Valoa pimeyteen

Paluu arkeen on tapahtunut ja tänään kun pääsin aikaisemmin töistä, kaivoin valokoristeet esiin ja sijoittelin paikalleen eri puolille asuntoa. Tämä kotitonttumme päivystää taas siis yli joulun ja vielä alkuvuodenkin ajan tuulikaapissamme toivottaen meidät ja sisään tulevat vieraat tervetulleeksi.

Makuuhuoneelle lisäsin edelleen yhtä kauniisti valoa siivilöivät ja varjoja luovat rautalangasta kiedotut valosydämet. Havupuumainen kuvio. Mieheni on opiskeluillassa ja saa iloisen tai ainakin valoisan yllätyksen tänään myöhään kotiin saapuessaan. Kyllä se niin on, että alkaa olla jo hieman joulufiilistä ja tänäänkin huomasin kotimatkalla hyräileväni joululaulua. Syy tähän selviää myöhemmin tekstistä.

Viime viikolla, kun olin vielä lomalla, osallistuin Tervakosken Coconutin järjestämään valotähti-askarteluiltaan. Alkuun tämä lasihelmista/putkista tehtävän tähden rakenne ei auennut ollenkaan, mutta kun juonesta sai kiinni, niin ei ollut kovin vaikea toteuttaa. Onneksi ohjaaja oli kärsivällinen ja osaava. Itse lasihelmet heijastavat valoa, mutta halusin lisätä alkuperäisen ohjeen mukaan helmet led-valoilla lisäksi iltaisin valoa antamaan. Tämä on tehty 5 cm lasihelmistä ja pääsi keittiön ja olohuoneen välissä sijaitsevan tason päälle piristämään näkymää.

Ja tässä syy joulufiilikseen. Viikko sitten aloin kaivelemaan sängyn alta pimeästä amarylliksia esiin kastelua ja valoon pääsyä varten esille, ja mitä sieltä löytyykään?! Yhdessä oli jo kukkavana, joka kasvoi vinoon, koska eihän sängyn alla mahtunut ylöspäin kasvamaan vartta. Löytyessään ei ollut näin pitkä, vain sellainen noin 15 cm pitkä, vino varsi. Onneksi päivänvaloissa päätti suoristua, mutta tämä yksilö jäi nyt kyllä ilman jokasyksyistä kylpyään, kaksi muuta saivat kylvyn ja toinen niistä on myös tehnyt kukkavanan, toinen tekee lehtiä. Joten täksi jouluksi, ja jo siis ennen joulua, saan ainakin kaksi kukkivaa amaryllistä. Eipä ole ennen näin hyvin käynyt. Ja kuten kuvasta näkyy, bonuksena on tulossa jo uusi kukkavarsi juurelta, eli kukinta jatkuu tämän varren kukittua. Ja nuo koristeet ovat viimejouluisesta kukkakorista. Kerrankin koristeet olivat kauniit ja niinpä päätyivät yksinäisen kukkavarren seuraan piristämään kasvia. Ja näistä johtuen alkoi minulla jouluinen fiilis, joka on jatkunut siitä asti. Ei haittaa, tunnelmointi on ihanaa.

Mieheni lisäsi juuri ennen lomaa lintulaudan paikalleen ja muisti myös lisätä sinne auringonkukansiemenet. Hyvin olivat pikkulinnut ruokapaikan löytäneet ja viikonloppuna ja vielä viikon alussakin meillä oli live-TV olohuoneen ikkunassa, kun mieheni kanssa seurasimme lintulaudan tapahtumia.

Ihanaa oli myös se, että Suomeen palatessamme oli lumi maassa ja lisää tuli. Ihana valkoisuus ympäröi meitä. Oli aikamoinen harppaus +30 asteesta -7 asteeseen, mutta onneksi aurinko jaksoi paistaa, joten valoisuus jatkui edelleen. Keittiön ikkunasta kuvasin viime viikolla takaterassin maisemaa. Mieheni tekemällä terassin pöydällä olisi ehkä voinut vaikka nukkua, patja ainakin oli ihan oikean vaahtomuovipatjan mallinen ja näköinen.

 

Yksi asia on ollut ylitse muiden nyt kotiin palaamisen jälkeen, nimittäin olen niin onnellinen, kun saan kutimen käteeni. Viime viikon illat kuluivat suureksi osaksi pyykinpesunkin takia sohvalla maaten, tallenteita katsellen television kautta ja tietenkin puikot kädessä. Keskeneräisenä oli ihanan pehmeästä, värjäämättöstä luomupuuvillasta tuloillaan oleva venekaula-akkoinen ja hieman lepakkohihainen paita, maitokahvia ja luonnonvalkoista. Tuolla se odottaa viimeistelyä. Kävi näes niin, että löysin sopivan ohjeen aiemmin itse värjäämälleni villalangalle. Ihan ei lanka tule riittämään, joten avuksi kaivoin laatikon pohjalta vanhaa vaaleankeltaista Bambino-merinovillalankaa. Sopii itse värjätyn langan sävyihin. Vielä en paljasta mikä tulee olemaan lopputulos, toivottavasti sellainen, kun suunnittelin?! Työ on helmineulosta, kuten kuvasta näkyy. Helppoa, oikein-nurin-oikein-nurin ja toisella puolella nurjan tilalle oikea ja sama tahti jatkuu, nurin-oikein-nurin-oikein...

Minä nyt niin suuresti nautin näistä pimenneistä talvi-illoista. On kuin lupa ottaa rennosti, laittaa kynttilöitä palamaan tunnelmaa luomaan sekä tietenkin noita ihania lisävalosarjoja sytytellä. Unohtamatta takkatulta. Otan näistä illoista ilon irti, laitan pyykkikoneen päälle, asetun sohvalle ja nautin käsitöistä. Nautinnollisia ja rentouttavia iltoja teillekin lukijani! Toivottavasti saamme pian nyt sulavan lumen tilalle uuden valkoisen peitteen ja pakkaset takaisin.