maanantai 14. syyskuuta 2020

Syksyn rauhaa

 

Syksy on saapunut. Ja tänä vuonna todella nautin siitä. Odotan innolla ruskaa ja pimeneviä koti-iltoja. Nyt saan vaan nauttia ja ihailla puutarhaamme. Joko tänä vuonna saamme värien ilotulitusta myös omaan puutarhaan? Ainakin hieman jo jo kuparin sävyjä kääpiömanteliin vaihtunut ja joitakin yksittäisiä punaisia väripilkkuja villiviiniin ja mongolianvaahteraan.

Ateenan aamut ovat mummultani perintönä meille saapunut ja yksi on siskoltani "lainassa", koska hänellä ei ole tarpeeksi turvallista ikkunapaikkaa noille hentoisille lasiesineille. Minä nautin ja katselin säiden mukana muuttuvaa puutarhaa näiden lävitse.

Eilen mieheni kanssa nostimme joriininjuurakot kuivumaan terassille. Hyvin ovat jo kuivuneetkin auringossa lasitetun terassin kuumuudessa. Kukat leikkasin maljakkoon asuntoa pitistämään.

Pensashortensian hennoimmat oksat olivat kukintojen painosta ja tuulten voimasta painuneet maata kohti. Pelastin näistä muutaman oksan maljakkoon. Tuo pieni aaltomaljakko on kuin tehty näitä varten. 

Edellisviikonloppuna sain inspiraation ja tartuin inhokkityöhöni ja pesin olohuoneen/keittiön osalta ikkunat sekä tartuin silitysrautaan silittäen lyhennystä odottaneet pöytäliinat, jotka sain myös pienen ompelutyön jälkeen heti käyttöön. Vaihdoin samalla syysverhot ikkunaan ja tummemman syystunnelman myös sisätiloihin. Tykkään. Ja mieskin kehui asunnon tunnelmaa töistä kotiin saavuttuaan.

Nuo verhot ja pöytäliina tuovat niin mummuni mieleen, ovat kuin hänen valitsemiaan.

Ystävä poikkesi heinäkuussa ja toi meille lahjaksi Kastehelmi-sarjaan tehdyn kynttilän. Hän toivoi meille romanttisia hetkiä kynttilänvalossa terassillamme. Tämä ei kyllä nyt toteutunut, vaan ekalla kertaa sytytin kynttilän olohuoneen pöydälle kotona yksin ollessani. Ja nautin suunnattomasti syysillan rauhasta kynttilän valossa. Vasta myöhemmin nautimme yhdessä.


Eilen teimme vielä hetken yhdessä mieheni kanssa syyspuutarhatöitä siistien puutarhaa ja lisäämällä haketta suojaksi kuluneisiin kohtiin. Lisäsimme myös ylijääneistä liuskekivistä askelmia puutarhaan, mm. tämän kuvassa näkyvän rappusen. Nyt on puutarhan läpi kulkevan liuskekivipolun molemmissa päissä kulkemista helpottava rappunen.


Minä nautin väripilkuista elämässä ja siksi odotan nytkin syksyn värien ilotulitusta. Kuitenkin tämä vuosi on ollut uskomattoman rankka pitkästä aikaa ja huomaan kaipaavani kodin rauhaa. Tämä kuva tiivistää tällaisen kotiin luomani maiseman. Hortensian oksia ystävän ostamassa maljakossa, valkoinen peura sekä uusi Vallilan roosa kukkakuvioinen pöytäliina. 


Ulkona kärhö lopultakin kukkii hennon vaaleanpunaisena ja rentona. Itselläni on ollut vaikeaa viime aikoina rentoutua. On ollut stressiä sekä töissä että kotona. Tämän viikon olen vapailla ja isäni selkä lopultakin leikataan. Joten ei tästä kokonaan levollista lepoviikkoa tule, mutta ainakin on aikaa levätä, kun siltä tuntuu, eikä työstressi ainakaan paina. Pitkästä aikaa olen viimeiset 2 yötä nukkunut levollisesti ja se auttaa jaksamista.

Kauniita ja levollisia syyspäiviä toivon teille muillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.