Alkuvuoden neuloosi

Alkuvuosi on kulunut hujauksessa. Töissä on ollut mukavaa osaavan ja sääntöjä noudattavan sijaisen kanssa. Vapaa-ajalla puikot ovat myös heiluneet ahkeraan ja olen ollut jonkinlaisen neuloosin vallassa. Sukkia on valmistunut pikavauhtia. Itselleni tein kahdet unisukat ja siskontytöille pöllösukat pirtsakassa värissä. Ja teemana pöllöt, koska itsellänikin on ollut hieman pöllömäinen olo. Ja kyllä tässä nyt vähän mieheni opiskelutehtävillä on vaikutusta asiaan. Itse en ole läppärille päässyt ajan kanssa, koska hän yrittää valmistua kevään aikana ja kirjallisia tehtäviä on paljon. Itse olen nykyään todella huono vain katselemaan televisiota tekemättä mitään, joten tämä selittänee osittain neuloosiani.

Pöllösukkiin ohjeen löysin googlettamalla toisesta blogista, linkki tässä: pöllösukkien ohje. Itse jätin helmet pois ja kudoin tilalle nurjan silmukan.

Lisäksi, kun unisukista jäi ihanan pehmeää alpakkalankaa yli, innostuin kutomaan toisen palmikkopipon. Alku on alpakkalankaa ja yläosa hieman paksumpaa merinolankaa. Ja pahoittelen, että ohjetta ei ole. Laskin silmukkamäärän omaan päähän sopivaksi ja palmikko on 8-silmukkainen yksinkertainen vasemmalle kierteinen. Tykästyin kovasti ja on mukavan lämmin, köykäinen ja tietenkin kaunis. Sekä valmistui päivässä.

Saimme siskoltani tammikuulla lopultakin haettua meille sedältäni jääneen palkintokaapin. Jäi pikkuveljellemme perinnöksi, mutta koska heillä on sen verran pieni asunto tällä hetkellä, niin lupasin ottaa meille väliaikaissäilytykseen. Siirsin alahyllylle kotoamme eri kaapeista löytyneet maljakot, ja kauhukseni alahylly täyttyi niistä. Mistä noita onkin kertynyt? Tosin totesin, että aika moni niistä on kyllä ollut käytössä, joten eivät nuo erimalliset maljakot sitten turhuuksia kuitenkaan ole.

Ylähyllylle siirsin kaatimia, teepannuni ja sekä mummulasta jääneet ihanat kirsikkakupit, joita en ole vielä raaskinut käyttää. Ehkä sitten kesällä nautiskelin terassilla kahvikupilliset niistä, jos saan jonkun sopivasti seurakseni. Tai sitten jonain sadepäivänä kaivatessani piristystä elämään.

 Nuorempi siskontyttöni täytti jo 6 vuotta tammikuun loppupuoliskolla. Mihin tämä aika kuluu? Tänä keväänä on tulossa myös ensimmäisen kummityttömme rippijuhlat. Eskari-ikäisen juhliin sain idean lapsuudesta. Muistan kuinka mummulassa oli usein kaupasta ostettua käkykakkua. Se oli makeaa ja hyvää. Päätin kokeilla itse päällysteen tekemistä ja ihan tavallisesta mantelimassasta ja kaakaojauheesta vaivasin suklaisen massan ja se onnistui, maku oli täysin sama. Hyvää tuli.

Runebergin päiväksi tein myös leivokset. Ja ihan samaan henkeen. Kaapista ei löytynyt mantelirouhetta, tai siis löytyi, mutta oli vanhentunut, joten käytin tilalle hasselpähkinärouhetta. Ja kyllähän nuo muutenkin aikamoiset muunnelmat ovat erityisruokavalioni takia. Pohjana kananmunaton muffinssitaikina ja alkoholin tilalla käytän säilykekirsikan lientä taikinassa ja siitä saa hieman punssimaisen maun leivonnaisiin. Nämä leivoin pahvisiin muffinssivuokiin, joista sitten jäähtymisen jälkeen poistin, leikkasin kohonneen yläosan suoraksi, kippasin nurin lautasella ja päälle sokerikuorrutus, ja sen hieman jähmetyttyä, lisäsin hillon keskelle.  Päällä itse kesällä tekemäämme vadelmahilloa, joka siis maistuu vadelmalle eikä ole niin makeaa kuin kaupan hillo.

Tänään heräsin jo ennen kellonsoittoa ja ulkona on tänään kaunis, aurinkoinen keli. Alkaa vähitellen kevään merkkejä olla ilmassa, vaikka vasta helmikuun puoltaväliä eletään. Terassilta on alkanut lumi ja jää sulaa pois ja pakko oli napata kamera ja käydä näpsäisemässä tunnelmakuva. Myös pikkulintujen sirkutus on alkanut. Takaterassilla kuvia napsiessani jouduin toteamaan, että siellähän kohta tarkenee seinustalla istuskella aurinkoisella säällä. Talomme on L-kirjaimen muotoinen ja tuo terassi sijaitsee siellä suojaisessa kulmassa, joten usein jo maaliskuulla siellä tarkenee nautiskella kevätsäästä, jos ei ole tuulista.

Plantaarifaskiittini ei ole vieläkään antamassa periksi, joten olen jatkanut kuntosalilla käymistä. Aloitin tammikuun alkupuolella ja noin kerran viikossa olen käynyt siellä. Pientä päänsärkyä väliin niskojen vuoksi aiheuttaa seuraavalle päivälle, mutta se menee ohitse ja muutenkin kroppa on hyvin kestänyt ja vahvistunut. Ja tekee tuolle pääkopalle niin hyvää. Myös kävelylenkit tällaisella säällä olisivat mitä mainioin mielialan piristäjä, mutta nyt on vaan lepuutettava jalkaa, joka ei kestä pitkää kävelyä vielä, jatehtävä asioita, jotka ovat mahdollisia.

Ystäviä edelleen olemme todella vähän ehtineet näkemään. Anopilla olemme yrittäneet käydä ainakin kerran viikossa kylässä ja samalla tarkistamassa tarvitseeko hän apukäsiä. Mummun luona poikkesin viime viikonloppuna pitkästä aikaa ja oli mukava häntä nähdä. Ja onneksi poikkesin, koska nyt hän onkin vuodeosastolla, kun kotona yksin pärjääminen alkaa muistin vuoksi olla mahdotonta. Helpotus meille, mutta hänelle maailmanloppu, jonka ymmärrän ihan täysin. Joskus vaan on niin vaikeita tilanteita, ja tämäkin on vain väliaikainen ratkaisu. Nuo palvelutaloasunnot vaan ovat nykypäivänä niin pitkän ja matelevan jonon takana.

Mieheni opiskelukiireet painavat nyt todella päälle. Ja vaikka moni ajattelee, että kyllähän minä voisin omia menojani mennä, niin ei se nyt ihan niinkään mene. Ei mieheni opiskelu minua sido kotiin, kotityöt tekevät sen. Mieheni tekee kyllä sen minkä ehtii, mutta kyllä tuo opiskelutahti minulle päivä/arkityöntekinä tarkoittaa, että iltaisin pyykkikone pyörii, erityisruokavalioisena leivon joka toinen ilta itselleni leipää, siivottavaa ja järjesteltävää  asunnossa riittää ja olen nyt ruokaakin tehnyt useammin. Takka täytyy vielä lämmittää iltaisin. Lisäksi, kun työpäivän jälkeen käyn kampaajalla, kosmetologilla tai akupunktiossa, jää ne illat käytännössä aika lyhyiksi kotosalla. Mutta olen itselleni tuon yhden vapaaillan varannut, jolloin menen kuntosalille. Ja onnekseni en tilanteesta pahasti kärsi, koska osaan nauttia myös omasta ajasta ja yksin olemisesta. Ystäviä tosin olisi mukava enemmän nähdä, mutta tämä on nyt tällainen kausi elämässä, onneksi ohimenevä sellainen. Ja tänään, kun mieheni on työvuorossa ja minulla on vapaapäivä, vietän sitä kotona migreenissä. Onneksi lääkkeet tehoavat, mutta mitään raskaampaa ei voi tehdä, ettei kohtaus sitten iske pahempana takaisin. Joten tämä päivä menee levätessä ja uutta käsityötä aloittaessa. Neuloosi siis jyllää edelleen. Ja en valita, itse asiassa tämä alkuvuosi on ollut aika seesteistä aikaa elämässäni. Olen tehnyt yhteisiä ja omia asioitani pois ja moni pitkään odottanut asia on valmistunut kotona aikaa pakosta viettäessäni.

Ja nautin näistä pitenevistä aurinkoisista päivistä ja niiden suomasta valosta. Itsekin saa virtaa erilailla. Ikkunat tosin huutavat pesijäänsä ja huonekasvit multien vaihtamista, mutta ehtiihän tuota, sitten kun on hyvä päivä, ilman migreeniä ja väsymystä.

Nauttikaahan te muutkin lisääntyvästä valosta! Kevät lähenee ja kohta pääsee puutarhaan kiertelemään ja katselemaan, mitkä kasvit ovat selvinneet talvesta.