Yli kuukausi on taas vierähtänyt tänne kirjottelustani. Olimme miehen kanssa kaksistaan 15-vuotias hääpäiväreissulla marras-joulukuun vaihteessa Fuerteventuralla, joka on siis Kanarian saarista se luonnonvaraisin. Tällä kertaa matkasimme saaren pohjoispäähän Corralejon kaupunkiin. Olimme siellä aikanaan myöhäisellä häämatkallamme ja halusimme nyt nähdä, kuinka kaupunki oli muuttunut. Ja olihan se muuttunut, mutta 10 km dyynialue onneksi suojeltuna alueena on edelleen se sama rauhan tyyssija. Rauhan löysin myös kuvassa olevan Fuerteventuran Äiti Maan sylissä. Siellä kävin aina voimia keräämässä ohi kävellessämme.
Saari on uskamattoman kaunis karuudestaan huolimatta. Sisämaa on todella kuivan ja karun näköinen tulivuorineen, kun taas dyynialue on vastakohtana vaaleaa hiekkaa ja turkoosinsinistä merta. Molemmista maisemista nautin. Aikanaan saunaremonttia tehdessämme valitsin värit Fuen mukaan. Tummanharmaata lattialaattaa, seinillä valkoista kuin muureissa ja taloissa ja koristeseinään tuli turkoosin ja sinisen eri sävyjä.
Näitä aitakoristeita/aidan yläosia myös joka reissulla olen ihaillut. Mieheni muistuttaa, joka kerta, etteivät sovellu Suomen olosihteisiin, mutta haaveilen aina, että voi kun saisi omaan pihaan jotain noin kaunista ja käytännöllistä. On näkö- ja tuulensuoja sekä rajaa aluetta, ja kuitenkin ilo silmälle verrattuna näihin suomalaisiin aitoihin.
Hotellialueella on oma puutarha ja kävinkin tutkimassa jokuseen kertaankin näitä kasveja. Granaattiomenaa ihmeteltiin miehen kanssa, että mikä hedelmä on kyseessä. Suomeen palattuamme selvisi kaupassa käydessämme, mikä kasvi kyseessä, koska täälläkin noita myynnissä satokauden ollessa lämpimässä meneillään. Pääsin myös banaanin kukkaa tutkimaan ja tuo alimmassa kuvassa oleva kukkavanan varsi on todella kaunis. Ylimmän kuvan lintuhäkin olisin voinut ottaa mukaan omaa puutarhaa kaunistamaan. Ihaistuin siihen välittömästi. Nuo kotkankynnet, joiden varassa on pystyssä sekä tuo idea, että häkki on rikki ja sieltä on päässeet kyyhkyt vapauteen. Usein lisänä tuolla istuskeli ihka eläviä puluja.
Viimeisenä iltanamme siellä pääsimme nauttimaan superkuun valosta. Oli kyllä todella suuri ja todellakin valaisi koko tienoon. Upea!
Ja kuten aina, tälläkin reissulla keräsimme simpukankuoria. Ne ovat mielestäni aina yhtä kauniita. Reissu oli onnistunut ja lepäsimme sekä nautimme lämmöstä ja valoisuudesta. Mukava oli kuitenkin palata Suomeen itsenäisyyspäivää viettämään. Ja viikon päästä se onkin sitten jo joulu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.