Tämä joulukuu on mennyt hujauksessa ohitse. On ollut flunssaa, töitä liikaa, elämä hieman potkinut muutenkin liiaksi. Olen niin onnellinen, että tipuin uupumuksesta 1,5 vuotta sitten. Nyt huomaan, että kuntoutuksen avulla olen saanut ihan uusia voimavaroja ja suhtaudun moneen asiaan eri tavalla, toiset asiat jätän huomiotta ja toisaalta myös olen oppinut kriittisemmäksi ja pitämään puoliani. Elämääni helpottaa edelleen säännölliset keskustelukäynnit psykologin luona. Tiedän, että Suomessa tämä tuppaa olemaan tabu, mutta suosittelen lämpimästi kaikille. Jokaisella meistä on omat ongelmamme
ja helpottaa jäsentää ajatuksiaan ammattilaisen ohjaamana sekä saamaan uusia katsantokantoja.
Tämäkin oli uusi idea. Itse olin hieman myöhässä tänä vuonna, enkä enää kaupoista löytänyt itselleni sopivaa suklaakalenteria, joten tein sellaisen itse. Poikkesimme edellisviikonloppuna joulumarkkinoilla Tampereella ja samalla Tallipihalla suklaapuodissa. Tällainen siitä sitten muodostui ja erinomaisen hyvää tummaa suklaata.
Joulumieli oli kuun alussa hieman hakusessa ja joulukorttien tekeminen meni hieman viime tippaan, kuten vähän kaikki muutkin jouluaskartelut ovat vaiheessa, mutta viime viikonloppuna sain kortit lopulta valmiiksi ja paljastan jo nyt millainen ihanuus tänä vuonna syntyi, vaikka kaikki eivät varmasti joulukorttiaan meiltä ole vielä saanetkaan. Kortti tuli tänä vuonna hieman tummasävyinen, mutta tunnelmallinen. Sisäpuolella ensimmäinen säkeistö yhdestä lempijoululaulustani, Varpunen jouluaamuna.
Tällä viikolla sain myös joulun odotetuimman pakettini. Nimittäin kummitädiltäni kirjeen kuulumisineen. Tänä vuonna hän oli muistanut minua itse tekemällään pannulapulla, ainakin olettaisin hänen itse tuon tehneen, kun on myös käsityöihmisiä. Ja tuo kortti on juuri minulle valittu. Ei turhia krumeruuleja, kaunis kuva, joka ilahduttaa yksinkertaisuudessaan. Töissä oli eilen vaikea päivä ja harmitti työkaverin puolesta, mutta kun tämä löytyi postilaatikosta, palautui hieman joulumieltä välittömästi ja ilta oli pelastettu.
Ja se aiemmin sängyn alla pimeässä ja viileässä kukkavanan kehittänyt amaryllis. Tässä kuvassa se nyt on täydessä kukassa. Erehdyin pahasti ja ei ollutkaan punainen vaan valkoinen. Tämä kukki jo pari viikkoa sitten ja tällä hetkellä toinen sängyn alta kaivettu punainen amaryllis kukkii. Joten 2/3 hyötämisestä onnistui tänä vuonna, tosin jo ennen joulua kukinta molemmista on ohi, mutta onneksi anoppi muisti yhdellä uudella amarylliksellä ja se tulee kukkimaan koko joulun ajan.
Lisäksi miehelleni vihjasin, että joururuusukin olisi kaunis katseltava ja sain toisenkin kukan tänään. Tämä on pienilehtinen tai ns. lehdetön versio, joten on nuppuja ja jo kukkia täynnä. Jospa saisin menestymään ensi kevääseen asti ja istutettua muiden jouluruusujen seuraan perennapenkkin.
Nyt alkaa vähitellen joulufiilis hiipiä, eikä täällä niin ankeaa ole ollut, kuin ehkä alkubloggaus antaa ymmärtää. Isämme palkittiin itsenäisyyspäivänä paikkakuntamme vuoden urheilijana, olen käynyt silmälääkärillä ja ensimmäisessä kuvassa näkyykin, että olen palannut menneisyyteen ja vaihtanut taaas silmälasimallin suurempaan. Itse kun olen käyttänyt silmälaseja ala-asteikäisestä saakka, olen viime vuosina pitäytynyt pienemmissä pokamalleilla, koska nuoruudessani ei saanut ostettua kuin noita valtavia pokia, varsinkin minun minipäähäni eivät oikein istuneet. Nämä kuitenkin kun löysin, olin heti myyty. Samaan tyyliin on tulossa vielä aurinkolasit vahvuuksilla, jotka lopultakin monen vuoden pohdinnan jälkeen sain tilattua. Mutta ne saan varmaankin vasta joulun jälkeen.
Töissä olemme nauttineet taukotilalla, jonne yksi työkavereistamme teki komean himmelin, minä jo aiemmin askartelin valopallot pöydälle ja yksi työkaveri toi vielä kotoaan mankan ja joulumusiikkia, jota me muut olemma täydentäneet. On soinut Jarkko Aholaa, Vesa-Matti Loiria sekä Suvi Teräsniskaa ja myös vanhempia joululauluja. Kummallista on, että kun avaat taukotilan oven, astut sisään ja suljet oven perässäsi tapahtuu pysähtyminen, rentoudut ja olet todellakin tauolla. Tunnelmavalaistus, musiikki ja työkaverit, joiden seurassa viihdyt on se resepti. Suosittelen muillekin lämpimästi. Stressitaso kummasti laskee töiden välissä.
Tyonantajani on taas viime aikoina esitellyt ei_niin_hyviä puoliaan ja luin myös tässä yhtenä päivänä artikkelin netistä, jossa oli tutkittu burn outin syitä ja suurin syy oli liiallinen työmäärä sekä huono tiedonkulku töissä. Lisänä tähän voisi lisätä luottamuspulan johtoportaan ja työntekijöiden välillä. Ja voin vaan todeta, että tällä viikolla työnantaja taas tätä tilannetta heikensi. Erikoinen tapaus oli ja saa nähdä kestääkö päivänvalon, jos selvityksiä tästä vaaditaan, ja toivon, että asianosainen työntekijä jaksaa vaatia selvityksiä. Lisänä en ole ennen kenenkään moittivan työpaikkaa siitä, että siellä viihdytään liian hyvin. Itseni kohdalla on myös toinen hämmentävä tilanne. Työparini jää lomalle maanantaista lähtien 1,5 kk ajaksi ja hän tiesi vakisijaisemme sanoneen, että joulukuussa ei pääse sijaistamaan. Esimieheni ei kuitenkaan asiasta minulle mitään ole ilmoittanut. Mitäs sitä ajoissa ilmoittelemaan, että teet muuten kahden työntekijän edestä töitä ainakin seuraavat työviikot? Parempi olla hiljaa ja salata asia, tulee sitten mieluisena yllätyksenä maanantaiaamuna työntekijälle, että on yksin vastuussa ja muuten lyhennyspäivätkin sitten palavat. Onneksi sain puskaradion kautta tiedon etukäteen. Mutta tässä siis yksi esimerkki tiedonkulun vaikeudesta ja samaa linjaa on pidetty jo vuosia. Onneksi sentään joustavuutta vielä löytyy ja jalkapöytäni sivukalvon tulehduttua viime viikonloppuna, sain tiistaina kesken työpäivän poiketa akupunktiossa saatuani peruutusajan keskellä päivää, että sain kalvotulehduksen loppumaan heti alkuunsa, ja loppuihan se. Seuraavana päivänä jalka oli kivuton. Joten edelleen tuuletan akupunktion edestä. Kunhan muistat meni heti, ei puolen vuoden päästä, kun kipu on jo kroonistunut. Silloin on liian myöhäistä, vaikka helpotusta varmasti siltikin hieman kipuhin saa.
En kuitenkaan anna työjuttujen lytätä joulumieltäni, vaan aion nauttia joulusta ja sen suomista 3 päivän vapaista oman ja mieheni suvun kera. Ehkä jopa ehdimme jossain välissä kaksinkin nauttimaan joulutunnelmasta kotona. Miehelläni on loppuvuosi harjoittelusta vapaata, mutta ensi viikolle vielä yhdelle päivälle läjähti opiskelujuttuja, mutta onneksi vain yhdelle ja vain pari tuntia. Olisin kuitenkin miehelleni suonut parin viikon vapaan ilman opiskelustressiä. Ehkä sitten vuoden päästä, kun hän valmistuu.
Joka tapauksessa huomenna mieheni ajelee isäni kanssa kuusimetsälle etsimään sopivaa kuusta. Isäni tosin on vaan oppaana, eikä lähde rämpimään metsään. Ja metsä kuuluu nykyisin isälleni hänen perittyään metsämökin veljensä kuoltua viime keväänä, joten kuusivarkaisiin eivät ole menossa. Itse menen huomenna metsäretken sijaan pieneen hemmotteluhoitoon kosmetologiani treffaamaan. Se tulee tarpeeseen. Eilen myös nautiskelin kiertelemällä yksin ostoksilla ja sain loput joululahjaostokset tehtyä. Tsek. Nyt saan keskittyä kesken jääneisiin jouluaskarteluihin lopultakin vapaa-ajallani.
En tiedä ehdinkö koneelle enää ennen joulua, joten:
Lämmintä joulumieltä ja rauhaisaa sekä rentouttavaa joulunaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.