Kesäkukat saivat väistyä kanervien tieltä. Lopultakin ottivat lokakuun alkupuolella itseensä yöpakkasista ja raaskimme hävittää verenpisaran ja pinkin lumihiutaleen.. Lisäksi lyhdyt ovat löytäneet taas paikkansa pihaltamme valaisemasta pimeää etupihaamme.
Mieheni sai tämän taideteoksen isosiskoni vanhemmalta lapselta syntymäpäivälahjaksi. Hän on 15-vuotias ja oli ikuistanut puutarhamme upeasti tauluun. Tälle pitää löytää arvoisensa paikka seinältä. Tällä hetkellä on eteisessä vanhan palkintokaapin päällä toivottamassa meidät kotiin.
Ensilumi satoi monena aamuna peräkkäin edellisviikolla. Työmaisemani on muuttunut tähän. Olen siis etätöissä kotona. Kuten moni muukin tänä korona-aikana. Työni on aika itsenäistä ja töissä terveysasemallakin vietän paljon aikaa yksin ja pidän puhelimella ja sähköpostilla yhteyttä työkavereihin, joten ero ei ole suuri. Työmatkat jäivät nyt pois ja tänä syksynä ei tarvitse jännittää peurakolareita.
Alkuun tuntui oudolta, kun aamulla kotoa et lähtenytkään muualle. Muuta eroa oikeastaan ei työnteossa huomaa, koska työ muutenkin itsenäistä ja yksin tehtävää. Hieman lisätyötä saimme kotiin, koska mieheni on erittäin ääniherkkä nukkuessaan ja tästä syystä vaihdoimme työhuoneen ja vierashuoneen paikkaa päittäin. Nyt ei työpuheluni häiritse hänen 24 tunnin työvuoron jälkeisiään aamu-uniaan. Ja sain myös itse kauniimman maiseman työhuoneelleni.
Suklaajoulukalenterini saapui ajoissa tänä vuonna. Syystä, että on tilaustuota ja tätä tehdään rajallinen määrä. Valmistajana suomalainen Mokkapuu, josta olen jo aiemmin tilannut maidottomia suklaamunia pääsiäiseksi. Nyt päätin kokeilla joulukalenteria.
Tämäkin on uutta. En ole ennen lokakuussa puutarhavadelmia poiminut. Keltainen vadelmamme teki kuitenkin sadon lokakuun alussa ja viimeiset poimimme viime viikolla. Ja näitä tuli paljon. Ei haitannut. Olivat hyviä, isoja ja meheviä, koska säät olivat jo viileämmät.
Yleensä en tee muille käsitöitä, mutta hellyin, kun työkaverini työskentelee vanhoilla kouluilla osan ajastaan, ja siellä on kova veto lattianrajassa, ja hänen äitinsä kutomat sukat olivat kuluneet puhki
Nämä ovat siis pitkävartiset villasukat ja tekemistä helpotti se, että meillä molemmilla on jalka kokoa 38. Joten itsellä sovittamalla sai jalkaterän sopivan mittaiseksi. Sanon näitä ampiaispesäsukiksi varren muodon vuoksi, ohje on omasta päästä. Voit laskea sukat laskoksille nilkkoihin tai suoristaa polviin asti lämmittämään raitasukiksi.
Puutarhaan on hiipinyt värikäs syksy keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Onneksi on riittänyt aurinkoisia päiviä ja olen saanut näitä nyt kotimaisemista ihailla.
Tässä puutarhamme viikko sitten. Nyt on jäljellä enää lähinnä tuurenpihlajan ja mongolianvaahteran kirkkaankeltaiset lehdet. Viikko sitten mieheni kanssa kävimme puutarhan laittamassa talviteloille. Perennat ja vadelmat siistimme, suihkulähteen pumppu ja valot pääsivät sisätiloihin pakkaselta piiloon sekä grilli siirrettiin lasitetulle terassille suojaan.
Eilen siskonmieheni tuli asentamaan lisäpistorasian valmiiksi puutarhaporttimme juurelle. Viime talvena jouduimme valot virittämään autokatoksen seinän pistorasian kautta, jolloin johto kulki juuri pään korkeudella. Tänä vuonna tätä ongelmaa ei ole, vaan saimme pistokkeen portin juurelle.
Tämä liittyy turvallisuuteen siinäkin mielessä, että järjestämme täällä asuinalueella pihajoulukalenterin tänä vuonna ja olemme ilmoittautuneet mukaan. "Luukku" tulee puutarhaamme puolelle, joten kukaan ei tule törmäilemään ilmassa kulkeviin valojohtoihin.
Suihkulähteen viereisen kiven päällä on minilampi, jonka kautta taivas heijastuu kauniisti. Vastavärit puutarhan oranssiin on valmiina.
Itse sain tämän merinolangan ja hiilikuitopuikot siskoltani jo kesäkuussa synttärilahjaksi. Loppukesästä kudoin yhden pehmeän unisukan valmiiksi ja nyt toinenkin lopulta valmistui. Olen vilujalka ja nämä ovat ihanat yöllä nukkuessa lämmittäen viluisia varpaita.
Lokakuu kului flunssailun, uusien työjärjestelyjen, isän auttamisen ja kotitöiden parissa. Johonkin väliin ehdin aina hetken huilimaan sisarusteni ollessa isämme apuna ja seurana. Yllättävän hyvin olen jaksanut tämän rumban, vaikka kaikkea erikoista on tänäkin syksynä ollut, osittain kiitos koronapandemia flunssa-aikaan. Koen, että tässä kiireisessä tilanteessa kotona etätyöskentely on ollut helpotus, nyt kun 2 viikkoa näin olen työskennellyt. Alkuun suretti työyhteisön menetys, mutta paljon on myös itselle positiivista tässä järjestelyssä ja tämä järjestely helpottaa monia asioita arjessa.
Kesä meni nopeasti, ja jos mahdollista, niin syksy on mennyt vielä nopeammin. Nyt mennään jo marraskuuta. Nyt lehtien puista ja pensaista pudottua, kaipaan jo lumisia maisemia. Tämän kuluneen vuoden jälkeen me kaikki ansaitsisimme hieman valoa arkeemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.