sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kiirusta pukkaa

Olen viime aikoina keskittynyt tulevaan ja en ole paljoa tietokoneelle ehtinyt. Psykologikäynnit olen nyt tauottanut psykologin ollessa samoilla linjoilla melkein 3 vuotta keskustelukäynneillä käytyäni. Vuoden ajan minulla on mahdollisuus palata taas juttelemaan aiemmalla lähetteellä, jos siltä tuntuu. Mutta nyt on katse suunnattu tulevaan ja menneisyydessä en enää elä, vaikka muistot elävätkin mukanani, mutta ne huonot eivät enää kulje mukanani painolastina. Mummun perintöasiat ovat nyt hoidettu ja saatu sekin asia päätökseen.

Psykologiltani sain ihanan palautteen. Hän totesi, että siitä harvinainen asiakas, että olen oikeasti päämäärätietoisesti tehnyt jatkuvasti työtä saadakseni elämäni paremmille urille. Suurin osa käy vain keskustelemassa ja unohtavat käyntien välissä tehdä itsenäisesti ajatustyötä, asenne- ja elämänmuutoksia paranemisensa eteen. Minun onneni on se, etten kuulunut tuohon porukkaan, vaan olen tietoisesti keskittänyt huomiota siihen, miten reagoin ja miksi reagoin asioihin tietyllä tavalla, ja sitä kautta itsetuntemukseni on kasvanut, ja olen kyennyt muuttamaan asenteitani ja toimintaani parempaan suuntaan. Olen myös haastanut itseni toimimaan omaa hyvinvointia edistävällä tavalla itselleni epämukavissa tilanteissa, vaikka ei ole helppoa ollutkaan. Olen myös opetellut erilaisia toimintatapoja totuttujen kaavojen tilalle. En kulje enää niitä reittejä, midtä aita on matalin, kuten aiemmin tein. Nyt saan taputtaa itselleni kehut olkapäälle ja olla ylpeä. Vuosia se vei, mutta ainakin tällä hetkellä olen parantunut uupumuksestani. Voi olla, että taas elämä jossain vaiheessa käy liian rankaksi, mutta nyt osaan tunnistaa jo vaaran merkit ja levätä sekä hakea apua ajoissa, jos elämäntilanne sitä vaatii.

Tällä hetkellä ei lepoon ole paljon aikaa, mutta olen huomannut, että nautin taas työstäni, ja vapaa-ajalla osaan sulkea työasiat pois, sekä keskittyä asioihin, joita teen. Aloitin taas eilen kirpputoripöydän pidonkin, ja kaappeihin taas kertyy tilaa. En ole kotona mitään kontikia aloittamassa, vaan yksinkertaisesta myymme pois sen, mitä emme enää tarvitse. Nyt vaan peukut pystyyn, että kauppa käy. Tavara on ehjää ja hyvää, mutta meille tarpeetonta. Ja koska kirpputori sijaitsee meiltä 200 m päässä, ei siellä käynnit paljon vapaa-aikaamme kuluta.

Elämässämme on tapahtumassa suuria muutoksia, jos kaikki menee suunnitelmiemme mukaan. Se selviää kuukauden sisään, mutta siitä sitten myöhemmin kirjoittelen enemmän, kunhan asiat selviävät.

Vesisateet nyt onneksi loppuivat tällä erää ja tänään taas sää pakastui. Parempi niin. Minä tykkään enemmän pakkasesta kuin pääkallokeleistä. Nastakengillä on nyt ollut käyttöä.