Ulkona oli jouluna pimeää, koleaa ja lumetonta, mutta meillä sisällä oli valkoista. Kaikki jouluna kukassa olleet kukkani olivat valkoisia, ja osa kukkii vieläkin. Sain anopilta ja isältäni valkoiset amaryllikset ja lisäksi mieheltäni jouluruusun ja joulukorin, jossa oli jouluruusu sekä valkoinen amaryllis. Joten kaunista ja talvisin valkoista oli sisällä, vaikka ulkona pimeys lymysi. Joulu on kuitenkin aina joulu. Sain mieheltäni lahjaksi Pentikin poron, joka kuvassa näkyy. Kaunis on. Itse lahjoin miestäni mm. palapelillä, jossa on espanjalainen maisema ja sen saimme loppiaista ennen jo valmiiksi, vain 1000 palaa. Kuusi oli tänä vuonna kaunis, vaikka mieheni epäili sen olevan liian pieni, ei ollut, oli juuri sopiva.
Piparkakkutalokin valmistui ennen joulua. Nimesin sen pöllöhotelliksi.
Kesällä oli ulkona hyönteishotelli, jonka muuten naakat tai harakat
tuhosivat sisuksiltaan syksyn saapuessa, joten ensi keväänä täytyy
kerätä uudet korret ja heinät siihen ja varmaankin verkottaa etuseinämä,
ettei näitä saa nokittua irti. Tämä hotelli kuitenkin säilyi oikein
hyvin joulun yli, nyt on jo puolet seinistä syöty ja pöllötkin lentäneet
pois. Naureskelin, että taisi olla rokkipöllöt kyseessä, kun heidän
lähdettyään, oli hotellin etuseinämä pistetty pipariksi, eli
hotellihuone oli hävityksen kauhistus.
Löysin myös vanhan uuden sopivan joululiinan ruokapöydällemme. Ystäväpariskunnalta saimme kauan sitten häälahjaksi kauniin pellavaliinan, mutta siihen aikaan ruokapöytämme oli suurempi. Nyt tajusin, että pienempi pöytä, kaivoin aarteena paperin sisään käärityn pellavaliinan esille ja olen niin ihastellut nämä viikot päätyjen pitsejä. Tunnelmanluoja.
Tämän vuoden jouluherkkuna teimme rocky roadia itse. Dammenbergin maidottomia suklaita sulatin, makuina toffee, valkosuklaa ja tummasuklaa, joukkoon minivaahtokarkkeja ja saksanpähkinän paloja. Puoleksi tunniksi jääkaappiin ja palasiksi terävällä veitsellä ja kannelliseen lasiastiaan. Hyvää, mutta ei liian makeaa. Namskis! Ja nämä palat loppuivat kyllä jo heti joulun jälkeen.
Ja sitten se joulun tärkein kohokohta. Tiukille meni ja viimeisiä vielä liimailin jouluaattoaamuna muiden ollessa joulusaunassa, mutta valmiiksi ehdin saamaan tarpeeksi. Tämän vuoden joululahjana annoin origamipalloja ja kauniita ovat. Kotiokin jäi tänäkin vuonna muutama ja pääsivät kuuseen koristeeksi. Pahoitteluni, etten tajunnut kuvata koko määrää, kun pärekorissa odottelivat matkaansa eteenpäin. Tämä harmaa oli minun suosikkini, mutta myös vaaleanruskea, vanhan nuottipaperin näköisestä paperista taiteltu pallo teki kauppansa. Kolmantena vaihtoehtona löytyi myös punainen pallo. Kaikki kauniita.
Lomilla en itse ollut joulun välipäivinä, mutta onneksi joulunjälkeiset työviikot olivat vajaita. Ennen ja jälkeen joulun olin aika kovilla yksin kahden työntekijän työmäärän alla. Mutta selvisin. Täytyy tosin todeta, että sen verran oli kiireistä, että nämä kaksi viikkoa olivat ihan tarpeeksi, kolmatta en olisi enää jaksanut. Onneksi sain tammikuun ajaksi lomailevan työparin tilalle tutun sijaisen ja homma sujuu vanhalla mallilla erinomaisesti.
Uusi vuosi vaihtui perinteisesti isosiskoni perheen luona tacoja syöden, raketteja ampuen, tinat sulattaen ja muuten vaan yhteisolon merkeissä. Isäni myös oli paikalla ja mieheni vietti opintovapaan viimeistä päivää ja sai heti vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä herätä aamulla aikaisin takaisin vuorotyön pariin omaa vakituista työtään tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.