keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Irikset kukassa!


Tämä kesä kertoo siitä, että olemme olleet ahkeria edelliskesänä. Lisäksi se kertoo siitä, että olen saanut paljon siskoltani hänen jakamiaan perennoja samana kesänä. Lisäksi tämä kesä on antanut toivoa siitä, ettei viimeiset kaksi puutarhaa koetelleet talvet ole vieneetkään niin paljon kasveja kuin luulimme. Mm. syysleimut ovat ilmestyneet uudelleen aiemmalla kasvupaikalleen, vaikka viime kesänä ei noussut yhtään alkua niistä. Nämä eivät kuitenkaan ole syysleimuja, vaan suuria iriksiä eli kurjenmiekkoja, jotka kukkivat meidän puutarhassamme ensimmäistä kertaa. Kuvassa olevan partaiiriksen piti olla valkoinen tai vaaleanpunainen, mutten tiedä, tekikö maaperä tepposet ja kaikki irikset ovat samassa paikassa auenneet nyt violetteina.


Kyllä näitä on ihailtu. Lisäksi sain siskoltani pari kesää sitten toisenlaista iristä, "Pink parfait" nimeltään lajike. Pinkkein pitäisi kukkia, mutta ovat aunneet laventelinsinisenä. En valita, kauniita ovat ja iris nyt sattuu olemaan lempikukkani puutarhassa.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Nautitaan kesästä, onneksi sitä on vielä jäljellä. Ja lomakin alkaa vasta kohta. Toivoisin siitä 2 viikosta aurinkoista, mutta saa nähdä mitä luonto antaa.

Kesää 2017




Kesä on pitkällä, enkä ole ehtinyt postaamaan tänne. Itse asiassa myös ranteeni kettuillut puuduttelemalla kämmenet ja sormet. Soitin siitä sairaalaan fysioterapeutille ja ennenkuin on kulunut 6 kk leikkauksesta, ei mitään tehdä, vaan seurataan tilannetta, koska voi yksnínkertaisesti johtua turvotuksesta. Olen nyt päivittäin antanut lymfahoidon tyyppistä silittelyä kädellä ja tuntuu, että on helpottanut turvotusta ja puuduttelua. En tosiaankaan haluaisi uudelleen puukon alle. Kuvassa kuitenkin ei ole ranteeni vaan mieheni ja minun ahkeruuden tulos. Tämän vuoden sato kasvimaalta tulossa. Tunnelissa on bataatit piilossa kasvamassa.


Ja tässä tämän kesän projektini, josta aiemmin vihjasin. Viime kesänä talomme päätykolmoita maalatessamme tyhjensimme ulkovintiltä välikatosta kaiken ylimääräisen tavaran pois. Itselleni säästin kaksi vanhaa puulaatikkoa ja toinen isosiskoistani vei tänä kesänä mennessään loput, myös kasvien käyttöön. Isossa jaffalaatikossa kasvaa nyt kasvihuoneellamme paprika ja bataatti ja tämä ihanuus pääsi yrttilaatikoksi takaterasillemme. Vähän santapaperia ja liitutaulumaalin loppu varastosta, joten kallis tämä uudistaminen ei ollut. Mutta olen tyytyväinen olen, muutos oli ulkonäöllisesti valtava ja saan ihailla tuota ainakin tämän kesän. Lisäksi, koska tämä on katoksessa, on siitä helppo käydä hakemassa yrttejä ruuanlaittoon sadesäällä. On timjamia, rosmariinia, persiljaa, tilliä, basilikaa, rakuunaa ja intianminttua.


Olemme myös kerran ehtineet mieheni kanssa iltakalaan. Kalaa ei tullut, mutta pari kaunista tunnelmakuvaa sain napsastua. On tämä Suomen kesä vaan niin kaunis.


Melkein unohtui. Mieheni on lopultakin valmis sairaanhoitaja. Virallinen valmistujaispäivä 30.6.2017. Ei enää iltaopintoja ja ehdimme viettämään yhdessä enemmän aikaa ja visiteeraamaan ystäviämme taas enemmän. Siitä olen onnellinen. Ensi viikolla meillä molemmilla alkaa myös loma. Minulla tosin vaan kaksi viikkoa, mikä on aivan liian vähän palautumiseen, mutta tässä sijaistilanteessa tuo 2 viikkoakin on jo paljon. Seuraavasta lomasta ei sitten ole hajuakaan, koska on mahdollista pitää, joten täytyy ottaa tästä kaikki irti.

Rodoja ihailemassa

 
Kävin kärsimättömäksi ennen juhannusta, kun oma revontuliatsaleamme selkeästi aikoi tänä kesänä kukkia ensimmäistä kertaa ja pysyi vain sitkeästi nupulla. Niinpä ehdotin miehelleni, että hurauttaisimme Tampereelle rodojen kukintaa ihailemaan. Kukinta oli vasta aluillaan, mutta on ne hienoja. Vielä, kun joskus omaan pihaan saisi ryhmän rodoryhmän istutettua. Paikka on jo katsottuna. Mutta Hatanpään osalta kuvat puhukoon puolestaan.
 
 


Tämä Marjatanalppiruusu olisi ehdoton löytö pihalle. Saisi toisenkin kaunokaisen pihalle kasvamaan äitini muistolle. Kukinnan värikin miellyttää.

Ja niinhän siinä kävi, että oma atsaleamme ymmäsi vinkin ja päätti heti seuraavana päivänä avata ensimmäiset kukkansa. Täytyy sanoa, että kannatti odottaa. Ihana kerman ja vaaleankeltaisen yhdistelmä ja yllättävän paljon pieni pensaamme teki kukkia, varmaankin parisenkymmentä.