Jouluttaa

Tänä vuonna on pitkästä aikaa ollut kunnon joulufiilistä kaikesta flunssailusta huolimatta. Olen tuijottanut telkasta siirappisia jouluelokuvia ja kutonut pipoja. Lisäksi jouluradio on soinut kotona jo kuun alusta saakka ompelukoneella ja saumurilla huristellessa tai joulukortteja askarrellessa. Tämä on ollut ihanaa vastapainoa alkusyksyn riitasoinnuille ja työpaikan kireälle ilmapiirille.

Eilen piti viettää päivää ystäväperheessä, mutta lenssu ja migreeni päättivät taas painaa päälle. Jäin kotiin lepäilemään, kun mies lähti sinne moottorisahoineen puita kaatamaan pihapiiristä. Päiväni kului sohvalla puoli-istuvassa asennossa kudin kädessä joululeffoja katsellen migreenin lääkittynä helpottaessa höyryhengitellen Wellolla ja ilmankostuttimen pöhistessäolohuoneessa kosteutta limakalvoille. Olo oli jo kohtuu hyvä iltaan mennessä. Saimme sieltä myös tämän vuoden ensimmäisen joulukukan. Aurinko ja -10 astetta pakkasta, ihana kimmellys ulkona hangilla ja nyt myös sisällä lämpimässä. Flunssapäänä harmittaa etten pääse ulkoilemaan, mutta kaikki aikanaan. On luvattu, että pakkaset jatkuvat vielä. 

Tänä syksynä säästin vain yhden amarylliksen sängyn alle lepäämään. Väriä en muista, mutta se selviää kukkanupun auetessa. Valkoinen tai vaaleanpunainen?

Viime jouluksi kudoin suvulle pipot ihanan pehmeästä tencel-merinolangasta. Lankoja jäi yli, joten nyt ajankulukseni kudoin paikallisen yhdistyksen joulumyyjäisiin pipoja myyntiin. En tiedä menikö kaupaksi, mutta laittakoot sitten vaikka arpajaispalkinnoksi, niin ainakin sitä kautta saa hukattua.

Isänpäivää vietimme isällä pienellä porukalla. Meistä lapsista 3/4 pääsi paikalle. Vain yksi oli koronan kaatama, ja tällä kertaa se en ollut minä. Siskoni teki herkullisen ruuan ja minä leivoin täytekakun. Jakamalla hommia ei tule kuormitusta, vaan kaikki ehtivät nauttimaan päivästä.

Tämä on ollut huippuostos ja täysin hintansa arvoinen. Ostin edellisen flunssan aikana äänen mentyä huonoksi, ja parin päivän käytön myötä alkoi ääneni palata. On lisäksi täysin kotimaisen kehitystyön tulos ja kotimaista tuotantoa, joten lisäosia on helppo tilata, eivätkä ole kalliita. Mukana tulee 3 suutinta ja laitteessa on desinfiointiohjelma, joten kaikki perheenjäsenet voivat tätä käyttää, ja suuttimia saa tilaamalla lisää tarvittaessa. Ei tarvitse jokaiselle ostaa omaa laitetta. Tämä lämmitetään kuin vedenkeitin. Tähän on myös nenäkappale, joka on todella mainio lisä flunssan iskiessä. Eilen tuli todettua, kun illasta olo alkoi olla jo lähes terveen tuntuinen. Keväällä sitten näkee siitepölyallergikolle avun. On kehuttu, että auttaa silloinkin hyvin tukkosuuteen.

Ja glögikausi on tietenkin aloitettu. Nämä ystäviltä aikanaan saadut Aarikan glögilasit ovat vaan vuodesta toiseen nostalgiset. Katsomme sunnuntai-iltaisin miehen kanssa televisiosta Tanssii tähtien kanssa -kisaa ja nautimme glögistä ja rauhallisesta tunnelmasta ja toistemme seurasta. Tänään tosin tämä jää välistä, joten katson yksikseni jotain siirappista ja nautin glögistä flunssalääkkeenä.

Tämän ihanuuden avaamisen saan kohta aloittaa. Tänä syksynä olen satsannut itseeni ja omaan hyvinvointiini. Olen asettanut rajoja jaksamiseni vuoksi, niin yksityiselämässä kuin töissäkin. Olen ostanut Wellon ja ilmankostuttimen, käynyt kasvojen lymfahoidossa, ostanut uusia vaatteita pieneksi jääneiden tilalle ja tehnyt paljon käsitöitä. Ainoa tavoite, joka ei ole toteutunut, on liikunta ja ystävillä vierailu, kiitos kuukauden välein iskevien flunssien. Viimeistään sitten keväällä kuntoa kohottamaan. Töissä onneksi tulee paljon hyötyliikuntaa, niin tasamaalla kuin rappusissakin.

Eilen tilasin itselleni pienyrittäjältä ihanan trikoisen, isotupsusen rusettitonttulakin tilaustuotteena (toivottavasti ehtii jouluksi) ja tänään alesta punaisen ohuesta flanellista ommellun joulumekon. Kortisonikilot ovat jättäneet pieneksi myös aiemman punaisen joulumekkoni. Nyt tulee uusi, lämpöisempi tilalle. ❤️