Viikon vipinät

Viikosta muodostui kiireinen. Kävin pitkästä aikaa pienen kävelylenkin alkuviikosta ja jalkapöytä ei tuntunut tykkäävän, mutta lopulta se ei kipeytynytkään.

Tiistaina kävin kuuntelemassa musiikkiopiston konsertin, jossa kummityttömme soitti pikkolohuilua. Ja täytyy sanoa, että hienosti soittikin. Itse kävin ala-asteikäisenä huilutunneilla, mutta ne esiintymiset... En vaan kestänyt niitä, koska jännitin niin paljon, että soitto ei vaan sujunut, sormet eivät liikkuneet ja hengittäminen oli vaikeaa. Kaikki oleellinen siis ei toiminut. Olisin nauttinut soittamisesta, mutta tuo esiintymiskammo oli niin vahva, että jätin harrastuksen 4 vuoden jälkeen.

Poikkihuiluni on vielä tallessa ja joskus sillä lurittelen huvikseni. Ja aikanaan 2000-luvun alkupuolella koululla avustajana työskennelläsi soitin joulujuhlassa kappaleen. En vieläkään tosin nauttinut, mutta voitin kammoni ja soitin. 

Ja sain kun sainkin osan käsitöistä nyt lopultakin pääteltyä. Kahdet sukat ja pipo ovat nyt päättelyä myöten valmiita ja käyttökuntoisia, juuri kun säät lämpenevät. Pääsevät sitten ensi syksynä käyttöön. Vielä jäi yksi silkki-villapaita päättelyä odottamaan ja puuvillapaita odottamaan kokoamista sekä päättelyä. Kesällä tuskin ehdin käsitöitä tekemäänkään, kun puutarhan perustaminen vie aikamme. 

Ja muotopuutarhamme on taas esillä lumen sulettua pois. Jos tarkkaan katsoo, niin keskiringin ulkopuolella mullasta nousee pieniä vihreitä kärkiä.

Veikkaisinpa, että nämä kaikki ovat krookuksia, jotka nyt ensimmäisenä mullasta esille kurkottavat. Kuvassa oleva ainakin on, kauluksista päätellen. Ja se jokakeväinen puutarhurin ongelma - mieheni kanssa juuri pähkäilimme, että mitäs kukkasipuleita tuonne tulikaan istutettua!?

Loppuviikon uurastin töissä yksinään. Lisävirtaa hain torstaina kuntosalilta, kun töissä oli lyhennyspäivä. Tai no pikemminkin sain lisäryhtiä, ja perjantaina töissä oli heti helpompaa pitää ryhti kunnossa. Kummasti on niska ja lapojen välikin heti paremmassa kunnossa. Ja käsi- ja niskalihakset olivat yllättävän vahvassa kunnossa, joten kahvakuula kotona on tilannetta auttanut. Mutta hieman oli outoa tuolla kuntosalilla pitkästä aikaa rehkiessä ja joutui hieman miettimään sopivia painoja eri liikkeisiin. Kuten kuvastakin näkyy, olo oli hieman pöllämystynyt ja

hiki virtasi. Mutta jäi hyvä fiilis. Ensi viikolla uudelleen. 

Poikkesimme eilen mieheni kanssa päiväkahvilla Ilonan gluteenittomilla leipomuksilla tehtaanmyymälässä Sääksjärvellä. Hyvää oli ja mukaan kotiinkin tuli ostettua herkkuja, joita sitten lauantaisaunan jälkeen nautiskelimme myös isäni kanssa meillä. Tänään söin viimeisen sacher-leivoksen iltateellä.

Ja töissä, siellä oli ihanat värit taukotilalla auringon siivilöityessä tulppaanien ja pääsiäisoksien lävitse taukotilaamme piristäen. En valita! 

Olemme saaneet myös työkavereiden kanssa nautiskella lintujen kevätmuutosta, kun työpaikan ohi virtaavalla joella on oleillut telkkä-, joutsen- ja sorsapariskunta sekä loppuviikosta ilmestyi sinne myös valkoposkihanhia uiskentelemaan veteen. Ja ei, minä en näitä lintuja tunnistanut, paitsi tietenkin joutsenet. Onneksi laitoshuoltajamme tuntee hyvin metsäneläimiä ja lintuja. Omassa kotipihassamme sentään tunnistin mustahöyhenisen palokärjen hakkaamassa haavan oksia ja aamuin ja illoin hän myös huutelee väliin. Tänään näin myös käpytikan naapuritontin haavan oksilla hyppimässä.

Joten tällä viikolla olen saanut ravintoa niin sielulle kuin ruumiillekin. Kaiken flunssailun jälkeen on tehnyt hyvää saada vähän vaihtelua elämään. Ja aurinkoa, sitä on nyt riittänyt. Kyllä se kevään lämpökin sieltä vähitellen hiipii, yöpakkasista huolimatta.