Lopultakin ehdin puutarhaan uurastamaan. Tai no, ehkä enemmän etuterassille. Ja jos saan valita, niin kyllä se on kanerva, ei calluna. Syksy muutenkin saapuu terävine ja kirpakoine pakkasaamuinen, niin pitää olla jotain pehmeää, ei enempää piikkejä ulkosalle. Callunat ovat kuin piikkejä, kanervat taas pehmeitä pallukoita hyistä syysilmaa pehmentäen. Monena vuonna olen haaveillut myös koristekaalista ja tänä vuonna kun pääsin itse ostoksille, ostin yhden kappaleen ja sijoitin sen suojaan kanervien keskelle etuoven vanhaan pataan, jota käytämme kukkaistutuksille kesät ja talvet. Sekin on anoppilan peruja.
Ja kyllä, löysin myös yhden valkoisen kanervan, ja pakkohan se oli ostaa koska erottuu niin kauniisti etuterassin tummaa seinää vasten. Hauskinta on nyt se, että olen huomaamattani luonut taideteoksen etuterassille. Kuin kehystetty syksyinen taulu. Nyt odotan jo innolla talven lumisia maisemia ja uusia tauluja kotioven vierustalle.
Mieheni teki lähes koko viikonlopun opintotehtäviä, mutta ehti sen verran avuksi, että teki lopultakin muutoksen vanhaan vintiltä löytyneeseen hedelmälaatikkoon rakentaen välipohjan. Lopuksi vielä muovitimme istutuslaatikon ja ihan lähipäivinä pääsee talvivalkosipuli sinne kasvamaan. Ehkä ensi kesänä saamme lopultakin itse kasvatettua, kunnolla kasvanutta valkosipulia. Meillä on ollut ongelmana löytää valkosipulille rauhaisee kasvupaikkaa, koska kasvimaamme on sen verran suuri, että se käännetään syksyllä ja keväällä traktorivoimin. Istutuslaatikon syvempään päähän pääsee ensi kesänä sitten varmaankin paprika tai jokin muu satoa tuottava kasvi kasvamaan.
Itse alan olla aikalailla kyllästynyt jo tältä kesältä puutarhatöihin. Yhtenä suurena syynä jalkani viikkoja kestänyt tulehdus, joka aiheutti sen, että kaikki puutarhatyöt kasaantuivat. Sain kuitenkin viime viikonloppuna aikaiseksi lisätä runkosuojat pensaisiin ja puihin, leikata iiriksen lehdet alas sekä sahattua poikki koristekirsikan, joka viime talven pakkasilla otti itseensä ja kuoli. Samalla kaivoin ylös puun juurelta narsissin sipulit. Samalla nousi puu juurineen päivineen, joten miestäni en tällä kertaa tarvinnutkaan avuksi. Narsissit ovat isot, kauniin valkoiset, kerrottukukkaiset, vaaleanoranssilla keskustalla ja en uskaltanut ottaa riskiä, että menetän kukat, joten istutin niitä nyt neljään eri kukkapenkkiin. Ehkä hätävarjelun liioittelua, mutta toivon todella, että edes jossakin kohtaa viihtyisivät.
Anoppi on ahkerana käynyt haravoimassa ja se asia alkaa olla kunnossa, koska naapurin koivikko on jo lehtensä pudottanut. Mieheni siivosi myös suhkulähteeni autotallille ja vei iso kukkaruukut myös suojaan. Vielä vadelmarivistö kaipaa aitaansa, päivänvarjo pääsyä suojaan sekä polyrottinkinen keinumme pääsyä kasvihuoneen suojaan. Säilyisi kyllä pihallakin, mutta pysyypä puhtaampana katon alla, vaikka hieman vuotavankin, kunhan pressuttaa. Minua odottaa myös hieman perennojen alasleikkausta, mutta suurimman osan varsista jätän talventörröttäjiksi. Keräävät mukavan lumisen suojakerroksen perennapenkkeihin talven aikana. Ja ovat lisäksi kauniita kimmeltäessään aurinkoisena pakkaspäivänä hileisenä valkoisuuden keskellä.
Ja kyllä, odotan jo lunta ja talvea. Ensi viikonloppu on touhua täynnä, mutta ei tällä kertaa puutarhassa. Mieheni täyttää pyöreitä vuosia ja on järjestänyt ohjelmaa itselleen, koska perinteisesti ei tykkää synttäreitään juhlia. Itse varmaankin alkuillaksi pakenen jonnekin muualle äijäiltaa. Joten tämä tietää sitä, että pitäisi viikolla työpäivän jälkeen ehtiä puutarhassa uurastamaan. Torstaista täytyy leipoa miehelle syntymäpäiväkakku ja samalla ajattelin leipoa työkamuille jotain pitkästä aikaa. Ja perjantaina pitää kuulemma ulkoruokintaan mies viedä. Joten hieman juhlaa tiedossa arjen keskelle. Mukavaa vaihtelua. (Kunhan ensin selviän arkisesta alkuviikosta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.