nyt jo on, ja pelkoja on ollut läheistenkin puolesta koronaan liittyen. En anna koronapelon hallita elämää ja tönään sen päättäväisesti taka-alalle, mutta niin moni läheisistä, kuten itsekin, työskentelee hoitoalalla, joten väkisinhän tuo elämää varjostaa. Varsin mieheni osittainen työskentely ambulanssissa luo riskinsä ja lyhyt karanteeni oli jo mahdollisen altistumisen vuoksi. Tämä onneksi paljastui tarpeettomaksi.

Iloksemme isän leikkaus ja nukutus meni hyvin, ja toipuminenkin on lähtenyt hyvin sujumaan pieniä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta. Lapsena sairastettu polio on kuntoutusta hidastanut, koska lihasuupumus kipuineen nosti hieman päätään ja liikunnan määrää on tarvinnut hieman vähentää, jotta ei tule takapakkia. Isä saa osastolla vielä jatkaa kuntoutumistaan nämä ekat 2 viikkoa, joten pahimmat alkukivut tulee hoitumaan siellä. Ja nyt päästään kipulääkitystäkin hieman vähentämään. Ja hyvä, että on saanut olla osastolla hyvässä hoidossa. Flunssani vuoksi en olisi kyennyt isääni kotona hoitamaan, jos olisivat kotiuttaneet alkuperäisen suunnitelman mukaan nopeasti. Tämä stressi sentään nyt vältettiin.

Toivon, että oma flunssanikin tästä viikonlopun aikana tokenee, koska parempaan päin on koko ajan menty, ja pääsisin ensi viikolla palaamaan normaaliin elämänrytmiin, töihin ja isääkin katsomaan. Mieheni on onneksi puolestani hoitanut kirpparipöydänkin.

Onnellinen olen ilmojen viilenemisestä ja syksyn saapumisesta muuttaen puutarhaankin kirkkaita värejä. Jos muuta iloa ei nyt elämässä ole ollut, niin ainakin tuon oman puutarhan muutoksen seuraaminen.

Syksyn rauhaa

 

Syksy on saapunut. Ja tänä vuonna todella nautin siitä. Odotan innolla ruskaa ja pimeneviä koti-iltoja. Nyt saan vaan nauttia ja ihailla puutarhaamme. Joko tänä vuonna saamme värien ilotulitusta myös omaan puutarhaan? Ainakin hieman jo jo kuparin sävyjä kääpiömanteliin vaihtunut ja joitakin yksittäisiä punaisia väripilkkuja villiviiniin ja mongolianvaahteraan.

Ateenan aamut ovat mummultani perintönä meille saapunut ja yksi on siskoltani "lainassa", koska hänellä ei ole tarpeeksi turvallista ikkunapaikkaa noille hentoisille lasiesineille. Minä nautin ja katselin säiden mukana muuttuvaa puutarhaa näiden lävitse.

Eilen mieheni kanssa nostimme joriininjuurakot kuivumaan terassille. Hyvin ovat jo kuivuneetkin auringossa lasitetun terassin kuumuudessa. Kukat leikkasin maljakkoon asuntoa pitistämään.

Pensashortensian hennoimmat oksat olivat kukintojen painosta ja tuulten voimasta painuneet maata kohti. Pelastin näistä muutaman oksan maljakkoon. Tuo pieni aaltomaljakko on kuin tehty näitä varten. 

Edellisviikonloppuna sain inspiraation ja tartuin inhokkityöhöni ja pesin olohuoneen/keittiön osalta ikkunat sekä tartuin silitysrautaan silittäen lyhennystä odottaneet pöytäliinat, jotka sain myös pienen ompelutyön jälkeen heti käyttöön. Vaihdoin samalla syysverhot ikkunaan ja tummemman syystunnelman myös sisätiloihin. Tykkään. Ja mieskin kehui asunnon tunnelmaa töistä kotiin saavuttuaan.

Nuo verhot ja pöytäliina tuovat niin mummuni mieleen, ovat kuin hänen valitsemiaan.

Ystävä poikkesi heinäkuussa ja toi meille lahjaksi Kastehelmi-sarjaan tehdyn kynttilän. Hän toivoi meille romanttisia hetkiä kynttilänvalossa terassillamme. Tämä ei kyllä nyt toteutunut, vaan ekalla kertaa sytytin kynttilän olohuoneen pöydälle kotona yksin ollessani. Ja nautin suunnattomasti syysillan rauhasta kynttilän valossa. Vasta myöhemmin nautimme yhdessä.

Eilen teimme vielä hetken yhdessä mieheni kanssa syyspuutarhatöitä siistien puutarhaa ja lisäämällä haketta suojaksi kuluneisiin kohtiin. Lisäsimme myös ylijääneistä liuskekivistä askelmia puutarhaan, mm. tämän kuvassa näkyvän rappusen. Nyt on puutarhan läpi kulkevan liuskekivipolun molemmissa päissä kulkemista helpottava rappunen.

Minä nautin väripilkuista elämässä ja siksi odotan nytkin syksyn värien ilotulitusta. Kuitenkin tämä vuosi on ollut uskomattoman rankka pitkästä aikaa ja huomaan kaipaavani kodin rauhaa. Tämä kuva tiivistää tällaisen kotiin luomani maiseman. Hortensian oksia ystävän ostamassa maljakossa, valkoinen peura sekä uusi Vallilan roosa kukkakuvioinen pöytäliina. 

Ulkona kärhö lopultakin kukkii hennon vaaleanpunaisena ja rentona. Itselläni on ollut vaikeaa viime aikoina rentoutua. On ollut stressiä sekä töissä että kotona. Tämän viikon olen vapailla ja isäni selkä lopultakin leikataan. Joten ei tästä kokonaan levollista lepoviikkoa tule, mutta ainakin on aikaa levätä, kun siltä tuntuu, eikä työstressi ainakaan paina. Pitkästä aikaa olen viimeiset 2 yötä nukkunut levollisesti ja se auttaa jaksamista.

Kauniita ja levollisia syyspäiviä toivon teille muillekin!

Valmis puutarha

Eilen mieheni saumasi viimeisen osion liuskekiveyksestämme ja täten saimme julistaa puutarhamme valmistuneeksi jo heinäkuussa. Hyvä me!

Itse suunniteltu ja itse tehty. Leudon talven takia emme menettäneet yhtään kasvia ja nyt lämpimän kesän jälkeen on kasvua puutarhassa tapahtunut ihan silmissä vilisten. Terassilta ei enää kunnolla tielle näy eikä myöskään toisinpäin. Olemme aika hyvin suojattuna jo ohikulkijoilta.

Yksi syksy ja kaksi kesää siinä vierähti, mutta ei kaduta. Lopputulos miellyttää meidän molempien silmää ja puutarhasta tuli upeampi kuin osasin haaveillakaan. 

 

Nämä puuliljat kulkeutuivat ihan vahingossa puutarhaamme, ne olivat näes alennuksessa ja mieheni teki "sulo vilenit" ja ehdotti, että ostamme pois. Me ostimme ja ei kaduta yhtään. On upeat. Pakkausten mukaan värit vaaleanpunainen ja keltainen. Ei haittaa, nämä sopivat oikein kauniisti puutarhaamme.

Tämä oranssi ihanuus sen sijaan oli täysin suunniteltu ostos, nimittäin päivänliljoja halusin alunperinkin puutarhaan. Tämä on ostettu Urjalasta Pölkinvuoren isännältä. Viime kesän käytti energiansa vielä juurtumiseen, mutta nyt kukkii sitäkin kirkkaamman oranssina tämän päivän. Onneksi on lisää nuppuja odottamassa aukeamista.

Jalkapöydän murtuma vaati parantuakseen melkein kuukauden, mutta nyt on kunnossa. Sain pitää vuosilomaa sairausloman lisäksi ja tällä viikolla vasta palasin työn ääreen. Tämä oli erilainen kesä ja suoraan sanoen oli tylsää! Mutta ainakin tuli levättyä työväsymystä pois ihan väkisin.

Nyt asennusta odottaa monta lavallista betonilaattoja etupihalla. Ne pitäisi vielä syksyn aikana asentaa etuoven edustalle sepelin tilalle. Pikku-urakkana täytyisi lisäksi poistaa vähän pintamaata etupihan reunalta ja seulanpääkivestä sekä laatasta tehdä alunen tamppaustelineelle.

Mutta välissä nyt vähän huilimme, keräämme voimia mm. pyöräillen ja viikon päästä on varattuna yhteistä, vapaata parisuhdeaikaa (ei puutarhatöissä) vaan kylpylässä. Toivottavasti pääsemme minilomalle.

Naps.

2 viikkoa sitten jalkapöytä yhtäkkisesti jumiutui ja arvelin jonkin jalkaterässä olevan pois paikaltaan. Nyt jalkaterän kipu kuitenkin pahentui sunnuntaina. Eilisen olin vielä töissä,mutta tänään oli pakko antaa kivulle periksi ja käydä päivystyksessä tutkimuksissa. Hyväasentoinen murtuma se sieltä löytyi,joten kauan odottamani kesäloma muuttuukin nyt sairauslomaksi, kun paranemisaika on 2-4 viikkoa.

Kyynärsauvat eilen kaivoin vaatehuoneen perältä käyttöön ja annan alkuun jalalle täyttä lepoa ja pompin nyt kuin kuvan heinäsirkka.

 Jatkossa sitten kovapohjainen kenkä käyttöön, kunhan pahin kipu ja turvotus helpottaa. Mieheni puolesta harmittaa,kun hänenkin lomansa menee nyt pilalle,kun joutuu auttelemaan minua kotona. Mutta tekevälle sattuu.

Nyt lähinnä askarruttaa, olenko jo tässä iässä osteoporoosin saanut? Työterveyslääkärin käynti on ylihuomenna. Odottelen, mitä hän tuumaa.