Jättikokoinen lumisadepallo

Tässäpä tämä siskoltani saamani kirjan inspiroima jättikokoinen lumisadepallo. Tämä on nyt siis SE aiemmin mainitsemani tämän vuoden jouluihanuus. Hän pääsi takanvierustalle pöydälle tunnelmaa luomaan. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin tekemään valkoisella kalkkitussilla lumisadetta lasiastian pintaan, mutta itse korvasin lumisateen pienillä led-valoilla. Vaikka ulkona lumet jo taas sulivat, on meillä sisällä ihana sadunkaunis talvimaisena.

Lasiastian ostin kirpputorilta, alla oleva juustotarjotin löytyi valmiiksi kotoa, samoin pumpuli ja alla oleva styrox-levy. Koivun oksat jäkälineen kävin keräämässä naapurin koivikosta ja kivet keräsin pihaltamme. Peuran ja led-valot ostin sitten erikseen. Kallis projekti ei siis ollut, eniten ehkä kulutti hermojani, kun peura ja pensas eivät ensin halunneet pysyä pystyssä rautalankatuennasta huolimatta ja ärräpäitä lenteli hetken aikaa. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen ja oli kaiken tappelun arvoinen. Tätä saamme ihalla tämän vuoden joulunodotusajan.

Joulukortteihin minulla on myös jo malli suunniteltuna ja olin ajatellut eilen niitä taas aloitella lisää, mutta migreeni päätti toisin, joten meni lepopäiväksi. Siihen olen tyytyväinen, ja niin oli psykologikin, että kaikista syksyn suruista ja vastoinkäymisistä huolimatta en ole jämähtänyt kotona ollessa sohvalle makaamaan, vaan olen tervehdyttyäni jaksanut huolehtia itsestäni ja kunnostani, järjestellyt ja suunnitellut asioita sekä askarrellut. Pyhäinpäivänä pihalle lyhtyihin kynttilöitä sytyttäessäni kiitin mielessäni äitiäni tästä luovuuden lahjasta ja kädentaidoista, joita hän minulle eläessään opetti. Se on myös yksi tehokas terapiamuoto, jonka aikana unohtaa kaiken muun ja keskittyy vain tekemiseen.

Nyt taas asiat etenevät ja elämäni alkaa kulkemaan taas eteenpäin tämän hetkellisen seisakkeen jälkeen. Ensi maanantaina palaan työn äärelle uudelle työpisteelle, jonne menen tänään tutustumaan työterveyden fysioterapeutin tullessa tarkastamaan työpisteeni ergonomian kuntoon. Edellispäivänä kävin keskustelemassa työterveyden psykologin kanssa ja kävimme työasioita ja nykyisiä olosuhteita yhdessä läpi, plussia ja miinuksia, sekä mahdollisia tulevaisuuden suunnitelmia. Katsotaan, miten töissä lähtee sujumaan, sen jälkeen olemme taas viisaampia. Ensi viikolla odottaa myös mummuni jäämistön läpikäyminen ja tavaroiden jakaminen muiden perillisten kanssa. Taas yksi asia elämässäni saadaan päätökseen. Kirpputoripöydän pitäminen loppuu myös ensi viikolla ja sekin asia saa päätöksensä. Ehkä sitten keväällä uudestaan. Samoin poskiontelotutkimukset jatkuvat ensi tiistaina ja sivuonteloiden kuvausaika odottaa. Toivottavasti oireet johtuvat vain turvotuksesta, vaikka tuttu hoitaja totesikin tällä viikolla isäni tukena sairaalareissulla ollessani, että nähdään sitten taas sivuonteloleikkauksessa. Totesin, että mukava olisi nähdä useammin, mutta ei leikkauksen merkeissä. Viimekeväinen rannemurtumaleikkaus kovine kipuineen on edelleen tuoreessa muistissa, vaikka ranteen tukimetallit enää harvemmin olemassa olostaan muistuttavat. Saa peukuttaa, että mitään operaatiota vaativaa ei nyt löydy.

Hyvää alkavaa viikonloppua! Ja toivottavasti saamme pian takaisin satumaiset lumiset hanget auringossa kimaltelevine jäätimantteineen. Siihen asti tyydyn ihailemaan omaa lumisadepalloani.