Ihan kuin olisi ollut uusi loma edellisen perään, kiitos loppiaisen. Eilen herkuttelimme etukäteen mieheni nimpparikakulla, koska hänellä on tänään työvuoro. Ei sacher-kakku, mutta jotain siihen tyyliin. Lisäsin kostutuksessa käyttämääni riisimaitoon tipan karvasmanteliöljyä ja toimi hyvin suklaan ja aprikoositäytteen kanssa.
Erikoisen hyvää - kevät/kesä-leivontakirjasta tein suklaakakun ohjeella pohjan ohentaen taikinaa vielä tilkalla vichyä ja taas suklaakuorrutteen ohje (tumma suklaa ja kookosmaito) on sacher-kakun ohjeesta samaisesta mainiosta kirjasta. Suklaa pääsi sulaessaan hieman liian kuumaksi, joten kuorrutteen kiilto kärsi, mutta tämä oli siis oma mokani. Aiemmin onnistuin ohjeella kiiltävänäkin tekemään.
Tämän vuoden suloisimman joulukortin palkkion voitti naapurista saatu pakettikortti äidin ja tyttären yhteistyönä. Kaksivuotias neiti vesiväritti revontulet taivaalle ja äiti jatkoi tästä.
Söpöysvaroitus!
Isältäni saamamme pikkuamaryllis on nyt täydessä kukassa ja on kaunis hennon vaaleanpunaisine terälehtineen. Tämä menee jatkoon ensi jouluksikin.
Ja kuten pingviini- ja amarylliskuvista näkyy, olemme pitkästä aikaa nähneet aurinkoakin. Juuri nyt on maakin valkoisenaan lumesta.
Vain hetken, mutta en valita.
Tänään Kodin kuvalehden inspiroimana tein itselleni palsternakka-peruna-sosekeittoa. Kuorin 0,5 kiloa palsternakkaa (2 keskikokoista) ja 4 isoa perunaa, pilkoin ne ja keitin 30 minuuttia. Otin osan keitinliemestä talteen, soseutin sauvasekoittimella hienoksi lisäten 1 dl keitinlientä joukkoon. Mausteina suola, sipulijauhe, ruohosipuli ja timjami. Lopuksi lisäsin kuumaan soseeseen vielä puoli rasiallista Vioformin sulatejuustoa, joka on siis kookospohjaista, vegaanista eli maidotonta sulatejuustoa. Sain aikaiseksi samettisen pehmeää ja herkullista sosekeittoa. Päälle saksanpähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.
Älyttömän nopea, helppo, kevyt ja makoisa kotiruoka. Muut tarkoittavat pikaruualla noutoruokaa, esim. pitsaa, kebabia tms. Minulle erityisruokavalioisena pikaruoka tarkoittaa vähällä vaivalla, nopeasti valmistuvaa ruokaa. Jokainen taaplaa tavallaan. Sen voin taata, että tämä on kyllä sitä terveellisempää "pikaruokaa".
Mieheni ahkeroi viime viikon lopulla kotona rästihommia pois. Tästä sain rutkasti hyvää mieltä. Kiitos siitä hänelle! ❤️
Yllä oleva kuva on otettu kirjahyllystämme, joka on vuoden ajan odottanut vetimiään. Ja tällä kertaa ihan itseäni saan syyttää. Alkuperäisiä valkoisia, puisia nupeja en halunnut laittaa, koska olisivat hetkessä likastuneet. Ensin en löytänyt sopivia rosterisia kaupasta, ja lopulta kun löysin, oli pakkauksessa mukana olevat ruuvit liian lyhyet. Pitempiä ruuveja sitten etsittiin ja yritettiin muistaa ostaa seuraavat puoli vuotta. Syksyllä muistimme lopultakin ostaa ja nyt lopultakin on ovissa jotain, mistä ottaa kiinni. Joten valot ja mariskoolit ovat kauniit, mutta pääosassa tällä kertaa ovat rosteriset, helposti puhdistettavat vetimet.
Ja tässä viime postauksessa lupaamani naulakkokuvat eli kesällä valkoiseksi pintakäsittelemäni vanha naulakko on nyt paikallaan uudessa ulkoasussaan. Tämä on tosiaan pikkuveljeni 5. luokalla koulutyönä tekemä mäntyinen naulakko, jonka pelastin vanhemmiltani, hioin ja käsittelin Osmon vahalla. Toimii vessan pyyhenaulakkona ja pääsimme lopulta eroon vähän väliä alas tippuvista imukuppinaulakoista. Ja vain santapaperin, siveltimen ja pienen vahapurkin hinnalla.
Kierrätys kunniaan!
Itse ruuvasin vanhan naulakon tänään irti ja siksi osassa kuvissa seinällä irvistävät punaiset proput. (Mieheni saa nämä porata pois.) Ja kuten näkyy, aiemman naulakon paikka oli järjetön! Tuohon kun laittoi käsipyyhkeen, se makasi osittain pöydällä.
Me olemme vessalla siirtäneet jo käsipyyhkeen paikan, käsisuihkun paikan ja nyt pyyhenaulakonkin paikan. Saman teimme jo aiemmin kylpyhuoneella, jossa rakentajan toimesta nostettiin myös lavuaaria, joka oli liian alas asennettu. Vessan lavuaarin allaskaappeineen nostaisimme myös ylemmäs, mutta ehkä sitten aikanaan, kun on ajankohtaista ostaa uusi lavuaari. En voi muuta todeta kuin, että outoja ovat talonrakentajien käytännön ajatukset.
Nyt on myös lapsena saamani Sarah Kay - pyykkärijuliste paikalleen vessaa somistamassa.
Tänään on pyykkikone ja kuivuri hurisseet ahkeraan, siinä sivussa olen puunannut vessaa ja keittiötä. Universal stone on mahdottoman tehokas, ekologinen, savipohjainen puhdistusaine ja keittiön lavuaari kiiltää taas kuin uusi taas, samoin induktiolieden lasilevy ja vessan laattaseinät. Käytän tätä myös kylpyhuoneen suihkuseinän sekä lasisen löylynoven puhdistamiseen, koska kalkki lähtee tehokkaasti kevyesti sienellä hangaten. Lisäksi olen tänään tehnyt pieniä kotihommia, mm. viikannut puhtaita vaatteita kaappiin, vienyt lintulaudalle lisää siemeniä, tehnyt pitkästä aikaa itse ruokaa, lepäillyt ja viettänyt aikaa kylään piipahtaneen isäni kanssa.
Haaveilin myös ompeluhommista tänään, mutta aika loppui kesken. Nämä houkuttelevan herkulliset kankaat eivät onneksi pilaannu kaapissa. Ja vielä on pitämättä alkuvuoteen sovittu kokonainen ylityövapaapäivä. Silloin saattaisin ehtiä käsitöitä tekemään ihan ajan kanssa. Kaavojen piirtäminen, kankaiden leikkaaminen mittaamisineen ja itse ompelu vievät yllättävän paljon aikaa. Ja jos tulee kiire, niin se ei ole rentouttavaa puuhaa. Ainoa tilanne, jossa kuulin jo lapsena äitini kiroavan, oli ompelutyöt. Olen huomannut itsessäni saman piirteen (tosin kiroilen kyllä muutenkin liikaa). Joten, jos ompelen, varaan siihen riittävästi aikaa. Tänään oli aika tehdä kiireisempiä kotihommia pois.
Kyllä vapaapäivät kotona ovat parhaita juuri nyt. Joskus niitä kaipaisi enemmänkin, kuten tällä hetkellä työn ollessa todella kiireistä. Tänään olen kuitenkin onnistunut rentoutumaan eli voin todeta, että vapaapäivän tavoite on saavutettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.