Oma live-TV

Tämä näky kohtasi minua tänä aamuna avattuani olohuoneen pienemmän ikkunan sälekaihtimen. Puluthan ne olivat valloittaneet lintulaudan juurta myöten ja varpuset kökkivät norjanangervopensaan suojissa. Tätä ongelmaa ei ole männä vuosina ollut, eli tämä puluinvaasio on ihan uusi tilanne. Anoppi aina kertoilee, että hän kerran hämmästyi, kun kaikki syömässä olleet pikkulinnut pyrähtivät sekunnin sadasosassa norjanangervopensaan suojiin, ja kun hän katsoi taivaalle, niin haukkahan se siellä liiteli.  Tällä kertaa syynä oli pulujengi ja varpuset odottivat kärsivällisesti vuoroaan pensaan suojissa ja uskaltautuivat ruokailemaan häädettyäni puluparven pois. Kylmä on höyhenten pörheydestä päätellen. Yöllä taisi olla -5 astetta pakkasta.Nyt päivällä hieman lämpimämpi. Onneksi lunta säilyi maassa viikonlopun plusasteista ja vesisateista huolimatta.

 

Myös talitinttejä ja sinitiaisia ahkeraan pyöri tänäänkin ruokailemassa ja sopivat jopa yhtä aikaa varpusten kanssa lintulaudalle, vaikka sinitiaiset tuppaavat käyttätymään aggressiivisesti muita ruokailijoita kohtaan ja usein häätävät muut pois. Onneksi on 4 eri sivua, joista siemeniä valuu syötäväksi, ja tällä kertaa sopu säilyi.

 

Sinitiaiset ovat niin nopeita liikkeissään, että sain kyllä kuvia, mutta en yhtään onnistunutta. Talitiaiset ovat kiitollisempia kuvattavia, kun istuskelevat odottamassa ruokailuvuoroaan kaimapuuni oksilla. (Pahoittelut kuvassa näkyvästä kasvivalosta, se heijastui keittiön työtasolta ikkunaan enkä sitä huomannut kuvia ottaessani, kun olin niin tohkeissani.)

Talitintin palauttavat mieleeni pari vuotta sitten keväällä tapahtuneen uupumukseni ja siitä toipumisen. Psykologi kehoitti joka päivä maalaamaan edes niitä värejä, jotka päivää tai mielialaa jotenkin kuvaavat tai maalamaan jonkin kuvan päivän aikana tapahtuneesta. Huomasin, että en todellakaan muistanut juuri mitään päivieni tapahtumista, kun illalla tartuin vesivärisiveltimeen. Yhtenä harmaana päivänä minua ilahdutti lintulaudan juurella ruokailevat talitintit, joiden vatsanpuoleinen keltainen väri suorastaan loisti harmauden keskellä ja koin siitä niin suurta riemua, vaikka kirkkaankeltainen väri on yleensä inhokkivärini, että vielä illasta muistin tämän hetken. Värejä alkoi silloin vähitellen elämässäni taas näkyä ja toipumiseni alkoi käynnistyä silloin.

Itse saan iloa siitä, että voin lintuja talvisin auttaa ruokkimalla, ja nuo pikkunokkijat taas ilahduttavat minua ja miestäni touhuilleensa ruokintapaikalla. Uskon, että ilo taitaa olla molemminpuolista. Tintit ovat fiksuja lintuja ja tulevat koputtamaan keittiön pikkuikkunan lintulautaa heti aamusta siementen loputtua laudalta. Joten ei kovinkaan usein ole tarvinnut käydä tarkistamassa, onko siemeniä vielä jäljellä, koska saamme siitä aina henkilökohtaisen ilmoituksen linnun tuijottaessa meitä närkästyneen näköisenä ikkunalaudalla kököttäen.

Oma talvinen Live-TV on ihana!