sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Havutöitä


Isäni toi mökiltään meille kuusenhavuja perennapenkkien talvisuojaksi sen verran reilusti, että minulla alkoi sormia syyhyttämään tuossa etelän matkamme jälkeen ja viime viikon lumen sulettua lopulla nostin havut kuivahtamaan kylpyhuoneen lattialle. Oi mikä huumaava tuoksu meillä olikaan hetken aikaa. Viikonloppuvapailla sitten kaivoin rautalangan ja sekatöörit esille ja aloin taiteilla. Kävyt ovat meillä jo pari vuotta sisällä viihtyneet nuoremman siskontyttöni kerättyä
 ne pari kesää sitten leikkikenttäreissun yhteydessä mukaansa kotimatkalla. Tällainen sydän niistä sitten muodostui. Ja tuo vihreä rautalanka kyllä aika hyvin hukkuu huomaamattomaksi.


Neulasia tipahteli rutkasti työhuoneellani askarrellessani, mutta oli se sen arvoista. Kaunis kranssi tuli.

Sen verran syntyi oksista lyhyitä pätkiä, että toinenkin idea alkoi häämöttyä mielessäni. Minulla oli muistikuva, että itselläni on jossain tallessa oasis-pallo ja sen löysinkin askarteluvarastostani. Päätin siis elämäni ensimmäisen kerran tehdä havupallon. Ei mitään tietoa, miten pitäisi oikeaoppisesti toimia. Annoin oasis-sienipallon olla kuivana ja aloin lisäilemään siihen pätkittyjä kuusenoksanpäitä ja hyvin tuntuivat pysyvän. Sään ollessa kostea, päättelin, että sieni kyllä kerää kosteutta itseensä ulkosalla roikkuessaan. Ja näinhän siinä on käynytkin, kun kävin eilen kokeilemassa. Palloksi tuota ei nyt voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ehkäpä kuusipeikko olisi sopiva nimike.


Olen myös viimeisen 2 viikon aikana askarrellut töihin joukukoristeita. Töissä on ollut työkavereilla koulutuksia ja muutenkin poissaoloja ja on ollut hetkittäin rauhallista. Olen nauttinut työrauhasta, sopivasta työmäärästä, mutta en tekemättömyyden herkistä. Tasainen työtahti ilman liiallista kiirettä on se paras. Työmme tuppaa olemaan sen tyylistä, että työtä tulee aina ryppäinä.


Olen sen verran tekemistä kaipaavaa tyyppiä, ettei hermoni kestä odottamista ja peukaloiden pyörittämistä kovin pitkään, ja muistinkin, että piti kokeilla, miten se origamipallo syntyy. Kopiopaperia, pyöreä 4 cm halkaisijalla oleva purkinansi, lyijykynä ja sakset sekä liimaa. Näistä pyörylöistä taiteltuina syntyi halkaisijaltaan noin 7-8 cm palloja.


Lopulta kävi niin, että työkaveri vinkkasi, että ovat aikas kivoja myös led-valojen kera. Niinpä taukotilamme pöydällä on nyt kaunis valokoriste valkoisine palloineen ja valoineen. Jätin joka toisen led-valon vapaaksi antamaan valoa myös pallojen ympärille sekä huoneeseen. Kyllä näillä saatiin heti luotua jouluista tunnelmaa työkavereille ja itsellekin tauolla piipahtaessa.

Sain myös lisätilauksen, koska työpaikan jokajouluinen vanha muovikuusi kaipaa piristystä, ja työkaverit toivoivat siihen jotain piristystä ja ehdottivat, voisinko tehdä siihenkin palloja, jos sattuu taas taukohetkiä olemaan työn lomassa. Perjantaina työkoneeni ilmoitti kaipaavansa windows-päivitystä ja sen lataaminen kestikin yllättävän pitkään, ja sain kuuseenkiin jo 3 palloa näperreltyä. Niihin ei tule valoja. Päätin myös tehdä hieman pienempiä eli pyörylät piirsin 3 cm halkaisijalla, jotta pallot ovat sopivan kokoisin pieneen muovikuuseen. Valmiina ovat noin 5 cm halkaisijaltaan.

Ps.Ohje löytyy täältä: Kodin kuvalehti: Joulupallot paperista

Yksi yllätys myös tällä viikolla meitä odotti, mieluinen sellainen. Olisin voinut vannoa, että kukkavanan jo sängyn alla tehnyt amaryllis on punakukkainen. Mutta olin väärässä, eikä kyllä harmita yhtään. Tämä onkin valkoinen ja pitäisi kyllä aueta ensimmäisen kukan ihan lähipäivinä. Nuppuja näyttäisi olevan neljä, ja lisäksi juurella odottaa myös se uusi nuppu, kunhan tämä saa kukintansa kukittua.


Vähän on naurattanut tämä askartelubuumi, joka minuun tänä syksynä taas on iskenyt. Olen tehnyt nyt havutöitä, origamipalloja sekä tietenkin kutonut hihatinta. Unohtamatta valotähteä, jollaisen tein elämäni ensimmäisen kerran viimeisellä lomaviikollani jokunen viikko sitten. Ihan mahtavaa, että energiaa riittää taas. Vielä olen kiinnostunut tekemään kahdenlaisia erilaisia palloja, paperinarusta että virkkaamalla. Molempiin on  jo ohjeet, mutta voi olla, että ne jäävät ensi syksyyn joulunaluspuuhiksi. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi vielä ennen joulua.

Ja enää kuukausi aikaa. Muistakaa aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Itse lisään aina vähitellen kaikkea jouluista asuntoon sekä aloitamme miehen kanssa joululeivonnaiset ja joulusiivon jo näin marraskuun puolella, joten ei tarvitse stressata juuri ennen joulua. Se on paras joulureseptini. Nauttikaamme, valmistelkaamme ja askarrelkaamme kaikkea ihanaa jo nyt joulua odottaessamme!

torstai 17. marraskuuta 2016

Valoa pimeyteen


Paluu arkeen on tapahtunut ja tänään kun pääsin aikaisemmin töistä, kaivoin valokoristeet esiin ja sijoittelin paikalleen eri puolille asuntoa. Tämä kotitonttumme päivystää taas siis yli joulun ja vielä alkuvuodenkin ajan tuulikaapissamme toivottaen meidät ja sisään tulevat vieraat tervetulleeksi.

Makuuhuoneelle lisäsin edelleen yhtä kauniisti valoa siivilöivät ja varjoja luovat rautalangasta kiedotut valosydämet. Havupuumainen kuvio. Mieheni on opiskeluillassa ja saa iloisen tai ainakin valoisan yllätyksen tänään myöhään kotiin saapuessaan. Kyllä se niin on, että alkaa olla jo hieman joulufiilistä ja tänäänkin huomasin kotimatkalla hyräileväni joululaulua. Syy tähän selviää myöhemmin tekstistä.


Viime viikolla, kun olin vielä lomalla, osallistuin Tervakosken Coconutin järjestämään valotähti-askarteluiltaan. Alkuun tämä lasihelmista/putkista tehtävän tähden rakenne ei auennut ollenkaan, mutta kun juonesta sai kiinni, niin ei ollut kovin vaikea toteuttaa. Onneksi ohjaaja oli kärsivällinen ja osaava. Itse lasihelmet heijastavat valoa, mutta halusin lisätä alkuperäisen ohjeen mukaan helmet led-valoilla lisäksi iltaisin valoa antamaan. Tämä on tehty 5 cm lasihelmistä ja pääsi keittiön ja olohuoneen välissä sijaitsevan tason päälle piristämään näkymää.


Ja tässä syy joulufiilikseen. Viikko sitten aloin kaivelemaan sängyn alta pimeästä amarylliksia esiin kastelua ja valoon pääsyä varten esille, ja mitä sieltä löytyykään?! Yhdessä oli jo kukkavana, joka kasvoi vinoon, koska eihän sängyn alla mahtunut ylöspäin kasvamaan vartta. Löytyessään ei ollut näin pitkä, vain sellainen noin 15 cm pitkä, vino varsi. Onneksi päivänvaloissa päätti suoristua, mutta tämä yksilö jäi nyt kyllä ilman jokasyksyistä kylpyään, kaksi muuta saivat kylvyn ja toinen niistä on myös tehnyt kukkavanan, toinen tekee lehtiä. Joten täksi jouluksi, ja jo siis ennen joulua, saan ainakin kaksi kukkivaa amaryllistä. Eipä ole ennen näin hyvin käynyt. Ja kuten kuvasta näkyy, bonuksena on tulossa jo uusi kukkavarsi juurelta, eli kukinta jatkuu tämän varren kukittua. Ja nuo koristeet ovat viimejouluisesta kukkakorista. Kerrankin koristeet olivat kauniit ja niinpä päätyivät yksinäisen kukkavarren seuraan piristämään kasvia. Ja näistä johtuen alkoi minulla jouluinen fiilis, joka on jatkunut siitä asti. Ei haittaa, tunnelmointi on ihanaa.



Mieheni lisäsi juuri ennen lomaa lintulaudan paikalleen ja muisti myös lisätä sinne auringonkukansiemenet. Hyvin olivat pikkulinnut ruokapaikan löytäneet ja viikonloppuna ja vielä viikon alussakin meillä oli live-TV olohuoneen ikkunassa, kun mieheni kanssa seurasimme lintulaudan tapahtumia.

Ihanaa oli myös se, että Suomeen palatessamme oli lumi maassa ja lisää tuli. Ihana valkoisuus ympäröi meitä. Oli aikamoinen harppaus +30 asteesta -7 asteeseen, mutta onneksi aurinko jaksoi paistaa, joten valoisuus jatkui edelleen. Keittiön ikkunasta kuvasin viime viikolla takaterassin maisemaa. Mieheni tekemällä terassin pöydällä olisi ehkä voinut vaikka nukkua, patja ainakin oli ihan oikean vaahtomuovipatjan mallinen ja näköinen.

 

Yksi asia on ollut ylitse muiden nyt kotiin palaamisen jälkeen, nimittäin olen niin onnellinen, kun saan kutimen käteeni. Viime viikon illat kuluivat suureksi osaksi pyykinpesunkin takia sohvalla maaten, tallenteita katsellen television kautta ja tietenkin puikot kädessä. Keskeneräisenä oli ihanan pehmeästä, värjäämättöstä luomupuuvillasta tuloillaan oleva venekaula-akkoinen ja hieman lepakkohihainen paita, maitokahvia ja luonnonvalkoista. Tuolla se odottaa viimeistelyä. Kävi näes niin, että löysin sopivan ohjeen aiemmin itse värjäämälleni villalangalle. Ihan ei lanka tule riittämään, joten avuksi kaivoin laatikon pohjalta vanhaa vaaleankeltaista Bambino-merinovillalankaa. Sopii itse värjätyn langan sävyihin. Vielä en paljasta mikä tulee olemaan lopputulos, toivottavasti sellainen, kun suunnittelin?! Työ on helmineulosta, kuten kuvasta näkyy. Helppoa, oikein-nurin-oikein-nurin ja toisella puolella nurjan tilalle oikea ja sama tahti jatkuu, nurin-oikein-nurin-oikein...


Minä nyt niin suuresti nautin näistä pimenneistä talvi-illoista. On kuin lupa ottaa rennosti, laittaa kynttilöitä palamaan tunnelmaa luomaan sekä tietenkin noita ihania lisävalosarjoja sytytellä. Unohtamatta takkatulta. Otan näistä illoista ilon irti, laitan pyykkikoneen päälle, asetun sohvalle ja nautin käsitöistä. Nautinnollisia ja rentouttavia iltoja teillekin lukijani! Toivottavasti saamme pian nyt sulavan lumen tilalle uuden valkoisen peitteen ja pakkaset takaisin.

Fuerteventura!


Lomalta on palattu ja arki on palannut. Säät suosivat ja loma oli mukavaa vaihtelua. Tämän kristalleja sisältävän riipuksen oli mieheni ostanut paikallisesta korukaupasta minulle. Värit tuovat mieleeni meren ja palmut, vihreä ja turkoosi vaihtelevat valosta ja sen suunnasta riippuen.

Olen edelleen rakastunut saaren karuihin maisemiin. Meren pauhu on hypnoottinen ääni, ja edelleen tuntuu erikoiselta, että pelkkää kivikkoa olevalta rannalta löytyy maaoravayhdyskunta. Tällä reissulla näin vain kaksi, taisivat olla siestalla. Nautiskelin lomalla myös maidotonta sorbettia useasti. Sitä löytyi hotellin kupeesta rantakadun kahviloista. Ihana plussa on myös kostea ilmasto ja kihartuvat, helppohoitoiset hiukset.


Näimme myös elämämme ensimmäisen kerran erikoisen ilmiön, kun palasimme iltasella hotellille syömisen jälkeen. Ukkonen leiskui kauempana tarkkarajaisena alueena ja salamat näkyivät todella kirkkaanvalkoisena. Mieheni sai ukkospilven ikuistettua valokuvaan.


Siskontyttöni oli mukanamme ja nautiskeli kovasti ensimmäisestä etelän lomastaan. Ongelmitta selvittiin ensimmäisen yön laryngiittiyskän jälkeen. Kostea ja lämmin ilmasto taltutti taudin, onneksi. Hän oppi myös paljon uusia asioita, reippaasti tilasi itse ruokaa ravintolassa ja kahvilassa, tilanteen mukaan joko englanniksi tai espanjaksi. Maitokahvista tuli uusi suosikkijuomaa, espanjalaisesta sellaisesta. Ja kuvassa näkyy yksi uusi taito, joka reissussa kertyi, nimittäin hän oppi kellumaan. Ja kuten kuvasta myös näkyy, lomasta hän todella nautti allasuimisineen ja hän pääsi myös käymään eläintarhalla, Osasis parkissa, saaren eteläosassa päivän reissulla. Sen reissun  hän teki mieheni kanssa kaksin, kun itse lepäilin sen päivän hotellilla edellispäivän migreenistä toipuen.


Isälleni ja anopilleni haimme erilaisia silmätippoja paikallisesta apteekista. Isäni reagoi sateiden jälkeen alkaneeseen kukintaan allergisilla silmillä ja anopillani muuten vain aurinko ja tuuli taisivat käydä silmien päälle ja hänelle haimme kostuttavat tipat. Isälläni olikin kostuttavat tipat käytössä ja mukana valmiiksi kotimaasta lähtiessä, mutta siitepölyallergia tuli yllätyksenä, joten tarvittiin vielä toiset tipat rinnalle. Itse selvisimme palovammoitta ja palasimme ruskettuneina kotimaahan lumimyrskyn keskelle. Tässä kuitenkin vielä Fuerteventuran värikylläisyyttä. Kerrassaan herkullinen tausta ihmeköynnöksellä!


Perinteisesti ostin miehelleni salaa tuliaisia. Löysin hienon hai-teepaidan sekä pikkuhaarukoita, jotka ovat oliiveille alunperin tarkoitettu, mutta meillä tulevat toimimaan ihan kaikelle tarjottavalle, jossa pikkuhaarukat on tarpeen. Ja tietenkin kalanruodon mallisia kalamiehelle.


Oli mukava tavata paikallisia tuttuja ja veimme heille tuliaisiksi suklaata ja marjajauheita, tietenkin suomalaisista marjoista. Ehkä vuoden tai kahden päästä taas uudelleen tapaamme. Ensin täytyy taas säästää rahaa, että on varaa reissata.