Viikon vipinät

Viikosta muodostui kiireinen. Kävin pitkästä aikaa pienen kävelylenkin alkuviikosta ja jalkapöytä ei tuntunut tykkäävän, mutta lopulta se ei kipeytynytkään.

Tiistaina kävin kuuntelemassa musiikkiopiston konsertin, jossa kummityttömme soitti pikkolohuilua. Ja täytyy sanoa, että hienosti soittikin. Itse kävin ala-asteikäisenä huilutunneilla, mutta ne esiintymiset... En vaan kestänyt niitä, koska jännitin niin paljon, että soitto ei vaan sujunut, sormet eivät liikkuneet ja hengittäminen oli vaikeaa. Kaikki oleellinen siis ei toiminut. Olisin nauttinut soittamisesta, mutta tuo esiintymiskammo oli niin vahva, että jätin harrastuksen 4 vuoden jälkeen.

Poikkihuiluni on vielä tallessa ja joskus sillä lurittelen huvikseni. Ja aikanaan 2000-luvun alkupuolella koululla avustajana työskennelläsi soitin joulujuhlassa kappaleen. En vieläkään tosin nauttinut, mutta voitin kammoni ja soitin. 

Ja sain kun sainkin osan käsitöistä nyt lopultakin pääteltyä. Kahdet sukat ja pipo ovat nyt päättelyä myöten valmiita ja käyttökuntoisia, juuri kun säät lämpenevät. Pääsevät sitten ensi syksynä käyttöön. Vielä jäi yksi silkki-villapaita päättelyä odottamaan ja puuvillapaita odottamaan kokoamista sekä päättelyä. Kesällä tuskin ehdin käsitöitä tekemäänkään, kun puutarhan perustaminen vie aikamme. 

Ja muotopuutarhamme on taas esillä lumen sulettua pois. Jos tarkkaan katsoo, niin keskiringin ulkopuolella mullasta nousee pieniä vihreitä kärkiä.

Veikkaisinpa, että nämä kaikki ovat krookuksia, jotka nyt ensimmäisenä mullasta esille kurkottavat. Kuvassa oleva ainakin on, kauluksista päätellen. Ja se jokakeväinen puutarhurin ongelma - mieheni kanssa juuri pähkäilimme, että mitäs kukkasipuleita tuonne tulikaan istutettua!?

Loppuviikon uurastin töissä yksinään. Lisävirtaa hain torstaina kuntosalilta, kun töissä oli lyhennyspäivä. Tai no pikemminkin sain lisäryhtiä, ja perjantaina töissä oli heti helpompaa pitää ryhti kunnossa. Kummasti on niska ja lapojen välikin heti paremmassa kunnossa. Ja käsi- ja niskalihakset olivat yllättävän vahvassa kunnossa, joten kahvakuula kotona on tilannetta auttanut. Mutta hieman oli outoa tuolla kuntosalilla pitkästä aikaa rehkiessä ja joutui hieman miettimään sopivia painoja eri liikkeisiin. Kuten kuvastakin näkyy, olo oli hieman pöllämystynyt ja

hiki virtasi. Mutta jäi hyvä fiilis. Ensi viikolla uudelleen. 

Poikkesimme eilen mieheni kanssa päiväkahvilla Ilonan gluteenittomilla leipomuksilla tehtaanmyymälässä Sääksjärvellä. Hyvää oli ja mukaan kotiinkin tuli ostettua herkkuja, joita sitten lauantaisaunan jälkeen nautiskelimme myös isäni kanssa meillä. Tänään söin viimeisen sacher-leivoksen iltateellä.

Ja töissä, siellä oli ihanat värit taukotilalla auringon siivilöityessä tulppaanien ja pääsiäisoksien lävitse taukotilaamme piristäen. En valita! 

Olemme saaneet myös työkavereiden kanssa nautiskella lintujen kevätmuutosta, kun työpaikan ohi virtaavalla joella on oleillut telkkä-, joutsen- ja sorsapariskunta sekä loppuviikosta ilmestyi sinne myös valkoposkihanhia uiskentelemaan veteen. Ja ei, minä en näitä lintuja tunnistanut, paitsi tietenkin joutsenet. Onneksi laitoshuoltajamme tuntee hyvin metsäneläimiä ja lintuja. Omassa kotipihassamme sentään tunnistin mustahöyhenisen palokärjen hakkaamassa haavan oksia ja aamuin ja illoin hän myös huutelee väliin. Tänään näin myös käpytikan naapuritontin haavan oksilla hyppimässä.

Joten tällä viikolla olen saanut ravintoa niin sielulle kuin ruumiillekin. Kaiken flunssailun jälkeen on tehnyt hyvää saada vähän vaihtelua elämään. Ja aurinkoa, sitä on nyt riittänyt. Kyllä se kevään lämpökin sieltä vähitellen hiipii, yöpakkasista huolimatta. 

Pääsiäistä odotellessa

Päätimme työpaikan laitoshuoltajan kanssa piristää työympäristöä ja uhrata hieman omasta vapaa-ajastamme yhteisön hyväksi. Minä hain kotipihamme lähellä kasvavista pajuista kissallisia oksia ja koristelin ne. Piippurassikoisteet tein varmaankin jo kymmenen vuotta sitten ja nyt ne pääsivät työpaikan taukotilalle uusiokäyttöön. Laitoshuoltajamme päätti kylvää työpaikalta löytyneisiin pikkukoreihin rairuohoa kasvamaan. Joten meillä on töissä jo ihan pääsiäistunnelmat meneillään, vaikka pääsiäiseen on vielä lähes kuukausi aikaa. 

Mieheni oli ostanut kotiin ihanat kerrotut tulppaanit. Ne ovat upeimmat näkemäni tulppaanit tältä keväältä ja nyt jo vähän auenneetkin enemmän. Kuva on eiliseltä. 

Töissä oli tällä viikolla rauhallista ja kiireetöntä osan työntekijöistä ollessa koulutuspäivillä ja sain eilen töistä vapaapäivää pitkästä aikaa, ehdin hoitamaan asioita ja eilen myös saapuivat paikalliseen optikkoliikkeeseen aiemmin tilaamani näyttöpäätelasit ja ne on ihanan pirteät, muoviset, punaiset pokat. Maanantaina näkee sitten käytännössä, miten töissä toimivat, tarkentuuko teksti tietokoneruudulla ja helpottaako työpäivän jälkeinen silmien väsymys?

Tilasin alkuviikosta Mokkapuun nettikaupasta maidottomia luomusuklaamunia pääsiäiseksi ja ne saapuivat jo eilen Postiin noudettavaksi. Nämä ovat kookosmaitopohjaisia ja pääsiäisenä pääsee sitten maistelemaan näitä herkkuja. Näitä en ole maistellut, mutta uskon, että ovat herkullisia. 

Ehdimme mieheni kanssa eilen myös aleostoksille ja ostin itselleni parit uudet farkut (vanhemmat ovat kutistuneet kaapissa) ja löysin myös uuden takin jos toisenkin, sekä tietenkin vähän pääsiäiseen liittyvää tavaraa. Miehellenikin löytyi uutta vaatetta. Kävimme myös täydentämässä ruokakaappien sisältöä erikoisruokavalioisen erityisvalmisteilla, joita omalta paikkakunnaltamme ei ruokakaupoista löydy.

Happy coco - kookosjugurtit ovat onneksi nyt tulleet perusruokakauppoihin myyntiin omalle paikkakunnallemme ja olen saanut vaihtelua välipaloihini. Tämä kerrosversio on lempparini naturellin lisäksi. Naturel on hyvä, koska siihen saa eri hilloilla vaihtelua makunystyröille. 



Tänään mieheni koko päivä kului sulkapalloturnauksessa ja huomenna hän onkin työvuorossa, joten oli mukava, kun sain eilisellä vapaan ja ehdimme viettämään aikaa yhdessä ja kävimme kaksin ulkoruokinnassakin.

Tänään olen pessyt pyykkiä ja neulonut uutta ihanan pehmeää luomupuuvillaista neuletta itselleni. Viimeinen kappale menossa ja voi olla, että huomenna pääsen jo kokoamaan sen. Pääteltäviä käsitöitä on myös kertynyt pinolle odottelemaan ja voisin huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni ja päätellä ne käyttökuntoon. Toisaalta myös vierashuoneen verhot odottavat ompelemista. Joten siinäpä pulma, ehtiikö kaiken yhden päivän aikana? Mutta niistä sitten myöhemmin kuvia, kunhan valmistuvat. 

Hyvä päivä!

Tänään on ollut hyvä päivä ja alan selkeästi toipua vähitellen flunssasta seuranneesta nuutuneisuudesta. Aamu alkoi kampaajan hoivissa, ruokakaupan kautta kotiin, siskon perhe kävi pikavisiitillä, pyykkikone ja kuivuri ovat pyörineet koko päivä ja sain ommelluksi taas yhdet verhot, ja nyt työhuonekin on saanut ikkunaan lopultakin verhot. 

Valitsin verhokankaan tapettien mukaan ja onnistuin siinä, mitä olin ajatellut, verhojen oksisto nivoutuu hauskasti kuin jatkaen tapetin oksistoa. 

Ompelun vuoksi ruoka-aikani siirtyi tänään hieman myöhäiseksi ja lopulta päädyin tekemään kotoisaa pikaruokaa, pastaa yrttisellä riisikermakastikkeella. Hyvää ruokaa ja ihan vahingossa vegaanista. Nyt, kun yrtit taas sopivat minulle suoliston parantuessa vähitellen, on basilikasta tullut yksi suosikkiaineksista ruuanlaitossa.

Koska verhojen ompelu vaati myös silitysraudan ja -laudan esille kaivamista, jatkoin inhokkihommaani ja silitin samaa vauhtia tyynynliinakasan, joka oli jäänyt pesun jälkeen silitystä. Silitys ei todellakaan minua kiinnosta, mutta yksi elämän suuria nautintoja on illalla köllähtää nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ja silitetyssä tyynynliinassa on se oma,  puhdas tuoksunsa. Joten niiden eteen uhraudun jopa silitysrautaan tarttumaan. 

Joten yksi asia on johtanut tänään toiseen ja olen saanut paljon aikaan. 

Viime viikolla miehelläni ja minulla oli erityinen juhlapäivä. Nimittäin kihlojen 20. vuosipäivä. Olen ihastunut muumiastioista Alkuperää kunnioittaen - sarjaan, jotenkin se pelkistettynä musta-valko-oranssisävyineen rauhallisuudessaan vetoaa minuun. Olen pyöreinä hää- tai kihlapäivinä ostanut usein jotain yhteistä. Tällä kertaa meille saapui teekannu ja tarjoiluvati. Kuvituskin sopi meihin kahdestaan eläviin, tahattomasti lapsettomaan pariskuntaan.

Leipominen jäi tältä päivältä, koska siihen aika ei vain riittänyt. Käytin sen ajan mieluummin kahvakuulan kanssa heilumiseen monen viikon tauon jälkeen. Työviikosta meni 3 päivää sinnitellen fasettilukon jälkeisen lapojen välisen lihas- ja kalvojumin kanssa. Mieheni onneksi sai lukon auki heti alkuunsa, joten selvisin parin päivän kärvistelyllä tällä kertaa eikä mennyt koko viikkoa. Tämä kuitenkin kertoo siitä, että lapojen väliset lihakset kaipaavat liikettä ja vahvistusta flunssan aiheuttaman liikuntatauon jälkeen. Joten kahvakuula sai tänään kyytiä. 

Ja uusi kampaaja, se on nyt varmuudella löytynyt. Tuttu parturini sanoi aiemmin, että kolmannella leikkauskerralla onnistuu yleensä uuden asiakkaan hiustenleikkaus, kun oppii asiakkaan hiukset ja pyörteet. Kävin tänään kolmannen kerran uudella kampaajallani ja nyt lopputulos miellytti meitä molempia. Kesä lähestyy ja tukka lyhenee. Todella lyhyet hiukset - joillekin naisille ne sopii ilman, että naisellisuus kärsii, ja minä kuulun siihen porukkaan. Onneksi miehenikin on todennut saman ja hyväksyy minut tällaisena kuin olen.

Päiväni kruunaa Teemalauantai ja yksi ikisuosikeistani musiikin saralta.

Dawid Bowie.

Hyvää viikonloppua teille muillekin! 

Lenssua, lepoa ja laskiaispullia

Viimeiset viikot olen ollut flunssaviruksen kourissa kotona, osan aikaa äänettä ja osan aikaa olo kuin kuolleella kutulla, veto täysin pois ja päiväunet ovat tulleet tarpeeseen. Poskiontelot yrittivät tulehtua ja silmissä on ollut lievää tulehdusta. Elämä on kutistunut neljän seinän sisälle terveyskeskuskäyntejä lukuun ottamatta.

Terassillemme muodostui hauska tunnelisto sään lämmetessä plusasteille ja lämpimän ilman pyrkiessä ylöspäin terassilautojen välistä. Ennen sairastumistani ehdimme nautiskelemaan ensimmäiset terassikahvit terassin lasitetulla osiolla. Elämän pieniä, mutta niin tärkeitä iloja ja nautintoja talvipakkasten välissä. 

Ja siinä ne nyt ovat. Hiivattomat ja vegaaniset laskiaispullat. Minulle ensimmäiset yli 25 vuoden tauon jälkeen. Nämäkin olisi jäänyt tekemättä, jos olisivat vaatineet vaivaamista kuten normaali pullataikina. Siihen ei olisi voimat riittäneet. Onneksi tämä vain sekotettiin ja käsissä varoen muotoiltiin pikkupulliksi. Itse vaihdoin jauhot itselleni sopiviksi, joten jos ei tuollaisenaan sovi, niin muokkaus kyllä onnistuu ja ohje silti toimii. Herkullisia tuli. Maistuivat pullalta ja täytettyinä laskiaispullalta. Puolueeton arvio mieheltäni saatuna.

Ohje löytyy täältä:
Erikoisen hyvaa/laskiaispullat

Laskiaispullista jäi ylitse hieman kookoskermaa, joten kokosin siitä itselleni C-vitamiinipommin vadelma- ja lakkahillon sekä riisimaitojäätelön kera kerrostaen. Hieman mantelirouhetta pinnalle antamassa lisämakua. Hyvää! 

Vierashuoneemme sain kuukausi sitten raivattua käyttökuntoon, kun mieheni ruuvasi verhotangon paikalleen. Joten nyt on varavuodekin avauskuntoinen. Tarkoituksena oli verhot seuraavaksi ommella, mutta en ensin ehtinyt ja sitten iskikin flunssa jumittaen niskalihakset. Onneksi ikkunassa on sälekaihtimet.

Lamppu oli aiemman asunnon olohuoneessa ja seinällä oleva lukuvalo oli aiemmin makuuhuoneellamme. Nyt lamput pääsivät vierashuoneelle uusiokäyttöön, koska olivat tyyliltään sinne sopivat. 

Ja tuo ihana muumityyny oli heräteostos (en muista mistä), mutta on kuin nenä päähän väripilkkuna tuonne muuten niin siniharmaaseen huoneeseen. Vaaleanpunainen tulee toistumaan pienissä määrin myös verhoissa, kunhan ne joskus ommeltua saan ja ikkunaan saakka. 

Tämä vierashuone on asuntomme tyyliltään rauhallisin huone. Ja tykkään myös sen tyylistä, vaikka makuuhuone vehreydessään ja vihreydessään on edelleen suosikkihuoneeni. Ja siellä on sentään jo verhotkin, kuten kuva alla todistaa! 

Ja viikon päästä on käsillä nykyisen asuntomme reklamaatiokorjaukset. Niitä ei ole paljoa kertynyt, mutta hyvä saada ne pienetkin virheet kuntoon. Sähkömies kävi jo edellisviikolla ja hänen osuutensa on jo kunnossa. Kunhan saamme nuo virheet kuntoon sekä kaikki verhot ikkunoihin paikalleen, olemme luvanneet ystäviä kutsua kahvittelemaan ja uuteen asuntoomme tutustumaan. 

Vauhdilla mennään kevättä kohti, vaikka vielä pakastaakin. Ensimmäistä kesää jo kovasti täällä uudessa ympäristössä odotan ja sormet syyhyävät jo uuden puutarhan luomiseen. Ja tämän flunssan loppumista myös odotan, jotta pääsisin taas palaamaan takaisin siihen aina niin tylsään, mutta normaalikuntoiseen arkeen.