Kevät tulee...

Ja vanha perinne jatkuu. Tästä perinteestä luopuisin oikein mielelläni. Viime keväänä selvisimme ilman kuoleman käväisyä. Nyt viikate heilahti taas ja pisin setäni lähti tähdeksi taivaalle viime perjantaina. Rauhallinen oli lähtö. Olin itse lomapäivällä ja satuin olemaan isälläni käymässä, kun soitto tuli, että nyt olisi aika tulla paikalle, jos haluaa saattaa veljensä ikiuneen.

Mummuni oli meillä viime sunnuntaina nauttimassa auringonpaisteesta terassillamme ja osti myös minulle kimpun setäni menetyksen vuoksi. Kauniit valkoiset orkideat.

Anoppini oli tänään haravoimassa ja huomasi kukkivan krookuksen. Eilen löysin toisesta paikasta krookuksen lehdet ja sielläkin kohta kukkii. Tänään työpäivän jälkeen kävin puutarhassa kierroksella ja löysin helmililjankin jo alullaan. Poimulehdet myös jo puskevat lehtiä esiin, samoin akilleijat. Kyllä se kevät vielä tulee. Ja toinen jouluruusuista puskee uutta alkua juurelta, joten hengissä on, vaikka pakkanen koettelikin tammikuulla. Toinen jouluruusu näyttää tosin hengettömältä.

Lomapäiväni tuntuvat nyt kuluvan asioita hoitaessa, mutta ainakin nyt on aikaa hoitaa niitä. Loppukuusta ehkä sitten ehdin jo rentoutumaan. Viimeiselle lomapäivälle on varattu kampaaja ja kosmetologi. Huomenna on asioiden hoitoa ja perjantaina suunnittelimme mieheni kanssa Supermessuille poikkeamista. Katsotaan nyt, pysyykö suunnitelmat. Mutta tämän viikon työt olivat tässä ja loppuviikon saan lomailla.

Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti ainakin vielä tänään. Vähän on ristiriitaiset tunnelmat taas tämänkin kevään kynnyksellä. Kuolema ja elämä taas ovat törmäyskurssilla. Ensi viikolla pääsemme sedän saattamaan haudan lepoon vanhempiensa viereen. Ehkä sen jälkeen helpottaa ja pääsemme vähitellen keskittymään taas elämään.

Ihanaa kuitenkin on, että puutarha herää ja pääsen kohta taas kuopsuttamaan perennapenkkejä kevätkuntoon. Puutarhaterapia on parasta terapiaa, ainakin minulle.

Lomailua

Loma osui tänä vuonna hyvään ajankohtaan. Vettä on vähän satanut, mutta aurinko sitäkin enemmän paistanut. Kevään lämpö saapuu vähitellen. Vain tuulinen sää on hieman häirinnyt. Eilen olin ensimmäisen kerran hetken takaterassillamme auringosta nauttimassa, kun tuuli suvaitsi pitää taukopäivää. Lisäksi olen tehnyt lomallani käsitöitä, siivonnut vaatekomeroni ja käynyt akupunktiossa kahdesti tällä viikolla. Viime viikolla kävin jo kampaajalla siistiytymässä ja pensasaita tuli urakoitua matalaksi. Niin ja ehdin poikkeamaan mummunikin luokse kyläilemään pitkäperjantaina. Siinäpä ne suurimmat lomasuunnitelmani toteutuneena. Yksi laatikollinen lankoja odottaa vielä siirtoa ehjään laatikkoon sekä vähän korjaustöitä on kesken ompelukoneella ommeltavaksi. Ja tietenkin olen ehtinyt nukkumaan hyvin ja ollut terveenä. Ei edes migreeni ole vaivannut.

Pääsiäiseksi leivoin raakaporkkanakakkua ja ylemmässä kuvassa on isosiskoni leipoma täytekakku, jonka 5-vuotias siskontyttöni koristeli. Yksi kulma toffeepaloilla koristeltuna varattiin pikkuveljellemme, koska hän ei voi suklaata syödä. Isän luona siis muut herkuttelivat kauniilla pääsiäiskermakakulla ja itse söin porkkanakakkua. Tosin flunssa kaatoi vanhemman siskontyttöni ja he eivät päässeet yhteiseen pääsiäisen viettoon. Nuorimmaisen hain mukaan kummejensa kanssa päivää viettämään vaarin luokse.

Ja tämä tärkeä lomarituaali meinasi unohtua. Keskiviikkona ehdin lopulta kynteni lakkaamaan. Toimistotyöläisen lomalla saa kynnet kasvaa ja piristävä lakkaus täytyy aina muistaa.

Eikä ihan yllätyksettä lomani myöskään sujunut. Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa hinausavuksi, kun isosiskon perheen auto hajosi juuri, kun mieheni oli sillä tuomassa siskontyttöäni lääkärikäynniltä kotiin. Onneksi olivat jo aika lähellä kotipaikkakuntaamme. Edellisestä hinauskerrastani onkin aikaa ja istahdin hinattavan auton rattiin. Täytyy todeta, että tuo 4 metrin hinauskäysi tuntui olemattomalta välimatkalta edellä ajavaan autoon. Mutta selvisimme lisävahingotta. Auto tosin saattaa silti päätyä romuttamolle moottorivian vuoksi, mutta selvitykset ovat nyt vielä kesken, saisiko moottorin korjattua tai ostettua jostain edullisemmin vähän käytetyn moottorin tilalle. Onneksi siskoni perheineen asuu samalla paikkakunnalla ja meiltä saa tarvittaessa toista autoa lainaksi sekä anoppini auto on myös käytettävissä tarpeen mukaan. Hän ei sillä enää paljoakaan ajele. Ja toivottavasti jokin halvempi ratkaisu löytyy kuin uuden auton hankinta.

Mieheni sai lopultakin joulupukilta saamansa saunamittarin paikalleen tällä viikolla. Teimme saunaremontin jokunen kesä sitten, mutta en silloin löytänyt saunan tyyliin sopivaa saunamittaria ja toisella seinustalla onkin vanha anoppilan peruja oleva mittari. Törmäsin syksyllä lahjatavaraliikkeessä tähän hauskaan kalamiehelle sopivaan mittariin ja nyt se löylyn lämmössä uiskentelee lopultakin paikallaan.

Ja lumien sulettua se on taas alkanut, kyttääminen! Nimittäin puutarhassa täytyy kierrellä katselemassa, mitä maasta nousee. Siskollani jo krookukset puskevat esiin. Meillä ei vielä, koska ovat tuolla varjoisemmalla puolella puutarhaamme. Kirsikkapuun juurelta kuitenkin narsissit jo puskevat esiin, samoin kiven vierustalta yhdet tulppaanit puskevat punaisia kärkiään esille. Jouluruusuista on jäljellä paleltuneet lehdet, mutta mieheni oli näkevinään uutta kasvua jouluruusujen juurella, joten odotellaan kärsivällisesti, ovatko hengissä vaiko kuolleet tammikuun pakkasilla. Revontuliatsalea ei ole pakkasista itseensä ottanut, vaikka hieman jännitin kestääkö talven hengissä, mutta hengissä on ja näyttää olevan jo silmuja täynnä. Siinäpä suurimmat puutarhauutiset meiltä. Narsisseja en tänä vuonna pääsiäiseksi ulos saanut, mutta eilen heitin ne ulkoilemaan terassin pöydälle. Maa kun hieman lämpiää, käyn istuttamassa ne isäni pihaan. Samoin pari helmililjaa ja krookusta odottavat maahan pääsyä narsissien seuraksi.

Revontuliatsalea silmuineen.

Oranssi, kerrottu tulppaani.

Narsissi puskee esiin.

 Mieheni sai aurinkoisen kelin myötä puuskan ja hakkasi tällä viikolla halkoja ison pinon. Osa isoista kannoista oli vielä jäässä keskustastaan, joten ne menivät helpolla klapeiksi. Muutenhan tuo syksyllä kaadettu mänty on vielä aivan märkää ja nihkeästi suostuu pilkottavaksi. Mieheni piti puut pilkkoa pakkasilla, mutta opiskeluun liittyvän tehtävämäärän vuoksi hän ei talvella ehtinyt. Eikä tammikuun paukkupakkasilla siellä olisi tarjennutkaan edes puita pilkkoa.

Vielä on viikonloppu jäljellä ennen työhön palaamista. Hieman jännittää, miten tuo kroppani suhtautuu täyteen työpäivään, mutta onneksi jäljellä olevat lomapäivät lyhentävät työviikot nelipäiväsiksi, joten saa vähitellen totutella. Lisäksi varasin jo ensi perjantaille uuden akupunktioajan. Saa heti jumit auki.

Ps. Ihmeiden aika ei ole ohitse. Minä, jolla ei oikeastaan ikinä ole ollut arpaonnea, voitin paikallisen uuden yrittäjän arvonnassa puolen tunnin hieronnan. Päätin kuitenkin lahjoittaa tuon miehelleni, joka viime aikoina on huhkinut polttopuita pilkkoen.