Syksy on saapunut. Ja tänä vuonna todella nautin siitä. Odotan innolla ruskaa ja pimeneviä koti-iltoja. Nyt saan vaan nauttia ja ihailla puutarhaamme. Joko tänä vuonna saamme värien ilotulitusta myös omaan puutarhaan? Ainakin hieman jo jo kuparin sävyjä kääpiömanteliin vaihtunut ja joitakin yksittäisiä punaisia väripilkkuja villiviiniin ja mongolianvaahteraan.
Ateenan aamut ovat mummultani perintönä meille saapunut ja yksi on siskoltani "lainassa", koska hänellä ei ole tarpeeksi turvallista ikkunapaikkaa noille hentoisille lasiesineille. Minä nautin ja katselin säiden mukana muuttuvaa puutarhaa näiden lävitse.
Eilen mieheni kanssa nostimme joriininjuurakot kuivumaan terassille. Hyvin ovat jo kuivuneetkin auringossa lasitetun terassin kuumuudessa. Kukat leikkasin maljakkoon asuntoa pitistämään.
Pensashortensian hennoimmat oksat olivat kukintojen painosta ja tuulten voimasta painuneet maata kohti. Pelastin näistä muutaman oksan maljakkoon. Tuo pieni aaltomaljakko on kuin tehty näitä varten.
Edellisviikonloppuna sain inspiraation ja tartuin inhokkityöhöni ja pesin olohuoneen/keittiön osalta ikkunat sekä tartuin silitysrautaan silittäen lyhennystä odottaneet pöytäliinat, jotka sain myös pienen ompelutyön jälkeen heti käyttöön. Vaihdoin samalla syysverhot ikkunaan ja tummemman syystunnelman myös sisätiloihin. Tykkään. Ja mieskin kehui asunnon tunnelmaa töistä kotiin saavuttuaan.
Nuo verhot ja pöytäliina tuovat niin mummuni mieleen, ovat kuin hänen valitsemiaan.
Ystävä poikkesi heinäkuussa ja toi meille lahjaksi Kastehelmi-sarjaan tehdyn kynttilän. Hän toivoi meille romanttisia hetkiä kynttilänvalossa terassillamme. Tämä ei kyllä nyt toteutunut, vaan ekalla kertaa sytytin kynttilän olohuoneen pöydälle kotona yksin ollessani. Ja nautin suunnattomasti syysillan rauhasta kynttilän valossa. Vasta myöhemmin nautimme yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.