Herkullista uutta vuotta 2017!

Vuosi on vaihtunut ja jouluherkkujen loputtua siirryimme nimipäivä- ja syntymäpäiväherkkujen pariin. Kuvassa työkaverilleni viikonloppuna leipomani ja koristelemani kakku. Tänään herkuttelimme töissä 60-vuotiasta ikiliikkujaa. Kukkia on kuusi ja terälehtiä jokaisessa 10, joten kyllä kakussa on ikää vastaava numerointi. Lautanen jää synttärisankarille lahjaksi, kunhan kakku saadaan syötyä. Kuva tähän siksi, että raketit jäivät tänä vuonna oikealla kameralla kuvaamatta ja nämä kukat kakun koristeena ovat kuin kirkkaita raketteja uuden vuoden taivaalla.

Kakun jätin muuten nakukakuksi, koska töissä on jokunen maidotonta ruokavaliota noudattava minun lisäkseni. Lisänä vatkasin kermavaahtoa erilliseen kulhoon sitä lisukkeeksi halajaville.

Loppiaisena mieheni nukkuessa työvuoron jälkeen aamupäivästä, minä uurastin keittiöllä kooten ja päällystäen hänen nimipäiväkakkuaan. Ja jos joku ei tunnista, on kakun tarkoitus esittää golfpalloa. Perinteisesti ostin hänelle lahjaksi suklaasuukkoja ja paketista löytyi uusi arabian Lumihevonen-muki sekä kahvipurkki pappatunturi-teemalla. Pääsivät molemmat heti käyttöön, eli ilmeisesti mieluiset olivat. Appiukollani oli aikanaan pappatuntureita kulkupelinä.

Ja tämän vuoden ensimmäinen tulppaanikimppukin on nyt virallisesti ostettu. On ne vaan niin kauniita. Myös anoppini kävi poikaansa lahjomassa ja illemmalla poikkesi siskoni perhe tyttärineen lahjomassa päivänsankaria lisää. Ja joku voi kummastella, että nimipäivänä tällaista, mutta minun sukuni puolella on ollut tapana juhlia myös nimipäiviä kakutellen. Mieheni eräs tuttu kysyi, että jos nyt näin paljon kaikkea, niin millaiset on sitten synttärit? Tähän totesin, että silloin on monta kakkua!

Loppiaisaattona huomasin aamusta töihin lähtiessäni, että mieheni oli unohtanut ostaa loppiaiseksi ruokatarpeita. Otin pakkasesta sulamaan marraskuulla siskoltani ostamaamme luomupossun jauhelihaa ja ajattelin, että eiköhän jotain muuta kuin perusruokaa siitä keksitä tehdä. Sainkin työpäivän aikana idean ja poikkesin töiden jälkeen ruokakaupan kautta kotimatkalla. Pekonia, juustoa sekä sämpylöitä miehelleni tarvitsin loppiaisherkuttelua varten. Eli teimme hampurilaisia.

Elämäni ensimmäisen hampurilaisen söin viime kesänä kaveriperheen pojan synttärigrillibileissä. Ai että, se oli hyvää - ja täyttävää. Sämpylänä käytin hiivatonta tattarileipää ja niin tein nyt loppiaisenakin. Ja voin todeta, että edelleen oli herkullista. Sekä myös ihan yhtä täyttävää kuin kesälläkin. Hurja ähky kaupan päälle. Lauantaille jäi vielä tarpeita ja herkuttelimme silloinkin hampurilaisilla. Mieheni totesi, että laihdutuskuuri menee pilalle. Tähän totesin, että tietääkseni hampurilainen kotona tehtynä nyt niin kovin epäterveellistä ole. Varsinkin kun välissä on salaatit, tomaatit ym. viherpiipertäjän härpäkkeet.

Ja ihan selvennyksenä, että etualalla on siis mieheni hampurilainen, tuo pieni laiheliini taustalla on minun. Mutta ei makua haitannut ja voin kertoa, että en kyennyt haukkaamaan kuin aina kerrallaan toisesta reunasta syödessäni, sen verran kokoa hampurilaisessani oli.

Mitään lupauksia en tulevalle vuodelle tänäkään vuonna tehnyt, mutta täytyy todeta, että ainakin olen aloittanut vuoden syöden hyvin. Vastapainoksi olen myös hankkinut kuukaudeksi käyttöoikeuden kuntosalille, joka toimii paineilmavastuksin, joten sopii minulle ärsyttämättä liikaa helposti itseensä ottavaa kroppaani. Kerran olen jo käynytkin, ja tänäänkin piti mennä, mutta työpäivä oli sen verran väsyttävä, että jätin väliin ja otin koti-illan mieheni ollessa työvuorossa. Kohta laitan rieskan uuniin, otan käsityön käteen ja lössähdän hyvillä mielin sohvalle keräilemään voimia tulevalle työviikolle. Tänään oli maanantai ja sen kyllä töissä huomasi. Loppuviikolle ei myöskään helpotusta ole tiedossa. Minulla on kuitenkin torstaina töiden jälkeen aika varattuna intialaiseen päähierontaan, joten sillä ainakin saan osan viime viikkojen aikana kertyneistä niskan alueen kireyksistä rentoutumaan.

Hyvää ja ehkä vielä hieman parempaa uutta vuotta 2017!