Väriä ja valoa

 

Puutarhan kaariportti on pukeutunut syksyn kunniaksi punaiseen villiviinimekkoon.

Töihin olen palannut taudin jälkeen, mutta illat on kyllä kuluneet vastapainoksi sohvalla maaten. Samoin tämä viikonloppu. Ääni on vielä myös käheänä. Hidasta on toipuminen, mutta eiköhän se tästä vähitellen, kuten aiemmillakin kerroilla.

Hortensiat vielä jaksavat puutarhassa kukkia.

Lopultakin gladiolukset omassakin puutarhassa ovat aloittaneet kukintansa. Olen kyllä nyt sisälle lämpimään ne maljakkoon leikannut, koska puutarhassa niin vähän enää vietämme aikaa, että sinne jäisivät ilman ihailevia katseita.

Keltainen vadelma aloitti tänäkin vuonna satokautensa nyt syyskuun lopulla ja jatkuu vielä lokakuulle. Kiva yllätys aikoinaan oli, että tämä tekee satonsa näin myöhään ja saamme tuoreista vadelmista nauttia myöhään syksyllä.

Nyt sienilyhdyt ovat saaneet led-valonsa. Ja ovat kyllä ihana piristys syysiltoihin.

Samoin terassilla metallilyhty on taas otettu käyttöön. On kyllä kaunis reikäkuvioineen.

Pihalla on vielä syys- ja kesäkukat ruukuissa hyväkuntoisina. Täytyisi varmaan vähitellen uloskin lyhdyt kaivaa esiin vajan alahyllyltä. Kukkasipulit vieläkin odottavat maahan pääsyä. Kunhan tulee sateeton päivä mieheni vapaapäivänä, hän lupasi ne maahan kaivaa. Itselläni ei keuhkot vielä kumartelua kestä, mutta apukäsinä voin toimia.

Tänäkin vuonna lumikärho on viihtynyt ja kasvanut valtavaksi, ja totesin yhtenä päivänä kompostilla käydessäni, että meillä ei ole prinsessa Ruususta, mutta prinsessa Kärhönen löytyy. 

Viikonloppu menee tosiaan nyt huiliessa, toipuessa ja voimia kerätessä. Ensi viikolla alkaakin töissä uusi, haastavampi aika, kun jään yksin työpistettäni pyörittämään nykyisen työparini siirtyessä samassa rakennuksessa muihin töihin. Haasteita ainakin töissä riittää, mutta eiköhän niistä selvitä, ennenkin on selvitty.

Järki vai tunne

Olen viime päivinä miettinyt neuropsykologista kuntoutusta, ja mitä tapahtuu, kun sitä tarvitseva ei sitä saa tai ei itse huoli. Aiemmin työelämässä olen työskennellyt autistien kanssa ja nähnyt kuntoutuksen positiivisen vaikutuksen heidän arjessaan ja sosiaalisissa suhteissaan. 

Olen tällaista kuntouttamatonta aikuista seurannut läheltä nyt jo vuosia. Hän on ihminen, joka jatkuvasti vahingoittaa läheisiään ongelmallisella käytöksellään, koska häneltä puuttuu muiden asemaan asettumisen taito. Hän ymmärtää asioita vain omalta kannaltaan, ja raivostuu ja hyökkää sanallisesti kun asiat eivät mene niin kuin hän toivoo ja haluaa. Nuorempana hän kävi fyysisesti kimppuun nyrkein, repien ja jopa veitsellä uhaten, jos hänen kanssaan joku uskalsi eri mieltä olla.

Ja ei, asia ei ole näin mustavalkoinen. Tämä ihminen on kokenut kovia aikuisuudessa, ja tämä on vaikuttanut häneen ja hänen käyttäytymiseensä heikentävästi ja luonut vahvan elämän, tapahtumien ja muiden ihmisten kontrolloinnin tarpeen. Kukapa meistä ei olisi ikäviä asioita ja vastoinkäymisiä elämänsä aikana kokenut, mutta toiset meistä ovat henkisesti herkempiä.

Hänella todettiin vasta aikuisena mielenterveys- ja jaksamisongelmia hoidettaessa neuropsykologinen häiriö, jonka diagnoosista hän kuitenkin kieltäytyi "koska tämä ei hänen elämäänsä vaikeuta" ja samalla hänellä jää myös tähän kuntoutus saamatta. Hänen perheensä ja läheistensä elämää tämä NepSy-häiriö kyllä vaikeuttaa merkittävästi, mutta tätä hän ei tajua, koska häiriö on sen tyyppinen, ettei hän pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Hän laukoo loukkaavia kommentteja ymmärtämättään, käytös on minäkeskeistä sekä tätä kautta itsekästä, hänen näkemyksensä ja mielipiteensä ovat ainoita oikeita eikä hän näistä jousta. Hänellä on lisäksi vahvat narsistiset piirteet ja kaikki virheet ja epäonnistumiset ovat aina jonkun muun vikaa. Hän alkuun hurmaa uudet tuttavuudet. Hänen uudet ystävyyssuhteensa kuitenkin päättyvät parissa vuodessa toisen osapuolen tajutessa hänen itsekkyytensä ja joustamattomuutensa. Nuoruudesta pysyneet ystävyyssuhteet ovat niin pintapuolisia, että tämä käytös ei tule esille hänet pitempään tunteneille kavereille. Hän on aina oikeassa eikä omasta mielestään tee virheitä. Jos hän epäonnistuu, on se aina jonkun muun syytä tai aiheuttamaa. Näin ollen hän ei koe olevansa myöskään kenellekään anteeksipyyntöjä velkaa. Hän on ylimielinen, ilkeä, irvailee ja mitätöi muita, varsinkin niitä, jotka hänen kanssaan eri mieltä ovat, ja kun joku lopulta hermostuu hänen asiattomiin kommentteihinsa ja puolustautuu, hän kokee, että häntä kohtaan on ihan ilman mitään syytä hyökätty ja vastapuoli on velvollinen häneltä anteeksi pyytämään.

Hän on on taiteellisesti luova ja hänen älykkyysosamääränsä on korkea, mutta sosiaaliset vuorovaikutustaidot ovat pohjimmiltaan heikot. Hän kokee olevansa korkeasti sivistynyt ja filosofia korkeakulttuurisine keskusteluineen on hänelle tärkeää. Hän uppoutuu usein mielekkääseen tekemiseen ja omaan maailmaansa niin, ettei näe eikä kuule mitä hänen ympärillään tapahtuu.

Oman toiminnan ohjauksessa hänellä on suuria haasteita, ja tästä syystä käytännön taidot ja järjestelyt kuluttavat häneltä suunnattomasti energiaa ja hän väsyy herkästi. Asiat jäävät myös keskeneräisiksi. Pienetkin muutokset suunnitelmissa ja viikkoaikataulussa saavat hänet tolaltaan, hän ahdistuu ja useimmiten raivostuu, kun suunnitelmat yllättäen muuttuvat. Tästä syystä hänen puolisonsa pyörittää arjen ja tekee pääsääntöisesti kaiken. Somessa hän kuitenkin antaa itsestään ahkeran, luovan ja lapsistaan, puutarhastaan ja taloudestaan huolehtivan tunnollisen perheenäidin kuvan. Lapsen sairastuessa flunssaan, ja suunnitelmien tätä kautta pakosti muuttuessa, hänen koko maailmansa kaatuu. Kellään muulla ei ole niin isoja ongelmia kuin hänellä ja hänen perheellään, ja kenenkään muun lapset eivät sairasta yhtä paljon.

Hänellä on ongelmia hahmottaa voimavarojaan, hän väsyy ja purkaa huonon olonsa läheisiinsä ja syyttämällä näitä väsymyksestään, kerättyään itse ensin itselleen liikaa järjestelemistä, mm. tapahtumien järjestämisen muodossa. Tärkeää on kuitenkin pitää yllä aktiivisen kansalaisen leimaa.

Hän mielellään auttaa ystäviä ja puolituttuja. Niin hän tekeekin, mutta delegoimalla asiat jonkun muun riesaksi ja selvitettäviksi. Hän ei ota vastuuta, mutta mielellään neuvoo muita, miten asiat kuuluu tehdä. Kun läheinen kotiutetaan sairaalasta suuren operaation jälkeen, hänen suurin huolenaiheensa omasta kodista käsin on läheisen jääkaapin lämpötila ja leikkelepaketin alahyllysijoitusta. Tällä välin muut läheiset järjestävät sairaalasta kotiutuvalle käytännön asioita; apuvälineitä, omia aikataulujaan sekä kotihoitoa alkuun avuksi. Hän suuttuu, kun muut toteavat, että tärkeintä on, että läheinen pystyy itse jääkaapista leikkeleen ottamaan vaikkapa sitten jääkaapin ylähyllyltä ja tekemään välipalaa itsenäisesti. Hän ei ns. näe metsää puilta.

Hän tekee vain asioita, jotka ovat hänelle inspiroivia ja kivoja. Jos häneltä vaaditaan asioita, joihin hänellä ennestään ei ole taitoja ja jotka hän kokee siksi itselleen vaikeaksi, ja myös virheen tekemisen mahdollisuus on olemassa, hän keksii tekosyitä tilanteesta paetakseen, jopa tarvittaessa valehtelee, ja jos tämäkään ei riitä tilanteen välttämiseksi, hän raivostuu, haukkuu ihmiset ympärillään ja poistuu paikalta "pakotettuna poistumaan" muiden idioottimaisen käytöksen vuoksi. Hän ymmärtää kanssaeläjien puheita herkästi väärin, kokee, että toinen ihminen on häntä vastaan, jos ei ole hänen kanssaan samaa mieltä hänen "järjen paasaamisestaan" huolimatta, näkee piilomerkityksiä vastapuolen puheissa ja tarvittaessa hän vääristelee toisen ihmisen sanomisia ja mustamaalaa tätä jäädessään tilanteessa alakynteen oman tahdon uhatessa jäädä toteutumatta.

Voitte vain kuvitella millaista arki tällaisen kuntouttamattoman Nepsy-ihmisen kanssa on. Se on yksinvaltiaan tyranniaa, hillittömiä raivokohtauksia, karjumista, kulissien ylläpitoa, lasten ahdistuneisuutta ja masennusta, puolison väsymistä. Oman tahdon läpisaamiseksi hän manipuloi ja keksii tekosyitä mm. vedoten toistuvasti lasten hyvinvoinnin vaarantumiseen tai että hänen lapsistaan ei kukaan välitä, vaikka kyseessä on puhtaasti hänen oma agendansa. Hänen mukaansa lapselle kehittyneet mielenterveydenongelmat johtuvat läheisistä, jotka eivät ole tarpeeksi heitä huomioineet, tukeneet ja nähneet hänen lapsiaan. Aiemmin läheiset kävivät paljonkin, mutta perheen ilmapiirin muututtua ahdistavaksi perheen äidin mielenterveysongelmien astuttua arkeen, hekin väsyivät tilanteeseen ja katsomaan vierestä jatkuvaa lapsille huutamista ja miehelle satelevia syytöksiä. Lisäksi lopulta koronapandemia esti vierailut heille sekä lasten kyläilyt läheisille, varsinkin kun pakko-oireinen pöpökammo kuuluu myös perheen arkeen. Eli tavallaan hän on oikeassa, mutta syyt olivat eri, mitä hän itse kokee. Lapset olivat kaiken vapaa-aikansa hänen tahtotilansa ja raivokohtaustensa paineen alla kotona, eivätkä läheiset enää kyenneet lepotaukoja lapsille järjestämään kodin ulkopuolella. Läheiset joutuivat jättämään lapset ilman tukea hänen tyranniansa alle ja tästä syystä lapset ahdistuivat lisää.

Läheiset ovat yrittäneet vuosien mittaan puuttua hänen käytökseensä, saada häntä näkemään asioita muidenkin kannalta, ja kertomalla, että käytös ei ole hyväksyttävää millään mittapuulla ja että hän loukkaa muita läheisiään puheillaan, tekemisillään ja tekemättä jättämisillään. Kaiken hän kääntää niin, että itse asiassa läheiset käyttäytyvät huonosti, arvostelevat häntä aiheettomasti ja eivät välitä hänestä eivätkä hänen lapsistaan.

Surullinen, mutta realistinen tilanne kuntoutuksen jäätyä toteutumatta. Koko lähipiiri kärsii, eri toten hänen oma perheensä. Monesti me läheiset olemme toivoneet mielessämme, että puoliso saisi tarpeekseen, ottaisi lapset ja lähtisi. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut, ainakaan vielä. Toinen lapsista asuu nyt omillaan, jo hieman kauempana äitinsä käskyvallan alaisuudesta. Toivon hänelle kaikkea hyvää, apua hän saa kotoa alkunsa saaneelle oireilulleen ja ennen kaikkea itsenäistymisen myötä toivon hänen löytävän oman tahtonsa ja itsensä, ja oppivan tekemään kuten itse haluaa, ei niin kuin äiti tahtoo. Toinen kotona vielä asuva lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen, paremmin puolensa pitävä ja on lapsesta saakka tiennyt mitä haluaa, ja toivon tämän kannattelevan häntä kodin räjähdysherkässä, ylikontrolloidussa ilmapiirissä. 

Tämä kuntouttamaton Nepsy ymmärtää tavallaan tilanteensa, muttei ymmärrä sen vaikutusta läheisiinsä. Hän on itse todennut, että kyllä, nykyisin mielenterveyssairaudet ja -häiriöt ovat osa hänen persoonansa rakennetta. Yrittäkää kestää, niin hän itsekin yrittää. Ymmärrän. Hänen on pakko, mutta me muut voimme valita, varsinkin kun hän itse on valinnut tien, joka ei hänen itsensä eikä hänen läheistensä hyvinvointia edistä.

Vaikeina aikoinani aiemmin hän oli tukenani. Myöhemmin hänen vaikeimpina vuosinaan autoin mahdollisuuksien mukaan, olin hänen tukenaan, riensin avuksi lapsia hoitamaan, lapset olivat myös meillä paljon hoidossa, autoin leipomaan lasten synttäreille, kun hänellä oli jaksamisongelmia. Nykyään hän kääntää puheen aina itseensä ja itseään kiinnostaviin asioihin, hänen käytöksensä meitä läheisiä kohtaan on vaan pahentunut viime vuosina, on syyttelevää ja arvostelevaa sekä ylimielistä, ja olen joutunut oman jaksamiseni vuoksi nyt tekemään sen päätöksen jatkuvien syyllistämiskertojen ja riitojen vuoksi, että minun ei tarvitse enää yrittää kestää.

Päätös ei ole ollut helppo ja yöuneni olen menettänyt ja kärsinyt viime päivät migreenistä mielipahan vuoksi, koska tiedän hänen jatkavan mustamaalaamistani noustuani taas kerran hänen diktatuuriansa vastaan, ja tiedän, että hän myös myrkyttää lastensa mielet minua, häntä ymmärtämätöntä vihollistaan vastaan. Toivon, että aiemmin lapsille antamani aika, lämmin läsnäolo ja rakkaus on kuitenkin jäänyt hänen perillistensä alitajuntaan ja sydämeen, ja he tulevat vielä aikuistuttuaan ymmärtämään, mikä tilanne on ollut heidän äitinsä terveyden suhteen. Heidän äitinsä ei ole paha ihminen, hän on olosuhteiden, perimän ja henkisten ongelmien kuntouttamaton vyyhti.

En itse ole myöskään paha ihminen, haluaisin olla tukena ja apuna edelleen näille kuin omille lapsilleni, mutta heidän heille silti niin rakas äitinsä nykyisillä valinnoillaan on tämän tilanteen aiheuttanut. Myös itselleni rakas ikäihminen läheiseni aiheuttamista kiistoista ja riitatilanteista kärsii. Jos voin tilannetta jotenkin auttaa, teen sen ja vetäydyn sivummalle välttääkseni hänellekin lisästressin aiheuttamisen. Kaikkia ei voi auttaa. Itselläni tukena on rakas aviomieheni, läheiset ja ystävät, nuo aikuisena saadut, ja jo kymmeniä vuosia elämääni kuuluneet aarteet.

Sairastupa

 

Kotisohva on tullut liiankin tutuksi koronan kourissa kolmannen kerran maatessa. Mies on ollut ihana ja huomaavainen, vaikka itse olen ollut aika väsynyt enkä aina niin huomaavainen. Tuonut kukkia minulle ja hakenut tilaamani tavarat matkahuollosta.

Peurataulut pääsivät lopultakin takaisin seinälle. Eri seinälle kuin viimeksi. Viimeksi tulivat alas seinältä rikkoen tavaraa alapuoleltaan. Nyt ovat mielestäni muutenkin paremmalla paikalla. Aiempaan taulujen paikkaan pääsi ystävältä saamani makramee.

Seinän maalasin kesäloman aikana. Mieheni osti minulle gladioluksia piristykseksi. Omassa puutarhassa on ollut huono gladiolusvuosi. Taisi kesän kuiva kausi verottaa kukintaa tänä vuonna.

Näitä sienilyhtyjä katselin jo viime syksynä. Nyt raaskin tilata, koska olivat tarjouksessa. Vielä täytyy muistaa ostaa led-tuikut sisään, niin voi turvallisesti lyhtyinä sisällä käyttää.

Seuraavat kukkasipulit odottavat jo maahan pääsyä. Syksy on kuitenkin ollut niin lämmin, ettei vielä maahan näitä ole kannattanut kaivaa, vaikka syyskuu onkin, koska lähtisivät kasvamaan ennen aikojaan. Parvitulppaaneja ja narsisseja. Pari pussia on myös ostettuna upeita, mieheni ostamia tulppaaneja. Ne ilahduttavat sitten ensi keväänä.

Kävin eilen työterveyslääkärillä tarkastuksella taudin jatkuttua nyt jo lähes 2 viikkoa. Keuhkot on puhtaat ja pakkolepo ja rasituskielto jatkuu. Tulipahan ekaa kertaa koettua makuaistin muutos tämän koronan aikana. Voin vaan todeta, että ei olisi tarvetta toista kertaa tätä kokea. Nyt makuaisti on normaalistunut ja mieheni osti minulle Ilonasta leivoksia. Eivät ehkä paranna, mutta on jotain iloa yksin kotona kökkiessä. Tässä koronan rinnalla olen potenut myös pissataudin ja migreeniä. Kunhan paranen, elämä on taas ihanan normaalia, kun terveeseen arkeen pääsen palaamaan. Tämä viikko vierähtää kuitenkin vielä sairaslomalla.

Elämän hissi

"Juhlien järjestämisopas, osa 1.

Tiedättekö sen tyypin, joka vuosittain samaan aikaan toistuviin juhliin kutsuu aina eri ajankohtaan, ja silloinkin usein kutsun laittaa pari päivää aikaisemmin, ja sitten loukkaantuu, kun kukaan ei pääsekään juuri hänelle ja hänen perheelleen sopivaan aikaan? Tämän jälkeen hän myöhemmin haukkuu juhliin kutsutut, kun on niin raskasta järjestää ja suunnitella juhlia aina uudelleen, kun muut ovat aina heille itselleen sopivaan juhla-aikaan töissä tai muilla on kivempia omia menoja sovittuna. Hän on kutsuttujen vieraiden esteiden vuoksi joutunut niin usein järjestämään juhlia, että on jo aivan väsynyt. (Ei, hän ei ole vielä leiponut ja juhlat ovat kotona vielä suunnitelma-asteella. Joten turhaa työtä tai taloudellista tappiota hän ei ole vielä tehnyt.) Lähipiirissä on monta vuorotyötä tekevää, jotka eivät alle viikon varoitusajalla työvuorojaan voi vaihtaa. Mutta vika on aina kutsutuissa, ei juhlien järjestäjässä."

"Juhlien järjestämisopas, osa 2.

Tiedättekö sen tyypin, joka esittää juhlakutsun pari viikkoa aiemmin? Hän tarjoaa meseryhmässä juhlapäiväksi kahta vaihtoehtoa sukulaisille ja kummeille, että saataisiin "mahdollisimman iso juhlaporukka paikalle". Löytyy vaihtoehtona päivä A ja päivä B. Pidetään hänen järjestämänsä huutoäänestys, kumpi päivä sopii paremmin kutsutuille. (Juhlapäivän epävarmuuden lisäksi kutsusta puuttuu paljon vieraille oleellisia tietoja.) Vaihtoehto B sopii suurimmalle osaa ryhmän jäseniä, noin kokonaisuudessaan 20 kutsutusta ihmisistä vain kaksi ei pääsisi. Hän ilmoittaakin, että valitaan vaihtoehto A, koska he haluavatkin viettää juhlia iltamyöhään ryhmän ulkopuolisten tuttujen kanssa iltaa. Kun kysytään, että miksi huutoäänestyksessä tarjosit kahta vaihtoehtoa, jos B ei ole mahdollinen. Ei kuulemma ollut äänestyksen järjestäminen lupaus siitä, että B-päivänäkin olisi juhlat järjestetty. Kun kutsutuista sitten osa ilmoittaa, että heillä on A-päivälle muuta menoa, niin hän syyllistää nämä ja he saavat kuulla, että pitävät epäreilusti muita menojaan tärkeämpänä ja kivempina kuin meidän juhliamme. (Hän ei ymmärrä, että jokaisella on oikeus päättää omista menoistaan.) Kun häneltä kysytään, eikö äänestyksen voittaneena B-päivänä voisi tulla edes pikaisesti kahville ja vaikkapa sitten kakkurääppiäisiin, koska haluttaisiin kuitenkin nähdä heitä ja onnitella päivänsankareita, niin ei, me emme järjestä juhlia monena päivänä. Vain päivä A on vaihtoehto. Ja päätöksen tekee hän, jonka omista juhlista ei siis ole edes kyse. On kyse hänen puolisonsa ja lastensa juhlista, ja ne kutsutut, jotka eivät tule paikalle hänen mielivaltaisesti määrittämänään A-päivänä, loukkaavat hänelle tärkeitä ihmisiä laittamalla muut menonsa etusijalle. (Niitä aiemmin sovittuja menoja, jotka on hyvissä ajoin lyöty lukkoon, ei viime tipassa kutsuttuna.) Juhlien ilmapiiri on näin jo etukäteen ns. pilattu? Ja ei, ei kutsuttujen vaan järjestäjän toimesta."

"Juhliin osallistumisen vaikeus

Tiedättekö sen tyypin, joka ei perheineen vieraile sukulaisilla kuin pakosta silloin, kun kutsutaan kyläilemään muuten vaan tai juhlimaan? Ja silloinkin hän ilmoittaa, että ei ole varma tulevatko he, koska joku heistä saattaa sairastua. Hän ilmoittelee sitten lähempänä. Lähempänä ei koskaan tule ilmoitusta ja juhlien järjestäjä joutuu miettimään tarjottavien määrää, koska ei tiedä, ovatko he tulossa vai eivät."

"Vastuun ja virheiden välttäminen, osa 1

Tiedättekö sen tyypin, kun perheen perusterve ala-asteikäinen lapsi saa kurkkukivun ja lämpöä flunssakautena, hän kysyy läheiseltä terveydenhuoltoalan ammattilaiselta, että mitä nyt tehdä? Ei, ei hän sen vuoksi kysy, etteikö hän äitinä tietäisi, että kotona tapahtuva oireenmukainen hoito ja lepo riittää alkuun hoidoksi. Hän kysyy sen vuoksi, että jos tuleekin lapselle jotain pahemmanlaatuista tautia, hän ei ole mokannut eikä hän ole vastuussa, vaan se läheinen, joka ohjasi kotihoidon on aiheuttanut lapsen pahentuneen sairastumisen."

"Vastuun ja virheiden välttäminen, osa 2

Tiedättekö sen tyypin, joka syyttää lapsiaan ja puolisoaan kaikista epäonnistumisista? Jos lapsen pituushyppy ei suju kisoissa, on puoliso laittanut lähtömerkin väärään kohtaan. Kotona, jos koira syö pöydältä ruokaa ja ripuloi tämän jälkeen kämpän täyteen, on se sen lapsen vika, joka jätti ruokaa pöydälle. Vika ei ole siinä, että koiraa ei ole koulutettu siihen, että pöydältä ei saa syödä. Jos sama koira puree lasta, kun lapsi yrittää siirtää koiraa sohvalla sivummalle, että itse mahtuisi myös sohvalle istumaan, on tämäkin lapsen vika, kun meni koiraan koskemaan. Jos ruoka palaa hellalle, on se lapsen vika, koska häiritsi turhanpäiväisillä jutuillaan ja sähläsi omia asioitaan. (Kaiken tämän kotona tapahtuessa hän makaa sohvalla pädi edessään somemaailmassa ja viestejä lähetellen tutuilleen.) Ja kun pakosta joutuu poistumaan virtuaalimaailmastaan "lapsen aiheuttamien ongelmien vuoksi", niin palaute lapselle ei ole kaunista kuultavaa kenenkään korville. Se on kovaäänistä raivopäistä huutoa ja ilkeilyä. Koska syy on aina muissa."

"Vastuun ja virheiden välttäminen, osa 3

Tiedättekö sen tyypin, jonka mukaan ala-asteikäisen lapsen pitää itse tajuta aloittaa allergialääkityksensä keväällä, kun alkaa oireilla siitepölyihin? Ei se hänen mukaansa ole vanhempien homma. Toisen lapsen kädet ovat atopiasta halkeilleet ja punoittavat talviaikaan liiallisen käsien pesemisen vuoksi. Lapsella on käsirasva olemassa, että voisi itse rasvata käsiään, mutta koska 8-vuotias unohti rasvatuubin koiran ulottuville alas, tuubi pidetään kaapin päällä korkealla, josta lapsi ei saa sitä, eikä myöskään vanhempina muisteta lapsen käsiä rasvata. Jokainen käsien pesukerta on lapselle helvetillistä kirvelyä. Ja pesukertoja on kymmeniä päivässä, koska perheessä kärsitään pakonomaisesta pöpökammosta. Rasvaa ei kuitenkaan muisteta lapsen käsiin laittaa."

"Vastuun ja virheiden välttely, osa 4

Tiedättekö sen tyypin, joka vainoaa lastensa koulusijoitusten vuoksi paikkakunnan poliittisia päättäjiä ja virkamiehiä niin sitkeästi ja aggressiivisesti, että he joutuvat estämään lopulta hänen yhteydenottonsa, koska hän ei suostu hyväksymään mitään muuta vaihtoehtoja kuin sen minkä hän itse kokee oikeaksi? Lisäksi hän somepalstoilla samoihin asioihin liittyen nimittelee hänen kanssaan eri mieltä olevia idiooteiksi. Vuosia myöhemmin hän itse hakeutuu asioista päättäväksi kuntapolitiikkaan ja kun hän törmää sitten itse päättäjänä karuun rahanpuutteen muuriin samassa asiassa, mitä vastaan hän aiemmin taisteli omien lastensa kohdalla, ja joutuu tekemään vaikeita päätöksiä toisten lapsien koulusijoituksia koskien, hän selittelee julkisesti somessa tilanteessa oleville vanhemmille ensin taustoja, ja kun lastensa hyvinvointia puolustavilta vanhemmilta, tilanteen yllättäen ja äkillisesti noustua esille, ei ymmärrystä löydykään, kääntyykin tilanne niin, ettei hän kyllä itse ollutkaan asiasta päättämässä. (Vaikka kyllä, hän oli asiasta päättämässä.)"

"Oma napa, osa 1

Tiedättekö sen tyypin, joka elää ns. oman napansa ympärillä näkemättä ja ymmärtämättä muiden ihmisten elämää ympärillään. Hänen oma elämänsä on aina  kaikkein raskainta ja vain heillä on pahoja ongelmia ja vastoinkäymisiä. Hän tietää kyllä läheistensä opinnot ja niiden ohessa tehtävät sijaisuudet talouden turvaamiseksi, vuorotyöt ja elämäntapahtumat, pitkien parisuhteiden päättymiset, muutot, sairastumiset, tapaturmat, mutta ei pysty asettumaan toisten ihmisten asemaan ja hahmottamaan, miten nämä asiat toisten arkeen vaikuttavat, miten läheisten arki pyörii, mitä rajoituksia ja ongelmia sairastumiset, työt ja opinnot arkeen asettavat. Heidän oma arkensa pyörii arkipäivätöissä, vielä jokunen vuosi sitten täysin puolison hyväpalkkaisen työn varassa hänen tehdessään ajoittain keikkatöitä kotisohvalta. Ja kuinka raskasta, vaikeaa ja sairastumispainotteista heidän elämänsä silloin olikaan, saivat läheiset usein kuulla. Lastenkin sairastuessa oli aina joku kotona hoitamassa."

"Oma napa, osa 2

Tiedättekö sen tyypin, jonka arki ja juhla pitää sujua hänen tahtonsa mukaisesti? Jos ei suju ja joku ehdottaa muuta tai vastustaa, hän raivoaa, syyllistää ja mustamaalaa. Kyse on siitä, mitä hän haluaa, mutta tekosyynä hän käyttää lapsiaan ja puolisoaan, kuinka hänen läheisiään loukataan, jos asiat ei mene kuten hän itse on suunnitellut ja haluaa. Jos tekosyyt loppuvat, hän tarvittaessa turvautuu valheeseen, ja näihin hän lopulta uskoo itsekin. Ja 5 minuutin välein peruste muuttuu. Hänen lapsensa haluavat jouluaaton viettää kotona oman perheen kanssa. Ei suvun kanssa. Kun kysytään, onko lapsilta itseltä kysytty, niin vastaus muuttuu niin, että näistä asioista vanhemmat päättävät. Lopulta syynä onkin se, että kotona on kauniit joulukoristeet ja niitä haluaa jouluaattona ihailla. Muilla ilmeisesti on vain rumia joulukoristeita?"

"Oma napa, osa 3

Tiedättekö sen tyypin, joka harvoin omatoimisesti vierailee tutuilla, sekin pikaisesti ja mieluiten ulkosalla? Hänelle itselleen mieluisiin ja mielenkiintoisiin tapahtumiin hänellä kyllä riittää intoa ja aikaa osallistua. Hän ei ymmärrä selkeästi termiä vastavuoroisuus. Hän syyttää omia läheisiään siitä, että heillä ei kukaan käy koskaan. Ehkä jos itse vierailisi muilla, niin vastavuoroisesti heillekin joku tulisi vierailemaan? Tämä ei varmaan ole koskaan tullut hänelle mieleenkään. Kun lapset voivat henkisesti huonosti, se johtuu hänen mukaansa siitä, että suku ja muut läheiset eivät ole heillä tarpeeksi käyneet ja heistä välittäneet. Hänen omalla toiminnallaan ei lasten vointiin ole ollut vaikutusta."

"Oma napa, osa 4

Tiedättekö sen tyypin, jolle oma mukavuus on pääasiassa. Hän ei ole valmis joustamaan tai perumaan menojaan tai luopumaan vapaa-ajastaan edes läheisen ihmisen avun tarpeen vuoksi. Ne, jotka auttavat hänen apuaan tarvitsevaa läheistään, hän on haukkunut, koska he erehtyivät pyytämään häntä huomioimaan läheisen voimavaroja, jotta vältyttäisiin kompuroinnilta ja kivuilta. Viimeisin kiitos, joka häneltä on herunut läheisensä auttajille on: 

"Te epäitsekkäät ja hyvät lapset voitte vapaasti kiillottaa sädekehiänne."

Olette onnekkaita, jos olette tämän tyypin ihmisen kyenneet välttämään. Kaikki eivät yhtä onnekkaita ole.

Itsekään en ole täydellinen, mutta osaan huomioida muita ihmisiä ja läheisiä ympärilläni ja kehittää itseäni parempaan suuntaan. Aiemmin kokemani uupumukseni kasvatti minua roimasti ihmisenä ja opetti laittamaan omat rajani. Viikonloppuna jouduin taas toimimaan aiemmin psykologilta saamieni ohjeiden mukaan. Jotkut ihmiset eivät tunnista itsestään toisille haitallisia toimintatapojaan, eivätkä myöskään silloin kykene paremmaksi ihmiseksi kehittymään millään elämän osa-alueella. Surullista hänen puolisoaan ja lapsiaankin ajatellen. Me läheiset voimme valita kenen seurassa aikaamme vietämme. 

Jokin mietelause onkin, että elämänhissi liikkuu ylös ja alas, pysähtyy kerroksien kohdalla, ja joskus on kerroksen kohdalla hyvä keventää hissin painoa päästämällä elämässään liian raskaaksi käyneet henkilöt ulos. Jouduin surullisin mielin pitkään elämääni kuuluneen, mutta läheisiään kohtaan ylimielisesti ja vahingoittavasti käyttäytyvän henkilön poistamaan omasta elämänhissistäni. Muut saavat itse valita kestävätkö jatkossa hänen itsekästä käytöstään, jolle hän ei omasta mielestäänkään mitään voi. Näin hän minulle jokunen vuosi sitten itsekin myönsi.

Syksy saapuu ja elämä jatkuu. Ihania syysvärejä odottaessa. Vielä ei ole ruska tänne osaa Suomea saapunut. 🍁

Kesä kääntyy syksyyn

Kesä on hujahtanut ohi huomaamatta. Normijuttuja ja tasaista arkea. Ja sitä myös arvostan. Minireissu Imatra-Kotka-akselille, pyöräilyä, kalastusta, vähän maalaus- ja puutarhahommia kotosalla, herkuttelua, pyörälenkkejä. Kesäloma on pidetty ja seuraava lomapätkä odottaa parin kuukauden päästä. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.