torstai 4. kesäkuuta 2015

Juhlavalmisteluja

Kuten jo aiemmin mainitsin, viime viikolla oli pakko rymsteerata asunnossa lisätilaa tulevien viikonloppusynttärijuhlieni vuoksi. Nyt jälkikäteen olen todennut, että olihan tuo urakka, mutta nyt on todella hyvä mieli itse itselle tehdystä lahjasta. Ja juhlaväki mahtui hyvin pieneen asuntoomme sään ollessa kolea sääennusteiden mukaisesti. Työhuoneeni on siisti ja siinä sivussa tuli siivottua miehenikin työhuone.

Ajattelin pöytäkukiksi hakea nupullisia omenapuun oksia omasta puutarhasta. Perjantai-iltana kävinkin leikkaamassa jokusen nupullisen vesiverson sisälle maljakkoon. Lisäksi kukkakaupasta ystäväperheen pojan lakkiaisiin ruusua hakiessani matkaan tarttui leukoijaa, jossa kukka muistuttaa suuresti hedelmäpuun kukkaa ja on myös lähes samaa kokoa kuin omenapuun kukka. Ihan vaan varmuudeksi otin, jos omenat eivät olisi aukaisseet kukintojaan. Mutta ehtiväthän nuo juuri sopivasti sunnuntaille maljakoissa kukkiaan aukaisemaan. Yksi käkkärä omenapuun oksa takertui maljakkoineen leukoijan maljakkoon, joten annoin niiden sitten itsekseen rakentaa yhteisasetelman.


Minun työhuoneeni näyttää nyt siis tältä. Pieni ruokapöytä saa kyllä siirtyä takaisin autotallille ja paikalle tulee kaksi matalaa kierrätyksenä ostettua liukuovikaappia säilytystilaksi ja rahit istumapaikoiksi.

Saimme myös lopultakin seinälle äidiltäni jokunen vuosi sitten saamani paperinukkejulisteen kehystettynä. Hieman ongelmia tuotti aiemmin löytää sopivat kehykset, koska julisteen mitat eivät täsmää kaupasta löytyviin kehyksiin. Ratkaisin ongelman lisäämällä julisteen taakse harmaan kartongin ja näyttää hyvältä. (Pahoittelen kuvakulmaa, pintavaloheijastukset syynä.)

Siirsimme myös julisteen kohdalla olleen pyöreän peilin ikkunan lähelle valoa heijastelemaan. Haaveena on, että joku päivä oikeasti pystyisin tekemään ompelutöitä pöydän ääressä ja peili olisi mukava piristys pöydän ääressä. Muuten työhuoneeni näyttää nyt aikamoisen tyhjältä ja kolkolta tyhjine seinineen. Mutta eiköhän tuo tuosta taas ajan kanssa täyty!

Mieheni työhuone tuli siinä sivussa myös järjestettyä. Olohuoneelta löhötuoli siirtyi sinne, ja en itse asiassa tiedä, jätetäänkö myös tuonne, ainakin hetkeksi aikaa. Olohuone tuntuu nyt niin tilavalta ilman möhkötuolia. Toisaalta talvikylmillä on ollut ihana köllötellä tuossa pehmeässä  löhölinnassa takan ääressä. Mutta nyt saa ainakin hetkisen viettää aikaansa sivummalla. Toinen vihreä verkapöytä siirrettiin myös lahjapöydäksi olohuoneelle väliaikaisesti ja toimittikin virkansa hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.