Kotiterapiaa

Viikonloppuna on aikaa tehdä rauhassa ruokaa. Yleensä meillä mies valmistaa ruuan, koska hän viettää enemmän aikaa päiväsaikaan kotona ja on aiemmalta koulutukseltaan kokki, mutta viikonloppuisin ja loma-aikoina minäkin joskus kokkaan. Tämä tosin vaatii tietyn mielentilan, että inspiroidun.

Tänään innostuin nähtyäni

Herkkusuu.fi - sivustolla mielenkiintosen

ohjeen pikavideo-ohjeineen:
https://www.herkkusuut.com/pursota-perunasosetta-pellille-ja-jata-keskelle-reika-sisapuolelle-tuleva-tayte-kruunaa-annoksen/

Tämän jälkeen vilkasin keittiön kaappeihin ja muokkasin ohjetta sen mukaan, mitä kaapeistamme löytyi. Ja tietenkin sen mukaan, mitkä ruoka-aineet itselle sopii. Hieman tosin jännitti, onko lopputuloksena pellillinen paistettua muusia. 

Alkuperäisessä ohjeessa muusattiin haarukalla aiemmin keitetyt perunat, lisättiin kananmuna, voita, suolaa, pippuria ja juustoraastetta. Itse keitin muusin, jätin "taikinasta" kananmunan pois ja korvasin sen muusin jäähdyttyä 0,5 dl täysjyväriisijauhoa ja voin korvasin maidottomalla margariinilla. Juustoina käytin kookospohjaisia, maidottomia valmisteita. Ja muusikin muuttui peruna-bataattimuusiksi, koska perunoita ei kotona ollut tarpeeksi. Myöskään pekonia ei kotoa löytynyt, joten korvasin juusto-pekonitäytteen juusto-paprika-yrttitäytteellä. Yrteiksi valikoitui timjami ja basilika, koska niitä kotoa löytyi tuoreena.

Hieman levisivät nämä pyörylät paistaessa, mutta pysyivät koossa. Kiertoilma 190 astetta ja 20-25 minuuttia uunin keskitasolla. Hieman tuli pitsa mieleen näitä syödessä.

Herkullisia!

Jatkossa tiedän, miten muusin lopun voi hyödyntää muutenkin kuin jauheliha-perunalaatikkoon. Täytettähän voi sitten varioida oman mielensä mukaan. 

Ja otsikkoon viitaten paljastan vielä, että löysin ruuanlaiton ilon noin 5 vuotta sitten, kun aloin toipua työperäisestä uupumuksesta ja katselin ajankulukseni erilaisia ruokaohjelmia ja huomasin inspiroituvani, koska kerrankin minulla oli aikaa rauhassa tehdä ruokaa ja perehtyä ruuanlaiton saloihin ja miettiä yhteensopivia makuja. Myös erityisruokavalioni vaikutti aiemmin ruuanlaittohaluttomuuteni. Viitisen vuotta sitten sain ahaa-elämyksen ja innostuin haastamaan itseni tekemään ruokia omalla tavallani. Tehtävää auttaa kyllä ruokakauppojen viime vuosina laajentunut valikoima erityisruokavalioisille.

Kiitos siitä!

Ja edellä olevaan kuvaan viitaten, en ole vegaani, mutta leivontapuolella olen ruokavalioni takia ajautunut vegaanisten tuotteiden pariin, koska kananmuna, maito ja kotimainen vilja ovat kieltolistalla. Jos meillä tehdään kyljyksiä, minä teen ne. Mieheni hoitaa sitten yleensä pihvien paistamisen pannulla. Olen niin kärsimätön, että minun tekemät ruokani usein valmistuvat joko uunissa tai kattilassa. Joitain nopeasti valmistuvia kastikkeita toki valmistan pannulla, mutta siihen se sitten jääkin. 

Ruuanlaitto vaatii minulta huippufiiliksen tai sitten p****n olotilan. Tänään olin aamusella alamaissa sairastelukierteen takia, mutta nyt olo on parempi. Kun kokeilee jotain uutta ja vielä onnistuu siinä, mieliala paranee. Tämä on minun reseptini parempaan oloon. Minulle ainakin toimii joka kerta.

Myös nämä nostavat mielialaa. Kävimme eilen siskontyttöni 9 v synttärin lähestyessä ahjaostoksilla lääkärikäyntini yhteydessä ja törmäsin ale-korissa näihin ihanuuksiin. Mies totesi, että osta pois. Nyt meillä on arjen luksusta. Puuvilla-satiinipussilakanat Rudolf Koivun kuvituksella. 🧡

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ihan kuin olisi ollut uusi loma edellisen perään, kiitos loppiaisen. Eilen herkuttelimme etukäteen mieheni nimpparikakulla, koska hänellä on tänään työvuoro. Ei sacher-kakku, mutta jotain siihen tyyliin. Lisäsin kostutuksessa käyttämääni riisimaitoon tipan karvasmanteliöljyä ja toimi hyvin suklaan ja aprikoositäytteen kanssa.

Erikoisen hyvää - kevät/kesä-leivontakirjasta tein suklaakakun ohjeella pohjan ohentaen taikinaa vielä tilkalla vichyä ja taas suklaakuorrutteen ohje (tumma suklaa ja kookosmaito) on sacher-kakun ohjeesta samaisesta mainiosta kirjasta. Suklaa pääsi sulaessaan hieman liian kuumaksi, joten kuorrutteen kiilto kärsi, mutta tämä oli siis oma mokani. Aiemmin onnistuin ohjeella kiiltävänäkin tekemään. 

Tämän vuoden suloisimman joulukortin palkkion voitti naapurista saatu pakettikortti äidin ja tyttären yhteistyönä. Kaksivuotias neiti vesiväritti revontulet taivaalle ja äiti jatkoi tästä.

Söpöysvaroitus! 

Isältäni saamamme pikkuamaryllis on nyt täydessä kukassa ja on kaunis hennon vaaleanpunaisine terälehtineen. Tämä menee jatkoon ensi jouluksikin. 

Ja kuten pingviini- ja amarylliskuvista näkyy, olemme pitkästä aikaa nähneet aurinkoakin. Juuri nyt on maakin valkoisenaan lumesta.

Vain hetken, mutta en valita. 

Tänään Kodin kuvalehden inspiroimana tein itselleni palsternakka-peruna-sosekeittoa. Kuorin 0,5 kiloa palsternakkaa (2 keskikokoista) ja 4 isoa perunaa, pilkoin ne ja keitin 30 minuuttia. Otin osan keitinliemestä talteen, soseutin sauvasekoittimella hienoksi lisäten 1 dl keitinlientä joukkoon. Mausteina suola, sipulijauhe, ruohosipuli ja timjami. Lopuksi lisäsin kuumaan soseeseen vielä puoli rasiallista Vioformin sulatejuustoa, joka on siis kookospohjaista, vegaanista eli maidotonta sulatejuustoa. Sain aikaiseksi samettisen pehmeää ja herkullista sosekeittoa. Päälle saksanpähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.

Älyttömän nopea, helppo, kevyt ja makoisa kotiruoka. Muut tarkoittavat pikaruualla noutoruokaa, esim. pitsaa, kebabia tms. Minulle erityisruokavalioisena pikaruoka tarkoittaa vähällä vaivalla, nopeasti valmistuvaa ruokaa. Jokainen taaplaa tavallaan. Sen voin taata, että tämä on kyllä sitä terveellisempää "pikaruokaa". 

Mieheni ahkeroi viime viikon lopulla kotona rästihommia pois. Tästä sain rutkasti hyvää mieltä. Kiitos siitä hänelle! ❤️

Yllä oleva kuva on otettu kirjahyllystämme, joka on vuoden ajan odottanut vetimiään. Ja tällä kertaa ihan itseäni saan syyttää. Alkuperäisiä valkoisia, puisia nupeja en halunnut laittaa, koska olisivat hetkessä likastuneet. Ensin en löytänyt sopivia rosterisia kaupasta, ja lopulta kun löysin, oli pakkauksessa mukana olevat ruuvit liian lyhyet. Pitempiä ruuveja sitten etsittiin ja yritettiin muistaa ostaa seuraavat puoli vuotta. Syksyllä muistimme lopultakin ostaa ja nyt lopultakin on ovissa jotain, mistä ottaa kiinni. Joten valot ja mariskoolit ovat kauniit, mutta pääosassa tällä kertaa ovat rosteriset, helposti puhdistettavat vetimet. 

Ja tässä viime postauksessa lupaamani naulakkokuvat eli kesällä valkoiseksi pintakäsittelemäni vanha naulakko on nyt paikallaan uudessa ulkoasussaan. Tämä on tosiaan pikkuveljeni 5. luokalla koulutyönä tekemä mäntyinen naulakko, jonka pelastin vanhemmiltani, hioin ja käsittelin Osmon vahalla. Toimii vessan pyyhenaulakkona ja pääsimme lopulta eroon vähän väliä alas tippuvista imukuppinaulakoista. Ja vain santapaperin, siveltimen ja pienen vahapurkin hinnalla.

Kierrätys kunniaan!

Itse ruuvasin vanhan naulakon tänään irti ja siksi osassa kuvissa seinällä irvistävät punaiset proput. (Mieheni saa nämä porata pois.) Ja kuten näkyy, aiemman naulakon paikka oli järjetön! Tuohon kun laittoi käsipyyhkeen, se makasi osittain pöydällä. 

Me olemme vessalla siirtäneet jo käsipyyhkeen paikan, käsisuihkun paikan ja nyt pyyhenaulakonkin paikan. Saman teimme jo aiemmin kylpyhuoneella, jossa rakentajan toimesta nostettiin myös lavuaaria, joka oli liian alas asennettu. Vessan lavuaarin allaskaappeineen nostaisimme myös ylemmäs, mutta ehkä sitten aikanaan, kun on ajankohtaista ostaa uusi lavuaari. En voi muuta todeta kuin, että outoja ovat talonrakentajien käytännön ajatukset. 

Nyt on myös lapsena saamani Sarah Kay - pyykkärijuliste paikalleen vessaa somistamassa. 

Tänään on pyykkikone ja kuivuri hurisseet ahkeraan, siinä sivussa olen puunannut vessaa ja keittiötä. Universal stone on mahdottoman tehokas, ekologinen, savipohjainen puhdistusaine ja keittiön lavuaari kiiltää taas kuin uusi taas, samoin induktiolieden lasilevy ja vessan laattaseinät. Käytän tätä myös kylpyhuoneen suihkuseinän sekä lasisen löylynoven puhdistamiseen, koska kalkki lähtee tehokkaasti kevyesti sienellä hangaten. Lisäksi olen tänään tehnyt pieniä kotihommia, mm. viikannut puhtaita vaatteita kaappiin, vienyt lintulaudalle lisää siemeniä, tehnyt pitkästä aikaa itse ruokaa, lepäillyt ja viettänyt aikaa kylään piipahtaneen isäni kanssa.

Haaveilin myös ompeluhommista tänään, mutta aika loppui kesken. Nämä houkuttelevan herkulliset kankaat eivät onneksi pilaannu kaapissa. Ja vielä on pitämättä alkuvuoteen sovittu kokonainen ylityövapaapäivä. Silloin saattaisin ehtiä käsitöitä tekemään ihan ajan kanssa. Kaavojen piirtäminen, kankaiden leikkaaminen mittaamisineen ja itse ompelu vievät yllättävän paljon aikaa. Ja jos tulee kiire, niin se ei ole rentouttavaa puuhaa. Ainoa tilanne, jossa kuulin jo lapsena äitini kiroavan, oli ompelutyöt. Olen huomannut itsessäni saman piirteen (tosin kiroilen kyllä muutenkin liikaa). Joten, jos ompelen, varaan siihen riittävästi aikaa. Tänään oli aika tehdä kiireisempiä kotihommia pois. 

Kyllä vapaapäivät kotona ovat parhaita juuri nyt. Joskus niitä kaipaisi enemmänkin, kuten tällä hetkellä työn ollessa todella kiireistä. Tänään olen kuitenkin onnistunut rentoutumaan eli voin todeta, että vapaapäivän tavoite on saavutettu.

Hyvää uutta vuotta 2020!

 

Uuden vuoden aattona näytti tältä olohuoneen ikkunasta katsoessamme. Onneksi taivas pysyi kirkkaana ja sää oli tyyni. Ihan paras keli rakettien ampumiseen. Sovimme naapureiden kanssa treffit iltakuuden jälkeen, lähetimme pari rakettia heidän kohta 2-vuotiaan tyttären riemuksi. "Hieno!" tuli kuultua monta kertaa ja leveä hymy valaisi koko pihan. Voi sitä riemua!

Myöhemmin yöllä kävimme isän ja siskoni perheen kanssa ampumassa loput raketit. Päädyimme mieheni kanssa jäämään kotiin migreenin minua vaivatessa ja muut tulivat sitten meille iltaa viettämään. 

Pieni muistelo vielä kuitenkin joulustakin on paikallaan. Sain aivan ihanat joulukukat tänä vuonna. Korvasivat vähän tämän joulun joulukorttikatoa. 

Tänä jouluna tein aikuisten lahjaksi itse valmistettuja jouluherkkuja. Ja onnistuin. Hyviä tuli ja teen toistekin jouluksi näitä. Ainakin kotiin. 

Suklaiset kiekot. Täytteenä marsipaania ja maapähkinäkrokanttia. Itse tykkäsin ja teen joskus uudelleenkin. 

Pähkinänougat. Joka oli todella työläs tehdä, mutta herkullista mieheni mielestä ainakin. Ei mene silti jatkoon. 

Sokeroidut mantelit pienellä pintasuolauksella. Näitä teemme uudelleenkin. 

Lakupiparit. Nämä muokkasin omiin vaaleisiin pipareihin sopivaksi vaihtamalla siirapiksi muscovadosiirapin ja lisäämällä mausteisiin lakritsinjuurijauhetta. Päälliseen käytin lakuströsseleitä koristeluun ja vinkiksi, mitä piparit sisältävät. Näitäkin tulee jatkossa jouluksi leivottua. 

Sain ensimmäisen lahjan jo ennen joulua, kun aktiivisuusrannekkeeni hajosi. Mieheni osti minulle uuden ja totesi, että se on joululahja. Nämä muut alla olevassa kuvassa sain suvulta ja ystäviltä. Olinpas ollut taas kiltti. 

Olen aikanaan tämän Pikku Myy -lyhdyn saanut vanhemmiltani joululahjaksi. Ja äitini kuoleman jälkeen ovat Myyt tanssineet iloisesti joulupäivänä äitini muistolle. Niin tänäkin jouluna. Nyt jo kuudennen kerran.

Perinteisiin kuuluu myös Fazerin värikkäät marmeladikuulat. Niin paljon parempia kuin pelkät Vihreät kuulat. Ja ihana värikimara muodostuu näistä.

Ja tämä on joulupäivän ihmeitä. Oli pakko ikuistaa tämä hetki miehelleni joululahjaksi ostamani lasisen kuusenpallon läpi.
   Aurinko! 

 Viime jouluna kuusi vei tilaa ruokapöytämme viereen sijoitettuna. Tänä vuonna sijoitimme kuusen ehdotuksestani keittiön ja olohuoneen risteyskohtaan. Jatkossa joulukuusi tulee aina tuohon paikkansa löytämään. Näkyy kivasti heti asuntoon tullessa eikä vie tilaa muulta toiminnalta.

Joulun ja uuden vuoden välipäivät vietin lomaa. Mieheni myös lomaili ja kävi ahkerasti lentopalloa ja sulkapalloa lätkimässä. Kävimme myös yhdessä kävelyllä ja lisäksi koiralenkkeilin myös isosiskoni seurana.

Minä sain lomalla pitkästä aikaa inspiraation ja ompelin vanhasta lakananreunasta sisätyynyt aiemmin ale-korista ostamilleni peura-aiheisille koristetyynyille. Ovat juuri sopiva lisä meidän vanhoihin, uudelleen verhoiltuihin nojatuoleihimme ja toimivat samalla istujan alaselälle tukena. 

Pari uutta trikookangasta odottaa vielä puseroksi ja mekoksi valmistumista. Sitä inspiraatiota odotellessa.

 Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, mutta ajattelin mielessäni, että olisi pari houkuttelevaa käsityöideaa odottamassa aloittamista ja jospa saisin niitä aloitettua ja ehkä valmiiksikin tulevan vuoden aikana. Mieheni on kyllä ollut ahkera viime aikoina ja vessamme sai tänään lopultakin pikkuveljeni ala-asteella tekemän pikkunaulakon seinälleen. Siitä kuva sitten ensi postauksessa. Pari muutakin kohtaa asunnossamme mieheni laittoi kuntoon. Pikkuasioita, mutta tuovat hyvän mielen, ainakin minulle. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä! Tehdään siitä hyvä itsellemme ja kaikille läheisillemme. Huolehditaan myös itsestämme omaa jaksamistamme tukien, että lähellämme on kaikkien hyvä olla.