perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulua odottaen

Tämä joulukuu on mennyt hujauksessa ohitse. On ollut flunssaa, töitä liikaa, elämä hieman potkinut muutenkin liiaksi. Olen niin onnellinen, että tipuin uupumuksesta 1,5 vuotta sitten. Nyt huomaan, että kuntoutuksen avulla olen saanut ihan uusia voimavaroja ja suhtaudun moneen asiaan eri tavalla, toiset asiat jätän huomiotta ja toisaalta myös olen oppinut kriittisemmäksi ja pitämään puoliani. Elämääni helpottaa edelleen säännölliset keskustelukäynnit psykologin luona. Tiedän, että Suomessa tämä tuppaa olemaan tabu, mutta suosittelen lämpimästi kaikille. Jokaisella meistä on omat ongelmamme
 ja helpottaa jäsentää ajatuksiaan ammattilaisen ohjaamana sekä saamaan uusia katsantokantoja.


Tämäkin oli uusi idea. Itse olin hieman myöhässä tänä vuonna, enkä enää kaupoista löytänyt itselleni sopivaa suklaakalenteria, joten tein sellaisen itse. Poikkesimme edellisviikonloppuna joulumarkkinoilla Tampereella ja samalla Tallipihalla suklaapuodissa. Tällainen siitä sitten muodostui ja erinomaisen hyvää tummaa suklaata.


Joulumieli oli kuun alussa hieman hakusessa ja joulukorttien tekeminen meni hieman viime tippaan, kuten vähän kaikki muutkin jouluaskartelut ovat vaiheessa, mutta viime viikonloppuna sain kortit lopulta valmiiksi ja paljastan jo nyt millainen ihanuus tänä vuonna syntyi, vaikka kaikki eivät varmasti joulukorttiaan meiltä ole vielä saanetkaan. Kortti tuli tänä vuonna hieman tummasävyinen, mutta tunnelmallinen. Sisäpuolella ensimmäinen säkeistö yhdestä lempijoululaulustani, Varpunen jouluaamuna.


Tällä viikolla sain myös joulun odotetuimman pakettini. Nimittäin kummitädiltäni kirjeen kuulumisineen. Tänä vuonna hän oli muistanut minua itse tekemällään pannulapulla, ainakin olettaisin hänen itse tuon tehneen, kun on myös käsityöihmisiä. Ja tuo kortti on juuri minulle valittu. Ei turhia krumeruuleja, kaunis kuva, joka ilahduttaa yksinkertaisuudessaan. Töissä oli eilen vaikea päivä ja harmitti työkaverin puolesta, mutta kun tämä löytyi postilaatikosta, palautui hieman joulumieltä välittömästi ja ilta oli pelastettu.


Ja se aiemmin sängyn alla pimeässä ja viileässä kukkavanan kehittänyt amaryllis. Tässä kuvassa se nyt on täydessä kukassa. Erehdyin pahasti ja ei ollutkaan punainen vaan valkoinen. Tämä kukki jo pari viikkoa sitten ja tällä hetkellä toinen sängyn alta kaivettu punainen amaryllis kukkii. Joten 2/3 hyötämisestä onnistui tänä vuonna, tosin jo ennen joulua kukinta molemmista on ohi, mutta onneksi anoppi muisti yhdellä uudella amarylliksellä ja se tulee kukkimaan koko joulun ajan.

Lisäksi miehelleni vihjasin, että joururuusukin olisi kaunis katseltava ja sain toisenkin kukan tänään. Tämä on pienilehtinen tai ns. lehdetön versio, joten on nuppuja ja jo kukkia täynnä. Jospa saisin menestymään ensi kevääseen asti ja istutettua muiden jouluruusujen seuraan perennapenkkin.


Nyt alkaa vähitellen joulufiilis hiipiä, eikä täällä niin ankeaa ole ollut, kuin ehkä alkubloggaus antaa ymmärtää. Isämme palkittiin itsenäisyyspäivänä paikkakuntamme vuoden urheilijana, olen käynyt silmälääkärillä ja ensimmäisessä kuvassa näkyykin, että olen palannut menneisyyteen ja vaihtanut taaas silmälasimallin suurempaan. Itse kun olen käyttänyt silmälaseja ala-asteikäisestä saakka, olen viime vuosina pitäytynyt pienemmissä pokamalleilla, koska nuoruudessani ei saanut ostettua kuin noita valtavia pokia, varsinkin minun minipäähäni eivät oikein istuneet. Nämä kuitenkin kun löysin, olin heti myyty. Samaan tyyliin on tulossa vielä aurinkolasit vahvuuksilla, jotka lopultakin monen vuoden pohdinnan jälkeen sain tilattua. Mutta ne saan varmaankin vasta joulun jälkeen.

Töissä olemme nauttineet taukotilalla, jonne yksi työkavereistamme teki komean himmelin, minä jo aiemmin askartelin valopallot pöydälle ja yksi työkaveri toi vielä kotoaan mankan ja joulumusiikkia, jota me muut olemma täydentäneet. On soinut Jarkko Aholaa, Vesa-Matti Loiria sekä Suvi Teräsniskaa ja myös vanhempia joululauluja. Kummallista on, että kun avaat taukotilan oven, astut sisään ja suljet oven perässäsi tapahtuu pysähtyminen, rentoudut ja olet todellakin tauolla. Tunnelmavalaistus, musiikki ja työkaverit, joiden seurassa viihdyt on se resepti. Suosittelen muillekin lämpimästi. Stressitaso kummasti laskee töiden välissä.

Tyonantajani on taas viime aikoina esitellyt ei_niin_hyviä puoliaan ja luin myös tässä yhtenä päivänä artikkelin netistä, jossa oli tutkittu burn outin syitä ja suurin syy oli liiallinen työmäärä sekä huono tiedonkulku töissä. Lisänä tähän voisi lisätä luottamuspulan johtoportaan ja työntekijöiden välillä. Ja voin vaan todeta, että tällä viikolla työnantaja taas tätä tilannetta heikensi. Erikoinen tapaus oli ja saa nähdä kestääkö päivänvalon, jos selvityksiä tästä vaaditaan, ja toivon, että asianosainen työntekijä jaksaa vaatia selvityksiä. Lisänä en ole ennen kenenkään moittivan työpaikkaa siitä, että siellä viihdytään liian hyvin. Itseni kohdalla on myös toinen hämmentävä tilanne. Työparini jää lomalle maanantaista lähtien 1,5 kk ajaksi ja hän tiesi vakisijaisemme sanoneen, että joulukuussa ei pääse sijaistamaan. Esimieheni ei kuitenkaan asiasta minulle mitään ole ilmoittanut. Mitäs sitä ajoissa ilmoittelemaan, että teet muuten kahden työntekijän edestä töitä ainakin seuraavat työviikot? Parempi olla hiljaa ja salata asia, tulee sitten mieluisena yllätyksenä maanantaiaamuna työntekijälle, että on yksin vastuussa ja muuten lyhennyspäivätkin sitten palavat. Onneksi sain puskaradion kautta tiedon etukäteen. Mutta tässä siis yksi esimerkki tiedonkulun vaikeudesta ja samaa linjaa on pidetty jo vuosia. Onneksi sentään joustavuutta vielä löytyy ja jalkapöytäni sivukalvon tulehduttua viime viikonloppuna, sain tiistaina kesken työpäivän poiketa akupunktiossa saatuani peruutusajan keskellä päivää, että sain kalvotulehduksen loppumaan heti alkuunsa, ja loppuihan se. Seuraavana päivänä jalka oli kivuton. Joten edelleen tuuletan akupunktion edestä. Kunhan muistat meni heti, ei puolen vuoden päästä, kun kipu on jo kroonistunut. Silloin on liian myöhäistä, vaikka helpotusta varmasti siltikin hieman kipuhin saa.

En kuitenkaan anna työjuttujen lytätä joulumieltäni, vaan aion nauttia joulusta ja sen suomista 3 päivän vapaista oman ja mieheni suvun kera. Ehkä jopa ehdimme jossain välissä kaksinkin nauttimaan joulutunnelmasta kotona. Miehelläni on loppuvuosi harjoittelusta vapaata, mutta ensi viikolle vielä yhdelle päivälle läjähti opiskelujuttuja, mutta onneksi vain yhdelle ja vain pari tuntia. Olisin kuitenkin miehelleni suonut parin viikon vapaan ilman opiskelustressiä. Ehkä sitten vuoden päästä, kun hän valmistuu.

Joka tapauksessa huomenna mieheni ajelee isäni kanssa kuusimetsälle etsimään sopivaa kuusta. Isäni tosin on vaan oppaana, eikä lähde rämpimään metsään. Ja metsä kuuluu nykyisin isälleni hänen perittyään metsämökin veljensä kuoltua viime keväänä, joten kuusivarkaisiin eivät ole menossa. Itse menen huomenna metsäretken sijaan pieneen hemmotteluhoitoon kosmetologiani treffaamaan. Se tulee tarpeeseen. Eilen myös nautiskelin kiertelemällä yksin ostoksilla ja sain loput joululahjaostokset tehtyä. Tsek. Nyt saan keskittyä kesken jääneisiin jouluaskarteluihin lopultakin vapaa-ajallani.

En tiedä ehdinkö koneelle enää ennen joulua, joten:

Lämmintä joulumieltä ja rauhaisaa sekä rentouttavaa joulunaikaa!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Havutöitä


Isäni toi mökiltään meille kuusenhavuja perennapenkkien talvisuojaksi sen verran reilusti, että minulla alkoi sormia syyhyttämään tuossa etelän matkamme jälkeen ja viime viikon lumen sulettua lopulla nostin havut kuivahtamaan kylpyhuoneen lattialle. Oi mikä huumaava tuoksu meillä olikaan hetken aikaa. Viikonloppuvapailla sitten kaivoin rautalangan ja sekatöörit esille ja aloin taiteilla. Kävyt ovat meillä jo pari vuotta sisällä viihtyneet nuoremman siskontyttöni kerättyä
 ne pari kesää sitten leikkikenttäreissun yhteydessä mukaansa kotimatkalla. Tällainen sydän niistä sitten muodostui. Ja tuo vihreä rautalanka kyllä aika hyvin hukkuu huomaamattomaksi.


Neulasia tipahteli rutkasti työhuoneellani askarrellessani, mutta oli se sen arvoista. Kaunis kranssi tuli.

Sen verran syntyi oksista lyhyitä pätkiä, että toinenkin idea alkoi häämöttyä mielessäni. Minulla oli muistikuva, että itselläni on jossain tallessa oasis-pallo ja sen löysinkin askarteluvarastostani. Päätin siis elämäni ensimmäisen kerran tehdä havupallon. Ei mitään tietoa, miten pitäisi oikeaoppisesti toimia. Annoin oasis-sienipallon olla kuivana ja aloin lisäilemään siihen pätkittyjä kuusenoksanpäitä ja hyvin tuntuivat pysyvän. Sään ollessa kostea, päättelin, että sieni kyllä kerää kosteutta itseensä ulkosalla roikkuessaan. Ja näinhän siinä on käynytkin, kun kävin eilen kokeilemassa. Palloksi tuota ei nyt voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ehkäpä kuusipeikko olisi sopiva nimike.


Olen myös viimeisen 2 viikon aikana askarrellut töihin joukukoristeita. Töissä on ollut työkavereilla koulutuksia ja muutenkin poissaoloja ja on ollut hetkittäin rauhallista. Olen nauttinut työrauhasta, sopivasta työmäärästä, mutta en tekemättömyyden herkistä. Tasainen työtahti ilman liiallista kiirettä on se paras. Työmme tuppaa olemaan sen tyylistä, että työtä tulee aina ryppäinä.


Olen sen verran tekemistä kaipaavaa tyyppiä, ettei hermoni kestä odottamista ja peukaloiden pyörittämistä kovin pitkään, ja muistinkin, että piti kokeilla, miten se origamipallo syntyy. Kopiopaperia, pyöreä 4 cm halkaisijalla oleva purkinansi, lyijykynä ja sakset sekä liimaa. Näistä pyörylöistä taiteltuina syntyi halkaisijaltaan noin 7-8 cm palloja.


Lopulta kävi niin, että työkaveri vinkkasi, että ovat aikas kivoja myös led-valojen kera. Niinpä taukotilamme pöydällä on nyt kaunis valokoriste valkoisine palloineen ja valoineen. Jätin joka toisen led-valon vapaaksi antamaan valoa myös pallojen ympärille sekä huoneeseen. Kyllä näillä saatiin heti luotua jouluista tunnelmaa työkavereille ja itsellekin tauolla piipahtaessa.

Sain myös lisätilauksen, koska työpaikan jokajouluinen vanha muovikuusi kaipaa piristystä, ja työkaverit toivoivat siihen jotain piristystä ja ehdottivat, voisinko tehdä siihenkin palloja, jos sattuu taas taukohetkiä olemaan työn lomassa. Perjantaina työkoneeni ilmoitti kaipaavansa windows-päivitystä ja sen lataaminen kestikin yllättävän pitkään, ja sain kuuseenkiin jo 3 palloa näperreltyä. Niihin ei tule valoja. Päätin myös tehdä hieman pienempiä eli pyörylät piirsin 3 cm halkaisijalla, jotta pallot ovat sopivan kokoisin pieneen muovikuuseen. Valmiina ovat noin 5 cm halkaisijaltaan.

Ps.Ohje löytyy täältä: Kodin kuvalehti: Joulupallot paperista

Yksi yllätys myös tällä viikolla meitä odotti, mieluinen sellainen. Olisin voinut vannoa, että kukkavanan jo sängyn alla tehnyt amaryllis on punakukkainen. Mutta olin väärässä, eikä kyllä harmita yhtään. Tämä onkin valkoinen ja pitäisi kyllä aueta ensimmäisen kukan ihan lähipäivinä. Nuppuja näyttäisi olevan neljä, ja lisäksi juurella odottaa myös se uusi nuppu, kunhan tämä saa kukintansa kukittua.


Vähän on naurattanut tämä askartelubuumi, joka minuun tänä syksynä taas on iskenyt. Olen tehnyt nyt havutöitä, origamipalloja sekä tietenkin kutonut hihatinta. Unohtamatta valotähteä, jollaisen tein elämäni ensimmäisen kerran viimeisellä lomaviikollani jokunen viikko sitten. Ihan mahtavaa, että energiaa riittää taas. Vielä olen kiinnostunut tekemään kahdenlaisia erilaisia palloja, paperinarusta että virkkaamalla. Molempiin on  jo ohjeet, mutta voi olla, että ne jäävät ensi syksyyn joulunaluspuuhiksi. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi vielä ennen joulua.

Ja enää kuukausi aikaa. Muistakaa aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Itse lisään aina vähitellen kaikkea jouluista asuntoon sekä aloitamme miehen kanssa joululeivonnaiset ja joulusiivon jo näin marraskuun puolella, joten ei tarvitse stressata juuri ennen joulua. Se on paras joulureseptini. Nauttikaamme, valmistelkaamme ja askarrelkaamme kaikkea ihanaa jo nyt joulua odottaessamme!

torstai 17. marraskuuta 2016

Valoa pimeyteen


Paluu arkeen on tapahtunut ja tänään kun pääsin aikaisemmin töistä, kaivoin valokoristeet esiin ja sijoittelin paikalleen eri puolille asuntoa. Tämä kotitonttumme päivystää taas siis yli joulun ja vielä alkuvuodenkin ajan tuulikaapissamme toivottaen meidät ja sisään tulevat vieraat tervetulleeksi.

Makuuhuoneelle lisäsin edelleen yhtä kauniisti valoa siivilöivät ja varjoja luovat rautalangasta kiedotut valosydämet. Havupuumainen kuvio. Mieheni on opiskeluillassa ja saa iloisen tai ainakin valoisan yllätyksen tänään myöhään kotiin saapuessaan. Kyllä se niin on, että alkaa olla jo hieman joulufiilistä ja tänäänkin huomasin kotimatkalla hyräileväni joululaulua. Syy tähän selviää myöhemmin tekstistä.


Viime viikolla, kun olin vielä lomalla, osallistuin Tervakosken Coconutin järjestämään valotähti-askarteluiltaan. Alkuun tämä lasihelmista/putkista tehtävän tähden rakenne ei auennut ollenkaan, mutta kun juonesta sai kiinni, niin ei ollut kovin vaikea toteuttaa. Onneksi ohjaaja oli kärsivällinen ja osaava. Itse lasihelmet heijastavat valoa, mutta halusin lisätä alkuperäisen ohjeen mukaan helmet led-valoilla lisäksi iltaisin valoa antamaan. Tämä on tehty 5 cm lasihelmistä ja pääsi keittiön ja olohuoneen välissä sijaitsevan tason päälle piristämään näkymää.


Ja tässä syy joulufiilikseen. Viikko sitten aloin kaivelemaan sängyn alta pimeästä amarylliksia esiin kastelua ja valoon pääsyä varten esille, ja mitä sieltä löytyykään?! Yhdessä oli jo kukkavana, joka kasvoi vinoon, koska eihän sängyn alla mahtunut ylöspäin kasvamaan vartta. Löytyessään ei ollut näin pitkä, vain sellainen noin 15 cm pitkä, vino varsi. Onneksi päivänvaloissa päätti suoristua, mutta tämä yksilö jäi nyt kyllä ilman jokasyksyistä kylpyään, kaksi muuta saivat kylvyn ja toinen niistä on myös tehnyt kukkavanan, toinen tekee lehtiä. Joten täksi jouluksi, ja jo siis ennen joulua, saan ainakin kaksi kukkivaa amaryllistä. Eipä ole ennen näin hyvin käynyt. Ja kuten kuvasta näkyy, bonuksena on tulossa jo uusi kukkavarsi juurelta, eli kukinta jatkuu tämän varren kukittua. Ja nuo koristeet ovat viimejouluisesta kukkakorista. Kerrankin koristeet olivat kauniit ja niinpä päätyivät yksinäisen kukkavarren seuraan piristämään kasvia. Ja näistä johtuen alkoi minulla jouluinen fiilis, joka on jatkunut siitä asti. Ei haittaa, tunnelmointi on ihanaa.



Mieheni lisäsi juuri ennen lomaa lintulaudan paikalleen ja muisti myös lisätä sinne auringonkukansiemenet. Hyvin olivat pikkulinnut ruokapaikan löytäneet ja viikonloppuna ja vielä viikon alussakin meillä oli live-TV olohuoneen ikkunassa, kun mieheni kanssa seurasimme lintulaudan tapahtumia.

Ihanaa oli myös se, että Suomeen palatessamme oli lumi maassa ja lisää tuli. Ihana valkoisuus ympäröi meitä. Oli aikamoinen harppaus +30 asteesta -7 asteeseen, mutta onneksi aurinko jaksoi paistaa, joten valoisuus jatkui edelleen. Keittiön ikkunasta kuvasin viime viikolla takaterassin maisemaa. Mieheni tekemällä terassin pöydällä olisi ehkä voinut vaikka nukkua, patja ainakin oli ihan oikean vaahtomuovipatjan mallinen ja näköinen.

 

Yksi asia on ollut ylitse muiden nyt kotiin palaamisen jälkeen, nimittäin olen niin onnellinen, kun saan kutimen käteeni. Viime viikon illat kuluivat suureksi osaksi pyykinpesunkin takia sohvalla maaten, tallenteita katsellen television kautta ja tietenkin puikot kädessä. Keskeneräisenä oli ihanan pehmeästä, värjäämättöstä luomupuuvillasta tuloillaan oleva venekaula-akkoinen ja hieman lepakkohihainen paita, maitokahvia ja luonnonvalkoista. Tuolla se odottaa viimeistelyä. Kävi näes niin, että löysin sopivan ohjeen aiemmin itse värjäämälleni villalangalle. Ihan ei lanka tule riittämään, joten avuksi kaivoin laatikon pohjalta vanhaa vaaleankeltaista Bambino-merinovillalankaa. Sopii itse värjätyn langan sävyihin. Vielä en paljasta mikä tulee olemaan lopputulos, toivottavasti sellainen, kun suunnittelin?! Työ on helmineulosta, kuten kuvasta näkyy. Helppoa, oikein-nurin-oikein-nurin ja toisella puolella nurjan tilalle oikea ja sama tahti jatkuu, nurin-oikein-nurin-oikein...


Minä nyt niin suuresti nautin näistä pimenneistä talvi-illoista. On kuin lupa ottaa rennosti, laittaa kynttilöitä palamaan tunnelmaa luomaan sekä tietenkin noita ihania lisävalosarjoja sytytellä. Unohtamatta takkatulta. Otan näistä illoista ilon irti, laitan pyykkikoneen päälle, asetun sohvalle ja nautin käsitöistä. Nautinnollisia ja rentouttavia iltoja teillekin lukijani! Toivottavasti saamme pian nyt sulavan lumen tilalle uuden valkoisen peitteen ja pakkaset takaisin.

Fuerteventura!


Lomalta on palattu ja arki on palannut. Säät suosivat ja loma oli mukavaa vaihtelua. Tämän kristalleja sisältävän riipuksen oli mieheni ostanut paikallisesta korukaupasta minulle. Värit tuovat mieleeni meren ja palmut, vihreä ja turkoosi vaihtelevat valosta ja sen suunnasta riippuen.

Olen edelleen rakastunut saaren karuihin maisemiin. Meren pauhu on hypnoottinen ääni, ja edelleen tuntuu erikoiselta, että pelkkää kivikkoa olevalta rannalta löytyy maaoravayhdyskunta. Tällä reissulla näin vain kaksi, taisivat olla siestalla. Nautiskelin lomalla myös maidotonta sorbettia useasti. Sitä löytyi hotellin kupeesta rantakadun kahviloista. Ihana plussa on myös kostea ilmasto ja kihartuvat, helppohoitoiset hiukset.


Näimme myös elämämme ensimmäisen kerran erikoisen ilmiön, kun palasimme iltasella hotellille syömisen jälkeen. Ukkonen leiskui kauempana tarkkarajaisena alueena ja salamat näkyivät todella kirkkaanvalkoisena. Mieheni sai ukkospilven ikuistettua valokuvaan.


Siskontyttöni oli mukanamme ja nautiskeli kovasti ensimmäisestä etelän lomastaan. Ongelmitta selvittiin ensimmäisen yön laryngiittiyskän jälkeen. Kostea ja lämmin ilmasto taltutti taudin, onneksi. Hän oppi myös paljon uusia asioita, reippaasti tilasi itse ruokaa ravintolassa ja kahvilassa, tilanteen mukaan joko englanniksi tai espanjaksi. Maitokahvista tuli uusi suosikkijuomaa, espanjalaisesta sellaisesta. Ja kuvassa näkyy yksi uusi taito, joka reissussa kertyi, nimittäin hän oppi kellumaan. Ja kuten kuvasta myös näkyy, lomasta hän todella nautti allasuimisineen ja hän pääsi myös käymään eläintarhalla, Osasis parkissa, saaren eteläosassa päivän reissulla. Sen reissun  hän teki mieheni kanssa kaksin, kun itse lepäilin sen päivän hotellilla edellispäivän migreenistä toipuen.


Isälleni ja anopilleni haimme erilaisia silmätippoja paikallisesta apteekista. Isäni reagoi sateiden jälkeen alkaneeseen kukintaan allergisilla silmillä ja anopillani muuten vain aurinko ja tuuli taisivat käydä silmien päälle ja hänelle haimme kostuttavat tipat. Isälläni olikin kostuttavat tipat käytössä ja mukana valmiiksi kotimaasta lähtiessä, mutta siitepölyallergia tuli yllätyksenä, joten tarvittiin vielä toiset tipat rinnalle. Itse selvisimme palovammoitta ja palasimme ruskettuneina kotimaahan lumimyrskyn keskelle. Tässä kuitenkin vielä Fuerteventuran värikylläisyyttä. Kerrassaan herkullinen tausta ihmeköynnöksellä!


Perinteisesti ostin miehelleni salaa tuliaisia. Löysin hienon hai-teepaidan sekä pikkuhaarukoita, jotka ovat oliiveille alunperin tarkoitettu, mutta meillä tulevat toimimaan ihan kaikelle tarjottavalle, jossa pikkuhaarukat on tarpeen. Ja tietenkin kalanruodon mallisia kalamiehelle.


Oli mukava tavata paikallisia tuttuja ja veimme heille tuliaisiksi suklaata ja marjajauheita, tietenkin suomalaisista marjoista. Ehkä vuoden tai kahden päästä taas uudelleen tapaamme. Ensin täytyy taas säästää rahaa, että on varaa reissata.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Leivontaviikko


Nyt se on tapahtunut ja miehenikin on päässyt 40 vuoden ikään. Nämä kauniit ruusut ostin hänelle merkkipäivän kunniaksi. Hän vietti ilmeisesti kuitenkin mukavan juhlaviikonlopun, vaikka alun alkaen ilmoitti, ettei juhli ollenkaan synttäreitään. Lomareissu on hänen juhlansa. Loppujen lopuksi sain kuitenkin sunnuntai-iltana kiitoksen ja halauksen miehen todeten olevansa väsynyt, mutta onnellinen. Yksi tuttuni kysyikin nauraen, että jos teillä nyt ei juhlittu, niin mitä se sitten oikein onkaan, kun teillä juhlat järjestetään?! Itse juhlapäivänä eli perjantaina poikkesimme ystäväpariskunnan kanssa yhdessä synttäriaterialla ulkoruokinnassa, lauantaina mieheni kävi pelaamassa päivällä golfia ja illalla pelasivat lähisuvun miesten kanssa pokeria ja saunoivat. Itse vietin illan evakossa isäni luona isosiskoni ollessa myös tällä suunnassa kyläilemässä. Mieheni kuitenkin halusi muullekin suvulle tarjota kakkua juhlan kunniaksi ja sunnuntaina oli sitten perinteiset kakkukahvit meillä. Synttäriaattona leivoin työpäivän jälkeen mieheni harjoittelupaikkaan yhden kakkupohjan, kotiin kaksi sekä töihin tein muffinsseja äitiyslomalla olevan työkaverin tullessa visiteeraamaan meitä töihin 1,5 kk ikäisen tyttönsä kanssa. Omat leipomiset jätin sitten lauantaiaamuun mieheni lähtiessä viheriölle veljensä ja kaverinsa kanssa pelaamaan.


Mieheni haluaa aina perinteisesti kinuskikakun ja tänä vuonna tein sen gluteenittomana. Parhaiten toimii äidiltäni perimä kakkupohjan ohje.

Sienikakku
6 munaa
4 dl sokeria
10 rkl kylmää vettä
6 dl gluteenittomia jauhoja
2 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdotetaan hyvin, vaahdon valmistuttua sekoitetaan siihen kylmä vesi lirutellen, sitten jauhot ja leivinjauhe. Paistetaan 200 asteisessa uunissa n. 30-45 astetta. Itse käytin raakaruokosokeria vain 3 dl ja hyvä tuli. Päällisen kinuski on tehty laktoosittomasta kuohukermasta ja fariinisokerista, 2 dl molempia keitelttynä kinuskiksi ja reunoilla kermavaahtoa. Joten minä en tätä kakkua syönyt, vaan tein oman. 


Ja kuten näkyy, aina ei voi onnistua. Tämä pieni, mutta korkea suklaakakkupohjani paistui 25 min, oli uunista 15 minuuttia pois, teki kraaterimontun keskelle raa'aksi jääneenä, ja meni takaisin uuniin 20 minuutiksi. Ihme ja kumma, keskus kuitenkin nousi toisella paistokierroksella. Sen verran kiire tuli kuitenkin koristelun kanssa, että lopputulos oli jotain kokoon kyhättyä. Piti tehdä vain raidat sivuun kreemillä ja ranskanpastilleilla, mutta päällimmäinen kakkupohja päätti luistella väissä olevan hillon avustuksella, joten jouduin piilottamaan välitkin. Onneksi maku oli kuitenkin hyvä.


Nämä kuppikakut onnistuivat kerrassaan mainiosti. Alunperin minun piti tehdä työkavereille kakku, mutta koska yllätyksenä mieheni harjoittelupaikkaankin täytyi tehdä myös kakkupohja, niin irtopohjavuokani loppuivat ja päädyin pahvisiin vuokiin, joka muuten oli nappivalinta. Joten onni onnettomuudessa. Makuina porkkana, saksanpähkinä sekä mausteina kardemumma ja neilikka.

Porkkanaiset ja pähkinäiset kuppikakkuset
 100 g margariinia
1,5 dl sokeria
0,5 dl siirappia
4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
2-3 dl maustamatonsa vichyä
2,5 dl porkkanaraastetta
2 dl saksanpähkinän pieniä palasia
kardemummaa ja neilikkaa oman maun mukaan
ripaus suolaa

Vaahdota margariini, sokeri ja siirappi. Lisää muut ainekset vuorotellen vichyn kanssa. Loppuun jätä vielä vähän jauhoja, joita lisäät viimeiseksi. Tee taikina sen verran löysää, että saat lusikalla nosteltua (kun toimit nopeasti) ja taikina muotoutuu tasaiseksi vuokien pinnalle, eikä jää epätasaiselle kasalle. (Jos taikina vaikuttaa paksulta, niin lisää vielä vichyä ennen vuokiin siirtämistä.) Paisto 200 astetta ja 20-25 minuuttia.
  

Päälle pursotin vielä pikakreemin, eli margariinista ja tomusokerista vaahdotettu ylimakea herkku saksanpähkinäpaloilla koristeltuna. Näihin sopi oikein hyvin, koska itse kuppikakut eivät olleet niin makeita porkkana- ja pähkinälisineen.


Ja koska tänään oli Roosa nauha -päivä ja huomenna on nimipäiväni, leivoin eilen töiden jälkeen työkamuille herkkuja töihin. Tämä on tehty aiemmin blogistani löytyvään itselleni sopivaan kakkupohjaan. Päällä sokerikuorrutus tomusokerista ja vedestä koristeltuna minivaahtokarkeilla ja kuivatuilla laventelinkukilla. Väliin laitoin hapanta valelakkahilloa happamuutta antamaan vastapainoksi sokeriselle päälliselle. Hieman jäi kuivaksi pohja tällä kertaa, joten tämä oli jotain täytekakun ja kuivakakun välistä.


Lähes koko tämän viikon olen taas ahertanut töissä yksin ja se on kuitenkin kohtuu hyvin sujunut. Keskiviikkona tosin oli niin kiire päivä, että viimeinen puoli tuntia mentiin allitajuisesti kirjoittaen. Voin suoraan myöntää, että päässä ei enää liikkunut mitään, kädet kyllä toimivat, mutta ei ainakaan vielä ole valituksia tullut, joten eiköhän tekstit kunnossa ole olleet kirjoittajan zombiudestani huolimatta. Eilinen ja tämä päivä olivat kohtuu rauhallisia ja tasasin työtuntena lähtemällä jo hieman aiemmin, jotta ei kertyisi ylitöitä ja ensi viikolla on mahdollisuus hieman lisää tasata, vaikka työparini ei töihin tulisikaan. Ja nyt minulla on voimavara, jolla jaksan, nimittäin ensi viikon jälkeen alkava LOMA!

Nämä sukat ovat syntyneet vastapainoksi työlle ja iltaisin ovat puikot liikkuneet nopsaan. Juuri luin jutun, jossa mainittiin, että neulominen kasvattaa aivoja. Ihmetyttää tosin, miksi minun pääni on edelleen niin kovin pieni, suorastaan lasten kokoa? Ala-asteikäisestä olen tehnyt käsitöitä, ja kudin kädessä vähän väliä ollut, joten aivoni pitäisivät jo tämän teorian mukaan pursuilla korvistakin jo ulos. Kyse on varmaan sittenkin niiden harmaiden aivosolujen kasvusta, mutta olikos se niin, että ne eivät uusiudu? Joka tapauksessa, oli miten oli, niin hyvää tämä kutominen ainakin minun aivoilleni tekee ja on rentouttavaa vastapainoa työlle. Bonuksena myös ranteissa liikkuvuutta ylläpitää sekä vahvistaa ranteiden lihaksia. Nyt on jo uusi työ puikoilla, tällä kertaa ihanasta ekologisesta värjäämättömästä puuvillalangasta jonkinlainen kesäinen neulepaita syntyy. Saa nähdä, ehdinkö saamaan aurinkolomalle mukaan.

Syksy on nyt todella saapunut ja auto täytyy jo lämmittää aamuisin ennen työhön lähtemistä. Nyt minulla on töissäkin käytössä lämpötolppa, joten kovilla pakkasilla ei tarvitse enää jännittää, kuinka kohmeessa auto on, vaan pääsee lämpimässä ajelemaan kotiinkin päin. Saa nähdä, koska ensilumi sataa. Sitä odotellessa.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Syksy saapui terassille


Lopultakin ehdin puutarhaan uurastamaan. Tai no, ehkä enemmän etuterassille. Ja jos saan valita, niin kyllä se on kanerva, ei calluna. Syksy muutenkin saapuu terävine ja kirpakoine pakkasaamuinen, niin pitää olla jotain pehmeää, ei enempää piikkejä ulkosalle. Callunat ovat kuin piikkejä, kanervat taas pehmeitä pallukoita hyistä syysilmaa pehmentäen. Monena vuonna olen haaveillut myös koristekaalista ja tänä vuonna kun pääsin itse ostoksille, ostin yhden kappaleen ja sijoitin sen suojaan kanervien keskelle etuoven vanhaan pataan, jota käytämme kukkaistutuksille kesät ja talvet. Sekin on anoppilan peruja.

 

Ja kyllä, löysin myös yhden valkoisen kanervan, ja pakkohan se oli ostaa koska erottuu niin kauniisti etuterassin tummaa seinää vasten. Hauskinta on nyt se, että olen huomaamattani luonut taideteoksen etuterassille. Kuin kehystetty syksyinen taulu. Nyt odotan jo innolla talven lumisia maisemia ja uusia tauluja kotioven vierustalle.

Mieheni teki lähes koko viikonlopun opintotehtäviä, mutta ehti sen verran avuksi, että teki lopultakin muutoksen vanhaan vintiltä löytyneeseen hedelmälaatikkoon rakentaen välipohjan. Lopuksi vielä muovitimme istutuslaatikon ja ihan lähipäivinä pääsee talvivalkosipuli sinne kasvamaan. Ehkä ensi kesänä saamme lopultakin itse kasvatettua, kunnolla kasvanutta valkosipulia. Meillä on ollut ongelmana löytää valkosipulille rauhaisee kasvupaikkaa, koska kasvimaamme on sen verran suuri, että se käännetään syksyllä ja keväällä traktorivoimin. Istutuslaatikon syvempään päähän pääsee ensi kesänä sitten varmaankin paprika tai jokin muu satoa tuottava kasvi kasvamaan.


Itse alan olla aikalailla kyllästynyt jo tältä kesältä puutarhatöihin. Yhtenä suurena syynä jalkani viikkoja kestänyt tulehdus, joka aiheutti sen, että kaikki puutarhatyöt kasaantuivat. Sain kuitenkin viime viikonloppuna aikaiseksi lisätä runkosuojat pensaisiin ja puihin, leikata iiriksen lehdet alas sekä sahattua poikki koristekirsikan, joka viime talven pakkasilla otti itseensä ja kuoli. Samalla kaivoin ylös puun juurelta narsissin sipulit. Samalla nousi puu juurineen päivineen, joten miestäni en tällä kertaa tarvinnutkaan avuksi. Narsissit ovat isot, kauniin valkoiset, kerrottukukkaiset, vaaleanoranssilla keskustalla ja en uskaltanut ottaa riskiä, että menetän kukat, joten istutin niitä nyt neljään eri kukkapenkkiin. Ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta toivon todella, että edes jossakin kohtaa viihtyisivät.

Anoppi on ahkerana käynyt haravoimassa ja se asia alkaa olla kunnossa, koska naapurin koivikko on jo lehtensä pudottanut. Mieheni siivosi myös suhkulähteeni autotallille ja vei iso kukkaruukut myös suojaan. Vielä vadelmarivistö kaipaa aitaansa, päivänvarjo pääsyä suojaan sekä polyrottinkinen keinumme pääsyä kasvihuoneen suojaan. Säilyisi kyllä pihallakin, mutta pysyypä puhtaampana katon alla, vaikka hieman vuotavankin, kunhan pressuttaa. Minua odottaa myös hieman perennojen alasleikkausta, mutta suurimman osan varsista jätän talventörröttäjiksi. Keräävät mukavan lumisen suojakerroksen perennapenkkeihin talven aikana. Ja ovat lisäksi kauniita kimmeltäessään aurinkoisena pakkaspäivänä hileisenä valkoisuuden keskellä.

Ja kyllä, odotan jo lunta ja talvea. Ensi viikonloppu on touhua täynnä, mutta ei tällä kertaa puutarhassa. Mieheni täyttää pyöreitä vuosia ja on järjestänyt ohjelmaa itselleen, koska perinteisesti ei tykkää synttäreitään juhlia. Itse varmaankin alkuillaksi pakenen jonnekin muualle äijäiltaa. Joten tämä tietää sitä, että pitäisi viikolla työpäivän jälkeen ehtiä puutarhassa uurastamaan. Torstaista täytyy leipoa miehelle syntymäpäiväkakku ja samalla ajattelin leipoa työkamuille jotain pitkästä aikaa. Ja perjantaina pitää kuulemma ulkoruokintaan mies viedä. Joten hieman juhlaa tiedossa arjen keskelle. Mukavaa vaihtelua. (Kunhan ensin selviän arkisesta alkuviikosta.)

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kakkuja ja kasvimaan tyhjennystä


Joudutte nyt tyytymään kuvapainotteiseen postaukseen, koska bloggaajalla migreeni taustalla häiriköi. Viime viikolla aurinko kurkki työpäivän jälkeen ikkunasta asuntoomme luoden aurinkokylvyn sisällä kukkivalle gladiolukselle. Sillä hetkellä se olikin ainoa puutarhasta sisälle tuotu kukkiva kukka. Eilen tilanne kuitenkin kääntyi, kun mieheni harjoittelupäivänsä jälkeen ahkeroi yksin kasvimaalla nostaen juurekset maakellarille. Toivottavasti saivat jo tarpeeksi kylmäkäsittelyä ja säilyvät hyvin, jos edes loppuvuoden ajan. Lisäksi minä sain piristystä, kun mieheni pelasti sisälle kasvimaalta loput kukkivat auringonkukat sekä punapellavat.


Nyt pääsi sedältäni perimä suuri ja painava maljakko käyttöön, kun suuret ja painavat punaiset auringonkukat pääsivät sisälle turvaan maankääntötraktorin saapuessa tänään kasvimaallemme. Pari keltaista auringonkukkaa oli myös itsellään kylväytynyt kasvimaalle ja ne mieheni vei eilen isänsä haudalle, kimppua muhkeutin hieman lisäämällä punapellavaa siihen. Olen jo aiempina vuosina todennut, että auringonkukat ja pellava yhdessä ovat oiva perusta kukkakimpulle ja joskus jopa riittävät kimpun aineksina, kuten tällä kertaa.

Palsternakkaa kasvatimme nyt ensimmäisen kerran ja tällainen sato siitä kertyi. Tosin niin paljon tuli tätä herkkua nostettua ruoka-aineksiksi jo kesän aikana, että tässä siis vain murto-osa kylvetyistä. Ja alapuolella olevassa kuvassa minun pieni sylivauvani kuvassa painoi vaivaiset 9 kg. Meidän kesäkurpitsaennätyksemme viimeisen 8 vuoden ajalta.

Sadesäällä kesäkurpitsa unohtui keräämättä. Tässä lopputulos!
Itse ensimmäisen kerran kasvatettua palsternakkaa. On hyvää!
Lauantaina ajelimme juhlimaan kummityttömme ja hänen pikkuveljensä 14 v ja 9 v synttäreitä ja tänä vuonna olivat päivänsankarit taas itse suunnitelleet kakkunsa ja kummityttömme oli myös itse koristellut saksanpaimenkoira-aiheiden kakkunsa. Nuoremman suosikki on tällä hetkellä Roope. Itse olin hieman laiska, koska jalkapohjani ei edelleenkään tykkää seisomisesta, joten tyydyin tekemään mukaan toscakakun itselleni. Peräti yhden orvokin löysin ulkoa puutarhasta, muut olivat menneet parempiin suihin, epäilen etanoita? Yrttimaalta hain vihreyttä koristeluun. Mukavaa oli taas nähdä kummityttöä ja hänen perhettään sekä lahisukuaan. Mukavaa vaihtelua arkeen, kun pääsee vaihtamaan kuulumisia vähän pidemmälle kotikonnuilta.


Eilen totesin töissä, että olin kaikkea muuta kuin pirteyden esikuva. Jalkapohja, olkapää ja pääkoppa särkivät koko päivän. Sunnuntaina siivosimme mieheni kanssa kotia ja ilmeisesti olkapääni otti itseensä jostakin liikkeestä, vaikke tein vain kevyempiä hommia lähinnä järjestellen jalkatulehduksen jäljiltä jääneitä tavarakasoja pöydiltä omille paikoilleen. Eilen koko käsi särki olkapäästä ranteeseen ja oli puolitunnoton. Illalla kotona hieroin olkalihaksen auki ja laitoin tulehduskipugeeliä ja tänään käsi on ollut paljon parempi, joten mahdollisesti jokin lihasjumi/hermopinne. Jalkapohjan kalvojänne on nyt ollut hieman paremmassa kunnossa, vaikka sunnuntaina myös hieman väsyi siivouksesta, mutta migreeni jatkuu edelleen.

Tänään poikkesin myös hammastarkastuksessa ja kahden vuoden jälkeen löytyi vain kaksi pientä reikää, jotka käyn paikkauttamassa ensi viikolla. Joten sieltä ei suuremmin tullut lisää päänsäryn aiheita. Purukalustokin on sitten hoidettu kuntoon taas hetkeksi. Ja ei, en hoida hampaitani huonosti, vaan perussairauteni vuoksi hampaat reikiintyvät, joten olen tyytyväinen, että löytyi vain kaksi pientä reikää ja kahden vuoden tarkastusväli riittää nykyään aiemman 6-12 kuukauden tarkastusvälin sijaan. Voiton puolella ollaan. Ientulehduskin alkaa vähitellen laantua.

Joten ehkä tässä tilanteessa voisin todeta, että tämä alkuviikko on ollut aikamoista terveyden kanssa painimista, kuten koko tämä syksy siitä lähtien kun sää alkoi viiletä syksyn lähestyessä. Onneksi on tiedossa lämpöisempää säätä jo vajaan kuukauden päästä ja ehkä lomalla saan karistettua kiputilat kimpustani. Nyt käperryn sohvalle ja lepään loppuillan. Huomenna toivottavasti migreenikin on karistettu kannoiltani.

Ps. Pahoitteluni mahdollisista kirjoitusvhreistä ja tekstin töksähtelystä, kiitos migreenin aiheuttaman aivojumin.