Havutöitä

Isäni toi mökiltään meille kuusenhavuja perennapenkkien talvisuojaksi sen verran reilusti, että minulla alkoi sormia syyhyttämään tuossa etelän matkamme jälkeen ja viime viikon lumen sulettua lopulla nostin havut kuivahtamaan kylpyhuoneen lattialle. Oi mikä huumaava tuoksu meillä olikaan hetken aikaa. Viikonloppuvapailla sitten kaivoin rautalangan ja sekatöörit esille ja aloin taiteilla. Kävyt ovat meillä jo pari vuotta sisällä viihtyneet nuoremman siskontyttöni kerättyä

 ne pari kesää sitten leikkikenttäreissun yhteydessä mukaansa kotimatkalla. Tällainen sydän niistä sitten muodostui. Ja tuo vihreä rautalanka kyllä aika hyvin hukkuu huomaamattomaksi.

Neulasia tipahteli rutkasti työhuoneellani askarrellessani, mutta oli se sen arvoista. Kaunis kranssi tuli.

Sen verran syntyi oksista lyhyitä pätkiä, että toinenkin idea alkoi häämöttyä mielessäni. Minulla oli muistikuva, että itselläni on jossain tallessa oasis-pallo ja sen löysinkin askarteluvarastostani. Päätin siis elämäni ensimmäisen kerran tehdä havupallon. Ei mitään tietoa, miten pitäisi oikeaoppisesti toimia. Annoin oasis-sienipallon olla kuivana ja aloin lisäilemään siihen pätkittyjä kuusenoksanpäitä ja hyvin tuntuivat pysyvän. Sään ollessa kostea, päättelin, että sieni kyllä kerää kosteutta itseensä ulkosalla roikkuessaan. Ja näinhän siinä on käynytkin, kun kävin eilen kokeilemassa. Palloksi tuota ei nyt voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ehkäpä kuusipeikko olisi sopiva nimike.

Olen myös viimeisen 2 viikon aikana askarrellut töihin joukukoristeita. Töissä on ollut työkavereilla koulutuksia ja muutenkin poissaoloja ja on ollut hetkittäin rauhallista. Olen nauttinut työrauhasta, sopivasta työmäärästä, mutta en tekemättömyyden herkistä. Tasainen työtahti ilman liiallista kiirettä on se paras. Työmme tuppaa olemaan sen tyylistä, että työtä tulee aina ryppäinä.

Olen sen verran tekemistä kaipaavaa tyyppiä, ettei hermoni kestä odottamista ja peukaloiden pyörittämistä kovin pitkään, ja muistinkin, että piti kokeilla, miten se origamipallo syntyy. Kopiopaperia, pyöreä 4 cm halkaisijalla oleva purkinansi, lyijykynä ja sakset sekä liimaa. Näistä pyörylöistä taiteltuina syntyi halkaisijaltaan noin 7-8 cm palloja.

Lopulta kävi niin, että työkaveri vinkkasi, että ovat aikas kivoja myös led-valojen kera. Niinpä taukotilamme pöydällä on nyt kaunis valokoriste valkoisine palloineen ja valoineen. Jätin joka toisen led-valon vapaaksi antamaan valoa myös pallojen ympärille sekä huoneeseen. Kyllä näillä saatiin heti luotua jouluista tunnelmaa työkavereille ja itsellekin tauolla piipahtaessa.

Sain myös lisätilauksen, koska työpaikan jokajouluinen vanha muovikuusi kaipaa piristystä, ja työkaverit toivoivat siihen jotain piristystä ja ehdottivat, voisinko tehdä siihenkin palloja, jos sattuu taas taukohetkiä olemaan työn lomassa. Perjantaina työkoneeni ilmoitti kaipaavansa windows-päivitystä ja sen lataaminen kestikin yllättävän pitkään, ja sain kuuseenkiin jo 3 palloa näperreltyä. Niihin ei tule valoja. Päätin myös tehdä hieman pienempiä eli pyörylät piirsin 3 cm halkaisijalla, jotta pallot ovat sopivan kokoisin pieneen muovikuuseen. Valmiina ovat noin 5 cm halkaisijaltaan.

Ps.Ohje löytyy täältä: Kodin kuvalehti: Joulupallot paperista

Yksi yllätys myös tällä viikolla meitä odotti, mieluinen sellainen. Olisin voinut vannoa, että kukkavanan jo sängyn alla tehnyt amaryllis on punakukkainen. Mutta olin väärässä, eikä kyllä harmita yhtään. Tämä onkin valkoinen ja pitäisi kyllä aueta ensimmäisen kukan ihan lähipäivinä. Nuppuja näyttäisi olevan neljä, ja lisäksi juurella odottaa myös se uusi nuppu, kunhan tämä saa kukintansa kukittua.

Vähän on naurattanut tämä askartelubuumi, joka minuun tänä syksynä taas on iskenyt. Olen tehnyt nyt havutöitä, origamipalloja sekä tietenkin kutonut hihatinta. Unohtamatta valotähteä, jollaisen tein elämäni ensimmäisen kerran viimeisellä lomaviikollani jokunen viikko sitten. Ihan mahtavaa, että energiaa riittää taas. Vielä olen kiinnostunut tekemään kahdenlaisia erilaisia palloja, paperinarusta että virkkaamalla. Molempiin on  jo ohjeet, mutta voi olla, että ne jäävät ensi syksyyn joulunaluspuuhiksi. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi vielä ennen joulua.

Ja enää kuukausi aikaa. Muistakaa aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Itse lisään aina vähitellen kaikkea jouluista asuntoon sekä aloitamme miehen kanssa joululeivonnaiset ja joulusiivon jo näin marraskuun puolella, joten ei tarvitse stressata juuri ennen joulua. Se on paras joulureseptini. Nauttikaamme, valmistelkaamme ja askarrelkaamme kaikkea ihanaa jo nyt joulua odottaessamme!