maanantai 29. kesäkuuta 2015

Aurinkoenergiaa!

Nyt ne ovat lopultakin auki, idänunikot! Joku noissa suurissa, loistavanpunaisissa kukinnoissa aina viehättää ja joka kesä on yhtä riemuissaan kun kukat aukeavat. Ja nuo emit ja heteet ovat niin erikoiset, että mieheni myös niitä joka kesä ihastelee. Värinkaipuuni on tänä keväänä noussut huimiin mittoihin. Aiemmat inhokkivärini eivät enää ole niin sietämättömiä ja osasta olen jopa alkanut pitämään.

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä ja kutsuimme lähellä olevia sukulaisiamme kahvittelemaan aurinkoiselle terassillemme ja vietimme samalla isäni nimipäivää.

Mieheni ja siskonmieheni ahersivat siinä sivussa siirtäen ruokakompostimme uudelle paikalleen liiteriin päätyyn. Aamupäivästä mieheni ahersi pohjatyöt, jotta saimme kompostialueen alle vanhan puuterassiritilämme ja nyt on niin luksusta sekä kompostille että meille itsellemme, kun ruokakompostin tyhjennyspaikka on nyt niin lähellä. Lisäksi siskonmieheni teki meille hieman sähkötöitä ja saimme ulos yhden pistokkeen lisää. Tämä vaati kuitenkin vintille kapuamisen ja tilaa saadakseen siirsivät joitain minulta salattuja tavaroita ulos vintiltä. Mieheni sanoin "Aattelin jossain vaiheessa noi romut vintiltä hävittää...". ROMUT!

Tämäkö romu? Tukeva, vanha ja kestävä tuoli. Värikin on ihana. Harmi kun täytyy maalata. Vaatii hieman paklausta kolhuihin ja muutenkin uuden maalipinnan. Minä olen kohta kahdeksan vuotta nukkunut aarteiden alla tietämättä niistä mitään. Onnekseen vintti ei ole kostea, vaikka hieman kylmästä on osa huonekaluista varmaankin kärsinyt. Mieheni mukaan sieltä löytyy vielä toinen samanlainen tuoli, vanhoja vanerilaatikoita sekä jonkinlainen peilipöytä. Sellaisen näinkin luukusta kurkistaessani nurinpäin eli päälilevy alaspäin ja sivussa näytti molemmin puolin ainakin laatikot olevan. Joten päälle saattaisi peiliosakin vielä löytyä. Enkä tiedä mitä muuta "romua" vielä löytyy. Ainakin mieheni vanha rattikelkka siellä myös on. Sormeni niin syyhyäisivät, kun nyt kesällä olisi hyvää aikaa kunnostaa huonekaluja, mutta vintti on todella matala, sahanpuruinen ja täynnä ampiaisen pesiä, joten saa nähdä jääkö syksyyn. Mieheni kyllä lupaili, että voisi käydä tavaroita sieltä hakemassa, mutta sauna pitää olla valmiina, että pääsee sinne heti perään pesulle.
Mietin jo kuvan laatikosta jonkinlaista kasvupaikkaa valkosipulille tai kasvihuoneelle jollekin muulle hyötykasville, esim varhaisperunalle. Muovitettuna sisältä tietenkin. Jos ei muuhun käyttöön mene, niin kesäkukille tai sitten ihan säilytyspaikkana puutarhatarvikkeille. Aikanaan nämä laatikot olivat kuulemma maakellarissa perunan talvisäilönä vuosia, joten hyvin ovat kosteutta kestäneet, kun vieläkin ovat täysin ehjät ja tukevat. Ja kuivatkin edelleen.

En vain voi lakata ihmettelemästä, että ihmiset eivät ymmärrä millaisia harvinaisuuksia piilottelevat vintillään ja hävittävät tietämättään niiden arvoa. Ei tälläisia enää nykymaailmassa valmisteta. Ja muutenkin nykypäivänä valmistettava tavara ei ole ollenkaan niin kestävää kuin esim. nämä vanhat, kunnon puutuolit, joissa on liitokset tehty kunnolla jne. Kiitos siskonmiehelle, joka nämä aarteet nosti esille!

Lauantaina vietimme mieheni kanssa kaksin päivän ahertaen kotipihalla kantaen halot sisälle liiteriin, tehden muutenkin inventaariota lisäksi varastona toimivalle liiterimme keväälle kertyneelle tavaramäärälle ja suunnittelimme uutta ruokakompostin paikkaa.

Sade keskeytti uurastuksemme, mutta onnekseni ehdin ennen sitä istuttamaan ulos kasvihuoneella vahvistumassa olleet itsekasvatetut kesäkukan taimet. Nyt vaan odottelemaan, että ulos päästyään kasvu alkaa kunnolla. Tsinniat ainakin ovat viihtyneet ja alkavat olla hyvänkokoisia ulkona pari viikkoa oltuaan. Nyt ulos pääsivät orvokit, vaaleanpunaiset päivänkakkarat ja leijonankidat.

Kasvimaalla alkaa myös olla hyviä alkuja taimiriveissä. Jonkun pitäisi vaan jaksaa aloittaa siellä rikkaruohosouvi, ennen kuin kasvavat häiriköt liian suuriksi. Samoin tuki ruusupavuilta vielä puuttuu. Täytyy vain odottaa sitä energiapuuskaa...
Ja tässä siis mieheni eilisen uurastuksen tulos. Vanha puuterassi sai uuden elämän kuivikevaraston ja tänä keväänä hankkimamme Biolanin ruokakompostin alla. Ja minun sieluni taas kaipaamansa rauhaa, kun siistiytyi tuo liiterin pääty rikkaruohoista ja ei tarvitse sitä enää käsin perata kesäisin. Ainakin toivon niin. Liiteri sai lauantaina myös uuden räystäslaudan lahonneen tilalle sekä vasemmalle uuden haitarimallisen köynnösritilän. Joten sekin on nyt esteettisesti kunnossa ja kelpaa katsella nyt siistiytynyttä hyötyrakennusta ympäristöineen.


Poikkesimme myös lauantaina ensimmäisen kerran tänä kesänä iltakalaan. Mitään muuta emme saaneet kuin hieman vettä niskaamme ja levollista mieltä järven rannalta. Silkkiuikku oli meitä onnekkaampi ja nappasi kaloja yhtenään. Kuvattavaksi ei olisi halunnut ja sukelsi aina kuin sain kameran valmiiksi, mutta uuttera yrittäminen palkittiin lopulta minullakin ja sainpahan kuvan sekä uikusta että kalasta. Kauempaa kuva napsaistu, joten pahoittelen, että ei ole aivan tarkka, mutta kyllä tuosta saaliin ja linnun erottaa.

Tänään pääsin taas purkamaan mieltäni ammattilaiselle ja mieli on taas paljon parempi. Ajattelin jatkaa samalla linjalla, ottaa hyvän kirjan ja hipsasta hetkeksi kototerassille auringosta ja lämmöstä nauttimaan. Ja on muuten ensimmäinen kerta tänä kesänä tällaista luksusta. Saatanpa nauttia jäätelöstäkin lukemisen lomassa.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Juhannuksen aikaa


Juhannus tuli vietettyä perinteisesti sukuni kanssa. Tällä kertaa ihan kotipaikkakunnalla tosin. Miehellänikin tänä vuonna oli molemmat juhannuspäivät vapaana. Vietimme isosiskoni syntymäpäiviä, kävimme kokkoa katsomassa ja kalastimme illasta. Hyvää ruokaa ja syntymäpäiväherkkuja piisasi koko päiväksi myöhään yöhön.

Siskollani oli herkullisia ribsejä pääruokana kera uusien peruneiden ja muiden lisukkeiden. Itse tein kahvipöytään tarjolle vaniljaisia marjaleivoksia vadelmasta ja pensasmustikasta. Koristeluna lisäksi omasta yrttipenkistä sitruunamelissan lehtiä. Hyviä olivat.

Tämä viikko on ollut kohtalaisen kiireinen. Eilen kävin ravitsemusterapeutilla saamassa lisäohjeistusta ruokavaliooni sekä samalla tarkistettiin energian ja ravinteideni saanti nykyisestä ruokavaliostani. Tilanne on vain parantunut viiden vuoden sisään ja kehuja sateli ruokavalioni monipuolisuudesta monista rajoitteista huolimatta. Joitain muutoksia suolistosairauteni nyt aiheutti dieettiini, mutta ei mitään dramaattista eli näillä pärjätään ja kokeiluja siis taas tiedossa. Tänään kävin kampaajalla ja kosmetologilla.  Huomenna olisi tiedossa työkaverin läksiäiset aamupäivästä eli ihana nähdä työkamuja pitkästä aikaa. Haikeaa toisaalta käydä sanomassa heipat eläkkeelle jäävälle työkaverille. Iltapäivästä onkin sitten tiedossa rauhoittumista eli akupunktiosarja jatkuu. Tämän jälkeen pidänkin sitten pienen tauon hoidoissa.

Tiistaina teimme mieheni kanssa puutarhahommia istuttaen lopultakin synttärilahjaksi saamani päärynäpuun sekä kärhön, jolle haimme pari kappaletta erivärisiä kärhöjä seuraksi. Onneksi minulla on tuo kaivurini eli mieheni on nyt kunnossa selkänsä osalta. Muuten olisi kyllä jäänyt nämä istuttamatta. Kärhöjen lisäksi matkaan tarttui myös atsalea pensaaksi tulevan terassialueen nurkalle. Kärhöjen juurelle ostin jokusen suikeroleimun, jotka saavat levitä vähitellen peittämään ja varjostamaan kärhöjen juuristoa. Nyt vaan odottelemaan menestyvätkö kärhöt ja mitkä niistä jaksavat kasvaa ja kukkia. Asia selviää parin vuoden sisään. Tänä vuonna tuskin kukintaa saadaan. Olen kuitenkin onnellinen, että jaksoin tehdä taas jotain. Viime viikolla olin uuden lääkekokeilun kourissa ja erittäin huonossa kunnossa. Onneksi nyt kokeilu ohi ja olo paljon parempi. Jaksaa taas touhuta kotona ja kodin ulkopuolellakin. Ja hymykin alkaa olla jo herkemmässä. Parempi jakso meneillään, mutta päivä kerrallaan edelleen eletään.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Loistetta iltahämärissä

Eilen kävin loistamassa tyttöporukassa Tampereen illassa ja yössä. Oli ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Siinä sivussa söimme herkullisen aterian Antikassa, poikkesimme Tornihotellissa, jossa en ole ennen käynyt ja istuskelimme terassilla kesäillasta nautiskellen. Positiivista energiaa ja voimia kertyi roppakaupalla. Nyt tosin väsyttää, vaikka alkoholia en juokaan. Ehkä juuri siksi...

Miehelläni on tänään työvuoro ja aikainen herätys oli tiedossa, joten emme olleet kovin myöhään. Iltakin alkoi viilentyä sen verran, että oli mukava kömpiä auton lämpöön. Kotiin saapuessamme ennen keskiyötä ei ollut vielä pimeää, vaan juuri sopivan hämärää kun lähdimme vielä puutarhaan kastelukierrokselle. Sain lopultakin onnistuneen kuvan suihkulähteemme valosammakoista. Latautuvat siis aurinkoenergialla. Mieheni sai ne isosiskoltani viime syksynä synttärilahjaksi ja sopivin paikka oli nyt kesän saapuessa tietenkin veden äärellä. Joten lahja löysi loisteliaan paikkansa.
Omenapuumme olivat tänä vuonna loistavasti kukassa, kuten aiemmin mainitsinkin. Meinasi vain unohtua valokuvata perinteinen kukintokuva. Pari iltaa sitten muistin ottaa kuvan, mutta tuuli oli siinä vaiheessa aiheuttanut jo terälehtisadetta, joten parhaimmillaan eivät enää olleet. Eilen kävi todella kova surina puun alta kävellessäni, joten pölyttäjät ovat nyt liikkeellä runsain määrin.

Viikon asioiden hoidon, lääkärikäyntien ja illanistujaisten jälkeen kaipaan nyt niin fyysistä kuin henkistä lepoa. Tänään on se päivä. Mies töissä, ulkona vettä ripsii ajoittain (ainakin omasta mielestäni liiaksi, jotta puutarhassa voisi töitä tehdä...), joten nyt saa luvan kanssa puutarhatyöt odottaa, kun vadelmarivistönkin saimme torstaina perattua esiin rikkaruohojen keskeltä. Eilen Tampereella mennessämme poikkesimme täydentämään tattarileipävarastoani, joten leipomisellekaan ei tänään ole tarvetta. Myös herkkupuolelta kaupasta matkaan tarttui suklaamuffinseja, joten teehetkellenikin on kastettavaa, luomua sellaista. Nautinnollista viikonloppua kanssakulkijat! Muistakaa aika ajoin ottaa aikaa itsellenne, pienet hellittelyhetketkään eivät ikinä ole pahaksi.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Puutarha herää

Nyt alkaa vähitellen tuntua kesältä. Puutarhassa alkaa lopultakin olla kaikki nupullaan tai jo kukassa ja gladioluksetkin tunkevat jo kärkiään näkyviin mullan alta. Aiemmin kylvimme kasvimaalle sipulit, porkkanat ja punajuuret. Perunahan jo kesäkuun alussa kylvettiin. Tänään kävin ahkeroimassa (vahtien selkäkipuista miestäni, ettei hän rehkinyt) ja kylvin tillin, pinaatin, auringonkukat, pensaskrassin ja pellavat. Myös esikasvattamani ruusupavun taimet pääsivät kasvihuoneelta ulkoilmaan jatkamaan kasvuaan.

Istuttelin eilen ja tänään myös esikasvattamiani kesäkukkia puutarhalta ostettujen joukkoon. Nyt vaan odotellaan pärjäävätkö.

Eilen meillä oli myös herkkupäivä ja mieheni paistoi meille muurikkalettuja. Kävin suolistoni takia erikoislääkärillä ja selviän tällä kertaa ilman tähystyksiä, ravitsemusterapeutilla käynti riittänee tällä kertaa. Ihanaa!

Lisäksi olemme jo kolmena päivänä kotona grillanneet ruuan. Kesäistä ja aina yhtä maistuvaa grilliruokaa. Grillattu tuore ananas on muodostunut viime vuosina herkukseni.

Piha alkaa nyt talven ja kevään jälkeen olla vehreimmillään. Alkuviikko meni hieman väsyneissä tunnelmissa, mutta nyt on taas jaksanut touhuta. Huomenna anoppi tulee nurmikkoa leikkaamaan ja ajattelin siinä samalla hyökätä taas rikkaruohojen kimppuun. Vadelmarivistö alkaa pahasti olla peitossa juureltaan, joten huomenna perkaan vadelman esiin. Turha sanoin kuvailla puutarhan ihanuutta. Kuvat kertovat kaiken.

Valkokukkainen sammalleimu.

Sitruunankeltainen leinikki.

Musta tulppaani.

Valkoinen ripsureunatulppaani.

Tarhakylmänkukan hopeiset siemenpallot.
Kohtalonkukka.

Siskontytön valitsemat pelakuut ja lumihiutale.

Ensimmäisen kerran kirjava kuunliljamme on kunnolla kaksivärinen. Pihamme on niin paahteinen, että tämä on ollut lähes vieressä kasvavan kuunliljan värinen joka vuosi. Nyt ensimmäistä kertaa, kiitos viileän kevään ja alkukesän, on lehdissä ihanan kirkas keltainen keskiväri. Myös viime keväänä lisäämäni alliumin sipulit, joiden luulin jo mädäntyneen, päättivät kaksin kappalein tehdä nousun kuunliljojen välistä. Nyt vaan odottelemaan kukkiiko ja minkä värisiä ovat, jos kukinnot saamme. Ostin silloin kahta eri lajiketta.

Kirsikkani kukkii edelleen. Omenapuumme ovat nyt vasta kukassa, koska ovat joka vuosi hieman hitaampia kuin muilla. Se on onnemme, koska eilen puiden alta kävellessäni, kävi siellä aikamoinen surina ja pörinä. Kylmyydestä huolimatta mehiläiset ovat lopultakin heränneet ja löytäneet meidänkin puutarhaamme. Omenasatoa saattaa sittenkin mieheni iloksi olla ennustettua suurempi. Meillä on siis kaksi vanhaa puuta ja yksi nuorempi. Niillä pärjää hyvin.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Neljäkymmentä


Ikä on vain luku, on joku viisas aiemmin todennut. Ja näinhän se on. Nuorempana ajatteli, että 40-vuotias on jo parhaat päivänsä elänyt. Mutta päinvastoin. Nyt tunnen olevani hieman kärsivällisempi kokemuksen kartuttua. Viisaudesta en voi kyllä vieläkään puhua...

Tilasin juhlakakkuni toisen kerran elämässäni ulkopuoliselta tekijältä. No, maku ei ole kotona tehdyn makuinen, mutta hyviä olivat silti. Kreemiä tosin olisi saanut olla hieman vähemmän kakkujen päällä, mutta helpostihan tuon kaapi sivuun. Pääsinpähän itse helpommalla leipomalla vain porkkanakakun ja mieheni teki kasvispiiraan suolaiseksi syötäväksi. Pieni moka piiraan kanssa kävi ja kaikki halukkaat eivät piirasta voineet syödä, koska mieheni ajatuksissaan teki pohjan vehnäjauhoon. Muilla tavallista, meillä erikoista.

Juhlani olivat juuri sellaiset kun tällä hetkellä halusinkin. Olisi ollut mukava kutsua toki kaikki ystävätkin perheeni lisäksi mukaan juhlimaan, mutta koska asuntomme tila on rajallinen, päädyin vain kaikkiin lähimmäisiin. Rauhalliset päiväjuhlat minulle rakkaiden ihmisten seurassa. Ensimmäisen kerran äitini kuoleman jälkeen unohdin kaivata häntä juhlapäiväni aikana paikalle ja tuntui, että käikki elämäni tärkeimmät ihmiset olivat paikalla. (Paitsi siskonpoikani, joka sairastui, eikä päässyt paikalle.) Vasta virallisena syntymäpäivänäni muistin kaivata taas äitiäni. Hänhän minut tähän maailmaan synnytti isäni kanssa, kasvatti ja ohjasi minua oikeaan suuntaan elämän poluille ja ihmiseksi, jollainen minusta on tullut. Omasta mielestäni hyvä sellainen. Tiedän, että kaikki eivät tätä allekirjoita, mutta se riittää, että itselleen kelpaa. Sen olen oppinut tähän asti elämänieni vuosien myötä. Ja onneksi minulla on vielä isäni, joka ohjaa ja kannustaa edelleen tarvittaessa oikealla polulle, jos meinaan väärään suuntaan eksyä.

Kärsimyskukka.
Lisäksi sain ystäväperheeltä kuvassa yllä olevan kärsimyskukan, josta olen aiemmin haaveillut. Sopivampaan aikaan en olisi sitä voinut saada. Nyt muistuttaa minua kuluneesta vuodesta suruineen ja kärsimyksineen ja samalla sadunomaisella kukinnollaan elämän kauneudesta. Ostaessaan lahjaa he olivat miettineet, voiko tuon nimistä kasvia antaa synttärilahjaksi, mutta mielestäni nimineen päivineen osui nappiin. Ja olen jo aiemmin todennutkin, että mitä rumempi nimi, sitä kauniimpi kasvi kukintoineen.

Isoimmasta paketista, johon lähes koko vierasjoukko oli osallistunut, paljastui nämä ihanat Iittalan Tanssi-sarjan kahvikupit tasseineen. Olen jo jokusen vuoden haaveillut uudesta, värikkäämmästä kahviastiastosta ja mieheni oli järjestänyt niin, että sellaisen sain 40-vuotislahjaksi. Kiitos siitä kaikille asianosaisille! Ja etenkin miehelleni. Otin ne heti käyttöön ja syntymäpäiväkahvit ja -teet joimme niistä. Kauniit ovat ja olen niin onnellinen niistä.

Lisäksi sain kasan ihania kortteja ja kukkia. Nuoremmalta isosiskoltani perheineen sain Miska-kassin, jonka hän on itse tehnyt ja sisältä löytyi kaikkia ihanuuksia käsityöläiselle ja keittiöön uudet, kauniit patalaput. Unohtamatta puikkomittaa, jonka saa vaikkapa avainnippuun kiinni. Siskontytöt olivat itse askarrelleet minulle kauniit kortit.

Puutarhaan sain myös kaksi uutta ihanuutta, kärhön ja päärynäpuun. Kärhö pääsee viime kesänä tehdylle uudelle etupihan kivikkoalueelle, josta säleikkökin löytyy jo valmiina. Päärynälle vielä mietiskelen sopivaa sijaintia. Ajattelin istuttaa kasvihuoneen vierustalle, mutta täytyy vielä hieman selvittää asiaa, koska pensasmustikoiden pölytys saattaa häiriintyä muista marjoista. Eiköhän tuo kuitenkin piakkoin paikkansa pihaltamme löydä.


Virallisen syntymäpäiväni vietimme mieheni kanssa kahden, kävimme ulkoruokinnassa ja elokuvissa. Lepopäivä teki hyvää kaiken viikonlopun juhlinnan jälkeen.

Mieheni yllätti minut vielä yhdellä paketilla, josta paljastui aktiivisuusranneke, joten olen nyt virallisesti seurannassa ja laite "potkii persuksille", jos liikaa tulee päivän aikana paikallaan maattua. Tuleehan tuota nyt mielenkiinnolla seurattua päivän mittaan, varsinkin askelmäärää.

Tiistaina kävimme puutarhalla ostamassa taimet kasvihuoneelle sekä kesäkukkia pihalle. Illasta kävimme mieheni kanssa pitkästä aikaa kävelylenkillä. Eilisen vietin yksin kotosalla rauhassa kuunnellen sateen ropinaa ja tuulen tuiverrusta turvallisesti sisätiloissa lepäillen. Viikonloppu juhlineen oli ihana ja voimia antava, mutta täytyy myöntää, että kyllä jälkikäteen hieman kuitenkin väsytti. Nyt alkavat voimat palailla ja tänään aurinko paistaa ja puutarhatyöt odottavat.

Juhlavalmisteluja

Kuten jo aiemmin mainitsin, viime viikolla oli pakko rymsteerata asunnossa lisätilaa tulevien viikonloppusynttärijuhlieni vuoksi. Nyt jälkikäteen olen todennut, että olihan tuo urakka, mutta nyt on todella hyvä mieli itse itselle tehdystä lahjasta. Ja juhlaväki mahtui hyvin pieneen asuntoomme sään ollessa kolea sääennusteiden mukaisesti. Työhuoneeni on siisti ja siinä sivussa tuli siivottua miehenikin työhuone.

Ajattelin pöytäkukiksi hakea nupullisia omenapuun oksia omasta puutarhasta. Perjantai-iltana kävinkin leikkaamassa jokusen nupullisen vesiverson sisälle maljakkoon. Lisäksi kukkakaupasta ystäväperheen pojan lakkiaisiin ruusua hakiessani matkaan tarttui leukoijaa, jossa kukka muistuttaa suuresti hedelmäpuun kukkaa ja on myös lähes samaa kokoa kuin omenapuun kukka. Ihan vaan varmuudeksi otin, jos omenat eivät olisi aukaisseet kukintojaan. Mutta ehtiväthän nuo juuri sopivasti sunnuntaille maljakoissa kukkiaan aukaisemaan. Yksi käkkärä omenapuun oksa takertui maljakkoineen leukoijan maljakkoon, joten annoin niiden sitten itsekseen rakentaa yhteisasetelman.


Minun työhuoneeni näyttää nyt siis tältä. Pieni ruokapöytä saa kyllä siirtyä takaisin autotallille ja paikalle tulee kaksi matalaa kierrätyksenä ostettua liukuovikaappia säilytystilaksi ja rahit istumapaikoiksi.

Saimme myös lopultakin seinälle äidiltäni jokunen vuosi sitten saamani paperinukkejulisteen kehystettynä. Hieman ongelmia tuotti aiemmin löytää sopivat kehykset, koska julisteen mitat eivät täsmää kaupasta löytyviin kehyksiin. Ratkaisin ongelman lisäämällä julisteen taakse harmaan kartongin ja näyttää hyvältä. (Pahoittelen kuvakulmaa, pintavaloheijastukset syynä.)

Siirsimme myös julisteen kohdalla olleen pyöreän peilin ikkunan lähelle valoa heijastelemaan. Haaveena on, että joku päivä oikeasti pystyisin tekemään ompelutöitä pöydän ääressä ja peili olisi mukava piristys pöydän ääressä. Muuten työhuoneeni näyttää nyt aikamoisen tyhjältä ja kolkolta tyhjine seinineen. Mutta eiköhän tuo tuosta taas ajan kanssa täyty!

Mieheni työhuone tuli siinä sivussa myös järjestettyä. Olohuoneelta löhötuoli siirtyi sinne, ja en itse asiassa tiedä, jätetäänkö myös tuonne, ainakin hetkeksi aikaa. Olohuone tuntuu nyt niin tilavalta ilman möhkötuolia. Toisaalta talvikylmillä on ollut ihana köllötellä tuossa pehmeässä  löhölinnassa takan ääressä. Mutta nyt saa ainakin hetkisen viettää aikaansa sivummalla. Toinen vihreä verkapöytä siirrettiin myös lahjapöydäksi olohuoneelle väliaikaisesti ja toimittikin virkansa hyvin.