Naps.

2 viikkoa sitten jalkapöytä yhtäkkisesti jumiutui ja arvelin jonkin jalkaterässä olevan pois paikaltaan. Nyt jalkaterän kipu kuitenkin pahentui sunnuntaina. Eilisen olin vielä töissä,mutta tänään oli pakko antaa kivulle periksi ja käydä päivystyksessä tutkimuksissa. Hyväasentoinen murtuma se sieltä löytyi,joten kauan odottamani kesäloma muuttuukin nyt sairauslomaksi, kun paranemisaika on 2-4 viikkoa.

Kyynärsauvat eilen kaivoin vaatehuoneen perältä käyttöön ja annan alkuun jalalle täyttä lepoa ja pompin nyt kuin kuvan heinäsirkka.

 Jatkossa sitten kovapohjainen kenkä käyttöön, kunhan pahin kipu ja turvotus helpottaa. Mieheni puolesta harmittaa,kun hänenkin lomansa menee nyt pilalle,kun joutuu auttelemaan minua kotona. Mutta tekevälle sattuu.

Nyt lähinnä askarruttaa, olenko jo tässä iässä osteoporoosin saanut? Työterveyslääkärin käynti on ylihuomenna. Odottelen, mitä hän tuumaa. 

Kuvaamisen iloa

Kesäpikkusydän

Vanhan kännyni lähikuvien kanssa olen taistellut jatkuvasti ja nyt hän alkoi jo kesän kynnykselläkkynnyksellä (myös sisätiloissa lyhyellä käytöllä)j kamera ilmoitti jatkuvasti tarvitsevansa taukoa ja akku lataamista. Niinpä poikkesimme tänään kännyköiden tarjoushyllyyn ja ostin puhelimen, jota hetken olen miettinyt työkaverin suosituksesta. Itselleni oli outo merkki tämä OnePlus, mutta sellaisen omistaja nyt olen ja ainakin kamera on huippulaatua. 

Sinilatva

Tänään en jaksa kirjoitella enempää,mutta kuvat kertokoon innostuksesta, kun on kännykässä huippukamera, jolla saa myös tarkkoja makrokuvia ilman taisteluja ja säätämistä.

Kaarisyreeni

Idänunikko

Kesäkullero

Pikkusorvarinpensas

Kaunokainen

Japaninangervo

Puutarhamansikka kypsyy

Tillandsiat

Kyläkurjenpolvi

Särkynyt sydän

Mehitähti

Verikurjenpolvi

Peittokurjenpolvi

Suikeroalpi

Ruusujuuri

Puutarhassa kukoistus alkaa

Nämä idänunikot olivat nupulla piiiitkään ja olen odottanut, koska suvaitsevat aueta. No nyt! Nyt saamme nauttia väriloistosta.

Kävimme viikonloppuna myös ekaa kertaa tänä kesänä yhdessä mieheni kanssa veneilemässä. Maisemat ovat aina yhtä upeita järveltä katsellen.

Ja sama hyvä, vanha suunnitelma toimii, minä pötköttelen ja nautin olostani, otan kuvia ja mieheni virvelöi. Molemmat on tyytyväisiä. Ja järvellä on mukavan viileää hellepäivinäkin, joita nyt on riittänyt. 

Eilen olimme siivoamassa isän luona yhdessä sisarusteni kanssa ja järjestelimme asuntoa helpommin siivottavaksi isän toiveiden mukaisesti ja hävitimme kanakopilta turhaa rojua. Kotiin päästyämme teimme mieheni kanssa ruuan, söimme, lepäsimme hetken ja kävimme reilun tunnin pyörälenkillä. Iltapalaksi herkuttelimme, tuoretta ananasta ja riisimaitojäätelöä.

Oli hyvää!

Tämä sinilemmiö viime vuonna kituutteli, mutta nyt näyttää viihtyvän paremmin. Puhtaan kirkkaansinisenä kukkivia perennoja on vähän ja kun näitä taimia löysin, otin pari kasvamaan havumaallemme maanpeittokasveiksi. Hyvin näyttävät viihtyvän.

Ja tämä, tämä on vain tunnelmakuva puutarhastamme ilta-auringon paisteesta. Moni valitsee kasvit vain kukinnon perusteella. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että puutarhasta tulee mielenkiintoisempi, kun muistaa istuttaa kasvit niin, että lehdistöt ovat erilaisia, eli lehdet ovat erimuotoisia ja erivärisiä toistensa rinnalla. Huonompikukintaisina kesinä nämäkin luovat tunnelmaa. Tosin tänä kesänä kukintoja tuntuu riittävän.

Suihkulähteemme on nyt taas allas puhdistettuna otettu käyttöön, vesi vaihdettu puhtaaseen, pumppu ja valaistus asennettu paikalleen ja nyt pääsivät aiemmin keväällä ostamani sammakkopatsaat myös viilentelemään saniaisten alle.

Tämä luo tunnelmaa niin puutarhaan kuin iltoihimme, kun valaistuna erottuu kauniina olohuoneen ikkunastamme.

Illat ovat nyt parhaimmillaan helteisen jakson aikana. Lämpöä ja valoa riittää yömyöhään ja sisäinen kello on aivan sekaisin eikä mitenkään mene tajuntaan, että olisi nukkumaanmenoaika lintujen livertäessä tuulen tyynnyttyä ja auringon hiljalleen laskiessa mailleen. Uni on kyllä tullut aina hyvin sänkyyn päästyä, kiitos kuumuuden, pyörälenkkien ja muun aktiviteetin. Pihatöistä pidämme hetken taukoa ja jatkamme niitä sitten kesälomalla parin viikon päästä.

Nyt vaan nautimme!
Nauttikaa te muutkin!
Kesä on nyt parhaimmillaan. 

KoKo

Poikkesimme eilen vitamiinien shoppailureissulla Iittalan myymälässä ja Vintage-hyllystä löysin haaveilemiani lisävärejä KoKo-mukeihimme. 

Kaksi ensimmäistä mukia sain monta vuotta sitten lahjaksi ystäviltä, oranssin ja sinisen. Myöhemmin mieheni osti minulle mustikansävyisen (tummansinisen), itse ostin punaisen (koralli) ja valkoisen olen ostanut miehelleni. Eilen löytyi käytettyinä tuo omenanvihreä (niitty) , vaaleansininen (aqua) , vaalea roosa (pale pink) ja tummanruskea muki, kaikki neljä mukia maksoivat yhteensä noin 27 euroa. Olen tyytyväinen.

Tiedoksi, että isosiskoni epäilystä huolimatta nämä mahtuivat vielä hyvin astiakaappiimme.

Kesä!

Pahoittelut blogitauosta, mutta mahtavat helteiset päivät ja illat ovat pitäneet minut ja mieheni kiireisenä. Pihalla rakennustyöt kesä II/2 ovat jatkuneet ahkeraan. Lisäksi iltaisin kasteluhommia on riittänyt, niin etupihan kylvökukkamaalla kuin puutarhassa sekä myös kasvulavamme ovat saaneet multatäytteensä ja siemenensä: perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, pinaattia, punajuurta ja salaattia. Ja kaikki ovat hyvässä kasvussa.

Myös uusia perennoja olen ostanut, vanhoja jokusen siirtänyt ja saanut siskoni pihalta lisää mm. maanpeiteperennoja. Meille on puutarhan nurkkaan nyt myös oma raparperin alku muuttanut, myös siskoni puutarhasta.

Lisäksi kukkaruukut ja amppelit ovat täyttyneet kesäkukista. Värimaailma ei ehkä ole minulle ihan tyypillinen, mutta jotenkin vain tuo liila-vaaleanpuna-valkoinen valikoima päätyi kukkaruukkuihimme ja amppeleihimme tänä kesänä. 

Ja kuten näkyy, meillä on kesäkukkina petuniaa. Vannoin aikanaan, luopuessani palkkatöinä puutarhurin hommista, ettei meille ikinä tulee petuniaa kotipihaan nypittäväksi, koska nyppimistä riittää ja on tahmaista puuhaa, mutta nykyään on myynnissä mitä hurmaavampia, kauniskukintoisia petunioita, joten taivuin mieheni toiveeseen ostaa nuo tummanvioletit pilkkuineen. Vaaleanpunaisen sainkin sitten lahjaksmuiden seuraksi. Joten tämäkin päätös on nyt pyörretty. 

Myös betonirumpu sai täytteensä, sellaisista kasveista, jotka eivät etsimäni tiedon mukaan maistu peuroille: samettiruusu ja unikko. Keskellä oleva heinähuiskilo on myös saanut olla rauhassa talttahampailta. Nämä ovat täysin minun leiskuvaa värimaailmaani ja antoivat kunnon väripläjäyksen alkuun tuomien keväistä, valkoista kukintaa vasten. 

Lisäksi etupihan takareunaa (betonirummun vieressä oikealla) tuimme isoilla kivillä ja istutin sinne siskoltani saamiani ukonkelloja, jotka eivät lukemani mukaan myöskään kuulu peurojen herkkuvalikoimaan, ja siellä ne ovat nyt rauhassa kasvaneet jo pari viikkoa. Lisäksi puutarhamme puolella on pari sinilatvaa kasvamassa. Näistä mainittiin myös, etteivät nämäkään peuroille maistu, joten siirrän ne varmaankin jossain vaiheessa myös kasvamaan etupihalle. Ennestään ukonkelloista oikealle on saanut rauhassa kasvaa onnenpensasta, siskoltani saamia maanpeitekasveja ja väriminttua (sain myös uuden vaaleanpunakukkaisen värimintun lahjaksi tänä vuonna). Lisäksi joriininjuurakot istutimme taas kesäksi sinne, koska nekään eivät peuroille maistu viimekesäisen kokemuksen perusteella.

Tähän on pakko todeta, että joudun pyörtämään ajatukseni myös siitä, että ei ole "peuravapaita" kasveja, ja myös sen, etten saa puutarhaa etupihalle. Hyvää vauhtia sellainen on rakentumassa. Tyhjälle alueelle perustamme uuden multatilan, ja muun reuna-alueen kiveämme ylijääneellä liuskekivellä, myös betonirenkaan toiselta sivulta. Lisää helppohoitosuutta ja siisteyttä pihamaalle. 

Loppukesä 2019. 

Alkukesä 2020.

Tienpuoleinen tontinreuna on nyt myös siistiytynyt. Pari viikkoa siinä vierähti, mutta nyt on siisti seulanpääkiveys paikallaan. Eilen ja tänään on satanut, joten sementti-kivituhkaseos väleihin on vielä harjaamatta. Mieheni rakensi naapurin kanssa yhteistyössä valkoisen lauta-aidan pätkän marjapuutarhamme suojaksi tällä viikolla ja siksi oikea reuna on vielä hieman kiveykseltään kesken, mutta se on sitten vain tunnin homma, kun saamme siihenkin seulanpääkivet paikallaan. Aidan ja morsiusangervopensaiden väliin laitoimme rikkaruohoestekankaan, kivituhkaa ja siihen päälle ylijäänyttä liuskekivisilppua, jota jo ennestään pensaiden juurella katteena olikin. Kestävää, tyylikästä ja päästää kuitenkin pensaiden tarvitseman sadeveden lävitseen. 

Ulkoapäin tuo valkoinen lauta-aidan pätkä näyttää hieman maisemaan kuulumattomalta, mutta itse puutarhaan se oli kuin "piste iin päälle" ja nostaa esiin marjapuutarhamme, jossa kasvaa mansikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa ja vielä reunalla kasvaa ruusukvitteni. Pensasmustikat reunustavat kiviterassialueen toista reunaa, joten terassilta pääsee helposti myös mustikat poimimaan.

Vietin 45 v synttäreitäni juuri ja sain itse tehdyksi lahjaksi ystäväperheeltä perheen nuorimman tyttären (13 v) koulutyönä tekemän hyönteishotellin. Tämä on hieno ja nyt ainakin alkuun se pääsee uuden aidan suojaisaan sisäkulmaukseen. Jos ajan kanssa piiloutuu katseilta liikaa vadelmien kasvaessa, siirrämme sen ehkä ylemmäs aitaan roikkumaan. Se toimii marjatarhan katseenvangitsijana, on upea. Toivottavasti löytää uudet asukkaansa myös. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, löysin hauskan koristeen terassimme seinälle, johon olen jotain piristettä haaveillut. Harmi, että ostin vain yhden. Mieheni luuli alkuun, että pilailin, mutta en pilaillut. Tämä on hieno koristekultakuoriainen, johon ihastuin Bauhausissa päivänvarjo-ostoksilla pikaisesti käydessämme, ja tämä ihanuus pääsi terassimme ovenpieleen mieheltäni synttärilahjaksi saamani amppelin ja keijunmekon seuraan.

Molemmat ovat kauniit ja tuovat iloa elämääni. 💚