Kesä!

Pahoittelut blogitauosta, mutta mahtavat helteiset päivät ja illat ovat pitäneet minut ja mieheni kiireisenä. Pihalla rakennustyöt kesä II/2 ovat jatkuneet ahkeraan. Lisäksi iltaisin kasteluhommia on riittänyt, niin etupihan kylvökukkamaalla kuin puutarhassa sekä myös kasvulavamme ovat saaneet multatäytteensä ja siemenensä: perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, pinaattia, punajuurta ja salaattia. Ja kaikki ovat hyvässä kasvussa.

Myös uusia perennoja olen ostanut, vanhoja jokusen siirtänyt ja saanut siskoni pihalta lisää mm. maanpeiteperennoja. Meille on puutarhan nurkkaan nyt myös oma raparperin alku muuttanut, myös siskoni puutarhasta.

Lisäksi kukkaruukut ja amppelit ovat täyttyneet kesäkukista. Värimaailma ei ehkä ole minulle ihan tyypillinen, mutta jotenkin vain tuo liila-vaaleanpuna-valkoinen valikoima päätyi kukkaruukkuihimme ja amppeleihimme tänä kesänä. 

Ja kuten näkyy, meillä on kesäkukkina petuniaa. Vannoin aikanaan, luopuessani palkkatöinä puutarhurin hommista, ettei meille ikinä tulee petuniaa kotipihaan nypittäväksi, koska nyppimistä riittää ja on tahmaista puuhaa, mutta nykyään on myynnissä mitä hurmaavampia, kauniskukintoisia petunioita, joten taivuin mieheni toiveeseen ostaa nuo tummanvioletit pilkkuineen. Vaaleanpunaisen sainkin sitten lahjaksmuiden seuraksi. Joten tämäkin päätös on nyt pyörretty. 

Myös betonirumpu sai täytteensä, sellaisista kasveista, jotka eivät etsimäni tiedon mukaan maistu peuroille: samettiruusu ja unikko. Keskellä oleva heinähuiskilo on myös saanut olla rauhassa talttahampailta. Nämä ovat täysin minun leiskuvaa värimaailmaani ja antoivat kunnon väripläjäyksen alkuun tuomien keväistä, valkoista kukintaa vasten. 

Lisäksi etupihan takareunaa (betonirummun vieressä oikealla) tuimme isoilla kivillä ja istutin sinne siskoltani saamiani ukonkelloja, jotka eivät lukemani mukaan myöskään kuulu peurojen herkkuvalikoimaan, ja siellä ne ovat nyt rauhassa kasvaneet jo pari viikkoa. Lisäksi puutarhamme puolella on pari sinilatvaa kasvamassa. Näistä mainittiin myös, etteivät nämäkään peuroille maistu, joten siirrän ne varmaankin jossain vaiheessa myös kasvamaan etupihalle. Ennestään ukonkelloista oikealle on saanut rauhassa kasvaa onnenpensasta, siskoltani saamia maanpeitekasveja ja väriminttua (sain myös uuden vaaleanpunakukkaisen värimintun lahjaksi tänä vuonna). Lisäksi joriininjuurakot istutimme taas kesäksi sinne, koska nekään eivät peuroille maistu viimekesäisen kokemuksen perusteella.

Tähän on pakko todeta, että joudun pyörtämään ajatukseni myös siitä, että ei ole "peuravapaita" kasveja, ja myös sen, etten saa puutarhaa etupihalle. Hyvää vauhtia sellainen on rakentumassa. Tyhjälle alueelle perustamme uuden multatilan, ja muun reuna-alueen kiveämme ylijääneellä liuskekivellä, myös betonirenkaan toiselta sivulta. Lisää helppohoitosuutta ja siisteyttä pihamaalle. 

Loppukesä 2019. 

Alkukesä 2020.

Tienpuoleinen tontinreuna on nyt myös siistiytynyt. Pari viikkoa siinä vierähti, mutta nyt on siisti seulanpääkiveys paikallaan. Eilen ja tänään on satanut, joten sementti-kivituhkaseos väleihin on vielä harjaamatta. Mieheni rakensi naapurin kanssa yhteistyössä valkoisen lauta-aidan pätkän marjapuutarhamme suojaksi tällä viikolla ja siksi oikea reuna on vielä hieman kiveykseltään kesken, mutta se on sitten vain tunnin homma, kun saamme siihenkin seulanpääkivet paikallaan. Aidan ja morsiusangervopensaiden väliin laitoimme rikkaruohoestekankaan, kivituhkaa ja siihen päälle ylijäänyttä liuskekivisilppua, jota jo ennestään pensaiden juurella katteena olikin. Kestävää, tyylikästä ja päästää kuitenkin pensaiden tarvitseman sadeveden lävitseen. 

Ulkoapäin tuo valkoinen lauta-aidan pätkä näyttää hieman maisemaan kuulumattomalta, mutta itse puutarhaan se oli kuin "piste iin päälle" ja nostaa esiin marjapuutarhamme, jossa kasvaa mansikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa ja vielä reunalla kasvaa ruusukvitteni. Pensasmustikat reunustavat kiviterassialueen toista reunaa, joten terassilta pääsee helposti myös mustikat poimimaan.

Vietin 45 v synttäreitäni juuri ja sain itse tehdyksi lahjaksi ystäväperheeltä perheen nuorimman tyttären (13 v) koulutyönä tekemän hyönteishotellin. Tämä on hieno ja nyt ainakin alkuun se pääsee uuden aidan suojaisaan sisäkulmaukseen. Jos ajan kanssa piiloutuu katseilta liikaa vadelmien kasvaessa, siirrämme sen ehkä ylemmäs aitaan roikkumaan. Se toimii marjatarhan katseenvangitsijana, on upea. Toivottavasti löytää uudet asukkaansa myös. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, löysin hauskan koristeen terassimme seinälle, johon olen jotain piristettä haaveillut. Harmi, että ostin vain yhden. Mieheni luuli alkuun, että pilailin, mutta en pilaillut. Tämä on hieno koristekultakuoriainen, johon ihastuin Bauhausissa päivänvarjo-ostoksilla pikaisesti käydessämme, ja tämä ihanuus pääsi terassimme ovenpieleen mieheltäni synttärilahjaksi saamani amppelin ja keijunmekon seuraan.

Molemmat ovat kauniit ja tuovat iloa elämääni. 💚