Vilskettä, vilinää ja valoa

Tänä vuonna on ollut niin märkää ja pimeää, että pihallamme led-valojen määrä on tuplaantunut. Myös riippajalava olohuoneen ikkunan edessä sai valoverkon. Valkoinen puuaitamme sai myös valoketjun, koska tuo kohta pihaa on aina niin pimeä syksy-talviaikaan, ennen kuin saamme maahan lumipeitteen. Toivottavasti tänä talvena saamme sellaisen.

Lisäksi ostimme uuden kuparinvärisen lintulaudan, josta peurat eivät pääse syömään. Alhaalla on niin pienet raot, että pikkulinnut saavat sieltä noukittua siemeniä, mutta siemenet eivät valu sieltä alulautaselle. Peuran olen nähnyt yhtenä aamuna laudan luona, mutta tyytyi syömään maasta kesäisten kylvökukkien vihreitä varsia. Joten lauta testattu ja peurat eivät tänä talvena saa auringonkukansiemeniä, ainakaan meidän laudaltamme. Oravat sen sijaan käyvät hakemassa poskensa siemeniä täyteen ja säksättävät vihaisena, kun häädämme ne pois.

Tässä oma live-tv. Nykyisen vierashuoneen ikkunan alla on vuodesohva, jossa istuskelemme kuin pienet lapset polvillamme selkänojaan leukaa nojaten. Piristystä korona-arkeen.

Laudalla on lähinnä käynyt nyt tali- ja sinitiaisia. Närhet tykkäävät myös vierailla. Ostimme myös vieterin mallisen talipallotelineen, jonka asetimme tuomen oksalle roikkumaan. Näyttää olevan sinitiaisten suosikki ja närhille maistuu myös. Ainakaan vielä eivät naakat ole käyneet tihutöissä, mutta saa nähdä, koska tuon bongaavat.

Iloa tuosta on ja kotona nyt etätyöskennellessäni käyn ruokatauolla usein lintuja hetken tarkkailemassa. Sään kylmetessä punatulkut ja varpuset ja peipotkin varmaan myös ilmestyvät ruokailemaan. Ainakin viime talvena oli monipuolisesti eri lintuja tuossa murkinalla.

Isänpäiväksi leivoin lahjaksi isälle täytekakut. Kaikki gluteenittomia. Isoin kakku oli maidollinen kermareunoineen, käpykakuista isompi maidoton ja pienempi maidoton ja munaton. Kyllä noista riitti syötävää ja hyvää kuulemma oli.

 

Siskoni toi myös gluteenittomia ja maidottomia herkkuja tarjolle. Oli liitulakuja, lakuja, suklaatoffeeta ja kirpeitä nallekarkkeja. Näitäkin nykyään löytää jo paljon monipuolisemmin kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten.

Vietimme isänpäivää jakautuen kahdelle eri päivälle viime viikonloppuna, jotta kaikki eivät olleet yhtä aikaa kokoontuneena. Itse kävin molempina päivinä auttelemassa ja juhlien jälkeen mieheni kanssa imuroimme ja siivosimme.

Olen aloittanut vähitellen jouluaskartelun joulukortteja suunnitellen ja joululahjojen tekoakin olen aloittanut, osa on tosin vielä suunnitelmissa vasta. Joululahjoja en osta, vaan omin käsin teemme jotain joko askarrellen, käsitöinä tai herkkujen muodossa. Lapsien kohdalla tietenkin teemme poikkeuksen, jos lahjatoiveita kaupasta on.

Tänä vuonna on täytynyt aloittaa ajoissa jouluvalmistelut, koska vajaan 2 viikon päästä miehelleni tehdään nilkkaoperaatio, jossa nilkan nivelrako puhdistetaan ja nivelsiteet korvataan klipsuilla. Tästä seuraa 6 viikon kipsihoito kepittelyineen. Tämä aiheuttaa painetta meille molemmille, että ehdimme kaikki asiat hoitamaan ennen sitä, myös yhteiset jouluvalmistelut. Molemmista autoistamme tuli myös valmistajan ilmotus, että vietävä osien vaihtoon huoltoliikkeeseen. Ei maksa meille mitään, mutta jonkun pitää aika varata ja kuljettaa autot paikan päälle. Toivotaan, että mieheni ehtii nämä hoitamaan ennen sairauslomaansa.

Isäni onneksi on jo aika omatoiminen selkäleikkauksen jäljiltä ja tämän viikonlopun jälkeen saa vapaammin kumarrellakin, kun 2 kk aikaraja leikkauksen jälkeen täyttyy huomenna. Hän sai nyt kotihoidosta kuntohoitajan avukseen ja kotikäynnit alkavat käydä kerran viikossa apuna ja tarkistamassa kuntoutuksen sujumisen ja korjaamassa asentovirheitä pois sekä neuvomassa. Sisarukseni saavat nyt ottaa enemmän vastuuta isäni auttamisesta vapaa-ajalla, koska mieheni ei kipsi jalassa kykene äitiään auttamaan ja kuljettelemaan, joten myös anopin autteleminen tipahtaa vastuulleni mieheni sairausloman ajaksi.

Tämä rankka vuosi alkaa olla lopuillaan. Loppuvuosi on vielä pinnistettävä niin töissä kuin vapaa-ajalla autettavineen. Voi vaan toivoa, että ensi vuosi olisi helpompi niin koronan kuin henkilökohtaisen elämän saralla. Töissä onneksi on ollut kohtuu rauhallista ajoittain koronankin vuoksi. Lisäksi itselläni on vuosilomia nyt varattu marras-joulukuulle rutkasti mieheni nilkkaoperaationkin vuoksi, ja jotta ehdin lepäilemäänkin johonkin väliin.

Ps. Jouluksi on kaksi uutta koristetyynyä jo ostettuna - peura-aiheisina tietenkin!

Syysvärejä ja arjen iloja

Kesäkukat saivat väistyä kanervien tieltä. Lopultakin ottivat lokakuun alkupuolella itseensä yöpakkasista ja raaskimme hävittää verenpisaran ja pinkin lumihiutaleen.. Lisäksi lyhdyt ovat löytäneet taas paikkansa pihaltamme valaisemasta pimeää etupihaamme.

Mieheni sai tämän taideteoksen isosiskoni vanhemmalta lapselta syntymäpäivälahjaksi. Hän on 15-vuotias ja oli ikuistanut puutarhamme upeasti tauluun. Tälle pitää löytää arvoisensa paikka seinältä. Tällä hetkellä on eteisessä vanhan palkintokaapin päällä toivottamassa meidät kotiin.

Ensilumi satoi monena aamuna peräkkäin edellisviikolla. Työmaisemani on muuttunut tähän. Olen siis etätöissä kotona. Kuten moni muukin tänä korona-aikana. Työni on aika itsenäistä ja töissä terveysasemallakin vietän paljon aikaa yksin ja pidän puhelimella ja sähköpostilla yhteyttä työkavereihin, joten ero ei ole suuri. Työmatkat jäivät nyt pois ja tänä syksynä ei tarvitse jännittää peurakolareita.

Alkuun tuntui oudolta, kun aamulla kotoa et lähtenytkään muualle. Muuta eroa oikeastaan ei työnteossa huomaa, koska työ muutenkin itsenäistä ja yksin tehtävää. Hieman lisätyötä saimme kotiin, koska mieheni on erittäin ääniherkkä nukkuessaan ja tästä syystä vaihdoimme työhuoneen ja vierashuoneen paikkaa päittäin. Nyt ei työpuheluni häiritse hänen 24 tunnin työvuoron jälkeisiään aamu-uniaan. Ja sain myös itse kauniimman maiseman työhuoneelleni.

Suklaajoulukalenterini saapui ajoissa tänä vuonna. Syystä, että on tilaustuota ja tätä tehdään rajallinen määrä. Valmistajana suomalainen Mokkapuu, josta olen jo aiemmin tilannut maidottomia suklaamunia pääsiäiseksi. Nyt päätin kokeilla joulukalenteria.

Tämäkin on uutta. En ole ennen lokakuussa puutarhavadelmia poiminut. Keltainen vadelmamme teki kuitenkin sadon lokakuun alussa ja viimeiset poimimme viime viikolla. Ja näitä tuli paljon. Ei haitannut. Olivat hyviä, isoja ja meheviä, koska säät olivat jo viileämmät.

Yleensä en tee muille käsitöitä, mutta hellyin, kun työkaverini työskentelee vanhoilla kouluilla osan ajastaan, ja siellä on kova veto lattianrajassa, ja hänen äitinsä kutomat sukat olivat kuluneet puhki

Nämä ovat siis pitkävartiset villasukat ja tekemistä helpotti se, että meillä molemmilla on jalka kokoa 38. Joten itsellä sovittamalla sai jalkaterän sopivan mittaiseksi. Sanon näitä ampiaispesäsukiksi varren muodon vuoksi, ohje on omasta päästä. Voit laskea sukat laskoksille nilkkoihin tai suoristaa polviin asti lämmittämään raitasukiksi.

Puutarhaan on hiipinyt värikäs syksy keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Onneksi on riittänyt aurinkoisia päiviä ja olen saanut näitä nyt kotimaisemista ihailla.

Tässä puutarhamme viikko sitten. Nyt on jäljellä enää lähinnä tuurenpihlajan ja mongolianvaahteran kirkkaankeltaiset lehdet. Viikko sitten mieheni kanssa kävimme puutarhan laittamassa talviteloille. Perennat ja vadelmat siistimme, suihkulähteen pumppu ja valot pääsivät sisätiloihin pakkaselta piiloon sekä grilli siirrettiin lasitetulle terassille suojaan.

Eilen siskonmieheni tuli asentamaan lisäpistorasian valmiiksi puutarhaporttimme juurelle. Viime talvena jouduimme valot virittämään autokatoksen seinän pistorasian kautta, jolloin johto kulki juuri pään korkeudella. Tänä vuonna tätä ongelmaa ei ole, vaan saimme pistokkeen portin juurelle.

Tämä liittyy turvallisuuteen siinäkin mielessä, että järjestämme täällä asuinalueella pihajoulukalenterin tänä vuonna ja olemme ilmoittautuneet mukaan. "Luukku" tulee puutarhaamme puolelle, joten kukaan ei tule törmäilemään ilmassa kulkeviin valojohtoihin.

Suihkulähteen viereisen kiven päällä on minilampi, jonka kautta taivas heijastuu kauniisti. Vastavärit puutarhan oranssiin on valmiina.

Itse sain tämän merinolangan ja hiilikuitopuikot siskoltani jo kesäkuussa synttärilahjaksi. Loppukesästä kudoin yhden pehmeän unisukan valmiiksi ja nyt toinenkin lopulta valmistui. Olen vilujalka ja nämä ovat ihanat yöllä nukkuessa lämmittäen viluisia varpaita.

Lokakuu kului flunssailun, uusien työjärjestelyjen, isän auttamisen ja kotitöiden parissa. Johonkin väliin ehdin aina hetken huilimaan sisarusteni ollessa isämme apuna ja seurana. Yllättävän hyvin olen jaksanut tämän rumban, vaikka kaikkea erikoista on tänäkin syksynä ollut, osittain kiitos koronapandemia flunssa-aikaan. Koen, että tässä kiireisessä tilanteessa kotona etätyöskentely on ollut helpotus, nyt kun 2 viikkoa näin olen työskennellyt. Alkuun suretti työyhteisön menetys, mutta paljon on myös itselle positiivista tässä järjestelyssä ja tämä järjestely helpottaa monia asioita arjessa.

Kesä meni nopeasti, ja jos mahdollista, niin syksy on mennyt vielä nopeammin. Nyt mennään jo marraskuuta. Nyt lehtien puista ja pensaista pudottua, kaipaan jo lumisia maisemia. Tämän kuluneen vuoden jälkeen me kaikki ansaitsisimme hieman valoa arkeemme!